Kello olis melkein jo kaks yöllä ja sain vasta taputeltua viimeiset duunit.  Jouluaaton puolella ollaan, se maaginen päivä mitä varten koko maailma on ollut sekasin viimiset kaks kuukautta. Hirveesti ei löydy juhla fiilistä, mutta on ihanaa nähdä perhettä ja ystäviä. Istun tässä isän uurnan vieressä ja mietin miten paljon kaikki on muuttunut hetkessä.

Yllättävän hyvin oon voinut kuitenkin viime päivät. Olin Tampereella vierailemassa muutaman päivän ja pääsin vihdoin ja viimein viikon tauon jälkeen treenailemaan. Viikon tauko tuntuu lähinnä puolelta vuodelta, joten oli aivan huippua päästä salille. Treenikaveriksi sain Vertti Harjuniemen, joka on itsekin SM kakkonen tällä hetkellä Men’s Physiquessa. Mun pumppipamppi treenit ei kylläkään valitettavasti kelvannut, vaan teemana toimi ”mahdollisimman isoilla painoilla mahdollisimman monta toistoa”.

10838409_1565657293669500_1914537105_n

Pienen palautumiseen liittyvän jutun löysin itsestäni uusimmasta Body lehdestä. Tuntui niin tekopyhältä lukea tota, kun ei ollut treenaillut moneen päivään.  Nyt jälkeepäin kuitenkin naurattaa miten turhalta tuntuu kitistä viikon tauosta, mutta sillä hetkellä se tuntuu ikuisuudelta. Treenaaminen on kuitenkin yks päivän ehdottomia kohokohtia, siitä saa mielettömästi energiaa ja hyvää fiilistä. Sillon kun on pidempi tauko niin tuntee miten energiatasot laskee, mieliala heittelee ja tulee saamaton fiilis. Se taas heijastuu duuniin sekä mulla jopa unen laatuun ja unirytmiin ylipäätään.

Mutta treenihöpinät sikseen ja keskitytään olennaiseen. Kyllä mä vähän odotan että saan antaa läheisille lahjat ja varsinkin sitä, että pääsen mummulaan testaamaan kuinka paljon pystyn syömään räjähtämättä. Veikkaan että aika paljon.

10881887_1538202163086687_1236678815_n

 

Se on jännä, miten vanhetessa on hirveen kivaa päästä antamaan muille lahjoja, mutta kuitenkin toivoo ettei kukaan vaan näe mun vuoksi stressiä ja muistuttelee jokaiselle, ettei missään nimessä tarvitse ostaa mitään. Pienenä kun mitattiin kavereiden kanssa ihmisarvo sen mukaan miten monta pakettia sai. ;) Jokanen väriliitu piti laittaa omaan pakettiin, jotta sai avata mahdollisimman monta lahjaa. Sisällöllä ei ollut niin väliä, kunhan oli edes yks spesiaali toivomus mukana. Kai se on taas jonkinlaista aikuistumista, kokea sitä antamisen iloa. Aika vaan tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Just hetki sitten ympyröin lelukuvastosta lemppareita ja kirjoitin pukille loputonta toivomuslistaa. Yhtäkkiä en muka halua lahjoja…

Nyt laitan kuitenkin vihdoin tän koneen kiinni, heitän yöppärit päälle ja laitan kellon herättämään aikaisin, ettei missaa aamun ohjelmia. Niin vanha en kuitenkaan vielä ole, että niistä luopuisin. ;)

Hyvää Joulua kaikille <3