23 kesä IKUINEN HEPPATYTTÖ.

Luulin että pääseminen tallille rauhoittaisi edes hetkeksi tätä hevoskuumetta ja ikävää tallitouhuihin, mutta päinvastoin, se taisi vain pahentua. Kävin eilen Viikilän Hevostilalla touhuilemassa hevosten kanssa sekä verestämässä muistoja nuoruudesta, jolloin kävin satunnaisesti Viikilässä heppailemassa. Silloin siellä oli vain muutama hevonen, joten oli ihanaa nähdä tallin kasvaneen!

Fabritsio aka Roomeo. Tinkerin ja suomenhevosen risteytys.

Vaikka mulla onkin ihan mieletön ikävä Bahria ja Espanjan upeita maastoja, niin Suomessa on kyllä aivan ihanan puhtaat tallit sekä hyvin hoidetut hevoset. Espanjassa oli aivan huippu talleja rikkailla, mutta perus ratsastustallit ovat hyvinkin alkeellisia ja hieman ”sinnepäin” hoidettuja. Suomessa hevoset ovat myös selkeästi ihmis ystävällisempiä ja tottuneet eri ihmisiin. Oli ihan virkistävää hoitaa hevosta, joka ei ihan jatkuvasti yrittänyt viedä multa henkeä. 😀

Oli myös ihanaa ratsastaa hevosella, johon olen tutustunut silloin kun hän oli vielä pienen pieni varsa. Nyt Verneri on jo 10-vuotias upea suomenhevosruuna, jolla oli mahtavan tasaista sekä pehmeä ratsastaa. Verneristä oli kasvanut todella mukava ja erittäin reipas nuori herra sekä innokas hyppääjä 🙂

Vedettiin ihan freestylenä kentällä ja innostuttiin hyppäämäänkin muutaman kerran pienien esteiden ylitse joita kentältä löytyi. En ole hyppinyt pitkään aikaa ja se on aina ollut mun lempi laji ratsastuksessa, joten oli todella kivaa myös pomppailla muutaman kerran, varsinkin kun Verneri oli hyvin innokas ja reipas esteiden kanssa.

Suosittelen ehdottomasti Viikilän hevostilaa jos ikinä eksytte Merikarvialle päin ja hevoset kiinnostavat!