06 marras

Posted at 11:15h in Yleinen by
0 Likes

Moikka!

Voi juma, miten mä elin viime viikonlopun. Söin nimittäin pelkästään dipattuja vihanneksia, sipsejä, karkkia, suklaata ja lauantaina käytiin parin frendin kanssa muutamalla lasillisella viiniä varmistamassa, että turvotus olisi mahdollisimman suuri.

Mulla oli lauantai yönä vatsa niin kipeä, etten pystynyt aamuyöstä edes nukkumaan. Eikä mikään ihme. No, mitä teen? Sunnuntaina poikkiksella hohtaa taas sipsit silmistä ja lähdetään hakemaan lisää kaikkea, mitä ei kannattaisi syödä, jos olo on jo muutenkin huono. Aivan pohjanoteeraus. Oon niin nesteissä, ettei tee todellakaan mieli pukea päälle ja kohta pitäisi lähteä palaverimaratooniin pitkin kaupunkia.

Nyt on oikeasti hyvä aika aloittaa treenit ja tsempata taas, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä. Meillä on fitnet.fi sivustolla uusi valmentaja, mun pitkäaikainen girl crush Ida Jemina, joka on kehittänyt mielettömän treeniohjelman valmenettavilleen.

Mua on aina kiinnostanut miten Ida itse treenaa ja syö. Idalla on niin upean terve ja urheilullinen kroppa, sellainen jonka itsekin haluan ! Hänen ajatusmaailma on mielestäni juuri oikea, ja tämäkin ohjelma on juuri oikealla filosofialla rakennettu : strong and curvy! Ei mikään näännytetty ja pinna kireällä – dieetti.

Ida treenaa itse valmennuksen mukaisesti ja mä aijon myös aloittaa ohjelman TÄNÄÄN, sillä mua alkaa kyllästyttämään saamattomuus ja laiskuus treenien sekä ruokavalion suhteen.

Ida kertoo blogissaan näin valmennuksesta: Tässä äärimmäisen tehokkaassa valmennuksessa ei kurvien korostamista pelätä vaan panostetaan nimenomaan muodokkaan ja urheilullisen figuurin saavuttamiseen sekä ennen kaikkea vahvaan ja hyvään oloon!

Treenit ovat rankkoja, mutta hauskoja toteuttaa – freesit liikkeet, koukuttavat erilaiset jaksot ja jatkuvasti kehittyvä ohjelma saavat näkyvien tulosten lisäksi aikaan aivan superhyvän ja motivoituneen fiiliksen. Ohjelma kehittää erityisesti pakaroita ja luo niihin ihan ennennäkemätöntä muhkeutta ja pyöreyttä.

Treeniohjelma kestää 8 viikkoa ja sisältää 4 muokkaantuvaa treeniä viikossa. Voit aloittaa sen samantien tai myöhemmin silloin kun sinulle parhaiten sopii, sillä ohjelmat saat ikiomaksesi. Matkaasi tukee online coaching-palvelu, joka on tukenasi kolmen kuukauden ajan tilauksesta. Ja ainiin, meikäläinen treenaa teidän kanssa tismalleen samalla ohjelmalla!

STRONG and CURVY sisältää:

– Jatkuvasti kehittyvän treeniohjelman näkyvien tulosten saavuttamiseksi

– Monipuolisen ja runsaan ruokavalion tukemaan kehitystä ja muotojen saavuttamista (myös gluteeniton ja maidoton)

– Online coaching palvelun

– Jokaisen liikesuorituksen videolla

– Kattavat ja tarkat ohjeet joissa kerron tismalleen mitä tulee tehdä ja miten

– Tekemisen meininkiä, motivoivia treenejä ja ihan uusia tuloksia!

Valmennuksen arvo on 65€, mutta nyt nopeimmat saavat sen supertarjouksella hintaan 49€!! Tämä tarjous on voimassa enää tänään!

Tutustu ja tilaa ohjelma täältä > STRONG AND CURVY


09 loka

Posted at 20:48h in Yleinen by
0 Likes

Muistatteko sen iän, kun vielä rakastitte leluja, mutta niillä leikkiminen tuntui yhtäkkiä jotenkin vaikealta ja jopa kiusalliselta? Kun sun täytyi lukita huoneen ovi leikkien ajaksi, sillä sua tavallaan hävettää ja hämmentää koko asia, joka vielä hetki sitten tuntui luonnolliselta ja oli sun päivien kohokohta? Tai kun yhtenä jouluna sua ei enää kiinnostanutkaan niin paljoa ne lahjat tai niiden määrä, vaan yhdessä vietetty aika perheen kanssa?

Musta tuntuu, että käyn tällä hetkellä samantapaista kautta fitneksessä; yhtäkkiä fitness kisojen kulttuuri ja sen jumalointi tuntuu hieman kiusalliselta ja todella vieraalta. Vaikka kuinka haluan ja yritän innostua kisaamisesta sekä näen jopa unia missä mua kehotetaan kisaamaan, niin yhtäkkiä se koko meininki tuntuu jotenkin todella kaukaiselta?

Salilla käynti, terveellinen ruokavalio ja ylipäätään fitness elämäntapana on asia josta edelleen nautin ja jota rakastan. Tavoitteellinen treenaaminen on hyvin lähellä sydäntä ja kyllä ne instagramin urheilulliset, hyvin voivat mimmit inspiroivat mua edelleen.

Voi olla, että kyseessä on joku vaihe jota käyn läpi ja innostus kisakulttuuria kohtaan nousee vielä, kisaisin tai en. Lähtökohtaisesti edelleen pidän biksua kauniina lajina ja musta se on hienosti mennyt eteenpäin, mutta oikeastaan kaikki muu mikä kuuluu siihen samaan pakettiin saa mulla vähän karvat pystyyn. Ehkä silläkin on suuri merkitys, että osaan katsoa koko hommaa hieman isommasta perspektiivistä. Koko skene on isoa bisnestä, mutta harvemmin suinkaan kisaajille, jotka harmaantuvat alle 30-vuotiaina, laittaen koko elämänsä peliin, vieläpä ilmaiseksi, vaan niille konseptien omistajille kaiken tämän takana. Enkä puhu nyt ainoastaan kisaamisesta, vaan myös niistä lukuisista tuotteista ja brändeistä, jotka siihen kulttuuriin kuuluvat.

Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, go for it ja hatunnosto niille, jotka hiffasivat homman ajoissa, mutta jotenkin tuntuu typerältä leikkiä omalla terveydellä ainoastaan tuodakseen sisältöä jonkun muun bisnekseen. Jos nyt voittaisin SM-kisat tai MM-kisat, niin mitä sitten? Mitä sitten tapahtuisi? Se ei tarkota, että mä olisin parempi vaikkapa valmentajana tai toisi mulle hirveästi mitään uusia duuni juttuja, koska harva brändi edustaa noin ääripäistä liikuntalajia. Jos mietitään ylipäätään tulevaisuutta, niin fitneksellä tuskin on kovin pitkä elinkaari uusien kuluttajien tai vaikuttajien suhteen. Uskon että ne jäävät vaikuttamaan kisa skeneen, jotka siellä ovat ennenkin olleet, mutta ihmiset ovat kokoajan terveystietoisempia kuluttajia ja ovat päivä päivältä vähemmän kiinnostuneempia kisaamiseen liittyvästä tavasta elää, joka vaatii tietynlaista ääripää meininkiä. Se ei vain sovi kovin hyvin tämänhetkiseen, helvetin hektiseen kehitykseen ja yhteiskuntaan, jossa lähinnä kaivataan tapoja rentoutua, voida hyvin ja päästä pakoon stressiä sekä hektisyyttä ja uskon hektisyyden vain kasvavan tulevaisuudessa pahemmaksi kehityksen edetessä. Wellness, some detox ja tietynlainen pysähtyminen sekä balanssin hakeminen arjen hektisyyden keskelle tulee olemaan se juttu, mitä kuluttajat ja tavalliset ihmiset haluavat.

Nää on olleet ajatuksia, mitä mun päässä on pyörinyt. Juttelin myös asiasta entisen tiimiläisen kanssa muutama päivä sitten ja hän oli tuntenut hyvin pitkälle samoin ja hieman omista ajatuksistaan hämmentyneenä lähes paennut messuilta viikonloppuna, sillä oli vielä hetki sitten ollut varma, että haluaa vielä kisata ensi vuonna ja nyt tuntenut itsensä todella ulkopuoliseksi skenessä. 😀 Uskoteltiin toisillemme, että tämä on vain joku vaihe jota käymme ja että kyllä se kisakuume vielä tulee sieltä…

Haluaisin kuulla myös lukijoiden mielipiteitä asiasta? Mullakin on varmasti paljon lukijoita, jotka ovat olleet erittäin kiinnostuneita ja innostuneita fitneksestä, miten ajattelette nykyään?

Kiinnostaako kisaaminen ja fitness edelleen, vai onko ajatus liikunnasta, tavoitteet ja kiinnostuksen kohteet muuttaneet muotoaan?

ps. koodilla lindamanuella saat -20% na-kd.com sivuilta 🙂


02 elo

Posted at 10:20h in Yleinen by
0 Likes

Ulkona sataa aivan saakelisti ja mun tän päiväiset kuvaukset Gantin kanssa siirtyivät sään vuoksi. Kerkeän hetkeksi istahtaa ja päivitellä kuulumisia teille. Mun käsi särkee edelleen aivan hemmetin paljon. Olin eilen ensimmäisen päivän ilman kipulääkkeitä, sillä kahden viikon kovien lääkitysten jälkeen alkaa pikkuhiljaa tuntumaan kehossa niiden syönti, enkä mielellään ota lääkkeitä jos ei ole pakko. Kyynerpäässä puristava tukiside auttaa onneksi pahimpiin kipuihin.

Tää on niin uskomattoman outo vamma. Miten se voikin särkeä aina joka päivä samaan aikaan sen kovimman säryn ja hellittää iltaa kohden. Ihankun sillä olisi joku oma tahto ja päättää että särjen joka päivä 09-16 aikana ja sitten lopetan. 😀

En ole kahteen viikkoon pystynyt treenaamaan lainkaan ylärkoppaa. Eilen meinasin jo lähteä kokeilemaan salille, mutta tällä hetkellä kiitän onneani että en lähtenyt. Helvetin turhauttavaa, mutta pahimmat ahdistukset on varmaan jo käyty läpi treenien kannalta. Nyt päälimmäisenä toivoisin vain, että tää kamala hermosärky tästä loppuisi ja käsi tervehtyisi. Prioriteetit tässä taas vähän muokkautuu tärkeiden asioiden top kympissä.

Muutaman päivän olen stressannut kisoja aika paljon, koska en pysty treenaamaan kunnolla. Mulla tippuu paino kyllä kokoajan, mutta ei sillä parhaalla tavalla; paineet lähtee ja mimmi vaan kutistuu. Olo on lähinnä sellainen surkean löysä, ei urheilijamainen laisinkaan. Lääkkeetkin kerää nesteitä ja olo on tokkurainen. Meininki ei ole se mitä haluan urheilemiselta tai kisakaudelta…

Onneksi elämässäni on paljon muutakin ihanaa sisältöä ja jos kisat jäävät taas haaveeksi, niin sitten asia on tarkoitettu niin. Mä en todellakaan mene puolikuntoisena heilumaan mihinkään, eikä kisaaminen ole mulle elämässä prioriteettina niin tärkeä, että se oikeastaan vaikuttaisi mihinkään niin radikaalisti, joten yritän olla stressaamatta asiaa. Käsi kuntoon ja sitten mietitään uudestaan.

Rasitusvamma tuskin liittyy kisaamiseen millään tavalla ja tällainen tenniskyynärpää on monelle paljon urheilevalle tuttu vamma, mutta laittaa toki taas miettimään asioita uudelta kannalta. Haluanko taas pelleillä asioilla ja vetää itseni äärirajoille. No, kyllähän mä haluan tai haluaisin. Tavallaan kuitenkaan en ja välillä ajatus ja laji itsessään tuntuu turhamaisen lapselliselta ja jopa vähän juntilta, vaikka onkin niin lähellä sydäntä. Mietin myös asioita, kuten millä tavalla kisaamisen vie mua elämässä eteenpäin? Onko fitness kisaamisena tai genrenä se, missä haluan enää 25 vuotiaana olla. Olihan se mun yksi haaveista ja tavotteista 19 vuotiaana, mutta siitä on sen verran aikaa, että osaanko samaistua siihen kulttuuriin enää niin vahvasti? Vaikka musta tulisi PRO joskus, veisikö sekään mua mihinkään sellaiseen suuntaan, mitä oikeasti elämältä haluan? Tuskinpa. Kisaaminen on mulle lähinnä se hetken huuma lavalla ja hieno kokemus itsensä ja tahdonvoiman sekä oman itsekurin kanssa. Itselleenhän tätä lajia Suomessa tehdään, ei kenellekkään muulle, sillä mitään pitkäaikaista ammattia tästä tuskin kukaan saa. Kisaajista tulee toki monista jotain valmentajia tms, vaikka tavallisen ihmisen valmentamisella ja kisaamisella ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa, mutta ne puolet on kuitenkin jo mulla oikean koulutuksen puolesta hallussa.

Olen kuitenkin äärimmäisen kilpailuhenkinen tyyppi ja mä tarvitsen haasteita, tavotteita ja kilpailutilanteita. Pelkästään joku suopallo matsi oli musta niin siistiä. Fitness on osa mun identiteettiä ja tulee varmasti aina olemaan osa mun elämäntyyliä, siitä en luopuisi ikinä, mutta se on laji jota ei kovinkaan montaa vuotta vedetä kisalavoilla terveen papereilla jos elämä ei ole täydellisen tasapainoista ja optimaalista, sekä stressitasoltaan kehon ja mielen äärirajoille viemisen sallimaa.

Sen lisäksi tässä kuplassa eläminen on itsekästä omaa elämää ja läheisiä kohtaan. Sitä skippaa monet hetket ja reissut vain koska on vapaa-ajalla nukuttava himassa jotta jaksaa, sali on pakko olla lähellä ja ruokavalio tarkka. Mä rakastan tehdä duunia mun tavotteiden eteen, kovia treenejä, syödä ja voida hyvin, mutta välillä mulle tulee sellainen fiilis että elän tietynlaisessa vankilassa; fitness on ainut laji, joka estää sulta osallistumasta viikonloppuna frendien tekemälle brunssille tai ottamasta yhtenä päivänä viikossa leffaeväiksi riisikakkujen sijasta vähän poppareita. Mikään muu laji ei rajoita elämää niin kuin tämä, sillä tuollaisilla asioilla ei ole suorituskyvyn kannalta mitään merkitystä, ainoastaan sen rasvattomuuden kanssa. Se aiheuttaa jopa ahdistusta sosiaalisista tilanteista. Mua esimerkiksi jännittää miten jaksan frendien synttäreillä, kun jossain kohtaa verensokerit laskevat, enkä jaksaisi raahata mukanani kanaa ja riisiä purkissa, koska myös sekin tuntuu älyttömän typerältä. Sit sä et mene lainkaan tai lähdet aikaisin ja skippaat sun frendien häitä, synttäreitä,dinnereitä, omia synttäreitä, vauvakutsuja, juhlia ja reissuja, duunijuttuja, mökkeilyä ja vaikka mitä, koska harvemmin kenenkään saaressa on kuntosalia tai ei muuten vain jaksa olla kovinkaan seurallinen tai sosiaalinen dieetillä. Pienet, parin tunnin pyrähdykset menevät helposti, mutta vaikkapa 4 päivän mökkireissu frendiporukalla on aika kriittinen ajatuksena.

Vaikka tiedostan kaikki riskit, lajin vaativat kuplat ja ns. uhraukset, rakastan lajia silti. Tällä hetkellä kun keho pakottaa lepäämään, on kuitenkin päässä taas vilissyt miljoonia asioita ja ajatuksia.

Mulla on myöskin elämäntilanne muuttunut aika radikaalisti keväästä. Paljon uusia töitä ja prokkiksia, niitä mulla tupsahtelee aina, mutta myös arki muuttunut sen suhteen, että se ei pyöri vain mun ympärillä.

Nää on toki vain ajatuksia joita pyörittelen päässäni, mutta mielelläni jaan niitä teidän kanssa ja kuuntelen myöskin teidän mielipiteitä ja ajatuksia näistä.

 

 

 

 

 


23 helmi

Posted at 15:19h in Yleinen by
0 Likes

Mikä on sun tavoite treenien suhteen? Entä tiedätkö, tukeeko sun treeni- ja ruokavalio ohjelma niitä?

Tätä aihetta ei voi liikaa korostaa, sillä valmennusten viidakossa sitä helposti unohtaa pysähtyä miettimään mitkä ne omat tavoitteet ovat? Teetkö sä valinnat oikeasti niiden perusteella, vai sen, että joku täysin eri tavotteilla ja lähtökohdilla treenaava pääsi tavotteisiinsa ohjelmalla x , joten siks säkin valitset sen?

Juttelin eilen yhden ystävän kanssa, joka on mukana yhdessä valmennuksessa. Hän kertoi että treenaa suhteellisen suuren määrän aerobista (yli 2 x enemmän kuin minä kisadieetillä) ja lisäksi käy 4 x salilla viikossa. Hänen tavoitteensa oli kiinteytyä kesää varten, eli yksinkertaisesti suomennettuna polttaa rasvaa niin, että lihakset eivät kuitenkaan pala. Kyseessä oli jo valmiiksi hoikka, suhteellisen kevyellä lihasmassalla varustettu tyyppi, jota en itse laittaisi lenkille kertaakaan.

Juteltuani hänen kanssaan ymmärsin, ettei hän oikeastaan itsekään tiedä, mitä hänen tavotteiden saavuttaminen vaatii, joten hän nyt tekee niinkuin muutkin. Valmentajana sitä helposti unohtaa, ettei jokaisella ole samaa tieto-taitoa kuin itsellä, eikä ”tavallisen ihmisen” sinänsä edes tarvitse tietää mikä ero treenimuodoilla on ja miten tavoitteet saavutetaan kunkin kohdalla. Siksi me ollaan täällä, että me autetaan jokaista yksilönä näissä asioissa.

On täysin kaksi eri asiaa:

  1. Laihduttaa, pudottaa painoa
  2. Kiinteytyä

Laihduttaminen, sekä painon pudottaminen on yksinkertaisimmillaan sitä, että syöt vähemmän kuin kulutat. Tavalla, millä sä kulutat ei sinänsä ole mitään väliä; oli se hölkkä, kävely, uinti tai vaikka vain nukkuminen, kunhan kulutus menee alle kalorien saantimäärän. Lopputuloksena tuskin on se instagramin inspo-fitness-tytön pinkeät pakarat, vaan tällä tavalla saat varmasti myös poltettua lihasmassaasi. Mutta nyt päästäänkin siihen, ettei kaikki halua isoja pakaroita tai ole kiinnostuneita lihaksikkaasta vartalosta, eikä siinäkään ole mitään vikaa! Ihanteellisena tavoitteena meille kaikille on viihtyä omassa kehossaan ja voida hyvin.

Mikä omasta lajistani tekee vaikean on se, kun tavoitteena on polttaa se ylimääräinen fätti niin, että kuitenkin samalla säilytän lihasmassani. Jos tavoitteena olisi pudottaa painoa mahdollisimman paljon, olla lavalla mahdollisimman LAIHA, niin mähän eläisin miniporkkanoilla ja omenilla ja nukkuisin kotona. Kävisin ehkä välillä lenkillä. Ehkä.

Sen takia on erittäin tärkeää tietää omat tavotteet, kun lähtee valitsemaan itselleen valmennusta ja valmentajaa. Jos ostat yleisen nettivalmennuksen, kysy tekijöiltä ja tsekkaa tarkkaan mitä valmennuksen kuvauksessa lukee; tukeeko se sun tavotteita? Mitkä on sun lähtökohdat? Oletko jo valmiiksi hoikka vai onko sulle tärkeintä vain saada painoa alas? Haluatko vain voida paremmin?

Kauneusihanteita on erilaisia ja joku haluaa näyttää pitkän matkan juoksijalta, catwalk tytöltä, kun taas joku fiilaa enemmän 100 m sprinttereitä, fitness ihmisiä ja tykkää olla urheilullisesti muodokas. Joku taas haluaa vain olla pirteämpi, syödä hyvin ja voida hyvin, liikkua niin että kunto pysyy hyvänä ja suorituskyky eri laske.

Jos sä kuitenkin haluat ne pyöreät pakarat, niin onko sun tavotteita tukevaa juosta 5 x viikossa aamulla 45-60 minuuttia juoksumatolla tai hinkata sitä crosstraineria hulluna, VAI olisiko sittenkin fiksumpaa ensinnäkin pitää ne salitreenit tehokkaina sekä hölkän sijaan valita vaikkapa aerobiseksi mäki-spurtti-kuntopiiritreeni, joka samalla aktivoi sun lihaksia, antaa niille erilaista hermotusta sekä todennäköisesti myös kuluttaa treeninä enemmän kuin se hölkkä.

Jos tavoitteena on olla ”mallimainen” sekä hoikka, niin ehdottomasti hölkkä voi olla sulle fiksumpi vaihtoehto, kun tavoitteena on vain lisätä kulutusta. Kuntopiirit eivät kyllä tee edes VS malleille pahaa, mutta ovat paljon rankempia ja vaativat enemmän, kuin hölkkääminen. Tosin, jos multa kysytään, 45 minuuttia juoksumatolla on henkistä itsemurhaa. Itse rakastan toiminnallisia treenejä ja mixaan aamutreeneihini AINA kehonpainon treeniä; kyykkyjä, hyppyjä, punnerruksia, vatsoja, mäkitreeniä, spurtteja. Aika menee paljon nopeammin ja tylsää ei tule.

Oli tavoitteenasi ihan mikä tahansa kunto/fiilis, niin fiksu ja mietitty tapa tavoitella niitä on tärkein osa koko prosessia. Se on aivan turhaa hakata päätä seinään liian pienillä kaloreilla ja hinkata niitä lenkkipolkuja vaikka 20 x viikossa, jos se ei tue sun omia tavotteita millään tasolla.

FIKSUA JA MIETITTYÄ TEKEMISTÄ KAIKILLE <3

 


11 helmi

Posted at 20:03h in Yleinen by
0 Likes

Moikka!

Tässä tulee jo tämän päivän toinen postaus, mutta koska sain salilla ollessani inspiraation kirjoittaa aiheesta, niin miksipäs ei.

Mulla on vähän rytmit ollut sekaisin. Kerroinkin että olen ollut hieman flunssainen viimeiset kolme päivää ja siksi levännyt todella paljon ja nukahdellut hieman epämääräisesti. Nukahdin eilen noin kahdeksalta illalla ja heräsin siinä 23 aikaa. En saanut enää unta, joten aloin testailemaan edellisen postauksen meikkejä ja lopulta pääsin nukkumaan 5 aamulla, kun sain postauksen kirjoitettua loppuun.

Toki nukuin pitkään ja taisin nousta sängystä lopullisesti vasta 14 aikaan, joten mun salille lähtö venyi myös ”pikkasen” tarkoitettua myöhemmäksi. Nappasin naamaan fitline activizen ja BeGreenin Pre–Workout Boosterin sekaisin ja lähdin salille. Aivan TÖRKEÄN hyvä mixi, energiaa riitti vaikka pienelle kylälle. En ole vuosiin käyttänyt boostereita, mutta nyt muutaman kerran testanneena ajattelin kyllä hyödyntää boosteria jatkossakin, varsinkin aamutreeneissä. Seuraavat 10 viikkoa mennään kovaa. 

16708484_10154335940290794_7952646680979185169_n

Tarkoituksena oli vetää kuntopiiri treeni, joka sisältää ensin noin 165-175 sykkeellä 15 minuuttia portaita ja tämän jälkeen

  1. 10 askelkyykkyä – 10 kyykky hyppyä – 10 askelkyykkyä – 10 kyykkyhyppyä.
  2. 15 vipunostoa eteen tangolla – 15 pysytypunnerrusta tangolla – 15 pystysoutua tangolla (tanko noin 12 kiloa, tarkoituksena pitää syke korkealla ja tehdä liikkeet todella nopeasti putkeen).
  3. Ristiaskeleen kautta laskeutuminen maahan selälle sekä ristiaskeleella nouseminen maasta ilman että kädet auttavat. Hyvä liike corelle, tasapainolle sekä jaloille.
  4. 20 vatsalihasrutistusta roomalaisessa penkissä niin, että jännitys ei häviä missään vaiheessa.

Tämä setti toistetaan 5 kertaa läpi todella pienellä tauolla, about vesi huikan verran.

Loppuun tein vielä 5 minuuttia crosstraineria niin kovaa kuin lähti.

16729105_10154335940295794_4571444950570490607_n

Treenin jälkeen aloin muistelemaan mun ensimmäistä kisadieettiäni, josta tämä kuntopiiri on saanut alkunsa mun treeneissä. Muistan kun vedin ensimmäisen kerran tämän treenin, olin jo aivan poikki ensimmäisen 15 minuutin porrastreenin jälkeen. Olin niin loppu, etten saanut edes nostettua jalkojani ylös. Sen jälkeen tein kolme kierrosta kuntopiiriä ja sekin tuntui aivan mahdottomalta. Muistan miten koko kroppa tärisi ja kylmä tuskainen hiki puski pintaan.

Käytin vipunostoissa tankona ensimmäisellä dieetilläni joko todella kevyttä, noin 5 kilon tankoa tai sitten ihan pelkästään jumppakeppiä ja muistan miten kamalalta tämä kolmen liikkeen supersetti tuntui. Nyt vedän sitä tuplasti isoilla panoilla, eikä tunnu läheskään niin pahalta kuin muutama vuosi sitten.

Myös kierroksia menee melkein tuplasti enemmän ja palautukset ovat paljon lyhyemmät.

Vaikka aina ei jaksa huomata omaa kehittymistä, niin pitää välillä osata katsoa taaksepäin ja olla ylpeä siitä, miten paljon on kehittynyt urheilijana; ei pelkästään ulkoisesti, vaan suorituskyvyltä. Vertaan itseäni hirveästi ensimmäiseen dieettiin; olin tässä kohtaa tämän painoinen ja näin paljon pienempi, mutta meinaan unohtaa sen, että tottakai mä olin paljon pienempi ja kevyempi; eihän mulla ollut varmaan puoliakaan siitä lihasmassasta, mitä multa löytyy tällä hetkellä. Vaikka sitä ei vieläkään ole hurjia määriä, niin silloin ei ollut sitäkään.

Vaikka aina voisi olla parempi ja joku muu on aina kovempi kun sä, niin joskus on hyvä antaa myös itselle rispektiä siitä, miten on menty eteenpäin kaikista vaikeuksista huolimatta. Vaikka välillä mentäisiinkin ryömien eteenpäin, niin se on kuitenkin aina enemmän kuin se, että ei mentäisi lainkaan.

16684257_10154336024745794_3056391644964668535_n

 

Tarjoan nyt lukijoilleni maanantaihin saakka edullisesti henkilökohtaisesti räätälöidyt treeni- ja ruokavalio ohjelmat 124€ (normaali 148€)! Olen valmentanut 2013 vuodesta saakka sekä erikoistunut personal trainer (FISAF) ammatin ohella liikuntaravitsemuksiin ja auttanut satoja ihmisiä vuosien varrella löytämään juuri itselle sopivan rytmin ja toimivan ratkaisun saavuttaa omat tavoitteet, mutta erityisesti olen pyrkinyt opettamaan jokaiselle asiakkaalle uuden, pysyvän elämäntavan. Mulla ei ole intohimona saada ihmisiä laihtumaan muutamassa kuukaudessa kymmeniä kiloja, vaan opettaa ihmisille miksi tehdään ja mitä tehdään, sekä valmentaa ihmiset ulos valmennuksesta niin, että he oppivat pysyviä tuloksia ja jatkuvaa kehittymistä tukevan tavan elää!

Yhteydenotot valmennuksiin fit4ever@hotmail.fi