Moikkamoi!

Kävin viikko sitten ottamassa laajat verikokeet Bulevardin Klinikalla, sillä olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva tarkistaa missä kunnossa meikäläisen elimet ja toiminnot mahtaa olla. Liian harvoin tulee mitattua omia arvoja, sillä vaikka ei olisikaan mitään oireita, on hyvä tietää, mitkä ovat sun normaalit arvot, jotta sulla on jotain mihin verrata, jos epäilet että jokin on pielessä.

No, niissä ei mitään poikkeavaa. Koneisto toimii täydellisesti ja kaikki on hyvällä mallilla! Huh!

Mun lääkärinä on toiminut Bulevardin Klinikalla Jan Lassus ja Jan on tehnyt mulle lääkärillä käynneistä todella helppoa ja mukavaa. Mulle on aina ollut tärkeää, että kävin mä millä tahansa vastaanotolla; kampaajalla, kosmetologilla, lääkärissä, hierojalla, you name it, niin haluan tuntea itseni tietyllä tavalla tärkeäksi. Lääkärit jättävät mielestäni potilaat monesti vähän kylmiksi ja usein saa olla vähän vaivaantuneena ja anteeksi pyyntelevänä vastaanotolla. Jan on ihan paras lääkäri ja vaikka Jan on Ortopedi, niin saan hänen kauttaan helposti apua muissakin ongelmissa, sillä hän ohjaa mut aina oikealle vastaanotolle :D

No, sitten niihin huonoihin uutisiin. Kävin myös BK:lla magneetissa kuvaamassa mun olkapään, joka on enemmän tai vähemmän ollut poissa pelistä. Sain sieltä tänään tulokset ja eihän ne hyviä ollut. Jan tokaisi mulle, että onhan tuo sun olkapää vähän nyt rikki. Siellä löytyi poikki mennyttä nivelsidettä ja sen lisäksi mun olkapää oli hieman sijoiltaan. Taisi siellä riehua myös pieni kroonistunut tulehdustila.

Tähystysleikkaus olisi edessä ja täytyy nyt funtsia, mikä olisi sopiva ajankohta leikkaukselle. Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta leikkauksesta ja miten olette siitä toipuneet?

En oikeen tiedä mikä fiilis mulla on tästä uutisesta, mä kuitenki tiesin että mun olkapäästä on revennyt jotain, sillä eihän se nyt edes toimi kunnolla ja vasemman käden voimatasot ovat aivan surkeat oikeaan käteen verrattuna. Mua ei kuitenkaan mitenkään hirveesti, ainakaan vielä jännitä. Tiedän että meikäläisen olkapää on hyvissä käsissä. :D

 


Moikku moi!

Tässä on nyt 11 päivää särkevää kättä takana ja pikku hiljaa alkaa menemään hermot tän vamman kanssa. Oon käynyt 2 kertaa lääkärissä, jutellut neljän eri lääkärin kanssa ja eilen mulla kävi himassakin lääkäri tsekkaamassa tätä kättä.

Oon lähinnä nukkunut viikon, tehnyt aina välillä jotain kun kipu on hellittänyt, mutta kipulääkkeiden takia oon aika väsynyt kokoajan. Myös tällanen jatkuva särky vie voimia yllättävän paljon. Viikonloppuna jaksoin käydä muutaman tunnin verran frendin synttäreillä ja lauantaina reilun tunnin, ehkä parin verran ulkona, mutta eipä hirveesti muuta ole tullut tehtyä.

Tällä hetkellä diagnoosi on tenniskyynärpää, joka on siis olkaluun alapään ulkosivunastaan kiinnittyvien ranteen ja sormien ojentajajänteiden kiinnityskohdan ärtymistila toistuvasta ylirasituksesta ja käden puristusvoiman käytöstä. Hoitokeinoja on tulehduskipulääkkeet ja kevyt jumppa ja kuntoutus kädelle. 

Treenikieltoa mulla ei ole, saan liikkua, mutta niin että jätän käden rauhaan. Eli käytännössä kaikki yläkropan liikkeet on bannissa, jos haluan että käsi paranee ilman leikkausta.

Ärsyttävintä tässä on varmasti se, että en ole ”kipeä”, mutta 24/7 sykkivä kipu ja sen säteily kuitenkin vie niin paljon mehuja, että tavallaan olo on todella kipeä, eikä oikeen tee mieli nähdä ketään tai tehdä mitään, koska kipu on todella hermoja raastavaa ja masentavaa. Nukkuminenkin on hankalaa ja kovista kipulääkkeistä nyt ei ole apua vireystiloihin. Ja kaikenlisäksi tämä on todella stressaavaa.

Tänään mulla onneksi vaihdetaan lääkkeitä, sillä ensimmäinen diagnoosi oli lihasten tulehtuminen niska-hartiaseudulla ja tenniskyynärpääksi osottautunut ylirasitustila ei vaadi esimerkiksi relaxantteja, jotka saavat mut aivan tokkuraiseksi.

Uskon että tällä on jotain tekemistä mun olkapäässä tapahtuneen vamman kanssa, jonka onnistuin hoitamaan itselleni viime syksynä. Täysin oma vika kun en sillon hoitanut olkapäätä kunnolla, vaan treenasin kipua vasten melkein puoli vuotta. Se on varmasti vaikuttanut liikeratoihin, on tehty liikaa väärällä tekniikalla ”väkisin” ja nyt saan sitten kärsiä siitä.

On ihmeellistä, miten kipu on niin kova aamupäivällä, mutta hellittää usein iltaa kohden. Joka ilta olo on suhteellisen hyvä ja fiilis positiivinen siitä, että ehkäpä tämä tästä alkaa helpottamaan. Kuitenkin herään joka aamu särkyihin jotka ovat pahimillaan siinä 9-14 välissä.

Onko mun lukijoista kellään kokemuksia kyseisestä vammasta? Miten kauan kivut kestivät ja mikä toimi hoitokeinona?

 


Noniin! Saatiin Rosan kanssa tiistaina aivan huikea idea lähteä trampoliinipuistoon vetämään voltteja kaikkien samanhenkisten 7-vuotiaiden kanssa.

Tottakai ensimmäinen hyppy-yritys oli takaperinvoltti. Ihan perus sääntöjä on, että älä IKINÄ epäröi hyppäämistä. Jos epäröit niin älä jumalauta hyppää. Vedin hypyn vähän sillä fiiliksellä, että jo ponnistaessa mietin että mitenhän tämä nyt tehdään ja lopputulos oli se, että vedän koko painollani olkapääni päälle.

Kuului vaan ihan järkyttävä räsähdys ja mietin jo hetken mielessäni että noniin, tästä alkoi mun olkapääleikkaus kierre.

Hetken arvioin siinä damagea ja ei se nyt niin paljoon sattunut kuitenkaan, ettenkö olisi pystynyt jatkamaan hyppimistä… ja volttien vetämistä. Ja kaatuilua. Ja kaikenlaista tärähtelyä olkapäälle.

14344885_10153890193170794_3481773915060347426_n

Aamulla heräsin kuitenkin aikamoiseen vihlontaan ja särkyyn. Alkoi kevyt paniikki iskemään. Revähdykset, venähdykset, mitkä tahansa haavat ovat aina aamuisin kaikista kipeimmillään, joten päätin odotella hetken jospas kipu lievittyisi. Buranaa naamaan ja sänkyyn kököttämään.

Arvoin pitkään sen kanssa, lähdenkö päivystykseen vai suoraan asiaan erikoistuneen luokse. Juttelin frendin kanssa, joka vinkkasi Helsingin Urheiluhieronta nimisestä mestasta, jossa hoituu aikalailla kaikki urheiluvammoihin tai kehonhuoltoon liittyen.

Paikka sijaitsee ihan keskustassa, joten marssein sitten sinne näyttämään olkapäätäni ja sain tuomion venähdyksestä. Oli ihan mukavaa selittää, että miten vedin takaperinvoltin trampoliinipuistossa olkapään päälle. Sattuu kuulemma kaikille… Olkapäähän laitettiin vähän teippiä tueksi ja nyt sitten vaan odotellaan mihin suuntaan homma lähtee menemään.

Ja tietenkin pinkki teippi <3

Ja tietenkin pinkki teippi <3

Miten voikin olla, että ne 7-10 vuotiaat vain pinkoilivat siellä seinästä toiseen, ihan sama vaikka laskeutuvat niskoilleen niin mitään ei tapahdu. Juopon tuuria sanon minä. :D No, kävin lohdutukseksi poistamassa uusia treenivaatteita, joissa voin sitten taas ens kerralla treenata niitä voltteja!

img_5437