21 elo ERIKOISET OLETTAMUKSET

Heippa!

Se olis vähä niinku kesä nyt vietetty ja pikku hiljaa paluu arkeen, pimeisiin ja kylmiin iltoihin. Suomen kesä on niin lyhyt, että mä en ole edes kunnolla vielä tajunnut sen alkaneenkaan kun se jo loppuu. Paljon jäi taas tekemättä, mutta paljon tuli myös touhuttua.

Vaikka oonkin kesän lapsi niin oon aina kuitenkin tykännyt myös syksystä ja varsinkin siitä, että ihmiset palaavat duunien pariin ja asiat tehostuvat.

Mulla on tässä muutamassa kuukaudessa tullut aika isoja valintoja ja muutoksia eri osa-alueilla elämää. Itselleni nämä valinnat ja muutokset ovat olleet ihan mielettömän siistejä mahdollisuuksia ja onnellisia asioita. Toki aina suuria valintoja tehdessä jännittää ja jos olisin mukavuudenhaluinen, olisi toki helpompaa jatkaa ja kulkea aina sitä samaa, turvallista polkua, mutta mä oon aina edustanut sitä toista puolta.

Mä lupaan seuraavan kuukauden sisällä avata näitä uusia juttuja lisää, kun aletaan konkreettisesti touhuamaan niiden parissa.

Mistä mä kuitenkin halusin kirjottaa on näistä todella erikoisista olettamuksista ja mielipiteistä, joihin olen törmännyt erityisen paljon viimeaikoina. Nämä eivät koske pelkästään mua, vaan kaikkia mun kanssa jollain tapaa samalla alalla olevia ihmisiä ja oikeastaan vain niitä naispuolisia. Oon ihmetellyt tätä asiaa ikuisesti ja tämä on varmasti aihe, jota säännöllisesti käsitellään ja ikuisesti ihmetellään. Tämä on myös se aihe, mistä ei vain saisi välittää, mutta aina välillä on hyvä kyseenalaistaa asioita joita kuulee ja lukee.

Mua kiinnostaisi erityisen paljon tietää, mistä johtuu, että naiset jotka ovat media-alalla, bloggaavat, vloggaavat tai tekevät töitä markkinoinnin ja sosiaalisen median parissa, ovat automaattisesti ylimielisiä, inhottavia ja kevytkenkäisiä? Ollaanko me oikeasti niin paljon huonompia ihmisiä, vaiko vain helppoja arvostelun kohteita, sillä olemme esillä ja työskentelemme osittain julkisesti?

Mielenkiintoista asiasta tekee sen, että jos on itse niin paljon parempi; koulutetumpi, menestyneempi, älykkäämpi ja ilmeisesti myös motiiveiltaan sekä tavoitteiltaan elämässä niin paljon korkeammalla, että on varaa haukkua muita, niin miten voi kuitenkin käyttäytyä täysin päinvastoin kaikkea mikä edustaa esimerkiksi älykkyyttä, onnellisuutta tai hyvyyttä ihmisessä? Kyllä jokainen älykäs, 2017-luvulla elävä, itseensä tyytyväinen oleva ihminen tietää, että muiden ihmisten vihaaminen on täysin heijastus omista, henkilökohtaisista ongelmista sekä epävarmuudesta itseään kohtaan. Ja vaikka joku olisikin epämiellyttävä ihminen tai käyttäytyisi kyseenalaisesti, ei itsensä kanssa sujut oleva ihminen jaksa vaivautua tuhlaamaan aikaansa sellaisen tyypin haukkumiseen, sillä se tuskin vie häntä millään tasolla eteenpäin tai pitäisi liikuttaa sen enempää.

Uskallan väittää, että jokainen meistä osittain tai kokonaan julkisesti työskentelevistä on saanut kuunnella jokaisesta pienemmästäkin viastaan, virheestään tai pelkästään ulkonäöstään niin paljon kritiikkiä sekä arvostelua, että vaikka oltaisiin kuinka pahoja ihmisiä, ei koskaan pystyttäisi satuttamaan ihmisiä samalla mitalla takaisin, eikä varmasti halutakkaan. Näin mä ainakin toivon. Me tiedetään miltä tuntuu, kun sut tuomitaan ja sun jokaista solua arvostellaan, asioita liioitellaan, valehdellaan ja keksitään, teit sä sitten mitä tahansa.

Se että joku ei oo niinkuin sä, käy samaa koulutusta kun sä, valitse samaa polkua uralla kun sä, käytä sitä samaa hiusmallia kun sä, meikkaa erilailla kun sä tai haluaa tehdä eri asioita erilailla kun sä, ei tee siitä huonompaa ihmistä kun sä. Seuraavan kerran kun haukut tuntematonta tyttöä huoraksi tai arvostelet sitä vain, koska se ei mee sun kanssa siihen samaan muottiin, niin tsekkaa peiliin ensin. Mä lyön vetoa, että se tyttö ei ikinä haukkuis sua miksikään tai arvostelis sua vaikka ei ymmärtäis sua tai sun valintoja elämässä lainkaan.

Mä en ole vihainen vain itseni vuoksi, vaan lähinnä kaikkien mimmien puolesta, jotka eivät ole tehneet mitään ansaitseekseen näitä kummallisia väitöksiä, olettamuksia ja syytöksiä. Vihaaminen ei koskaan lopu, päinvastoin, se tuntuu vain kasvavan sen ansiosta, että nykyään sä voit sanoa ja väittää mitä tahansa nimettömänä. Ens kerralla kun päätät haukkua jotain toista mimmiä, niin älä ainakaan tee sitä sillä asenteella, että sulla ois itselläsi siihen varaa, koska sulla ei ole.

Niinkuin jo alussa kirjoitin, tiedän että vihaaminen ei lopu kulumallakaan, mutta haluan tuoda asiaa esille sen vuoksi, että olen itsekin ollut joskus lapsellinen teini, enkä aina nähnyt sitä, miten muiden arvostelu toi mulle itselle pahaa mieltä ja oli lähes aina ainoastaan omien ongelmien purkamista muihin.

Sillon olisin mielelläni lukenut jonkun tekstejä aiheesta ja ymmärtänyt katsoa peiliin ja tutkia syitä sille, mikä saa mut sanomaan pahaa toisesta? Näitä on hyvä miettiä ja niiden asioiden ymmärtäminen on varmasti itsellekin askel pelkästään positiivisempaan suuntaan ja varsinkin parempaan fiilikseen itsensä kanssa.