Moikka!

Tulin tuossa tovi sitten kotiin jalkatreeniltä. Meni aivan hemmetin hyvin! Jaksoin kyykätä taas kovemmilla painoilla pidempiä sarjoja sekä lisätä yhden liikkeen treeniin lisää. En tällä hetkellä ns. massoita itseäni tai tavoittele mitään sen ihmeellisempää, kuin hyvää kuntoa, toiminnallisuutta, ”täyteäisiä” aka. paineisempia lihaksia ja rasvanpolttoa. Tavoitteena on tiputtaa vielä noin 3kiloa rasvaa, mutta sekin maltillisesti ja samalla kehittyen. 🙂 Kokoajan mennään eteenpäin niin kropan, kunnon ja toiminnallisuuden kanssa ja on aivan super hyvä fiilis!

Jalkatreenini koostui

  • Kyykky syvään smithissä, hyvin intensiivisellä temmolla ylösnousu, reipas mutta hallittu alasnousu 35kg x 20, 45kg x 18, 55kg x 15, 65kg x 10, 70kg x 8
  • Bulgarialainen askelkyykky smithissä 30kg molemmille jaloille 3×10 niin, että keskityin terävään nousuun ja hallittuun laskuun.
  • Takareiden koukistus (en muista paljon itse laite painaa, asetin 10kg kiekon) 4×15 per jalka niin, että keskityin erityisesti negatiivisiin toistoihin ja teräviin koukistuksiin.
  • Lantionnostot 40kg 4×10 kunnon puristuspidoilla ylhäällä.
  • Reiden loitonnus (en muista mikä laitteen maximi on, mutta maximilla :D) 3×15 negatiivisiin keskittyen
  • Selän ojennus pakarapuristuksella omalla painolla 3×15

Sen jälkeen siirryin portaille ja tein 15 minuuttia portaita 90-100 askelta / minuutissa vauhdilla. Teen yleensä jokaisen 5 minuutin aikana 2-3 minuuttia kaksi porrasta kerrallaan. Tuli hiksa!

13962519_10153817431205794_7143547468640904562_n

Parasta tässä tekemisessä on tällä hetkellä paineettomuus. Mä treenaan aika fiiliksen mukaan, kuitenkin tavoitellen tiettyä treenimäärää viikossa. Maanantaina tein yli 10km lenkin JLON kanssa, eilen tein ainoastaan 6km lenkin aamulla, koska illalla oli mm. Bodom elokuvan kutsuvierasensi-ilta ja tänään tein sitten aamulenkin + jalat + HIIT treenin. Huomenna pyrin myös tekemään aamulenkin + olkapäät + HIIT treenin suht aikaisin, sillä mulla alkaa klo 17 Rajalan valokuvaus koulutus meidän Fitnet.fi sivuston bloggareiden kanssa!

Mikä on teidän lemppari liike jalka-pakara treenissä?

 


…No esimerkiksi silloin kun kuolaat päällesi tunnin verran nukkuessasi päiväunia pään kokoisen kahvikupin jälkeen.

Mä tunnistan nykyään itsestäni heti, kun keho huutaa välipäivää. Eilen alkoi olla sellanen fiilis, että huomenna nukun pitkään ja mahdollisesti syön ylimääräisen hiilariannoksen. Oon käynyt vasta kerran salilla tällä viikolla jalkapäivän merkeissä, mutta lenkkeillyt yli 30 km, tehnyt kaksi kuntopiiriä ja vetänyt yhden HIITinkin.

Tänään käytiin Rosan kanssa ulkoiluttamassa koiria Rajasaaressa. En oo ikinä ennen käynyt siellä, ihan huippu ihana paikka 🙂 J’Lo veti itsensä ihan sippiin juostessa isojen koirien perässä. Nukkuu vieläkin vaikka tultiin kotiin noin 7 tuntia sitten.

Kävin lenkin jälkeen kaupassa ja moikkaamassa äitiä, joka on käymässä Helsingissä. Äidillä oli mulle noin kymmenen rasiaa marjoja pakastettavaksi! Aivan huippua. Sen jälkeen tulin kotiin ja huomasin, että mun aivotyöskentely oli sitä luokkaa, että olisin voinut nukahtaa pystyyn. Kokeilin kahvia, mutta turhaan, nukahdin tunniksi niin, että kerkesin näkemään kokonaisia unia ja kuolaamaan tyynylle. Olisin hyvin pystynyt jatkamaan unia ja heräämään vasta huomenna, mutta päätin kömpiä väkisin ylös.

13906670_10153798850935794_6550365188243030779_n

Mun mielestä viikossa olisi hyvä pitää vähintään kaksi totaalilepoa. Kevyt kävely on ok lepopäivänäkin ja se menee palauttavasta, mutta kovaa treeniä kun vetää vaikka 6-7 päivää putkeen liian pitkään, alkaa pikkuhiljaa treeni kääntyä itseään vastaan, palautuminen hidastumaan ja hermosto kiukuttelemaan.

Omien kokemusten, kivipäisyyden ja sen seurausten kautta liputan ehdottomasti mielummin säännöllisen levon, kuin ylitreenaamisen ja väsyneenä treenaamisen puolesta. Ihminen kyllä tunnistaa onko väsymys laiskuutta, viitsimättömyyttä ja vetelemistä, jolloin treenaaminen tuo lisää energiaa päivään vai onko kyseessä aitoa väsymystä ja levon kaipuuta. Lepo on hyviksien puolella, sitä ei kannata väheksyä tai vältellä. Kovat tyypit ei muka pidä lepopäiviä ja osaavat syklittää treeninsä niin, ettei totaalilepoa tarvita, mutta trust me, jos olet natu-urheilija etkä omaa taikavoimia, tarvitset säännöllistä lepoa ja palautumista sekä kehonhuoltoa riittävästi, jotta pystyt ylipäätään kehittymään optimaalisesti ja jaksat urheilla säännöllisesti pitkään, mielellään loppuelämäsi.

Mä olin itse ennen vähän sellanen, että pidin lepopäiviä lähinnä jonain asiana mikä piti ansaita, jotta sellaisen pystyi hyvällä omallatunnolla pitämään. Nykyään näen levon tärkeänä osana prosessia kehittyä paremmaks. Aijon myös pitää muutaman viikon päästä ihan totaalisen lepoviikon, jolloin vain käppäilen ja huollan kehoani. Lepoviikkoja suosittelen kovaa ja tavoitteellisesti urheilevan pitävän joka 5-6 viikko.

Jos haluaa, ettei omissa tavoitteissa tule tammikuu-efektiä, vaan treenaaminen säilyy elämäntapana, tulee sen rakentua ainakin seuraavista asioista:

  1. tavoitteellisuus ja välitavoitteet
  2. hyvin suunnitellut, motivoivat ja sopivasti haastavat ohjelmat
  3. järkevä treenikierto
  4. ravitseva ja tavotteita tukeva ruokavalio
  5. säännöllinen lepo ja riittävä uni
  6. kehonhuolto
  7. säännöllisyys, pitkäjänteisyys ja treenin miellyttävyys. Älä väkisin harrasta lajia, johon et saa kipinää syttymään. Jokaiselle löytyy oma lajinsa. 🙂

 

 


*Yhteistyössä fitnet.fi

Moikka!

Huh, olipas ”yllätys yllätys” vähän painavampi maanantain aloituis kuin normaalisti. Ei voi kuin itseään syyttää, sillä syy löytyy suoraan festivaali meiningeistä. Aamulla ärsytti kaikki. Jlo kuorsas lujaa ja puhelin pirisi heti aamusta. Huoh!

Mun teki mieli vain sulkea puhelin, vetää peitto korviin ja ignoorata JLO. Se rakastaa nukkumista, niin antais munkin nyt sitten vaan nukkua. 😀

13876671_10153795807735794_2522734198904446340_n

aamun fiilis

Mulla oli kaks vaihtoehtoa; joko mä vellon tässä tuskanhiessä tänkin päivän, TAI istten mä otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan päivän tehokkaasti! Unihiekat silmissä äkkiä Jlolle valjaat päälle ja lenkkipolulle mars. Hiki vaan valui pitkin selkää kun reippailtiin pitkin hietsun lenkkipolkuja, mutta oli ihanaa liikkua ja ”puhdistautua” lauantain bileistä.

Tääkin päivä muuttui ihan kivaksi, kun vaan vaihtoi asennetta ja otti itseään niskasta kiinni. Vielä lenkinkin jälkeen makasin sohvalla ja haaveilin vain siitä, mitä söisin seuraavaksi, kunnes yhtäkkiä muhun iski joku ”nyt jumalauta!” ajatus ja aloin hommiin. Nousin sekunnin sadasosassa pystyyn, nappasin koneen syliin ja aloin tekemään töitä.

13901543_10153795807730794_7161378706399686853_n

…asennetta kehiin! Jlokin ihmettelee mistä energiat tuli 🙂

Mun piti mennä tänään salille, mutta sen sijaan ajattelin että menisin illalla ennen nukkumaan menoa vetämään jonkinlaisen kuntopiirin ja hikilenkin vielä ulos juosten. Kaipaan raikasta ilmaa ja luulen, että se olisi tänään freshimpi vaihtoeho, kuin hieman kuuma ja huonohappinen sali. Sinne kerkee sitten huomennakin ja vuorossa olisi ah, niin ihana jalkapäivä <3

Jos joku kaipaa kannustusta ja uutta motivaatiota treeneihin kesän lomailun vastapainoksi, niin suosittelen kurkkaamaan fitnet.fi sivuston nettivalmennuksiin! Meillä on jo tuhansia tyytyväisiä ja onnistuneita elämäntaparemppaajia, kehonkoostumuksen muuttajia sekä diettaajia ympäri suomea! <3 Jos kuitenkin kaipaat henkilökohtaista apua ja räätälöityjä ohjelmia niin multa saa nyt super edullisesti räätälöityjä ruoka-ja treeniohjelmia! Voit kysyä lisää fit4ever@hotmail.fi

 


Luin äskettäin Kauneus & terveys lehden päätoimittajan kirjoituksen Miksi juoksevaa naista saa loukata ja arvostella?. Kirjoituksessa kummastellaan sitä, miksi vastaantulevia naisia saa huoritella ja haukkua. Luin tekstiä hämmentyneenä ja järkyttyneenä; huudellaanko naisille tosiaan tuohon tyyliin lenkkipoluillakin?

Mulla on aina kuulokkeet päässä, joten en tiedä mitä kaikkea mun perään on mahdollisesti huudeltu, mutta kaikki kommentit ja eleet jotka on mun silmiin pistäneet tässä 7 vuoden aikana ovat olleet suurimmaksi osaksi vain positiivisia ja piristäviä.

Viimeviikolla mut pysäytettiin ja mua pyydettiin treffeille. Olin juuri herännyt ja olin unihiekat silmissä, tukka pystyssä aivan hämmentynyt siitä miten tuo kivannäköinen ja fresh mies tuli rohkeasti kehumaan mun unista habitusta ja pyytämään kahville. Minäkö? Ihanaa! Sitä edellinen muisto lenkkipolkujen kontaktista jokapäiväisten vaihdettujen hymyjen lisäksi on yläfemmat vastaantulevan pyöräilijän kanssa ja edellinen olikin törmätessäni jonkun lajin joukkueeseen ja muutama silmänisku sekä vihellys perään. Kyllä mulla siinä vauhti nopeentui ja posket punotti muustakin kuin lenkistä, mutta en mä silti kokenut sitä loukkaavana vaikka pojat vähän fiilistelikin.

13887073_10153779102595794_2851830007518594272_n

Mulla on aina sellanen fiilis lenkkipoluilla, että me ollaan täällä kaikki samaa jengiä ja samalla missiolla täällä, siks musta on hauskaa heittää hymyt vastaantulevien kanssa. Se piristää omaa päivää sekä mahdollisesti myös vastaantulevan. Ja mitä näihin treffipyyntöihin tulee, olen aina sanonut, että sulkekaa ne tinderit ja menkää lenkille! Mulla ei ole kokemusta tinderistä, mutta lenkkipoluista on. Mä olen saanut elämässäni 80%  (livenä esitetyistä) treffipyynnöistä joko lenkillä tai salilla ollessani ja uskallan väittää, että ne aktiiviset sekä urheilulliset miehet jotka tulevat spontaanisti juttelemaan ovat paljon potentiaalisempia treffikumppaneita kuin ne baarista löydetyt tyypit sekä tinder matchit. Mä en usko tuohon etsimällä etsimiseen tai että niin ainakaan se oikea löytyisi.

Mulla on oikeastaan aina ollut pelkästään positiivisia kokemuksia liikunnasta ja ihmisistä sen parissa. Mä en ole ikinä törmännyt salikiusaamiseen, syrjintään tai vastaavaan huuteluun lenkkipolulla sitten ala-asteen. Musta on aivan järkyttävää lukea vastaavaa tekstiä sekä kommenttiboksista muiden naisten vastaavista kokemuksista.

Millaisia kokemuksia mun lukijoilla on? Positiivisia, negatiivisia vai molempia? 

Mä itse lähden nyt vetämään jonkun aivan järkyttävän pepputreenin, sillä oon pystynyt käymään tänään jo pidemmällä lenkilläkin ilman rintakipuja! BOOM!

 


Elän tällä hetkellä aikaa, kun mulla ei ole melkein neljään vuoteen ensimmäistä kertaa omaa valmentajaa. Mulle on tullut muutamia valmennus- ja tiimi ehdotuksia, mutta koen tällä hetkellä, että viime syksyn loppuun palamisen jälkeen on tärkeää, että löydän tien ja rytmin treenaamiseen ensin itse, ennenkuin sekoitan valmentajaa kuvioihin. Nyt on tärkeä kuunnella omia tuntemuksia ja mennä sen mukaan.

Muuten mulla aivan varmasti olisi valmentaja. On paljon helpompi toimia, kun on joku jolle on ikäänkuin tilivelvollinen ja jonka ohjelmia on luvannut noudattaa. Se on vastuun jakamista ja tiimityötä; kunhan vain teet mitä on sovittu ja luotat valmentajaasi. Ei tarvitse itse laskeskella kaloreita, makroja tai treenien määrää. Sun tehtävä on noudattaa ja olla luottamuksen arvoinen.

IMG_0349

Mä itse rakastan valmentaa. Mulla on tällä hetkellä muutamia tyttöjä etävalmennuksessa ja heidän kehittyminen saa mutkin innostumaan tämän lajin hienoudesta aina uudestaan ja uudestaan. Viime viikolla uusi valmennettavani kertoi iloisia uutisia, ei pelkästään -3kg painonpudotuksesta 1,5 viikossa, vaan henkisestä hyvinvoinnista ja energisyydestä. Isoin ongelmamme oli ratkaista, miten hän jaksaisi syödä kaikki ruokavalion ruoat. Tällainen palaute saa aina onnistuneen olon ja suurimman kiitoksen työstäni.

Olen ennenkin kertonut, että mä en valmennuksissani käytä VHH dieettiä tai kituuta ketään. Myöskään meidän fitnet.fi sivuston valmennuksissa ei yhdessäkään mennä pika-super-nälkä dieetti meininkeihin, vaan ruokapuolessa panostetaan monipuolisiin, terveellisiin ja ravitseviin ruoka-aineisiin ja energiat otetaan hiilihydraateista. Ihmiset huomaavat vasta ruokapäiväkirjaa pitäessä, etteivät ne laadukkaat hiilihydraatit ketään lihota, vaan se ylenpaattinen, jatkuva napostelu ja ohi syöminen.

Asiakkaat ovat usein käyneet monia valmennuksia läpi ja olen vuosien varrella laittanut merkille, että varmasti yleisin toive ruokavalioissa on, ettei tarvitsisi joka päivä syödä samaa ruokaa eikä varsinkaan litroittain maitorahkaa. Ellei joku erikseen halua, ei mun tekemissä ruokavalioissa ole maitorahkaa, enkä koskaan tuki asiakasta maitotuotteilla tai turhilla lisäravinteilla, sillä olen itse joskus tietämättömänä ”vanhanliiton bodarin” valmennettavana tukkinut itseni rahkalla ja proteiinilla niin pahasti, että kehoni meni aivan tukkoon. Muistan kun siirryin Akin valmennettavaksi ja hän naureskeli, että minua oltiin syötetty kuin bodaria. 😀 Sillon ei naurattanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmentamisessa on selkeästi otettu askelia eteenpäin viimeisinä vuosina. Vielä minun astuessani fitness maailmaan, kuului lähes jokaisen ruokavalioon maitorahka, raejuusto ja mehukeitto. Uskallankin väittää, että vaikka kukaan ei halua vanhanliiton gurujen ja bodareiden varpaille astua, niin myös meissä nuoremmissa valmentajissa on potentiaalia ja uutta tietoa, sekä järkevyyttä tavoissamme valmentaa. Ja puhun nyt tavallisista ihmisistä. Uskaltaisinko sanoa niin, että pieni brutaalisuus väistyy ja järkevyys astuu kehiin. Ihmisillä on enemmän tietoa siitä, että pitkäjänteisyyttä vaaditaan tavotteiden saavuttamiseksi ja ylikunto sekä sen seuraukset eivät ole urbaanilegendaa. Monet tarinat ylisuorittamisista ja loppuun palamisista sekä syömishäiriöistä ja naisten hormonaalisista ongelmista ovat levinneet median kautta ihmusten korviin ja sen positiivisena seurauksena olen huomannut, että asiakkaat kaipaavatkin pikadieetin sijaan kestävää elämäntapamuutosta, mikä on ainoastaan mahtava asia tällä alalla! Jokaisesta on helppo ritistää kiloja hetkessä ylitreenaamisella ja niukalla ruokavaliolla yhdistettynä, mutta se miten kestäviä tulokset ovat ja mitä dieetin jälkeen seuraa, ovat asia erikseen.

13754286_10153759610235794_5626270621671834969_n

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon! <3  Ja muuten, jos joku haluaa nähdä mun treeneistä ja arjesta enemmän, niin seuratkaa mua snapchatissa: Lindamanuella ! Siellä on paljon enemmän mun arkista fitness hömppää ja treenimeininkiä, kuin missään muualla. 🙂