Noniin, tossa kerroinkin miten kivasti mun torstai sujui, olin todella energinen ja fiiliksissä kaikesta, vaikka tuli vuosi isän kuolemasta. Sen jälkeen oonkin ollut todella väsynyt. Koko viikonloppu on oikeesti mennyt nukkuessa ja leffoja katsellen. En oo oikeen saanut mitään aikaseksi, kaiken siirrän ”huomiselle” ja tekis mieli vaan nukkua. Kaikista oudointa on, että sitä unta riittäisi vaikka kuinka paljon. Yleensä oon todella huono nukkumaan kun kiintiö tulee täyteen, mutta nyt ei näytä olevan mitään rajoja nukkumiselle. Hyvä kun oon jaksanut JLON kanssa käydä lenkillä ja kaupassa. Siinä ne mitä oon tehnyt kodin ulkopuolella viikonlopun aikana.

IMG_1015

<3

Kunnon tuskan värisuora ollut tässä viimepäivinä. Ensin isän kuolemasta tuli vuosi ja nyt isäinpäivä. Seuraavaksi tulee äidin ja isän hääpäivä ja sitten Joulu.  En tietoisesti oo pelännyt tai masennellut tätä päivää lainkaan, mutta oon ihan selkeesti alitajuntaisesti vältellyt tänään mm. somea ja pysynyt erossa puhelimesta ja netistä. Odotin että tuo torstai olis ollut pahempi, mutta kyllä tää menee sen edelle 6-0. Ehkä siksi, että tähän päivään liittyy niin paljon muistoja, jotka vielä enemmänkin sattuu kun tuntuu hyvältä muistella. Menin eilen nukkumaan about 1 yöllä ja nousin sängystä vasta 15:30. Sama homma perjantaina. Olisin voinut nukkua koko päivän, mutta oli pakko mennä JLON kanssa koirapuistoon.

Ulkona iski ihan mieletön ulkopuolisuuden tunne. Mun ohi tepasteli valehtelematta ainakin viis onnellista perhettä kukkapuskineen ja herkkuineen. Mulle tuli niin masentava fiilis kun käppäilin siinä kaatosateessa JLON kanssa ja ei nää tikit huulessakaan ihan hirveesti luo tähän kokonaisuuteen mitään hohtoa. :D Oh no… Onneks saan nää huomenna pois.

Tosiaan, ekaa kertaa ikinä tunsin todella voimakkaasti kuuluvani kaiken tän ihanan hömpötyksen ulkopuolelle. Ja mä en oo koskaan ollut juhlapyhien fani, koska meidän perheessä niissä tulee aina vaan hirveetä säätöä ja joku alkaa aina kiukuttelemaan. Nyt mä ottaisin vaikka tuhat kiukuttelua ja riitaa vastaan hymyillen jos saisin olla osa tätä juhlapyhää ja toivottaa isälle hyvää isienpäivää. Ikävää on, että nyt sen todella tajuaa miten ihanaa ja tärkeää tätäkin päivää on juhlia ja miten onnekkaita on ne, jotka saavat olla osa tätä.

Mä oon ollut maailman onnekkain, kun mulla on aina ollut iskä jonka rakkautta ei oo hetkeäkään tarvinnut epäillä ja joka tuli vaikka läpi harmaan kiven jos mulla oli joku hätänä. Ihan uskomattomia juttuja isä on tehnyt mun puolesta. Ihan hirvittävä ikävä.

Ihanaa Isäinpäivää isille, jotka ottavat vastuun lapsistaan. <3

IMG_1014

Meidän hipseri perhe <3 Äiti on tässä about mun ikänen ja iskä pari vuotta vanhempi. Pikkuveli puuttuu vielä <3

 


*Teksti on krijoitettu aikaisemmin 2:30 torstai yönä 5.5

Huh mikä PÄIVÄ.

Tää on ollut kirjaimellisesti varmasti raskain päivä mun kuluneessa vuodessa, nimittäin tänään tuli tasan vuosi täyteen kun menetin mun isän äkillisesti. Aika menee niin pelottavan nopeasti. Tosin tästä vuodesta onki menty muutamat kuukaudet täysin sumussa.

Oon stressannut ja odottanut kauhulla tätä päivää. Oon ollut koko viikon ajoittain todella surullinen, vihainen, ahdistunut. Pelottaa miten mä reagoin päivään, jona vuosi sitten ajattelin että tässä tää oli; nyt mä romahdan ja joudun varmasti jonnekkin suljetulle vähintään. Ajattelin että päivästä tulee sietämätön.

Kas kummaa. Heräsin 5:30 todella pirteänä ja hyvällä fiiliksellä. JLO ulos ja suihkun kautta kaupungille. Lähdin ystäväni Oonan kanssa H&M:lle 7:45 odottamaan että ovet aukeaa ja päästään tsekkaamaan Balmain x HM mallistoa. Hahahah, ei voi kun nauraa sitä meininkiä. Katottiin vaan silmät pyöreinä miten vaatteet KATOSI sekunneissa rekeistä. PUFF. Kaikki oli viety.

11934652_519958811501827_629838718_n

Onnistuin kuitenkin nappaamaan kaksi takkia itselleni joita olin himoinnut, sekä sormuksen jonka olin päättänyt haluta. Sain siis lähteä tyytyväisenä kaupoilta. Kuulin että koko mallisto on myyty koko maailmassa loppuun. Älytöntä!!

Kotiin tultua lähdin JLOn kanssa pitkälle lenkille. Voi miten kaunis päivä olikaan, aivan mahtava. Ei liian kylmä, mutta mukavan kirpeä ja kaunis. Aurinko paistoi todella lujaa.

11254471_726172817516867_801506502_n

Sen jälkeen oonkin paiskinut duunia, käynyt aina välillä haukkaamassa JLON kanssa happea ulkona ja fiilistellyt sitä, että pääsen tänään kokeilemaan uutta lajia, nimittäin aloitin tänään Crossfit Basementilla ON-RAMP kurssin, jossa käydään tekniikat ja lajin perusteet läpi. Sen jälkeen saakin alkaa harrastaa lajia kunnolla.

Oli ihan mielettömän hauskaa ja siistiä käydä tekniikkoja läpi pitkästä aikaa niin että joku tsekkaa ne sulle. Niitä kun ei koskaan voi hioa liikaa! Opeteltiin kolme erilaista tekniikkaa ja sen jälkeen vedettiin 10 minuutin tehotreeni. Vähän jänskätti kun ei oo päässyt kunnolla repimään hetkeen, mutta hyvin se sujui! :) Fiilis oli tosi hyvä treenien jälkeen. Kaipaan jotain uutta vastapainoa salille, varsinkin kun en tällä hetkellä ole lyönyt kisoja lukkoon. Nyt keskitytään siihen hyvinvointiin ja treeni-ilon metsästykseen!

JLO piti vielä viedä tietenkin iltalenkille ja käytiin sanomassa heipat muutamalle frendille heidän työpaikallaan. Nyt oonkin istunut himassa ja miettinyt että olipas kiva päivä. Mä oon etukäteen surrut ja stressannut tän päivän jo niin monesti läpi, että oon oikeastaan vaan ollut hemmetin ylpeä itsesäni koko päivän. Mä nimittäin oikeesti selvisin mun elämäni järkyttävämmästä vuodesta ja oon taas niin paljon vahvempi ihmisenä. Mä en kaatunutkaan, ainakaan kokonaan ja mä oon oikeesti onnellinen, vaikkakin hieman rikkinäinen. Vuosi sitten tähän aikaan muistan ajatelleeni, tuunko mä enää ikinä esimerkiksi aidosti nauramaan. Mä en ikinä tuu unohtamaan sitä fyysistä kipua kun sun sydän särkyy.

Aika parantaa haavat, vaikka vielä onkin paljon päiviä, kun on todella vaikeeta ja järkyttävä ikävä.

Nyt mä oon valvonut 2 tunnin päästä vuorokauden, joten sammutan koneen ja painan pään tyynyyn. Ei pitäisi treenata niin myöhään… Ihanaa viikonloppua kaikille <3

 

 


Sain taas aivan kamalia uutisia eilen. Yksi maailman kilteimmistä ja ihanimmista ihmisistä, Ari ”Tyson” oli viety meiltä pois ja samalla myös hänen ihastuttava tyttöystävänsä Vilma sekä Arin äiti. He olivat menehtyneet kolarissa. Toivon paljon voimia läheisille ja ystäville <3

Näin Arin ja Vilman viimeksi karsinnoissa, kun he tulivat tsemppaamaan minua ennen kisoja. Voi murut. Monille jää kova ikävä. <3

10864740_311306552401939_629474494_n

 

Turhan aikasin loppui heidän maanpäällinen tutkimusmatka. Samaan aikaan hirveää ja lohduttavaa, että yhdessä käsi kädessä lähditte kohti parempaa paikkaa. <3

Kyllä tässä on nyt saanut muistutuksia siitä, miten pienestä on meidän elämä kiinni. Mikään ei ole itsestäänselvää, koskaan ei tiedä milloin sen viimisen askeleen ottaa. Siks täytyykin muistaa elää itselle, tehdä asioita joita haluaa, olla ihmisten kanssa joita rakastaa ja olla ystävällinen muille, mutta ei kuitenkaan saa pyrkiä elämässään vain miellyttämään muita.

Joulu tulee kovaa vauhtia. Itse vietän sen Merikarvialla perheen kanssa. Meidän perheessä se tulee olemaan varmasti vaikein joulu koskaan, mutta tavallaan varmasti myös yksi tärkeimmistä, sillä nyt todella arvostaa perheen ja läheisten yhteistä aikaa. Lahjaksi riittää se, että saa viettää aikaa rauhassa rakkaiden parissa. Muistakaa olla kiitollisia jokaisesta hetkestä ja pyytämisen sijaan myös kiittää.

If nothing saves us from death, may love at least save us from life.