Eilen perse repesi kirjaimellisesti, kun mun kohta 8 vuotisen salipirkko historian aikana onnistuin reväyttämään mun salihousut kesken treenin!

Saatiin aivan hullut naurukohtaukset, kun tulin vessasta aivan järkyttyneenä ja totesin että; ”ette muuten ikinä arvaa, mutta mulla on perseessä reikä!”

15401080_1213426792078896_7615029624795054399_n

Kuvattiin ennen mun omaa treeniä viimeisetkin 10 x pakaratreeni ohjelman liikkeet liikepankkiin fitnet.fi sivustolle, joten saadaan ohjelma ulos varmaan jo ens viikolla!

Vedin eilen ohjelman kumpparitreenin liikkeet noin kerran läpi ja mulla oli herätessä enemmän pakarat kipeenä, kuin olkapäät, jotka treenasin eilen kuitenkin kunnolla! Kertoo siitä, että hemmetin hyvää hermotustreeniä tulossa sekä uudenlaisia tekniikoita ja variaatioita. En itse malta odottaa ohjelman lanseerausta, sen jälkeen ei kenelläkään lopu ideat aivan heti pakaratreenien osalta.

Meillä on nyt myynnissä myös aivan super mahtava lahjaidea joko itselle tai läheiselle, jolla pystyy lunastamaan minkä ohjelman tahansa. Lahjakorttiin pääset TÄÄLTÄ.

Meistä moni aloittaa taas tammikuussa treenit täysillä ja mullakin alkaa silloin 2.1 kisadieetti, joten lahjakortti valmennuksiin on mitä parhain lahjaidea kelle tahansa! Meiltä löytyy valmentajat, jotka auttavat ja tukevat sua koko valmennusjakson ajan, vinkkejä miten saat muutettua ohjelmista 6 viikon sijaan jopa 3kk mittaisen jakson, ohjeita dieetiltä ulos tulemiseen, forumit joissa voi jakaa reseptejä, keskustella muiden kanssa ja jakaa kuulumisia, ideoita ja tsempata toisia. Lisäksi löytyy satojen liikkeiden liikepankki, jossa liikkeet on videoitu sekä selostettu asiakkaalle tarkasti sekä turvalliset, laadukkaat ja monipuoliset ohjelmat jokaisen tarpeisiin. Ohjelmien avulla opit treenaamaan ja syömään oikein jatkossakin, sillä mm. ruokaohjelmat sisältävät paljon perusteltua tietoa raaka-aineiden valinnoista ja hyödyistä, jotka auttavat asiakasta ymmärtämään miksi ja mitä on hyvä syödä.

Kuka on messissä? 😉

 


Heippa <3

Mä oon ihan FIILIKSISSÄ tästä ajasta, mulla on koti täynnä kynttilöitä, jouluvaloja ja joulukuusikin löytyy jo. JLON kanssa ollaan ihan fiiliksissä touhuiltu täällä ja laitettu kämppää joulu kuosiin.

15267902_10154108995815794_8977474876849138292_n

15193496_10154110153040794_7634075358507923194_n

Mulla ei ole vielä kisadieetti alkanut, mutta olen selvästi keskittyneempi tekemiseen, treeneihin ja varsinkin siihen,että saan tarpeeksi lepoa. Viime viikko oli henkisesti todella rankka, vaikkakin kyse oli vain positiivisista muutoksista, päätöksistä ja uusista aluista. Kuitenkin tein kaksi todella suurta päätöstä, toinen oli kisaaminen ja sen julkaisu, ja toisesta pääsen kertomaan seuraavien viikkojen sisällä.

Kisadieetin inhottavia puolia on se, että jos haluaa olla hyvä ja onnistua, joutuu valitettavasti olemaan hieman itsekäs. Olen tenyt tänään semi pitkän päivän töitä, kuvannut sekä tuottanut sisältöjä, vastaillut maileihin ja äsken valmistin itselleni huomisen ruoat valmiiksi. Olen myös nähnyt frendiä ja sosialisoinut tunteja puhelimessa ystävien ja perheen kanssa.

Kuitenkin mulla on jo toista iltaa vähän huono omatunto, koska en eilen jaksanut tehdä illalla muuta, kuin olla sohvalla ja naputella koneella töitä treenien jälkeen, enkä muuten jaksa nytkään, vaikka mulla ei ole edes ollut treenejä tänään.

Huomenna mulla on kuitenkin treenit, joten en haluan nukkua hyvin ja herätä pirteänä ja hyvin levänneenä, sekä tavoitteena on aloittaa maanantai hyvin levänneenä ja positiivisella mielellä, valmiina taas uuteen viikkoon ja haasteisiin.

15219991_10154112521250794_2292126800630709652_n

Tämä vaatii sen, että mä joudun sanomaan ”ei, en nyt jaksa” mun frendeille, tai ole kovinkaan innokkaana houstaamassa ketään, mitä yleensä rakastan tehdä. Mun mielestä on ihanaa kokkailla ystäville ja lojua niiden kanssa kaikenlaista höpötellen, tai tehdä mitä vain kivaa. Varsinkin kun tammikuussa dieetti pärähtää päälle, niin sitä seuraavat 16 viikkoa tulee olemaan hyvin itsekästä aikaa, jolloin oma lepo ja jaksaminen menee kaiken edelle.

Se on mulle ihan hemmetin vaikeaa, koska mä rakastan auttaa ihmisiä ja antaa apuani niille, jotka sitä tarvitsevat. Multa saa aina pyytää ja kysyä. Tänään viimeksi eräs ystäväni kysyi multa, että koska mä aijon keskittyä vähemmän muiden auttamiseen ja enemmän omiin juttuihin. Se on mulle outo kysymys, koska mulla on itsellä mielettömiä ihmisiä ympärillä, mua on aina autettu ja siksi mä haluan auttaa muita.

15253472_10154112521245794_6310352813827574394_n

Tiedostan kuitenkin, että kisakausi tulee vaatimaan sen, että osaan sanoa ei ja että lepo, treenit ja omat rytmit menee kaiken muun hengailun ja ”ylimääräisen” edelle. Onneksi mulla on niin ihania ihmisiä ympärillä, että moni on jopa uhkaillut alkavansa mun kanssa myötätuntodieetille, mikä riittää mulle jo ihana ja kauniina ajatuksena että ovat valmiina tukemaan mua ja pitämään mun selkää. Olen kyllä mielettömän onnellinen, kiitollinen ja onnekas ihmisistä mun ympärillä.

15327516_10154112521300794_2343598684721768049_n

Olen kaikenlisäksi saanut jo ”kisakausi tyttöystävän” itselleni, jonka iskin tällä viikolla meidän salilta. 😉 Hän kisaa itse bodyfitneksessä ja on tulossa myös keväällä kisoihin. Sovittiin, että tehdään yhdessä aamuaerobisia sekä treenaillaan samaan aikaan, jotta on aina joku, jota pyytää apuun tai jolta saa vertaistukea omalla salilla. Ihan huippua ! Onhan mulla muitakin ihania treenikamuja, joidenka tiedän olevan aina tukena ja jotka jaksavat kuunnella kisahöpinöitä sekä fiiliksiä. Tuntuu että ympärillä kaikki loksahtaa paikoilleen, loppu on sitten itsestä kiinni. En ole koskaan ennen toteuttanut keväällä dieettiä, joten odotan kovia väsymyksiä ja tiukkoja aamu heräämisiä aerobiselle, kun aurinkoakaan ei paljon ole tarjolla ja kaamos vetää mieltä alaspäin. Ei auta kuin pitää pää kylmänä ja tehdä kaikki, mitä vain pystyy tekemään.

15285000_10154112921205794_1659369856395098283_n

Food prepit ovat täällä taas!

15220214_10154112921125794_1909082997599443849_n

Tosiaan foodprepit ovat täällä taas. Ei ollut ikävä noita kippoja ja kulhoja, vaikka onhan tuo loppujen lopuksi jopa ihan rentouttavaa puuhaa ja tekee arjen paljon helpommaksi! Kuiva kana, parsakaali ja bataatti laatikosta ei vaan välttämättä ole ihan ekana mielessä kun nälkä iskee. Onneksi noihin saa lisukkeeksi vielä freshiä salaattia ja mausteita. 😉


Kirjoitan tätä sunnuntai iltana, mutta julkaisen maanantaina, joten saatan kertoa tekstissä päivästä muodossa ”tänään”, jolla tarkoitan sunnuntaita.

Sain tänään Rosan ensimmäistä kertaa salille seuraksi. En ole pitkään aikaan treenannut kenenkään kanssa. Mä olen todella nipo siitä, että mä saan tehdä mun treenin just eikä sinnepäin. Suostun usein treenaamaan vain joko ”ammattilaisten” kanssa tai kisaajien, sillä yleensä meininki on samoilla leveleillä ja treeni otetaan tosissaan. Enkä väitä, etteikö harrastelija tai satunnaisesti kävijä treenaisi tosissaan treeninsä, mutta lähtökohta on varmasti eri, tietenkin.

Moni varmasti laiminlöisi mut todella hämäräksi hiippariksi salilla jos sattuisi näkemään. Mulla pauhaa musiikki aina aivan täysillä, lippis on tungettu hemmetin syvälle päähän rajaamaan näkökenttää ja jos vain mahdollista, siihen vielä mielellään tungettu huppu päälle. Mä en todellakaan ole niitä mimmejä, jotka ovat salilla niissä piukoissa ja paljastavissa vaatteissa, tai muutenkaan halua minkäänlaista huomiota. Mitä isommat vaatteet ja mitä paremmin ne rajaa mun näkökentän sekä kaiken ylimääräisen, sitä parempi.

Sen lisäksi mulla on todella huono näkö, eli en ikinä tunnista ketään, vaan tuijotan heiluttavaa ihmistä hölmistyneenä toiselta puolelta salia. 😀

img_5146

Haluan sen tietyn rauhan treenaamiseen, jotta voin uppoutua täysin omaan maailmaani ja keskittyä treeniin. Psyykkailen itseäni monella eri tapaa ja musiikki on yksi tärkeimpiä työkaluja siinä; nostan adrenaliinitasoa voimakkaalla, jopa vähän pelottavalla ja uhkaavalla musiikilla, jotta pystyn kovempiin suorituksiin esimerkiksi kyykyssä. Olen oppinut tähän tilaan pääsyn eräältä tyypiltä ja olenkin siitä hänelle todella kiitollinen, ilman sitä jäisi moni treeni puolitiehen.

Jos siis joku tulee joskus vaikkapa kesken sarjan puhumaan mulle, niin se jotenkin kirpaisee henkisesti, aivan kuin joku tulisi täysin eri ulottuvuudesta hajottamaan mun hieman agressiivisen ja primitiivisen taistelumielentilan. 😀 Kesken sarjan tökkiminen olkapäähän tuntuu henkisesti lähes samalta miltä tuntuu kun potkaisee varpaan kaapin reunaan. Vittumainen kirpaisu.

Mun mielestä salin etikettisäännöt tulee aina muistaa; kuulokkeet päässä – älä häiritse, kuulokkeet puoliksi – saa koputtaa olkapäähän, kuulokkeet pois päästä – saa jutella, mutta ei koskaan kesken sarjan.

14344892_10153884571090794_6584676483962156651_nNo tänään otin sitten Rosan mukaan salille. Mun ei pitänyt edes treenata, joten yks treeni vähän sinnepäin ei ketään haittaa! Ja meillä oli aivan törkeen hauskaa. Meinattiin kuolla nauruun ja oltiin varmasti juuri niitä todella ärsyttäviä tyyppejä naurukohtausten ja pelleilyjemme kanssa. Parodioitiin kumman kaata ja melkein tiputtiin porraskoneilta nauramisen vuoksi.

Kyllä sen itsekin tiedostaa, että on aika hemmetin ärsyttävää kun jotkut nauravat ja sekoilevat treenin yhteydessä, jos sulla itsellä on hyvä treeni menossa ja yrität keskittyä siihen. Tää on yks syy miks mä aina rajaan mun näkö- ja kuuloaistit ulkopuolelta, jotta mikään ei häiritse mua.

Alettiin miettimään että mikä siinä naurussa muuten niin paljon ärsyttää? Kaikki me varmasti voidaan myöntää että joskus joku kikattava tyttölauma tai duo on ärsyttänyt aivan mielettömästi, vaikka ihana ja iloinen asiahan nauraminen on. Joskus se tarttuu positiivisesti muihinkin, mutta varsinkin kuntosali on paikka, jossa ei hirveesti mielellään huudeta, sekoilla ja naureta. 😀

Onko mun lukijoilla omakohtaisia kokemuksia siitä, kun jokin kikattava tyttöduo/lauma on ärsyttänyt oikein kunnolla? 😀


*Yhteistyössä fitnet.fi

Tekipäs edellinen postaukseni taas hyvää. Oli mielenkiintoista lukea lukijoiden palautteita ja ajatuksia minusta ihmisenä. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten kauniita ja ihania sanoja sieltä tulikaan! Olen melko varma, että tässä lähes 7 vuoden aikana lukijakuntani on muodostunut hyvin paljon itseni kaltaisista ihmisistä. Samankaltaisten ihmisten on helpompi ymmärtää ja samaistua ajatusmaailmaani, kun taas erilaisilla ihmisillä saattaa olla aivan eri käsitys ja elämänkatsomus. Ihmisillä on valitettavasti vähän hassu tapa vihata asioita ja piirteitä ihmisissä, joita ei itse ymmärrä. On myös aivan mahtavaa kuulla, miten lukija on täysin vastakohta, mutta osaa silti lukea ja seurata kirjoituksiani avoimin mielin. Se jos jokin on ihailtava piirre ihmisessä!

Tällaisissa postauksissa on aina vaarana itse provosoitua ja saada aikaan pahaa mieltä itselle tai muille. Oli kuitenkin virkistävää päivittää ajatuksia siitä, että ei, minun ei itseasiassa tarvitse puolustella itseäni saatika selittää tekemisiäni kenellekkään, joka tahallaan haluaa liioitella jotain asioita tai nähdä vain ne huonot piirteet minussa. Jokaisella saa olla oma mielipide ja kunnioitan sitä. Aina kun lukee vääristellyn, kaukaa haetun ja liioitellun kommentin/väittämän, täytyy vain vetästä hieman happea, kunnioittaa toisen näkökulmaa ja vain kiittää kommentista. Varsinkin silloin, kun itse tietää asian olevan vääristelty, ei ole tarvetta selitellä mitään.

img_5305

Huomaan selkeän eron nuorien sekä vanhempien ihmisten kommentoinnissa. Vanhemmat ihmiset ihailevat usein rohkeutta, tietynlaista pelottomuutta ja pokkaa olla oma itsensä, kun taas nuoremmat saattavat kokea sen itsekkyytenä ja ärsyttävänä. Luulenkin, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, mitä enemmän elämässä kokemusta karttuu, sitä vahvemmin ymmärtää sen, ettei muiden mielipiteillä ole loppujenlopuksi mitään väliä. Sitä oppii ihailemaan muidenkin rohkeutta, menestymistä ja onnistumisia. Ajatusmaailmalla on niin suuri vaikutus meidän tulevaisuuteen, että kannattaa aina välillä pysähtyä miettimään itsekseen, haluaako nähdä kaikessa aina vain sen negatiivisen asian, merkkaako sulle enemmän se että pääset haukkumaan vai kehumaan ja mitä sä itse haluat elämältä? Kenenkään ei tarvitse lähtökohtaisesti yrittää miellyttää ketään tai tehdä elämänsä valintoja ensisijaisesti muiden mielipiteitä ajatellen, kunhan vain pyrkii elämään muita kunnioittaen ja olemaan ystävällinen kaikille. Kun sulla on puhdas omatunto, voit tehdä valintasi aivan miten itse haluat.

img_5307

Lyhyesti haluankin antaa nuorille ja miksi ei vanhemmillekkin lukijoilleni neuvon, että antakaa muiden mielipiteille tilaa ja älkää turhaan selitelkö.

img_5306

Olipas hyvä viikon aloitus tänään! Nukuin aika pitkään ja herättyäni päivä lähti perinteisesti käyntiin mun ja J’lon 6km lenkillä. Vedin siinä lenkin aikana kaksi puhelinpalaveria, joten tuli tehokkaasti multitaskattua sekin 45 minuuttia. Kotiin päästyäni oli ruoan teon aika sekä muutamia duunijuttuja hoidettavana. Näiden jälkeen lähdin vetämään ihan hullun jalkatreenin! Lämmittelin pitkästä aikaa kunnolla, vanhan liiton porraskoneella pakarat jo valmiiksi tuleen, joten koko treenin ajan hiki lensi ja pyrstö oli aivan tulessa. Meillä oli TöölöGymille ilmestynyt uusi ”työntokone”, joka muistuttaa juoksumattoa, mutta sä itseasiassa työnnät itseäsi pakaroilla eteenpäin. Ihan mielettömän raskasta, mutta hauskaa! Katsokaapas mun snapchatista miltä se näyttää, vaikka siinä hieman pelleilenkin. (snapchat: lindamanuella)

img_5308

Muistattehan kaikki syksyn treenarit, että meiltä löytyy aivan super tehokkaita valmennuksia meidän fitnet.fi sivustolta. Vedän itse tällähetkellä Fit for bikini ohjelmaa muistuttavalla jaolla ja meiningillä. Tänä aamuna sainkin jo hieman pientä teaseria mun vatsalihaksilta, jotka alkavat pikkuhiljaa taas kuoriutumaan esiin!! Jesssssssss! 😀

 


Moikka!

Olipas kiva viikonloppu. Kirjoitinkin viime viikolla siitä, että haluan ottaa tiukemman asenteen syyskuulle ja treenata kunnolla sekä syödä tarkemmin. Sain houkuteltua Rosan mukaan haasteeseen joten vietettiinkin koko viikonloppu yhdessä ja vaikka hieman kokeiltiin kepillä jäätä lähtemällä selvinpäin baarissa käymään veljeni ja hänen kavereidensa kanssa, niin hyvin me suoriuduttiin!

14199360_10153867532195794_5580525543892933162_n

Valvottiin tosin rehellisesti sanottuna lähes koko la- su välinen yö höpötellen ja pelaten tietovisaa (jep…), joten Sunnuntaina kun noustiin sängystä about viideltä iltapäivällä, niin voin kertoa ettei illalla hirveesti väsytellyt. Nukahdin vasta kolmelta yöllä ja heräsin kuitenkin ennen yhdeksää tänään aamulla, joten ihan pikkasen oli vaikea aamun aloitus tälle päivälle.

Olen kuitenkin suhteellisen ylpeä tän päivän suorituksesta, sillä vaikka teki todella paljon mieli vain skipata kaikki ”vapaaehtoiset” asiat, kuten treenit, ja vain nukkua niin pitkään kunnes on pakko lähteä palavereihin, niin kävin kuitenkin aamupäivällä vetämässä olkapää+HIIT treenin salilla sekä työpäivän jälkeen jaksoin vielä lähteä yli tunnin lenkille Rosan kanssa.

Joskus sitä yllättyy itsekin positiivisesti! Onneksi jaksoin. Nyt on erittäin hyvä fiilis ja myös uni maistuu aika varmasti paremmin viimeyöhön verrattuna.

Sitten otsikkoon. Multa toivottiin postausta aiheesta, joka on varsinkin näin syksyn flunssaboomin alkaessa erittäin ajankohtainen; kuinka pian flunssan jälkeen voi mennä treenaamaan? 

Nuha, flunssa, nuhakuume, räkätauti, mitä näitä nyt on, on usein viruksen aiheuttama sairaus. Oikeastaan jokainen ”vuodenaika” alkaa aina jollain jylläävällä virustaudilla, joka aiheuttaa inhottavia flunssan oireita, kuten kurkkukipua,yskää,nivelsärkyä, nenänvuotoa sekä kuumetta. Flunssaan ei usein tepsi mikään muu kuin viruksen kärsiminen sekä yksinkertaisesti lepo. Antibiootit usein vain siirtävät tautia, eivätkä siis tehoa virustaudin uhriin.

Nuhakuume on rasittava tauti keholle ja sen vuoksi on hyvä kuunnella omaa kroppaa sekä jättää treenit väliin, jos on yhtään sellainen olo että flunssa olisi tulossa. Kipeänä treenaamista tulisi aina välttää ja sen mahdollisia seurauksia ei tulisi koskaan vähätellä. Jokainen on varmasti joskus kuullut miten kipeänä treenaaminen voi aiheuttaa jälkitautien lisäksi myös pahimmassa tapauksessa sydänlihastulehduksen, joka saattaa aiheuttaa jopa kuoleman. Minun tuttavapiireissä on valitettavasti kuollut nuori mies sydänlihastulehdukseen sekä kahdella kaverillani on ollut se, joten kyseessä ei missään nimessä ole mikään urbaanilegenda. Älä siis riskeeraa terveyttäsi vain, koska et malta olla treenaamatta.

Ei ole olemassa mitään sääntöä siitä, miten nopeasti treenaamisen voi aloittaa flunssan jälkeen, mutta mun mielestä treenaamaan voi palata kun kuumeettomia ja oireettomia päiviä on ollut vähintään kahdesta kolmeen päivään ja senkin jälkeen ottaa treenaaminen todella varovaisesti sekä kehoa tarkkaan kuunnellen.

Kipeänä tai puolikuntoisena treenaaminen todennäköisesti vain pitkittää tautia, eikä treenaamisesta ole mitään hyötyä, sillä kehon kaikki energia menee taudin selättämiseen. Sydän on kovilla jo viruksesta, joten treenaamalla kipeänä ja puolikuntoisena aiheutat ainoastaan harmia kehollesi ylirasittamalla jo valmiiksi rasittunutta sydäntäsi sekä elimistöäsi. Ajattele siis niin, että lepäät mielummin viikon ja parannut rauhassa, kuin että olet malttamattomuuden seurauksena viikoista kuukausiin kipeänä sekä pakkolevossa.

Nyt syksyn tullessa muistakaa lisätä sinkkiä, C-vitamiinia sekä muita ravinnerikkaita ravintoaineita ruokavalioonne!

14222247_10153853757305794_5664143223118150935_n

Nyt kannattaa lisätä puolukoita ja mustikoita ruokavalioon jos aikoo pysyä terveenä 🙂