Tammikuu on tavallaan tuntunut iäisyydeltä ja tavallaan taas aivan silmänräpäytykseltä. Vuoden eka kuukausi on mennyt aika hektisellä meiningillä, sillä alkuvuosi on luonnollisesti aikaa, kun yritykset heräilevät taas lomien jälkeen ja pyörät alkavat pyörimään uusilla energioilla.

Kolme uutta harrastusta ja yksi uusi työ!

Mulla on myös alkanut kolme uutta harrastusta, jotka vievät oman aikansa ja energiansa, sillä uuden oppiminen ja vanhojen taitojen herättely on ihan erilaista, kuin jo pitkään kestäneiden rutiinien jatkaminen. Salilla käyminen tai juokseminen ei kuormita mun päätä, koska se tulee niin automaattisesti ja solumuistista, mutta näissä uusissa lajeissa joutuu keskittymään oppimiseen ja tekemiseen ihan eri tavalla. On kuitenkin ihan super kivaa oppia uutta!

Lisäksi olen ottanut vastaan aivan uusia rooleja duunien kannalta, mikä on toki aina piristävää, mutta myös vie oman aikansa, että tottuu hoitamaan muidenkin somea, kuin vain omaa. Eli kyllä. Tänä vuonna tulen vastaamaan erään yrityksen somesta, lisää yrityksestä paljastan vähän myöhemmin.

Uusi toimisto!

Vuokrasin myös eräästä sosiaalisen median markkinoinnin yrityksestä toimistotilaa itselleni, mikä on tässä kohtaa mulle luonnollinen askel. En enää yksinkertaisesti pysty pitämään kaikkea kasassa kotoa käsin, vaan tarvitsen paikan, jossa saan itsestäni enemmän irti ja jossa kotiini liittyvät asiat eivät häiritse työntekoa tai vie keskittymistä muualle. Toimistolla on myös suuri studio, jossa pystyn paremmin kuvaamaan sisältöä. 🙂

Takki & Housut: Bubbleroom / Kengät: Nellycom / Lasit: RayBan/ Laukku: Givenchy

Lauantain kirppis!

Meillä on muuten tänä lauantaina kirppis, jossa on minun lisäksi mukana Ananasraaste, Natalia Oona, Sara Ollila, Uino & Linda Ekroth. Kirppis pidetään The Cartel Room nimisessä ravintolassa (Malminrinne 1, 00100 Helsinki) kello 14-16. Sieltä löytyy myös spesiaali hinnoin suunniteltu drinkkilista, josta saa nauttia klo 17 saakka.

Ollaan kaikki hyvin eri pituisia ja kokoisia sekä tyylisiä, joten varmasti löytyy kaikille jotain! Kaikilla taitaa olla aikamoiset kasat vaatteita myynnissä ja hyvillä hinnoilla. Tule ihmeessä edes moikkaamaan ja drinkeille, jos et halua shoppailla, mutta pääsisit kuitenkin paikalle ! 🙂


Mun piti aloittaa uusi treenirutiini syksylle jo muutama viikko sitten, mutta koska kerroin aikaisemminkin takareiteni revähtämisestä, en ole pystynyt tekemään oikein minkäänlaista lihaskuntoa ala- tai keskivartalolle. Takareiteni nimittäin aktivoituu myös esimerkiksi vatsalihaksia jännittäessä, joten niidenkin rykimisen on saanut hetkeksi unohtaa.

Uiminen on ollut tässä muutaman viikon ajan ainut kunnollinen liikuntamuoto, jossa takareisi on tuntunut pientä kipuilua lukuunottamatta ihan hyvältä.

Aamun kuntopiiri

Tänään tein mun ensimmäisen syksyn treenirutiinin; arkiaamun kuntopiirin, jossa tehdään:

  • 50 vatsalihasta
  • 50 punnerrusta
  • 50 kyykkyä

Kuntopiiri on helppo ja nopea, mutta riippuen omasta temmosta, saa siinäkin sopivan aamu hien pintaan. Varsinkin, jos ei ole hetkeen treenannut lihaskuntoa. Mun tavoite on, että menisi taas tuo 50 punnerrusta tauotta putkeen. Ja tietenkin kevyesti.

Jos säkin lähdet messiin, niin muista kellottaa kauan sulla menee tohon ekana aamuna, jotta voit vertailla tuloksia muutamien viikkonen välein.

Ei korvaa muita treenejä

Tän kuntopiirin tarkotus ei ole korvata muita treenejä, vaan toimia tehokkaana päivän käynnistäjänä ja toivottavasti tulevaisuudessa kivana rutiinina. Kävin itsekin tänään taas uimassa kilsan allas sea poolilla. Mulla alkaa olemaan ihan mielettömät uikkari – rusketusraidat. 😀

En tiedä kuinka fiksu veto tuo kuntpiiri oli mun kohdalla vieläkään. Jalka tuntuu aika kipeältä ja väärällä tavalla jäykältä treenin jälkeen. Toivotaan, että se alkaisi pikkuhiljaa tästä kuntoutumaan. Tein kuitenkin kaiken omalla kehonpainolla, joten mitään suurta kuormaa en reidelle antanut.

Tänään olen menossa töiden jälkeen Sinin (ananasraaste) kanssa kuvaamaan blogiin sisältöä. Kun ollaan saatu kuvat purkkiin niin ajateltiin mennään johonkin puistoon istuskelemaan sekä nauttimaan viimeisistä kesäilloista.

Ulkona on ollut taas ihan mielettömiä kesäpäiviä ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei se syksy ole vielä hetkeen tulossa. Ja sehän sopii mulle 🙂

Bleiseri mekko: Na-kd.com (*saatu)


Viime viikolla tuli pohdiskeltua ihmissuhteita, minun ihmissuhteitani sekä mun omaa käyttäytymistäni niissä. Koska monet teistä ovat kommentoineet tykkäävänsä nimenomaan mun pohdinta postauksista, niin ajattelin jakaa nämä mun ajatukset myös teidän kanssa.

Koen olevani ihmissuhteissa aika pirteä, vahva ja luotettava tyyppi. Oon tosi lojaali mun läheisille ja oon usein joko all in tai sitten en lainkaan, kun puhutaan ihmisistä, joiden kanssa jaan mun oikeaa elämää. Autan läheisiäni mielelläni niin paljon kuin vain voin sekä osaan ja haluan kaikkien pärjäävän kaikessa mitä ikinä tekevätkään.

En kuitenkaan ole täydellinen ja niinkuin kaikilla ihmisillä, myös mulla on huonoja päiviä. Kaikki me mokaillaan, ollaan välillä ajattelemattomia ja saatetaan pahoittaa tahattomasti jonkun meille tärkeän ihmisen mieli. Myöskään kaikesta ei voi aina olla samaa mieltä, vaikka oltaisiinkin todella samanlaisia ja mun mielestä on myös parhaan ystävän tai läheisen ihmisen tehtävä sanoa, jos aina ei kaikki mene ihan niin nappiin. Ainakin itse toivon, että mun läheiset uskaltavat sanoa rehellisesti tunteensa mulle tai kertovan, jos en ole ns. oikealla polulla.

Mun elämässä ja ihmissuhteissa on kuitenkin ihan super vähän mitään draamaa. Siis mielettömän vähän. Hädin tuskin koskaan riitelen kenenkään kanssa, edes mun poikaystävän, vaikka ollaan kuitenkin hyvin paljon arkisin ihan jatkuvasti yhdessä. Tehdään molemmat paljon töitä kotoa, joten edes päivisin ei aina olla hetkeäkään erossa. On jopa ihan naurettavaa, miten hyvin tullaan silti toimeen päivät pitkät. Meidän ajatusmaailmat toimivat hyvin yhteen ja vietetään tämän tiiviin yhteisen arjen vastapainoksi usein viikonloppuisin sitten aikaa omien kavereiden kanssa ja pidetään huolta myös siitä, että meillä on sen yhteisen ajan sekä elämän lisäksi myös omat elämät. Se on varmasti iso syy siihen, että tullaan niin hyvin toimeen silloin, kun ollaan yhdessä.

Nollasta sataan…

Olen nuorempana ollut paljon nopeammin kuumeneva tyyppi ja teininä tuli paljon herkemmin tartuttua asioihin ja pahoitettua oma, sekä muiden mieli. Siksi olenkin miettinyt, että miten mä olenkaan nykyään niin draamaton ja miten sitä löytyy niin vähän mun elämästä. Yksi isoimpia tekijöitä on varmasti se, että olen oppinut katsomaan asioita kokonaiskuvassa ja juuri sitä hetkeä pidemmälle. Tällä tarkoitan sitä, että hetkinä, joina mun tekis mieli avata suuni tai suuttua jostain, pyrin silloin miettimään ihmissuhteen kokonaiskuvaa ja sen jälkeen miettimään uudestaan, onko tämä asia tosiaan draamailun arvoista. Harvemmin se on.

Olen myös elänyt hyvin nopeasti kuumenevassa perheessä ja sen vuoksi erityisen hyvä välttämään konflikteja tai toisen provosointia sillon, kun tilanne on selkeästi räjähdysaltis. Jos jollakin menee ns. huuruun, yritän jättää oman egoni sivummalle ja hyväksymään toisen reaktion, sekä sen hetkisen tunnetilan, sen sijaan että alkaisin itsekin ottamaan kierroksia. Sillon vältytään suuremmalta räjähdykseltä, kun ei aleta kilpailemaan siitä, kumpi suuttuu enemmän.  Nuorena en kuitenkaan ollut kovinkaan hyvä vain antamaan olla, jos multa itseltäkin löytyi joku mielipide. Nykyään sanoisin olevani sen verran isompi ihmisenä, että aina ei tarvitse päästä sanomaan sitä omaa kantaa, erityisesti, jos aihe ei ole kokonaiskuvassa kuitenkaan sen arvoinen ja hetken päästä asialla ei enää ole mitään merkitystä.

Mun vinkki onkin, että ens kerralla kun tekis mieli loukkaantua tai suuttua jostain, mikä on hetkenpäästä ehkä jo turhaa, niin kannattaa mielummin hetken miettiä; onko aivan pakko reagoida vai hyväksyykö hiljaa mielessään sen, että on inhimillistä olla ihmisten kanssa eri mieltä ja tehdä virheitä, jonka jälkeen voi mennä asiassa eteenpäin ilman sen suurempaa draamaa. Jos kuitenkin asia tulee häiritsemään sua tulevaisuudessakin, kannattaa ehdottomasti asia selvittää. Senkin voi onneksi tehdä asiallisesti ilman draamaa, vaikka asioista oltaisiinkin erimieltä ja siihen liittyisi voimakkaita tunteita.

Ihmissuhteet ovat tekniikkalaji, joissa pystyy kehittymään

Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin, jossa puhuttiin kolleegoista ja ihmissuhteista työpaikoilla. Erityisesti jäi mieleen lause, jossa kerrottiin ihmissuhteiden olevan tekniikkalaji, jossa voi kehittyä. Helposti projisoimme omat mallimme vaatimuksiksi toisille ja haluamme, että kaikki toimisivat kuin me. Suutumme ja pahoitamme mielemme, jos kaikki eivät elä ja nää asioita meidän tavallamme. Kun ymmärtää ihmisten olevan erilaisia sekä olemaan muille armollisempi, on erilaisten ihmisten kanssa paljon helpompi kommunikoida ja rakentaa kestäviä ihmissuhteita.

Tämä teksti on kirjoitettu erityisesti mulle itselleni, koska olen kuitenkin hyvin paljon asioita LIIKAA analysoiva tyyppi, joka huomaa tai ainakin luulee huomaavansa ja aistivansa kaiken ympärillä tapahtuvan. Sen vuoksi mulla on usein tilanteita, joista mulle saattaa tulla todella paha mieli ja joka jää mietityttämään, mutta jos tarttuisin jokaiseen draamaan, jonka päässäni muodostan, mun elämä olisi yhtä selvittämistä ja tiedän itsekin, miten rasittavaa on olla minkäänlaisessa ihmissuhteessa sen kaltaisen ihmisen kanssa. 😀 Oon niin iloinen, että osaan nykyään nähdä paljon paremmin asioiden kokonaiskuvan ja osaan hillitä sekä hallita itseäni erilaisissa tilanteissa ja tunnetiloissa.

 

Paita : Chiquelle

Kengät : Nelly.com

Laukku: Fendi (vintage)

Korvikset: H&M

Lasit: Prada

Kuvat: Natalia Oona


Hellurei !

Olipas taas viikko. Muistatteko kun olin Nykissä hetki sitten? Samaisen prokkiksen työtiimi lensi viime viikolla Suomeen ja meillä oli keskiviikkona dinneri, joka venyikin sen verran, että olin vasta 23 kotona. Tietenkin mulla oli seuraavana aamuna vielä yksi tekemättä oleva deadline, joka piti sitten siinä yöllä hoitaa kuntoon. Fiksua. Seuraavana aamuna taas herätys 7:30, sillä päivän ensimmäinen puhelinpalis Jenkkeihin Fitnetin asioissa odotti ja olin luvannut tavata aamulla yhtiökumppanini Sanomatalolla. Mulle nuo liian lyhyet yöunet eivät tee laisinkaan hyvää, varsinkaan kun olen vieläkin siinä kunnossa, että nenää pitää niistää muutaman minuutin välein ja allergiaoireet vievät oman siivunsa energioista. 😀 Muutenkin viime viikolla oli todella paljon taas kaikenlaista tapahtumaa ja enskaria, sekä lisäksi todella paljon ”oikeita töitä” ja palavereja, joita piti hoitaa.

Käytiin torstaina leffassa tsiigaamassa Elton Johnin leffa ja voi vitsi miten koskettava elokuva se oli. Leffa oli hyvä ja viihdyttävä, mutta mun mielestä se oli erityisesti todella surullinen. Ei ole silläkään ollut helppoa, vaikka mielettömän uran onkin vetänyt… ja miten mieletön lahjakkuus Elton on. Huh!

Alkukesä on joka vuosi mulle kiireistä aikaa, sillä muun arjen lisäksi kesällä on erityisen paljon tapahtumia, joissa kannattaa sisällöntuottajana/vaikuttajana olla paikalla, jos haluaa tutustua uusiin yrityksiin ja ihmisiin ja saada uusia kontakteja.

Noh, mun arki ei onneksi ole todellakaan aina tälläistä rumbaa. Harvemmin tulee vain kerrottua täällä niistä viikoista, kun töitä tulee tehtyä lähinnä yöppäreissä kotona ja meininki on suhteellisen kiiretöntä, jopa häiritsevän rauhallista. Niitäkin kausia ja viikkoja nimittäin löytyy! Ja nyt on onneksi viikonloppu ja saa hieman hengähtää. Eilen tehtiin illalla ihan super hyviä tortilloja kotona ja tein ihan ensimmäisen kerran itse oman guacamolen, josta tuli aivan hemmetin hyvää! Pakko jakaa resepti teille myöhemmin.

Tänään nukuin aamulla pitkään, jonka jälkeen olen hieman tehnyt töitä ja vastaillut muutamaan mailiin. Parin tunnin päästä lähden Natalian kanssa käymään Stockalla ”sukat ja sandaalit” teemaisessa tilaisuudessa, jossa kuvaan myös samalla yhden kamppiksen. Teema kuulostaa super hauskalta ja olenkin jo pitkään toivonut pääseväni yhdistämään yhdet super makeet, Italiasta ostamani sukat korkkareihin.

Sen jälkeen menen ehkä tsekkaamaan Suomen peliä kavereiden kanssa ja aikaisin kotiin latailemaan akkuja. Huomenna mulla on taas vähän töitä, mutta ensi viikosta on onneksi näillä näkymin tulossa hieman rauhallisempi!

Ihanaa viikonloppua tyypit ! <3

Haalari – Nelly.com

Kengät – VAMSKO

Takki – Zara

Laukku & korvikset –  Chanel

Poolo – BikBok

Lasit – Prada

Kuvat:  Natalia Oona


CIAO !

Olipas vappu! Uhkasin levätä koko vapun kotona, mutta kiitos mun sinnikkäiden ystävien, jaksoin hyvin brunsseilla tiistain ja keskiviikon. 😀

Tiistai alkoi KappAhl:in Vintage Stories brunssilla, ravintola Olo Gardenissa. Voi että miten kaunis kattaus sekä brunssi siellä oltiinkaan järkätty. Ruoka oli niin hyvää, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Oloa, jos et ole koskaan käynyt heidän ravintolassaan. Ruoka on mieletöntä ja ravintola ainutlaatuinen.

Brunssilla lanseerattiin myös KappAhlin uusi Vintage Stories mallisto, josta myös kuvissa päälläni oleva mekko löytyy. Tämä tulee ehdottomasti näkymään tänä kesänä useasti päälläni!

Brunssin jälkeen lähdin kodin kautta lenkille, tein hieman töitä ja otin pitkät päiväunet. Harkitsin todella pitkään ja myöhään, jaksanko lähteä viettämään vappua ystävien kanssa, mutta näin jälkeenpäin olen iloinen että lähdin, sillä meillä oli todella hauskaa. Tutustuin myös paljon uusiin ihmisiin illan aikana, mikä on aina kiva.

Keskiviikko oli pelkkää brunssia brunssien perään! Oltiin sovittu, että mennään poikaystäväni kanssa vappuaattona kavereiden järkkäämälle brunssille ja sieltä yhdessä kaivariin. Kaivarissa tuntui olevan paikalla taas koko Helsinki ja meininki oli hyvin perinteinen; musiikkia, ruokaa ja juomaa.

Ihan mieletöntä, miten vapuksi osuikaan noinkin hyvät kelit! Nyt jos katsoo ulos, ei välttämättä olisi niin hauskaa juhlia räntäsateessa. 😀

Olen käyttänyt tämän päivän sadekelin hyväksi ja siivoillut kotona sekä tehnyt töitä valmiiksi. Saattaa olla, että illalla käyn hieman jumppailemassa salilla ja yritän hikoilla vappumunkkeja ulos kehosta. Juhlien jälkeen treenaaminen on parasta lääkettä, kun tuntuu, että energiat ovat alhaalla ja väsyttää.

Kengät – Nellycom

Mekko – KappAhl (saatu*)

Nahkatakki – Zara

Lasit – Prada

Kuvat:  Natalia Oona