Tämä on ollut aika puhuttava aihe ja multakin on kysytty asiasta monesti. Törmäsin kuitenkin hiljattain väitteeseen, jossa kerrottiin varsin asiantuntevasti, miten fitness on rikkonut mm. minun parisuhteeni. Onko todella niin, että fitness rikkoo parisuhteita?

Valehtelisin jos väittäisin, että fitneksessä kisaaminen ei vaadi itsekkyyttä kisaajalta. Sitä todellakin uppoutuu ikäänkuin tietynlaiseen kuplaan, ja niin pitääkin, jotta saa suljettua kaiken ylimääräisen ulos ja kanavoitua kaiken keskittymisen ja energian kisapreppiin. Olenkin monesti miettinyt, miten kisaaminen ja esimerkiksi perhe-elämä lasten kanssa on mahdollista. Itse olen todella temperamenttinen ja kovapäinen ja jos päätän jotain, niin usein menen vaikka läpi harmaan kiven jotta sen saavutan. Se on hyvä ja huono juttu. Pysyn hyvin päättäväisesti kiinni tavoitteissani, mutta se ei välttämättä tee minusta kaikista helpointa kumppania. Olenkin käynyt jo suhteellisen nuoreen ikääni nähden kaksi burn outia, joka on selkeä seuraus siitä, että teen kaiken täysillä ja menen niin pitkään yli jaksamiseni kunnes seinä tulee vastaan.

IMG_0679

Se, rikkooko fitness parisuhteen on mun mielestä vähän monimutkikkaampi asia. Kilpaurheilijan kanssa voi olla todella vaikeaa olla, jos ei ole itse kiinnostunut lajista tai kokenut kilpaurheilijan arkea. Siinä ollaan kisaajan puolesta todella herkillä ja käydään ajoittain hyvin syvillä vesissä. Toisaalta, jos energian osaa kanavoida oikein, se voi olla todella opettavainen kokemus ja tuoda täysin uuden syvyyden kumppanuuteen. Kumppanin tuki on korvaamatonta kisakaudella. Kisakausi on ohimenevää ja varmasti hieno kokemus, kun siihen asennoidutaan tiiminä positiivisesti.

Toisaalta jos tukea ei saa, se saattaa tuoda uuden piirteen molemmissa sekä synnyttää uuden tunteen esiin suhteessa. Jos kumppani ei ota huomioon tilannetta, kannusta tai tue, voi tulla todella turvaton ja epävarma olo suhteesta.

Mun oma mielipide on, että fitness kisaamisena ei itsessään riko parisuhteita. Se, miten kumppani tukee ja osallistuu kisakauteen merkitsee, kuin myös se, miten kisakuplasta osataan tulla ulos ja hetkellinen oma itsekkyys korvata toiselle merkitsee loppupeleissä. Jäädäänkö siihen ”vain minä ja minun aikatauluni” moodiin vai osataanko antaa myös toiselle tukea, arvostusta ja mikä tärkeintä; panostaa yhteisiin hetkiin, kokemuksiin ja yhteisiin tavotteisiin. Osataanko antaa tukea myös toiselle, kun hän sitä tarvitsee?

800_3114

Uutta parisuhdetta on kisakaudella mun mielestä hyvin vaikea alkaa rakentamaan, ellei toinen ole perillä siitä, mitä kisaamine henkisesti ja fyysisesti vaatii toiselta ja miten monista asioista ”luopumista” se on. Varsinkin nuorien ihmisten näkökulmassa. Onko toinen valmis siihen, että ravintoloissa ei käydä, spontaaneja kesäiltoja kuplivien kanssa ei vietetä, nukkumassa ollaan viikonloppuisinkin aikaisin ja päivät menee hyvin rutiinimaisesti saman kaavan mukaan. Treeneistä ei tingitä ja ruoissa ei huijata!

10608458_10152355927610794_357706260034899033_o

Sitten se monien veikkaama totuus siitä, erottiinko me Joelin kanssa fitneksen vuoksi? Ei. Me ei erottu, koska me oltaisiin kärsitty mun dieetistä tai riidelty sen vuoksi. Meillä oli ongelmia suhteessa, koska oltiin tultu viimeisen vuoden aikana enemmänkin hyviksi ystäviksi, kuin kumppaneiksi suhteessa. Joel oli mulle lähinnä kuin veli lopussa. Rakkaus ei missään vaiheessa loppunut, Joel on edelleen mulle tärkeä ja ollaan paljon yhteydessä.

Yksi merkittävimpiä syitä miksi mä halusin erota oli se, että mä koin että olin itse muuttunut ihmisenä todella paljon siitä 19-vuotiaasta Lindasta, joka olin kun tapasin Joelin. Meillä oli sillon paljon yhteistä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Joel oli kuitenkin jo 29-vuotias kun tavattiin, eli ihmisenä hyvinkin paljon jo löytänyt itsensä. Koen, että muutuin aika radikaalisti hyvin nopeasti ja yhtäkkiä huomasin, että meillä on hyvin erilaiset elämäntavat, tavoitteet ja ajatusmaailmat monissakin asioissa. Joel on työnsä puolesta paljon bileissä, festareilla ja erilaisissa tapahtumissa. Mä taas aloin enemmän ja enemmän lähinnä välttelemään clubeja ja viihtymään salilla, työskentelemään yhä enemmän hyvinvoinnin parissa. Me ei enää oikeen nähty, koska elettiin ihan erilaisia elämiä. Tuntui siltä, että mä menin oikeelle kun Joel kurvasi vasemmalle.

Kisojen aikana ja jälkeen huomasin, että meidän mielipiteet ja ajatukset eivät kohdanneet monessakaan asiassa enää. Mulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, etten ollut enää se ihminen joka olin suhteen alussa. Mua hävetti se, että Joel näki ja tapasi festareilla iloisia biletyttöjä ja kotona häntä odotti kollarit päällä sohvalle nukahtanut mimmi, joka teki vain töitä ja treenasi. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että olin muuttunut siitä menevästä tsirpulasta tuulipukukansalaiseksi.

1487989_10152355928345794_5517590446678277050_o

En ole ennen sanonut julkisesti asiasta koska en koe asiaa mitenkään dramaattisena tai halua syyttää ketään, mutta fitness ei kaatanut meidän suhdetta, vaan merkittävin tekijä ratkaisussa oli, kun sain Joelin kiinni uskottomuudesta mua kohtaan.

Se ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemättömän vakavaa, mitään fyysistä pettämistä ei ollut tapahtunut. Valehtelua ja salailua kuitenkin tarpeeksi luottamuksen menettämiseen ja tietynlaisen arvostuksen katoamiseen. Oltaisiin varmasti päästy sen yli, mutta mä kuitenkin tiesin, että olin löytämässä itseäni ja omaa juttuani, eikä me oltu valitettavasti enää menossa samaan suuntaan. Mulle on todella tärkeää suhteessa kumppanuus ja se tunne, että mennään yhdessä tiiminä tai ei mennä lainkaan.

Eli rikkoiko fitness meidän suhteen? Ei rikkonut. Ihmiset kasvaa ja muuttuu, varsinkin nuoret. Fitness on ehkä ollut monille suuri kasvunpaikka ja tekijä tulevaisuuden suunnitelmien suhteen, mutta jos pelkästään yksittäinen kisadieetti pilaa jonkun suhteen, niin silloin se menisi pilalle ensimmäisen yhteisen kriisin, vastoinkäymisen tai muun tiimityötä ja tukea vaativan elämäntapahtuman kohdalla.

Kaikenkaikkiaan uskon itse siihen, että kaikella on tarkoituksensa, eikä se, että minä muutuin tai että varmasti molemmat tekivät tietoisia ratkaisuja tarkoita sitä, että jompikumpi olisi väärässä/huonompi. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja jokaisen tietä, valintoja ja tapaa elää tulee kunnioittaa. Itse olen kiitollinen Joelille kaikesta ja toivon hänelle pelkästään parasta!

Pus <3


IMG_8955

Housut ja paita: House of Brandon/ Kengät: River Island/ Takki: HM X BALMAIN/ Lasit: Louis Vuitton/ Laukku: Chanel

Ollaan Marren kanssa juteltu siitä, miten kiinnostuneita ihmiset ovatkaan muiden elämistä. Marre on kertonut mulle, miten mulle aivan tuntemattomat ihmiset hyvin usein kyselevät elämästäni ja saattavat jopa väheksyen puhua, miten mä vaan bloggailen ja hengailen päivät pitkät. Voiko blogilla muka elää? No, viimeksi kun vilkaisin, niin Ruotsissa blogaajat ovat jo vuosia tehneet 8 miljoonan liikevaihtoja blogeillaan. Suomessa se tulee lapsen kengissä perästä, mutta muutaman vuoden aikana ollaan jo menty suuri harppaus eteenpäin. Yritykset ymmärtävät, miten hyvä markkinointiväline blogit ovat, onhan kokemus tuotteesta/palvelusta/ruoasta/juomasta, mistä tahansa aina aidompi oikean henkilön kautta, kuin anonyymisti lehdissä/mainoksissa, jutut on helpompi kohdistaa tietylle ryhmälle ja yleensä tietynlaisen blogin lukijoita kiinnostavat juuri seuraamiensa blogaajien kokemukset ja vinkit, sillä usein lukijat samaistuvat blogaajaan ainakin jollain tavalla.

Mulla menee päivästä helposti 3-5 tuntia blogijuttuihin, on se sitten itse tekstin/kuvien/sisällön tuottamista, koulutuksia, tilaisuuksia tai pelkästään sähköpostien avaamiseen, joita mulle tulee arkipäivisin useita kymmeniä. Blogi ei tietenkään ole ainut työni, vaikka sillä hyvin pärjäisinkin, vaan teen myös paljon liikuntaan, hyvinvointiin, urheiluravitsemukseen sekä valmentamiseen liittyviä töitä. Sen lisäksi mulla on Suomessa jonkin verran kuvauksia.

Yleensä mulla on myös samalla menossa 1-3 projektia, joissa olen mukana joko järjestäjänä tai sisällön tuottajana, joten kyllä päiviin riittää kaikenlaista. Olen myös yhtenä omistajana fitnet.fi sivustolla, jossa myös riittää hommaa blogiportaalin ja valmennuksien sekä jatkuvan kehityksen kanssa päivittäin.

IMG_8960

Tämän kaiken lisäksi treenaaminen on osa arkeani ja yksi energianlähteeni. Fitness elämäntapana on osa mua ja myös yksi isoja juttuja mun urani kannalta, mutta voin rehellisesti sanoa, että fitnesksessä kisaaminen on mun nykyiseen elämäntilanteeseen ja draiviin huonoin laji jossa voin ikinä kisata. Ensimmäisellä kisadieetilläni pystyin järjestämään asiani niin, että kirjoitin blogia sekä tein valmennuksia. Lopussa jätin fyysiset valmennukset pois ja tein pelkästään etänä, sillä olin sen verran väsynyt jää-pää, ettei musta ollut yksinkertaisesti reilua valmentaa ketään, kun et pysty antaa itsestäsi kaikkea sille asiakkaalle. Olin myös aivan liian väsynyt valmennuksien jälkeen, sillä sillon sun täytyy olla 110% läsnä ja hereillä kokoajan. Tsempata toinen loppuun asti ja olla tarkkana.

Tällä hetkellä mä en todellakaan tiedä, miten mä jaksaisin vetää 2 x treenit päivässä miinuskaloreilla. Mä olin Sunnuntaina ulkona Suomen pelin jälkeen ja eilen mua suorastaan vitutti että olin valvonut ja juonut alkoholia, sillä mun pää oli aivan jumissa. Sen seurauksena en saanut puoliakaan töistäni valmiiksi ja tänään joudun hoitamaan lähes kahden päivän duunit. Duunit on mulle niin tärkeä asia, että mä en siedä itseltäni lainkaan tollasta turhaa ajan tuhlausta. Yleensä mulla on hauskaa kun lähden ulos, mutta Sunnuntaina ei ollut edes mitenkään ihmeellistä, olisin paljon mielummin nukkunut hyvin ja ollut virkeä maanantaina.

IMG_8959

Onneksi tein lauantaina kuitenkin töitä lähes koko päivän. Oikeestaan mulla ei ole ollut enää yli vuoteen mitään eroa mun viikonloppujen tai viikonpäivien kanssa, teen yleensä päivittäin ainakin jotain töitä. Varmasti tuttua jokaisella yrittäjälle.

IMG_8957

Kisaamiseen palatakseni, en tiedä onko musta siihen, että mä voisin enää hillua pää jäässä ja jumittaa kuolat poskella näillä vastuilla mitä mulla nykyään on hartioillani. Yrittäjyydessä tulee mukana suuret paineet ja vastuu, eikä niitä ole kovinkaan mukavaa kantaa väsyneenä mukanaan. Tiedän kyllä että mulla on maailman parhaimpia yhtiö- ja yhteistyökumppaneita, jotka varmasti auttavat ja tukevat mua kisakausilla, mutta mä en osaa sanoa, onko se kisaaminen mulle itselle sen arvoista, etten pysty repimään itsestäni täyttä potentiaalia duuneihin.

Kisakuumetta mulla on paljon ja ehdottomasti halua kisata vielä. Toisaalta mitä syvemmälle sitä itse menee business maailmaan, tietää, että loppujen lopuksi olen 6kk kisakaudella ja treenaan kisoihin lähes terveyteni kustannuksella, jolloin myös kannan oman korteni kekoon busineksessä, mitä kisaaminen loppujenlopuksi on.

IMG_8958

Älkää ottako väärin, ei ole mitään väärää asiassa, että fitness kisatKIN, niinkuin monet muut kisat, ovat jonkun ihmisen business. Tarkoitan vain asialla sitä, että olenko minä valmis luopumaan hetkeksi omasta täydestä potentiaalistani mennä työelämässä täysillä, jotta voin kisata.

Meininki on muutenkin muuttunut hyvin paljon siitä, kun kisaaminen tuli omiin suunnitelmiin. Sillon oli hieman noloa tietyissä piireissä käydä salilla ja harrastaa fitnestä, ketään ei kiinnostanut miten joku treenaa, mutta nykyään se on päinvastoin. Mulla on todella kova halu vielä kisata ja varmasti kisaankin, mutta taistelen jopa hieman omassa mielessäni siitä, haluanko olla enää osana tiettyjä asioita. Olen hyvin vakavasti harkinnut jopa että kisaisin ulkomailla kaikessa rauhassa, sillä mä en tarvitse ketään nostamaan mua jalustalle kisaamisen vuoksi, joka on mulle henkilökohtaisen kehityksen ja intohimon toteuttamista. On hienoa että fitness on noteerattu mediassa, mutta muistan kun kisasin ensimmäisen kerran, niin kieltäydyimme esimerkiksi Seiskan haastatteluista, sillä ajattelin että se ei ole urheilijalle oikea palsta. Mua jopa hävetti se, että olin ollut tositv sarjassa ja toivoin ettei kukaan muistaisi asiaa. Halusin olla urheilijana uskottava.

Nykyään viihdelehdet ovat yksi iso osa Suomen fitnesskulttuuria ja ihmiset, jotka ovat ns. dissanneet viihdealan julkkiksia, antavat itse haastatteluja näihin lehtiin. Huvittavan moni ihminen, joka on muakin kiusannut seiskan artikkeleiden vuoksi, jakavat nyt omille sivuilleen artikkeleita, jossa heidän nimi mainitaan. Hih.

Lehdet ovat toki oikeutettuja kirjoittamaan kenestä haluavat ja ihmiset usein päätyvät palstoille ilman omaa haluaan, mutta koin ettei se ole oikea paikka urheilijalle antaa haastattelua. Halusin ikäänkuin kunnioittaa lajia olla jakamatta sitä lehteen, jota koin paheksuttavaksi näissä piireissä ja siinä olin väärässä.

IMG_8961

Tarkoitukseni ei ole ollenkaan dissata kenenkään valintoja tai fitneksen suuntaa. Ainoastaan punnita sitä, mitä itse saan kisaamisesta ja mitä se multa mahdollisesti ottaa. Mulle on tarjottu mielettömiä tiimipaikkoja, sponsoreita ja valmentajia ihan PRO tasolta, mutta tällä hetkellä mulla on myös niin kova halu elää itselle ja katsoa omaa potentiaalia työelämässä. Aikaa kun saisi vaikkapa muutaman tunnin päiviin lisää, niin saattaisi jopa hyvinkin onnistua. Treenitkään eivät ole kuitenkaan se isoin ongelma, vaan lähinnä se, että dieetti usein huonontaa unenlaatua, vähäiset hiilarit sumentavat järjenkulkua ja väsymys tekee olon hieman humalaiseksi. Pystynkö kantaa vastuuni ja käsitellä paineita kisadieetillä?

Ihmetellään ja katsotaan joskos elämä raivaisi mulle aikaa ja energiaa ;). En tosin tiedä, maltanko olla niitäkin käyttämättä johonkin luovaan. Hih. Miten sitä osaisikaan pelata kaikki kortit oikein elämässä…

Mitä te ootte mieltä?


Niin, mikä on täydellinen bikini vartalo? Sen saa jokainen itse päättää. Mulla on itsellä kuitenkin tavoitteet tapani metsästää tervettä ja urheilullista kroppaa kesälaitumille. Oon kehittänyt meidän fitnet.fi nettivalmennuksiin uuden ohjelman; booty biblen, joka sisältää erityisesti hartialinjaan ja pakaroihin painottuvan treenikokonaisuuden.

Ohjelmasta treenataan noin 3-4 x viikossa salilla ja sen lisäksi tiristellään rasvoja HIIT treeneillä, sekä tavallisilla rasvanpoltto aerobisilla muutamat kerrat viikossa.

Treenit ovat intensiivisiä; ne sisältävät supersarjoja, hyppyjä ja muita erikoistekniikoita. Ne auttavat asiakasta polttamaan rasvaa, mutta samalla myös madollistavat kehityksen; oman kehonkoostumuksen muuttamisen.

13015275_1019864424768468_4845584559274990288_n

Mites alottelijat? No hätä, meiltä löytyy satojen liikkeiden liikepankki, jossa on jokainen liike kuvattu laadukkaasti muutamasta eri kuvakulmasta, spiikattu sekä erikseen vielä tekstitetty videon ylle, jotta voit tarkistaa tekniikan ja liikkeen milloin vain missä tahansa.

jasenosio-liikepankki

Lisäksi ohjelmat sisältävät vinkkejä ja tietoa ravinnosta sekä valitsemistamme raaka-aineista, jotta asiakas oppii syömään oikein ja ymmärtää MIKSI suosimme mitäkin tapaa syödä.

Meidän valmentajat myös päivystävät asiakkaille tarkoitetulla foorumilla sekä vastailevat askarruttaviin kysymyksiin. Valmennettavat voivat myös lukea muiden kokemuksista ja fiilistellä omiaan, jakaa reseptejä ja hakea vertaistukea muilta valmennettavilta.

keskusteluosio

Ideana koko fitnet.fi valmennuksen rakentamisessa on ollut, että asiakas saa kaikki mahdolliset välineet ja avun valmennuksen toteuttamiseen; oli kyseessä aloittelija tai konkari.

Lisäksi tarjoamme ohjeet dieetiltä ulos tulemiseen, kasvisversion sekä gluteenittoman ja maidottoman version ruokavalioista ja kaiken kukkuraksi paljastamme myös, miten saat rakennettua esimerkiksi 6-viikon valmennuksesta helposti lähes 3 kk valmennuksen.

Ohjelmissa on myös otettu huomioon asiakkaan hyvinvointi ja turvallisuus; emme harrasta kituutus dieettejä, jotta tuloksena olisi vain mahdollisimman nopeasti romahtanut paino ja väsymys. Ohjelmissa energianlähteenä toimii laadukas hiilihydraatti, jotta asiakkaan jaksaminen paranee ja energisyys pysyy dieetistä huolimatta kunnossa.

W9U8887-Edit-bw

Jos etsit valmennusta, niin tervetuloa meidän tiimiin! <3

ps. älä unohda tsekata spotifysta meidän valmennuksiin kehiteltyjä musiikkilistoja, jotta saat kaiken irti itsestäsi treeneissä!;)

b8e510af16c112bcd49f489b506f0831


Moikka!

Eilen oli leppoisa päivä, tein muutamia duunijuttuja ja yhdestä työhöni liittyvästä aiheesta ajattelinkin kirjoittaa postauksen tänään, nimittäin siitä miten olla kameran edessä. Kuvauksista on tullut mulle sen verran normaalia duunia, että koen olevani siinä nykyään ihan hyvä.

Olen tehnyt kuvauksia 18 – vuotiaasta, tosin ensimmäiset muutaman kerran jo 16 & 17 vuotiaana. Muistan miten JÄNNITTÄVÄLTÄ ensimmäiset kuvaukset aina tuntuivat. Olin super hermostunut ja valmistuin kuvauksiin henkisesti päiviä sekä laittautumalla tunteja. Piti olla rusketukset, tekoripset, vaatteet katsottuna valmiiksi, tukka kuosissa ja sitä rataa. Saatoin olla todella pitkiä aikoja syömättä yhtien kuvausten vuoksi.

Yritin niin paljon, että kuvista en koskaan oikeen tunnistanut itseäni. Täh,hyi,näytänkö tolta? Suu viirulla ja ilme lähinnä kauhusta kankeana, siihen päälle vielä joku väkisin väännetty poseeraus liian pienissä vaatteissa (yleensä lehdist/netistä yritetty matkia) ja volà, ruudussa on joku aivan outo ihminen. Harvemmin jäi kauheen itsevarma fiilis kuvausten jälkeen…. :D

Mua on nuoresta asti haluttu kuvata paljon erilaisen ulkonäköni vuoksi. Ensin tein sitä tietenkin ilmaiseksi, jotta sai omaa portfoliota kasaan ja kuvaajat saivat tietenkin lisää kuvia omiinsa. Joka kerta siitä tuli omalla tavalla helpompaa ja rennompaa. Vuonna 2014 huomasin että mä alan olemaan siinä ihan hyvä, tai ainakin parempi kuin ennen ja kuvaajatkin kehuivat luontevuutta sekä työskentelyäni kameran edessä. Pikkuhiljaa siitä alkoi myös tulemaan hieman rahaakin.

IMG_8395

Jossain vaiheessa tajusin, että mitä vähemmän yritän, mitä vähemmän stressaan ja väännän väkisin, sitä parempia kuvista tulee. Olemalla aito oma itsensä ja itsevarmasti luottamaan omaan karismaan, sitä saa parhaimmat kuvat aikaiseksi. Nykyään mulla on hyvä fiilis 30 minuutin ehostuksella ennen kuvauksia, eikä enää tarvita tekohiuksia, solkkuja tai uusia seksy-vaatteita, saatika muutenkaan tarvitse olla perse pitkällä ja tissit tiskissä jotta tuntisin itseni viehättäväksi. Eilen kuvausten jälkeen ajattelin että tää alkaa olemaan kyllä jotenkin todella luontevaa, voisin hyvin olla roskasäkki yllä ja silti tehdä parhaani ja onnistuakkin kuvauksissa.

IMG_8344

Ja mä en todellakaan tarkota että mä olisin nyt jokin huippumalli valmiina Voguen kanteen, vaan ihan normaalina ihmisenä kameran edessä annan omat vinkkini, miten onnistua kuvissa sekä ainakin suoriutua kuvauksista rennosti ja sen enempää stressaamatta:

  • Aina kameran eteen asussa, jossa sun on HYVÄ olla. Älä turhaan änkeä itseäsi numeron liian pieneen mekkoon tai puristaviin farkkuihin. Älä myöskään yritä hakea seksikkyyttä kuviin vain tyrkyttämällä kehoasi. Se on mauttomin tapa näyttää itsevarmalta ja seksikkäältä, been there. Lopputulos on useimmiten vain halpa.
  • Rento tukka- look toimii mun kokemusten perusteella poseerauksissa ja kuvissa paremmin kuin liian huoliteltu, yksityiskohtainen kampaus.
  • Jos olet hyvä meikkaamaan, meikkaa itse itsellesi sellainen meikki joka on sun näköinen ja missä sulla on sellainen olo, että näytät itseltäsi. (Muista, että kuvausmeikki tulee olla usein hieman tummempi ja vahvempi salaman vuoksi). Nimimerkillä lähes 90% aina kun joku on meikannut mut kuvauksiin en oo melkein edes tunnistanut itseäni peilistä ja sen tuoma epävarmuus ja tilanteen hallitsemattomuus näkyy aivan varmasti kuvissa.
  • TIIVISTETTYNÄ EDELLISET: älä pue, laita kampausta tai meikkaa itseäsi liikaa, eritavalla tai niin, että sun fiilis on epämukava ja tukala. Se kaikki näkyy olemuksesta, jos joku ei tunnu hyvältä.
  • Jos jännittää, pyydä vaikkapa musiikkia taustalle.
  • Rentoudu….
  • Ja vain ole oma ihastuttava itsesi! Hymyile, luo tunnetta kasvoille silmien avulla ja jos et hymyile, anna suusi olla rentona. :D Todella monella näkyy jännittyneisyys kameran edessä varsinkin suun ja poksien alueen kohdalla.
  • Käytä mielikuvitusta, ole rennosti, kokeile kaikkea hassua. Luota kuvaajaan, kuuntele ohjeita. Joskus kaikista typerimmältä tuntuvin asento onkin todella magea kamerassa, mutta useimmiten se mikä tuntuu hyvältä myös näyttää hyvältä !
  • ÄLÄ YRITÄ LIIKAA. Ole oma itsesi, niin onnistut parhaiten! Naura, hassuttele, fiilistele!

Mä oon itse ollut vuodesta 2011 töissä liikunta-alalla ja siitä asti ”fitness” on ollut vahvasti osa mun arkea. Kisaaminen on mulle vain pieni osa sitä ja syy miksi rakastan tehdä tätä ja miksi laji/ala on intohimoni. Tosin erittelen kisaamisen ja liikunnan-sekä hyvinvoinnin todella jyrkästi toisistaan, mutta kuitenkin. Se mitä yritän tässä sanoa on, että kisaan tai en, teen tätä silti joka päivä, koska rakastan mitä teen.

Fitness on tällähetkellä todella suuri muoti-ilmiö ja bikini fitness on kaappaamassa missikisojen paikan. Vielä muutama vuosi sitten oli melkein harvinaista jos joku ei omistanut Showroomissa jonkinlaista Missi-etuliitettä. Missikisat ovat kuitenkin kärsineet aikamoisen inflaation, muistan kuulleeni että Suomessakin taidetaan järjestää vuodessa n. 300 erilaista missikisaa ja pahoin pelkään että Bikini Fitness on seuraava, joka tulee kärsimään saman kohtalon.

Fitness on selkeästi muoti-ilmiön lisäksi myös hyvin kova business ja jokainen haluaa nyt siivunsa siitä. Ala houkuttelee ihmisiä ja ammattilaisia ilmestyy kuin sieniä sateella.

No, mitä fiiliksiä tää herättää itsessä? Rehellisesti sanottuna kyllä mullekin välillä tulee enemmän ja vähemmän ristiriitaisia tuntemuksia. Tuntuu että aina kun kertoo harrastavansa ja kisaavansa bikinissä, niin tulee vähän ehkä jopa hölmö olo. Vähän sellanen, että tekis mieli mielummin sanoa, että harrastaa vaikkapa palapelien kokoamista tai postimerkkien keräämistä. En tosin koe, että harrastan bikiniä. Treenaan lajinomaisesti ja kisaan Bikinissä. Huomaan etten enää halua postailla jatkuvasti treeneihin tai lajiin liittyviä kuvia someen, enkä jaksa haipata lajia koska sitä tulee joka tuutista. Ristiriitaista siitä tekee kuitenkin juurikin se, että todella rakastaa sitä mitä tekee. Välillä on käynyt jopa mielessä, että treenailisi vaan hiljaisuudessa ja kisaisin seuraavaksi vasta vaikkapa parin vuoden päästä, kun buumi on laantunut ja uudet buumit on tulleet. Fitness on kuitenkin laji, jossa ei kauhean kauan jaksa ilman että rakastaa sitä mitä tekee. Tietenkin on olemassa sitten tämän lajin ”kauneuskirurgia” eli doping, jolla päästään nopeasti tuloksiin ja kiristytään samalla kun pakarat kasvaa, mutta ne on sitten jokaisen omia valintoja.

Mitä mieltä te ootte?

_DCF6496

Aivan ihana ilma ollut ja on vihdoin päässyt nauttimaan kesäpäivistä! Koko viikonloppu vierähti treenien, duunien ja rakkaiden kanssa. Ollaan veneilty, remppailtu Robertin kämppää, JLO on päässyt monet kerrat uimaan ja aamuaerobiset ei oo tuntunut lainkaan niin kamalilta kun ilma on ollut niin hyvä! Mun snapchatista löytyy paljon matskua ja hauskoja videoita lisää mun arjesta, seurailkaa ihmeessä! Löytyy nimellä lindamanuella, shokki! ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_8990

OLYMPUS DIGITAL CAMERA