05 tammi KUKA MÄ OON?
Heippa!
Toivottavasti kaikki ovat selviytyneet näistä lähes shokkimaisista pakkas päivistä! Mun oma henkilökohtainen pelastukseni on ollut meidän taloyhtiöstä löytyvä, hyvin kätevä minisali, jossa olen pystynyt yksinkertaisella, mutta tehokkaalla kaavalla toteuttamaan mun treenejä.
Mun blogimuuton kunniaksi ajattelin mahdollisimman tiivistettynä hieman kertoa; kuka mä olen, mitä mä teen ja mistä saatan olla tuttu tyyppi.
Olen alunperin kotoisin Merikarvialta, pienestä 3000 ihmisen kylästä Porin läheltä ja olen aloittanut bloggaamisen vuonna 2011, kun kyllästyin päiväkirjojen rustaamiseen sekä halusin muutettuani Helsinkiin kirjoitella hieman julkisemmin perhettä ja ystäviä sekä itseäni ajatellen, miten mun arki luistaa isossa cityssä.
Lisäksi olin innostunut fitneksestä lajina ja teinkin tuolloin päätöksen kisata joskus vielä bikini fitneksessä. Fitness ei ollut silloin vielä muotia, joten kukaan mun frendeistä ei jaksanut kuunnella aiheesta ja totesin, että on parempi jos vain puran ajatuksiani treenaamisesta ja ravinnosta blogiini. Työskentelin myös tuolloin kuntosalilla, joten arkeni koostui lähinnä järkyttävästä poltteesta lajia ja ylipäätään salikulttuuria kohtaan; kaikki oli niin uutta ja siistiä!
Blogini on aina ollut lifestyleblogi, joka on vahvasti kuitenkin painottunut treenaamiseen ja sen tukemiseen oikeanlaisen ravinnon kautta. Opiskelinkin vuonna 2012 avoimessa yliopistossa terveystieteitä ja liikuntaravitsemuksia sekä kouluttauduin samalla FISAFin kautta Personal Traineriksi.
2012 kesä, kun kävin vielä salilla KORKKAREILLA. Kyllä.
Niinkuin kuvasta näkyy, olen kuitenkin aina ollut todella naisellinen ja rakastan muotia, kauneudenhoitoa ja kaikenlaisia naisten etuoikeuksia; kuten korkkareilla kävelemistä ja meikkejä. Mä olen aina rakastanut sitä faktaa, että olen nainen, sillä naiset ovat mielettömän vahvoja ja kiehtovia otuksia sekä halutessaan hemmetin voimakkaita. En ole oikeastaan koskaan kokenut tarvitsevani miestä, mikä näkyykin jopa hieman hektisessä suhdehistoriassani; haaveilen edelleenkin löytäväni rinnalleni miehen, josta löydän sielunkumppanin, jonka kanssa voin olla aidosti onnellinen, toteuttaa yhteisiä haaveita sekä tavotteita, kasvaa yhdessä ja luoda ja rakentaa uutta. Joku joka täydentää mun hulluutta hyvällä tavalla sekä tasapainottaa mun maailmaa, eikä pelkää mua tai yritä sammuttaa mun liekkiä. Joku jonka kanssa olla kokonainen.
Vuonna 2012 hommasin itselleni ensimmäisen valmentajan ja vuonna 2014 lähdin ensimmäiselle kisadieetilleni. Se sujui suht koht kivutta ja tarkoitukseni oli kisata IFBBn Bikini Fitneksen junioreissa, mutta shokkina voitettuani Jyväskylän karsinnat, minut siirrettiin suoraan SM tason kisoihin ja itse SM kisoissa jäin pisteen päähän SM kullasta. Menestys oli mulle mieletön shokki ja olin todella tyytyväinen kisakauteeni. Kisasin myös kansainvälisessä kisassa, jossa sijotuin 7:neksi. Sain itselleni samalla varmistuksen, että laji on mun juttu ja fysiikkani toimii; nyt on vain tehtävä duunia kehittymisen eteen paljon.
Samaan aikaan TV:stä esitettiin uutta formaattia Martina ja Hengenpelastajat, jossa olin mukana. Formaatti oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja opin siellä paljon. En pelkästään siitä, miten realityä tehdään, vaan myös siitä, miten vahvapersoonainen tyttölauma käyttäytyy vastaavassa tilanteessa.
Olen super tyytyväinen omaan suoritukseeni ohjelmassa. Olin mennyt ohjelmaan täysin ennakkoluuloitta, tietenkin voittamaan ja suuri kilpailuviettini aiheuttikin hieman paheksuntaa. Ohjelmassa, jossa ideana oli kilpailla. Eihän se sovi. 😉 Nyt jos menisin uudestaan, osaisin varmasti psykologisesti pelata paremmin, sillä näissä hommissa rehellisyys ei kannata.
Sijotuin kolmanneksi ohjelmassa.
Syksyllä voitin myös ensimmäisen awardsini bloggaamisessa sekä esiinnyin paljon medioissa ja vierailin tv ohjelmissa.
Kaikki sujui kivasti ja tekemistä riitti. Kuitenkin jännittävä ja tapahtumarikas vuosi sai surullisen lopun, sillä menetin minun suurimman tukijani, isäni äkillisesti. Isäni menehtyi ollessaan erikoistumassa lasten teho-osasto hoitoihin Afrikassa.
Olin juuri kuvauksissa IL:lle kun sain puhelun, että isälleni on sattunut jotain.
Tapahtuma sai mut hyvin sekaisin. Ensin en ymmärtänyt asiaa, vaan elin ikäänkuin automaatilla. Treenasin entistä enemmän, jätin silloisen poikaystäväni ja tunsin olevani samaan aikaan hyvin selvillä siitä, mitä halusin, vaikka tosiasiassa olin hukassa ja hyvin hyvin rikki ihmisenä. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa fyysistä kipua, kuin miltä tuntuu kun sydän särkyy. Elin niin sumussa, etten edes reagoinut kun kaksi ystävääni menehtyivät auto-onnettomuudessa. Kuolemasta tuli mulle hyvin todellinen asia.
Meni pitkään, että mikään tuntui miltään. Kärsin pahoista valveunista ja unihalvauksista, en nukkunut ollenkaan, ihoni muuttui harmaaksi, ruoka ei imeytynyt kehooni ja muistini pätki.
Samalla elämässäni tapahtui paljon onnellisia juttuja; aloitimme LOOPin kanssa yhteistyössä jussi kuntoon formaatin ja sain paljon muitakin uusia kivoja työprojekteja. Kirjoitin kolumnia lehteen, annoin paljon haastatteluja, tein paljon kuvauksia ja kevään lähestyessä aloimme rakentamaan Fitnet.fi sivustoa.
Olin myös mukana luokkakokous elokuvassa, joka ilmestyi 2015 elokuviin. Yksi hauskimpia työpäiviä joita olen koskaan suorittanut, eikä varmaan tarvitse arvata että miksi. Aloitin myös tekemään ensimmäisiä tv studiossa kuvattavia infocommercial kuvauksia LOOPin nettiin. Meillä oli ja on edelleen aina super hauskaa kuvauksissa.
Vuonna 2015 voitin toisen awards palkinnon bloggaamisessa, joka itseasiassa oli Indiedaysin järjestämä blog awards kilpailu. Enpä olisi silloin uskonut, että tulen vielä joskus blogaamaan Indiedaysin sivustolla!
Loop Looks vieraana
Tein edelleen paljon lehtijuttuja, annoin haastatteluja ja vierailin erilaisilla some kanavoilla sekä tv-ohjelmissa. Samalla valmistelin itseäni kesällä alkavaan kisakauteen ja olin todella innoissani tulevista kisoista. Rakensin uutta yritystä, menin paikasta toiseen kuin flipperi, mutta samalla kärsin yhä edelleen vaikeasta unettomuudesta ja surusta isäni menehtymisen seurauksena. En edelleenkään osannut käsitellä asiaa kunnolla ja sivuutin surun ja asian käsittelyn töiden ja treenin avulla.
Kisakauden startattua olin edelleen sadassa asiassa kiinni samaan aikaan; oli jatkuvasti kuvauksia, hirveästi vastuuta, sitä enemmänkin töitä sekä tietenkin hyvin stressaava kisakausi. Pikkuhiljaa oravanpyörä alkoi kuristamaan ja 6 viikkoa ennen kisojani sain lääkäriltä tuomion, jossa mut passitettiin vähintään 2 kk vuodelepoon. Olin saanut aikaiseksi niin suuren tukoksen kehossani, joka hermostolliseksi ylikunnoksi diagnosoitiin, etten jaksanut enää edes kääntää sängyssä kylkeäni. Muistan miten väsynyt olin, mutta en kuitenkaan pystynyt nukkumaan. Hikoilin yöllä sänkyni litimäräksi ja hiukseni tippuivat päästä. Mikään ei enää toiminut kehossani optimaalisesti.
Terveyteni romahdus oli mulle kuin isku kasvoille. Olin hemmetin pettynyt itseeni ja siihen, mitä olin tehnyt itselleni, mutta se on ollut myös yksi opettavimmista kokemuksista mitä olen joutunut käymään läpi. Olen joutunut opettelemaan sanomaan ei sekä hyväksymään sen asian, etten pysty kaikkeen ja se on ihan ok. Ylikunnosta huolimatta jatkoin töiden tekoa normaalisti, mutta kisakausi sai jäädä. Lääkärin mukaan se olisi ollut viimeisiä treenikausia minulle ehkä koskaan, jos olisin jatkanut kehoni kanssa pelleilemistä.
En todellakaan syytä tapahtunutta lajia; mulla oli äärettömän fiksusti rakennettu kokonaisuus ja riittävästi ravintoa sekä lepoa treenien kannalta. Tapahtunut oli monen asian summa ja olisi varmasti käynyt jossain kohtaa, olin kisakaudella tai en.Ylikuormitin itseäni samalla, kun kärsin vakavasta unettomuudesta. Mitä muuta voi lopputuloksena olettaa?
Talvi ja kevät menivät lähinnä matkustellessa ystävieni sekä silloisen poikaystäväni kanssa. Taisin lentää yli 20 kertaa ja käydä monissa maissa sekä kaupungeissa. Muutin Espanjaan poikaystäväni kanssa ja vaikka treenaaminen olikin edelleen jokapäiväistä arkeani, oli se nyt hieman erilaista. En tiennyt pääsenkö koskaan siihen tilanteeseen, että kehoni kestäisi kisaamista. Ykkös tavoitteena oli saada terveys takaisin ja tilanne tasaiseksi. Olin välillä niin väsynyt, etten pystynyt edes nousemaan sängystä ja mulla oli loputon nälkä jatkuvasti. Kehoni huusi ruokaa ja lepoa hyvin pitkään.
Kesällä muutin takaisin Suomeen ja vietin ensimmäisen kesän vuosiin, kun en ollut kisakaudella tai tähdännyt kisoihin. Olin kuitenkin juuri alkanut voimaan paremmin ja tunsin kehoni voimaantuvan sekä ottavan treeniä vastaan enemmän, joten kesä meni lähinnä treenien ja levon sekä töiden parissa. Olin kovasti uhkaillut käyväni jokaisella festarilla, mutta loppujen lopuksi taisin käväistä ainoastaan weekend festareilla, jolloin minun ja Rosan rakkaustarina roimahti.
Miss Suomi ja Fitness tähti
Mikään ei sinänsä ole muuttunut näinä vuosina lainkaan, mutta kuitenkin kaikki niin paljon. Olen kasvanut ja ehkä karummin sanottuna joutunut kasvamaan mielettömästi ihmisenä. Olen onnekas siitä että saan tehdä työkseni asioita joita rakastan bloggaamisen ja valmentamisen kautta. Näinä vuosina ympärilleni on rakentunut aivan mieletön tiimi uskomattoman upeita ihmisiä, enkä voisi koskaan pyytää enempää. Monista on jouduttu luopumaan, mutta myös luopuminen on joskus tietynlaista eteenpäin menemistä sekä kasvamista, sekä varsinkin tilan antamista niille, jotka sun elämään kuuluvat. Paljon on monissa asioissa yritetty, tehty, epäonnistuttu ja onnistuttu.
Uskon että tämä vuosi tulee olemaan taas yksi parhaimmista vuosista ikinä. Olen vihdoin päässyt kiinni kisakauteen, mulla on paljon uusia juttuja täällä blogin puolella, kuten myös valmennuspuolella, sekä ihmissuhteeni ovat hyvin onnellisella mallilla. <3
Rokki soimaan ja kohti uusia mokia sekä onnistumisia! 😉