Uusin kuuma aiha on keskustella ja väitellä siitä, onko fitness tekosyy olla vähäpukeisesti somessa esittelemässä työn tuloksia.

Oon tässä pähkäillyt mikä olis mun mielpide asiaan, mutta rehellisesti sanottuna ei vois vähempää kiinnostaa. Mun puolestani jokainen voi tehdä mitä haluaa. Meillä on aina löytynyt ihmisiä, jotka viihtyvät vähemmissä vaatteissa kuin toiset ja jotka ovat rohkeampia kuin toiset. Muistan selvästi seksikkäitä selfieitä vähissä vaatteissa ennen fitness buumiakin, nyt ne on vain naamioitu hieman ehkä paremmin.

10817647_380797455416003_1663852969_n

Naureskelin itsekin tälle kuvalle, joka todennäköisesti aiheutti tämän uuden keskustelun aiheen. Se, että aiheesta lähdettiin osoittelemaan sormilla, oli musta kuitenkin vähän mautonta.

Kyllä, olen monesti kauhistellut vaikkapa ”fitness selfie” sivuston kuvia, joilla ei ole mitään tekemistä fitneksen kanssa. Ääripäitä löytyy, mutta en itse henkilökohtaisesti tunne ketään kenet voisin leimata tämän kuvan mukaiseksi ihmiseksi, joten nämä ääripäät eivät minua henkilökohtaisesti ole koskettaneet. Myönnän, että olen itse lisännyt kuvia itsestäni bikineissä ja joskus jopa alusvaatteissa flexaten, mutta en kuitenkaan samaistuisi tähän hauskalla huumorilla höystettyyn kuvaan, jonka tarkoitus oli varmasti hauskasti provosoida, näpäyttää ja naurattaa, eikä saada ketään ristiinnaulitsemaan muiden tapaa elää.

Kun elämässä kohtaa ja joutuu käymään läpi elämän suurimpia asioita, ymmärtää vielä selkeämmin sen, ettei muiden tekemisillä tai mielipiteillä ole mitään merkitystä. Onko aina pakko osoitella sormilla ja tonkia paskaa muiden tavasta ja valinnasta elää? Ei. Jos itse et halua laittaa puoli alastonta kuvaa, jossa esittelet stingeissä kyykkytuloksia niin älä laita. Niin yksinkertaista se on. Rakenna itse oma imagosi, anna itsestäsi sellainen kuva somessa minkä haluat ja anna muiden tehdä omat ratkaisut. Elämässä on kaikista hienointa kasvaa omien virheiden kautta ja se mikä on kenellekkin virhe on jokaisen oma asia. Me voidaan kaikki alkaa sohimaan toisiamme kepeillä ja huudella mitä meistä kukakin tekee väärin, mutta kysyn vaan että miten se vie sua itseäsi elämässä eteenpäin?

Eniten huvitti lukea muutamien sormilla osoitteluja ja tuomitsemista, taas, varsinkin kun on juuri julkaissut omassa profiilissaan täysin nude kuvia hastagilla #tbt ja #fitness. On toisaalta hyvä, että tätä asiaa tuodaan esille ja mielipiteitä pitää olla, mutta älä ole tekopyhä.

Oma elämä, ystävät ja perhe, niistä huolehdin. Muut ja muiden elämä. Not my business. :)

Kuva: Heli Roosmäe MUA: Tanja Viitanen Style: Kriselda Mustonen Ripset ja ihonhoito: Studio VMS Sokos Hotel Torni

Kuva: Heli Roosmäe
MUA: Tanja Viitanen
Style: Kriselda Mustonen
Ripset ja ihonhoito: Studio VMS
Sokos Hotel Torni


Heippa!

Siis huhuh mikä olo. Aivan kamala. Ihan sanoinkuvailemattoman hirveä. Miten tästä pääsee pois, koska tää loppuu? Jos fitness on vaarallista, niin mitä tää sitten on?

10735211_1502764186644331_1974239461_n

Lähdettiin eilen ”fitnesspimujen” kanssa vähän ulkoilemaan. Vedettiin pitkän kaavan mukaan, elikkäs ensin käytiin syömässä ja sen jälkeen lähdettiin baariin juhlimaan. Oli kivaa, vaikkakin vähän hämärässä mitä kaikkea on tapahtunut. Tänä vuonna ei montaa kertaa ole juhlittu, sillä olin naruissa kiinni dieettiä varten jo tammikuusta lähtien ja taisin käydä 2 kertaa ulkona ennen kisadieettiä tänä vuonna. Keho ei ole tottunut alkoholiin ja sen kyllä huomaa. Vai oliko tää aina tällästä?

10747932_311507269038557_2134409369_n

Yritin syödä mahdollisimman hyvin, paljon hiilaria ja rasvaa ja viinien välissä vettä. Ei auta. Ihan järkyttävä olo edelleen ja kello on pian neljä.

Mietin tässä, että onko tää nyt sitten se terveellinen vaihtoehto. Tää ns. klassinen tapa lopettaa viikko? Tuskin. En edes halua tietää millaista kamppailua mun elimistö käy tällähetkellä.

Tietenkin on typerää lähteä vertaamaan ääripäästä toiseen. Eikö voisi vain elää mukavaa balanssia, mutta silti on pakko sanoa että ei ollut dieetillä tällaisia oloja, tällaista väsymystä tai tämän kaltaista henkistä huonovointisuutta. Alkoholi ja rasvainen ravintolaruoka suoraan pussista kaikkine lisäaineineen todellakin vaikuttaa mielialaan asti. Vaikka oli super kivaa ja en todellakaan kadu, menen varmasti vielä monesti uudelleen, niin silti ei voi sanoa kuin että herranjestas. On tää rankkaa. Kyllä mä voin sanoa hyvällä omallatunnolla että voin todella paljon paremmin dieetillä. Hah

10735121_1492645677678040_645876118_n

Lusikoin tätä fitness soppaa vielä sen verran, että ihmettelen miksi A-keskustelussa ei voinut olla vaikkapa Anna Virmajokea kertomassa siitä, miten fitness elämä kulkee kun se kulkee hyvin. Miksi siellä oli puhumassa vain kisaajia, joilla kokemus on jotain melkein ääripäätä? Hyvin puhuttu, fiksu keskustelu ja paljon asiaa. Niinkuin kirjoitin, ne kokemukset ovat aitoja ja erittäin todellisia heille, hyviä esimerkkejä nuorille, MUTTA olisi ollut mukavaa että siellä olisi myös sitten joku niillä onnellisillakin kokemuksilla ja vielä joku, joka on lajissa jatkuvasti kiinni ja kisaa ammattitasolla. Olen miljoonasti kirjoittanut siitä, miten liputan pohjatyön puolesta, omasta osaamisesta sekä kyvystä kuulostella kehoa ja ymmärtää kisaamiseen liittyviä asioita ja varsinkin AMMATTILAISESTA valmentamassa dieetin ja offikauden takana! Keskustelussa puhuttiin 10 viikkojen 1000 kalorin dieeteistä. Mun mielestä siinä olisi hyvä jo itse pysähtyä miettimään, onko se järkevää. Jos keho ei toimi yhteistyössä, niin puhalletaan peli poikki ja katsotaan, jos kehon saisi siihen kondikseen, että vaikkapa vuoden tai muutaman päästä olis parempi meininki ja pohja dieetille lähtöön. Ammattitasolla kisaaminen on aivan erilaista ja silloin helposti mennäänkin pakolla äärimmäisyyksiin, koska sulta oletetaan tiettyjä asioita ja tietenkin sitä kisaamista. Tai näin ainakin veikkaan.

Muistathan lukiessasi tekstiä, että kirjoitan bikini fitneksestä. En ota kantaa esimerkiksi body- tai kehonrakennuslajeihin, joissa kisakunto on jo aivan toisenlaista kuin bikinissä. Siitä mitä muut lajit vaativat en tiedä tippaakaan, mutta veikkaan että meininki on jo hieman eri. 

Itse lähdin +3000 kalorista ja koko dieetti mentiin hyvillä ruokamäärillä ja kaloreilla. Ystäväni veti yli 2 tuhatta kaloria lähes koko dieetin. Jos mun kisadieetin viimeisimmät ja alhaisimmat kalorit on samat, mitkä saattavat olla jonkun lähtökalorit, niin sen vuoksi voitte yrittää ymmärtää, että miksi mä en jostain syystä näe lajia niin kamalana mitä moni muu. Tottakai mun keholle 1500kaloria on vähän, koska se on tottunut tuplasti suurempiin määriin ja tällainen ruokamäärä aiheuttaa mulle nälkää, mutta onhan se eri kuitenkin kuin olla 10 viikkoa 1000 kalorilla.  Kyllä se kroppa täytyy saada ensin siihen kuntoon, että sillä voidaan toteuttaa dieetti, eikö vain?

Ymmärrän toki, että kisaamisen nälkä on kova ja sillä hetkellä tekee kaikkensa jotta pääsee tavoitteisiin. Dieetillä uppoaa niin siihen tekemiseen, että melkein millään muulla ei ole väliä, eikä aina muisteta sitä että on elämää kisojen jälkeenkin ja sen ulkopuolella.

 

Haluan jankuttaa tätä pohjatyön tärkeyttä siksi, koska tiedän että blogiani lukee nuoretkin tytöt ja en missään nimessä halua tukea tai kannustaa ketään vaarallisen lajin pariin. Toivon, että jos kirjoitukseni inspiroi lajin pariin niin annatte asialle aikaa, teette huolellisesti taustatyötä, etsitte rauhassa juuri sulle sopivan ammattilaisen valmentamaan ja varmista että susta oikeesti välitetään. Tämä laji on täynnä valmentajia, jotka eivät itsekään tiedä mitä tekevät. Älä lähde kenenkään koekaniksi. Lajia voi toteuttaa monilla eri tavoilla: hyvin, huonosti ja hyvin huonosti.

Ja viimeinen asia jonka haluan vielä sanoa viimeisen kerran: kilpaurheilu ei koskaan ole helppoa, kivaa tai terveellistä. Kukaan ei ole koskaan väittänyt niin, mutta nyt kun istun tässä näiden olojeni kanssa, niin en mä nyt tästäkään niin tiedä. :D

Fitness kilpaurheiluna ei ehkä ole maailman suositeltavin laji jos on ongelmia kehon kanssa, ongelmia kilpirauhashormonin kanssa tai ylipäätään vaikea suhde ruokaan. Fitness elämäntapana on kuitenkin mun mielestä erittäin hyvä juttu, enkä usko että ketään nuori joka siitä innostuu ja haluaa sen vuoksi jättää mäkkärit välistä ja viinat alkoon ainakaan huonompaan suuntaan elämässään menee terveydellisesti. Faktahan on, että me eletään maailmassa, jossa kuolee ihmisiä enemmän lihavuuteen ja sen aiheuttamiin sairauksiin kuin nälkään. Muistan lukeneeni artikkelin, jonka mukaan jo joka kolmas lapsi syntyy nykyään ylipainoisena. Ei siis ole maailman huonoin juttu, jos haluaa syödä hyvin ja urheilla.

Elämästä täytyy kuitenkin myös muistaa nauttia. Se mitä se kullekkin tarkoittaa on aivan toinen juttu. Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan (: