Tulipas paljon ihania kommentteja ja pohdintoja teidän lukijoiden tavoitteista, elämäntapamuutoksista sekä onnistumisista! Moni mainitsi meidän fitnet.fi sivuston valmennuksilla olleen paljon positiivisia vaikutuksia mm. vatsan toimintaan ja energisyyteen. Se on aivan mahtava kuulla, sillä ohjelmat ovat nimenomaan suunniteltu tavallisille ihmisille, jotka haluavat oppia uuden elämäntavan. Ohjelmissa pyritään opettamaan, ymmärtämään miksi on hyvä syödä mitäkin ruoka-aineita ja miten treenataan oikein.

Tänään ollessani kampaajalla eräs tyyppi kertoi olevansa juuri yhdellä valmennuksella ja voivansa jaksavansa melko huonosti; energiat nollassa sekä motivaatio miinuksen puolella, koska ei vain jaksa. Hän näytti minulle ohjelmaa ja kysyi mielipidettäni. Ohjelmalla kyllä aivan varmasti saadaan tuloksia ja nopeasti, mikä taas auttaa markkinoinnissa, mutta hyvin tiukille keho laitetaan. Treenejä ohjelmassa oli lähes kymmenen viikkoon ja kalorit noin 1500, eli enemmän treenejä ja vähemmän kaloreita mitä mulla tällä hetkellä ja olen kuitenkin kisadieetillä. Siihen vielä fyysisesti raskas työpäivä ja normaalit arjen askareet päälle sekä koira. Uskon, että moiseen meininkiin tottumaton, ei urheilija saa itsensä kyllä ajettua nopeasti väsyneeksi ja hyvin todennäköisesti vain turhautuu koko dieettaamiseen.

Fitness on minulle elämäntapa ja minun oma valintani on kisata siinä. En kuitenkaan koskaan oleta tai edes halua kannustaa ketään elämään kurinalaista ”kisadieetti elämää”, sillä se ei missään nimessä ole normaalia eikä suositeltava elämäntapa kenellekkään. Se vaatii paljon ja pahimmassa tapauksessa ottaa enemmän kuin antaa, jos ei olla itse millään tavalla tietoisia tekojen mahdollisista seurauksista tai osata kuunnella omaa kehoa ja toimia sen mukaan. Itse personal trainerina kannustan terveellisiin elämäntapoihin, 80/20 linjaan ja tasapainoon, kun tavoitteena on pysyvät tulokset ja hyvinvoiva, energinen olotila.

16265408_10154302540095794_6474691513424037277_n

Mulla on kiva fiilis itsellä tällä hetkellä, treenit kulkee ja tuntuu että eteenpäin mennään. Koville mä joudun vielä, mutta oon henkisesti valmis tekemään parhaani ja antamaan kaikkeni. Nyt kun alkaa tyttö pienentymään, niin se myös motivoi todella paljon jatkamaan. Tulosten näkyminen motivoi aina ja muistuttaa itseäkin siitä, että kokoajan mennään eteenpäin, vaikka välillä tuntuukin siltä että mitään ei tapahdu.

Dieetin tai minkä tahansa kroppa prokkiksen kanssa tuntuu aina siltä, että alku on kaikista turhauttavinta, kun pitää tehdä hetki sitä duunia, että alkaa tulokset näkymään. Haluankin muistuttaa kaikkia teitä, jotka olette laittaneet elämäntapanne remonttiin ja teette duunia saavuttaaksenne omat tavoitteenne; jos sulla on treenit kunnossa ja tuloksia tukeva ruokavalio, niin älkää luovuttako ja turhautuko, se että pää on mukana tekemisessä ja jaksatte uskoa omiin unelmiinne sekä itseenne on yksi tärkeimpiä työkaluja näissä hommissa! Jos sä et itsekään usko sun tekemiseen, niin olet itse itsesi pahin este tavotteidesi tiellä.

16427262_10154302540105794_7271463586262017832_n

Mä teen edelleen super edullisesti ruokavalio – ja treeniohjelmia ja niistä voi kysellä fit4ever@hotmail.fi osoitteesta. Nyt kun olen itsekin uppoutunut kunnolla treeneihin sekä ruokavalioon liittyviin aiheisiin ja innostunut niistä taas uudella tavalla itsekin, olen päättänyt, että teen taas kevään enemmän etävalmennuksia ja henkilökohtaisesti räätälöityjä ohjelmia.


*sis. mainoslinkin

Heippa!

Multa toivottiin postausta, jossa avaisin tämänhetkisestä treenieni jaosta sekä määrästä. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta mä treenaan tällä hetkellä (vielä…) huomattavasti vähemmän, mitä normaalisti treenailen itsekseni offilla. Mulla on 5 x salia sekä 2 x aamuaerobista, jotka ovat pituudeltaan 30 minuuttia, eli reippaasti juosten noin 5 km mun kohdalla.

Salitreenit ovat tyypiltään mahdollisimman reippaita; pitkiä sarjoja, lyhyitä palautuksia. Lisäksi valmentajani Timo Eloranta pitää huolen siitä, että vähintään kerran viikossa jalat ja kontti saa kunnolla kyytiä. Ne on niitä päiviä, kun saan kontata himaan ja loppupäivän kuolata päälleni sohvalla.

16114163_10154268465625794_6406438715925812179_n-1

Hauskinta tässä on se, että vedin kesällä noin 4 aamuaerobista, 5 salia ja 3 HIIT treeniä parhaillaan, mutta koska ruokavalio ei ollut optimoitu, tuli käytyä ulkona ja muutenkin tekemisessä ei ollut ns. sen suurempaa suunnitelmaa tai rytmiä, niin mitään ihmeellistä ei ulkoisesti saatu aikaseksi. Tottakai kunto oli hyvässä kondiksessa ja oli hyvä olla, mutta kyllä se vain niin on, että vähemmälläkin tekemisellä päästään huomattavasti tehokkaammin eteenpäin, kun ruokavalio ja treeniohjelma kohtaavat. Siksi osaavankin konkarin on tuloksia toivoessaan hyvä noudattaa välillä toisiaan tukevia ja suunniteltuja ohjeita.

16194975_10154268465630794_4800590041484750919_n-1

Moni on kysellyt teenkö vielä henkilökohtaisia ohjelmia; kyllä teen ja lisää voi kysyä fit4ever@hotmail.fi osoitteesta.

MITEN ON MENNYT, MIKÄ FIILIS? Olen ollut vasta 2 ja puoli viikkoa kisadieetillä. Mitään suurenmoista ei ole kerinnyt tapahtumaan, mutta kyllä ne posket pikkuhiljaa alkavat sulamaan. En tietenkään tule pääsemään ”näin helpolla” koko dieettiä, vaan tottakai menoa kiristetään, multa vaaditaan enemmän jatkuvasti ja duunia on vielä PALJON tehtävänä.

Verrattuna aijempiin kisadieetteihin mulla on tietynlainen rauha ja luottamus tekemiseen, koska sen lisäksi että tunnen kehoni ja sen käyttäytymisen entistäkin paremmin, osaan myös luottaa valmentajaani. Tiedän miten kehoni käyttäytyy erilaisissa tilanteissa ja muutoksissa ja ne eivät ole aiheita, joista stressaisin tai missä vertaisin itseäni kehenkään muuhun. Kroppani on aina ollut jonkinlainen painon pudotusta vastaan kiukuttelija, ja vaikka rasva palaa niin paino romahtaa aina kerralla montakin kiloa, kun taas joillakin se laskee tasaisesti 100-200g/päivässä. Myös treenit, kuten jalkatreeni saattaa kerätä mulla nestettä isojakin määriä, joten on aivan turhaa tuijottaa vaakaa joka päivä ja masentua, jos paino ei putoa tasaisesti joka päivä tai jos se on välillä jopa noussut. Kyllä ne muut kehon merkit sekä peili kertovat eniten siitä missä mennään vai mennäänkö missään.

Ruokavalion muutoksiin olen jo tottunut, mikä tarkoittaa mun kohdalla lähinnä huomattavan suuri määrä vähemmän rasvaa (öljyä!) sekä hedelmäsokeria (omenoita) ja enemmän lämmintä ruokaa, kuten sitä ikuisesti toimivaa riisiä ja kanaa. Lähinnä kauhistellen ajattelen, että vielä reilun 2 viikkoa sitten saatoin ahtaa neljä järkyttävän isoa omenaa itseeni päivässä kaiken muun ruoan kylkeen. Niin sitä vain kaikkeen tottuu, kun on jonkinlaisessa sokerikoukussa.

Nälkä mulla on aina, mutta nälkää mä en joudu näkemään. Päinvastoin, vielä saa syödä ja pitääkin syödä. Tällä hetkellä menee muutama suht tuhti puuro päivässä sekä 3 isohkoa, hiilaripitoista kunnon ateriaa. Mulla tosin sattuu olemaan krooninen nälkä, joten söisin 24/7 hevosen kokoisia annoksia jos vain saisin. 18- vuotias anoreksia minä varmaan kuolisi ahdistukseen tästä ruokahalusta, silloinen säästöliekki elimistöni ei edes ymmärtänyt mitä nälällä tarkoitetaan.

Huomenna taas valmentajan pakaragrilliin! Mahtavaa. ;) Miten lukioiden treenit sujuvat?

15977700_10154268465685794_451555190961053122_nFarkut – similar HERE* (maailman mukavimmat farkut)

Neule –HERE / similar HERE*

Koru – Hermés

Kengät – Adidas Superstar Wedge / Superstar Originals HERE*

 


Heippa!

Toivottavasti kaikki ovat selviytyneet näistä lähes shokkimaisista pakkas päivistä! Mun oma henkilökohtainen pelastukseni on ollut meidän taloyhtiöstä löytyvä, hyvin kätevä minisali, jossa olen pystynyt yksinkertaisella, mutta tehokkaalla kaavalla toteuttamaan mun treenejä.

Mun blogimuuton kunniaksi ajattelin mahdollisimman tiivistettynä hieman kertoa; kuka mä olen, mitä mä teen ja mistä saatan olla tuttu tyyppi.

Olen alunperin kotoisin Merikarvialta, pienestä 3000 ihmisen kylästä Porin läheltä ja olen aloittanut bloggaamisen vuonna 2011, kun kyllästyin päiväkirjojen rustaamiseen sekä halusin muutettuani Helsinkiin kirjoitella hieman julkisemmin perhettä ja ystäviä sekä itseäni ajatellen, miten mun arki luistaa isossa cityssä.

Lisäksi olin innostunut fitneksestä lajina ja teinkin tuolloin päätöksen kisata joskus vielä bikini fitneksessä. Fitness ei ollut silloin vielä muotia, joten kukaan mun frendeistä ei jaksanut kuunnella aiheesta ja totesin, että on parempi jos vain puran ajatuksiani treenaamisesta ja ravinnosta blogiini. Työskentelin myös tuolloin kuntosalilla, joten arkeni koostui lähinnä järkyttävästä poltteesta lajia ja ylipäätään salikulttuuria kohtaan; kaikki oli niin uutta ja siistiä!

Blogini on aina ollut lifestyleblogi, joka on vahvasti kuitenkin painottunut treenaamiseen ja sen tukemiseen oikeanlaisen ravinnon kautta. Opiskelinkin vuonna 2012 avoimessa yliopistossa terveystieteitä ja liikuntaravitsemuksia sekä kouluttauduin samalla FISAFin kautta Personal Traineriksi.

2012 kesä, kun kävin vielä salilla KORKKAREILLA. Kyllä.

2012 kesä, kun kävin vielä salilla KORKKAREILLA. Kyllä.

Niinkuin kuvasta näkyy, olen kuitenkin aina ollut todella naisellinen ja rakastan muotia, kauneudenhoitoa ja kaikenlaisia naisten etuoikeuksia; kuten korkkareilla kävelemistä ja meikkejä. Mä olen aina rakastanut sitä faktaa, että olen nainen, sillä naiset ovat mielettömän vahvoja ja kiehtovia otuksia sekä halutessaan hemmetin voimakkaita. En ole oikeastaan koskaan kokenut tarvitsevani miestä, mikä näkyykin jopa hieman hektisessä suhdehistoriassani; haaveilen edelleenkin löytäväni rinnalleni miehen, josta löydän sielunkumppanin, jonka kanssa voin olla aidosti onnellinen, toteuttaa yhteisiä haaveita sekä tavotteita, kasvaa yhdessä ja luoda ja rakentaa uutta. Joku joka täydentää mun hulluutta hyvällä tavalla sekä tasapainottaa mun maailmaa, eikä pelkää mua tai yritä sammuttaa mun liekkiä. Joku jonka kanssa olla kokonainen.

800_3225

Vuonna 2012 hommasin itselleni ensimmäisen valmentajan ja vuonna 2014 lähdin ensimmäiselle kisadieetilleni. Se sujui suht koht kivutta ja tarkoitukseni oli kisata IFBBn Bikini Fitneksen junioreissa, mutta shokkina voitettuani Jyväskylän karsinnat, minut siirrettiin suoraan SM tason kisoihin ja itse SM kisoissa jäin pisteen päähän SM kullasta. Menestys oli mulle mieletön shokki ja olin todella tyytyväinen kisakauteeni. Kisasin myös kansainvälisessä kisassa, jossa sijotuin 7:neksi. Sain itselleni samalla varmistuksen, että laji on mun juttu ja fysiikkani toimii; nyt on vain tehtävä duunia kehittymisen eteen paljon.

martina05140909PP_vi-1

Samaan aikaan TV:stä esitettiin uutta formaattia Martina ja Hengenpelastajat, jossa olin mukana. Formaatti oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja opin siellä paljon. En pelkästään siitä, miten realityä tehdään, vaan myös siitä, miten vahvapersoonainen tyttölauma käyttäytyy vastaavassa tilanteessa.

Olen super tyytyväinen omaan suoritukseeni ohjelmassa. Olin mennyt ohjelmaan täysin ennakkoluuloitta, tietenkin voittamaan ja suuri kilpailuviettini aiheuttikin hieman paheksuntaa. Ohjelmassa, jossa ideana oli kilpailla. Eihän se sovi. ;) Nyt jos menisin uudestaan, osaisin varmasti psykologisesti pelata paremmin, sillä näissä hommissa rehellisyys ei kannata.

Sijotuin kolmanneksi ohjelmassa.

10724074_392842577535680_1543354861_n

10629348_10152479946505794_1588429123623823341_o

Syksyllä voitin myös ensimmäisen awardsini bloggaamisessa sekä esiinnyin paljon medioissa ja vierailin tv ohjelmissa.

Kaikki sujui kivasti ja tekemistä riitti. Kuitenkin jännittävä ja tapahtumarikas vuosi sai surullisen lopun, sillä menetin minun suurimman tukijani, isäni äkillisesti. Isäni menehtyi ollessaan erikoistumassa lasten teho-osasto hoitoihin Afrikassa.

Olin juuri kuvauksissa IL:lle kun sain puhelun, että isälleni on sattunut jotain.

Olin juuri kuvauksissa IL:lle kun sain puhelun, että isälleni on sattunut jotain.

Tapahtuma sai mut hyvin sekaisin. Ensin en ymmärtänyt asiaa, vaan elin ikäänkuin automaatilla. Treenasin entistä enemmän, jätin silloisen poikaystäväni ja tunsin olevani samaan aikaan hyvin selvillä siitä, mitä halusin, vaikka tosiasiassa olin hukassa ja hyvin hyvin rikki ihmisenä. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa fyysistä kipua, kuin miltä tuntuu kun sydän särkyy. Elin niin sumussa, etten edes reagoinut kun kaksi ystävääni menehtyivät auto-onnettomuudessa. Kuolemasta tuli mulle hyvin todellinen asia.

Meni pitkään, että mikään tuntui miltään. Kärsin pahoista valveunista ja unihalvauksista, en nukkunut ollenkaan, ihoni muuttui harmaaksi, ruoka ei imeytynyt kehooni ja muistini pätki.

Samalla elämässäni tapahtui paljon onnellisia juttuja; aloitimme LOOPin kanssa yhteistyössä jussi kuntoon formaatin ja sain paljon muitakin uusia kivoja työprojekteja. Kirjoitin kolumnia lehteen, annoin paljon haastatteluja, tein paljon kuvauksia ja kevään lähestyessä aloimme rakentamaan Fitnet.fi sivustoa.

10983392_10152904335492911_1447130163024469411_n

10561054_784964764912558_616947659_n

10666169_286572238201451_1029236054_n

Olin myös mukana luokkakokous elokuvassa, joka ilmestyi 2015 elokuviin. Yksi hauskimpia työpäiviä joita olen koskaan suorittanut, eikä varmaan tarvitse arvata että miksi. Aloitin myös tekemään ensimmäisiä tv studiossa kuvattavia infocommercial kuvauksia LOOPin nettiin. Meillä oli ja on edelleen aina super hauskaa kuvauksissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2015 voitin toisen awards palkinnon bloggaamisessa, joka itseasiassa oli Indiedaysin järjestämä blog awards kilpailu. Enpä olisi silloin uskonut, että tulen vielä joskus blogaamaan Indiedaysin sivustolla!

indiedays-blogawards-set2-11

IMG_1668

IMG_1681

Loop Looks vieraana

Tein edelleen paljon lehtijuttuja, annoin haastatteluja ja vierailin erilaisilla some kanavoilla sekä tv-ohjelmissa. Samalla valmistelin itseäni kesällä alkavaan kisakauteen ja olin todella innoissani tulevista kisoista. Rakensin uutta yritystä, menin paikasta toiseen kuin flipperi, mutta samalla kärsin yhä edelleen vaikeasta unettomuudesta ja surusta isäni menehtymisen seurauksena. En edelleenkään osannut käsitellä asiaa kunnolla ja sivuutin surun ja asian käsittelyn töiden ja treenin avulla.

IMG_9969

Kisakauden startattua olin edelleen sadassa asiassa kiinni samaan aikaan; oli jatkuvasti kuvauksia, hirveästi vastuuta, sitä enemmänkin töitä sekä tietenkin hyvin stressaava kisakausi. Pikkuhiljaa oravanpyörä alkoi kuristamaan ja 6 viikkoa ennen kisojani sain lääkäriltä tuomion, jossa mut passitettiin vähintään 2 kk vuodelepoon. Olin saanut aikaiseksi niin suuren tukoksen kehossani, joka hermostolliseksi ylikunnoksi diagnosoitiin, etten jaksanut enää edes kääntää sängyssä kylkeäni. Muistan miten väsynyt olin, mutta en kuitenkaan pystynyt nukkumaan. Hikoilin yöllä sänkyni litimäräksi ja hiukseni tippuivat päästä. Mikään ei enää toiminut kehossani optimaalisesti.

IMG_7845

Terveyteni romahdus oli mulle kuin isku kasvoille. Olin hemmetin pettynyt itseeni ja siihen, mitä olin tehnyt itselleni, mutta se on ollut myös yksi opettavimmista kokemuksista mitä olen joutunut käymään läpi. Olen joutunut opettelemaan sanomaan ei sekä hyväksymään sen asian, etten pysty kaikkeen ja se on ihan ok. Ylikunnosta huolimatta jatkoin töiden tekoa normaalisti, mutta kisakausi sai jäädä. Lääkärin mukaan se olisi ollut viimeisiä treenikausia minulle ehkä koskaan, jos olisin jatkanut kehoni kanssa pelleilemistä.

En todellakaan syytä tapahtunutta lajia; mulla oli äärettömän fiksusti rakennettu kokonaisuus ja riittävästi ravintoa sekä lepoa treenien kannalta. Tapahtunut oli monen asian summa ja olisi varmasti käynyt jossain kohtaa, olin kisakaudella tai en.Ylikuormitin itseäni samalla, kun kärsin vakavasta unettomuudesta. Mitä muuta voi lopputuloksena olettaa?

IMG_0660

Talvi ja kevät menivät lähinnä matkustellessa ystävieni sekä silloisen poikaystäväni kanssa. Taisin lentää yli 20 kertaa ja käydä monissa maissa sekä kaupungeissa. Muutin Espanjaan poikaystäväni kanssa ja vaikka treenaaminen olikin edelleen jokapäiväistä arkeani, oli se nyt hieman erilaista. En tiennyt pääsenkö koskaan siihen tilanteeseen, että kehoni kestäisi kisaamista. Ykkös tavoitteena oli saada terveys takaisin ja tilanne tasaiseksi. Olin välillä niin väsynyt, etten pystynyt edes nousemaan sängystä ja mulla oli loputon nälkä jatkuvasti. Kehoni huusi ruokaa ja lepoa hyvin pitkään.

Kesällä muutin takaisin Suomeen ja vietin ensimmäisen kesän vuosiin, kun en ollut kisakaudella tai tähdännyt kisoihin. Olin kuitenkin juuri alkanut voimaan paremmin ja tunsin kehoni voimaantuvan sekä ottavan treeniä vastaan enemmän, joten kesä meni lähinnä treenien ja levon sekä töiden parissa. Olin kovasti uhkaillut käyväni jokaisella festarilla, mutta loppujen lopuksi taisin käväistä ainoastaan weekend festareilla, jolloin minun ja Rosan rakkaustarina roimahti.

img_6265

Miss Suomi ja Fitness tähti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikään ei sinänsä ole muuttunut näinä vuosina lainkaan, mutta kuitenkin kaikki niin paljon. Olen kasvanut ja ehkä karummin sanottuna joutunut kasvamaan mielettömästi ihmisenä. Olen onnekas siitä että saan tehdä työkseni asioita joita rakastan bloggaamisen ja valmentamisen kautta. Näinä vuosina ympärilleni on rakentunut aivan mieletön tiimi uskomattoman upeita ihmisiä, enkä voisi koskaan pyytää enempää. Monista on jouduttu luopumaan, mutta myös luopuminen on joskus tietynlaista eteenpäin menemistä sekä kasvamista, sekä varsinkin tilan antamista niille, jotka sun elämään kuuluvat. Paljon on monissa asioissa yritetty, tehty, epäonnistuttu ja onnistuttu.

Uskon että tämä vuosi tulee olemaan taas yksi parhaimmista vuosista ikinä. Olen vihdoin päässyt kiinni kisakauteen, mulla on paljon uusia juttuja täällä blogin puolella, kuten myös valmennuspuolella, sekä ihmissuhteeni ovat hyvin onnellisella mallilla. <3

15909955_10212194285159447_1323183592_n

Rokki soimaan ja kohti uusia mokia sekä onnistumisia! ;)


Multa varmasti eniten kysytty kysymys, koska seuraavaksi kisaat?

Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että mulla olis nyt oikea aika harkita kisaamista. Arki on aika tasaista eikä mitään mullistavia projekteja tai kuormituksia ole tällä hetkellä päällä, joihin pitäisi laittaa perus arkitöitä enempää energiaa. Vuosiin ei ole ollut näin tasainen fiilis töiden suhteen, joten eiköhän muuteta tämäkin tilanne! :D

Processed with Snapseed.

Mulla on hirveästi tahtoa päästä kisageimeihin kiinni, oikeastaan se on ainoa asia jota tällä hetkellä kaipaan todella todella paljon. Niin niitä hyviä kuin huonojakin hetkiä, sitä focusta tekemiseen ja selkeää määränpäätä.

Ainoa asia mikä pelottaa on se, kestääkö kroppa. Tähän tarvitsen osaavan ja kovan tiimin taakse sekä ihmisiä, jotka tarkkailevat tilaani jatkuvasti. En aijo enää ikinä riskeerata terveyttäni, sillä henkinen hyvinvointini ei kestäisi toista ylikuntoa ja parantumisprosessia.

15055871_10154073597585794_6305195638076883269_n

Olen täysin valmis tekemään paljon duunia, uppotumaan jopa siihen omaan kuplaani, jos se sen vaatii. Ja mitäpäs valehtelemaan, vaatiihan se. Tiedän että mulla on mitä mahtavin tukijoukko mun takana, jotka ovat valmiita auttamaan jaksamaan. Tiedän tasan tarkkaan miten hienoa ja kamalaa kisakaudella olo on yhtäaikaisesti. Olen kuitenkin mielestäni odotellut ja parannellut tarpeeksi pitkään ja tunnen olevani jollain tapaa valmis avaamaan uuden sivun elämässä. Vielä vuosi sitten kauhistelin ajatusta kovasta treenaamisesta, koska olin vielä niin väsynyt. Nyt mulla on sellainen olo, että teen vaikka itkien jääsateessa ne aerobisetkin, se ei lainkaan pelota mua, vaan kokemus siitä, kun oma terveys on vaakalaudalla.

Kaikki me se varmasti tiedetään ettei kisaamisessa ole kyse hyvinvoinnista, vaan armottomasta kilpaurheilusta. Se vaatii ihan hemmetisti duunia, keskittymistä, lepoa, priorisoimista ja kyse ei ole enää siitä, huvittaako sua mennä treeneihin 2-3 x päivässä. Sinne mennään.

Processed with Snapseed.

Miten henkinen puoli? Juuri kirjoitin että varsinkin viimiset 2 viikkoa ovat henkisesti olleet raskaita isän kuoleman vuosipäivän sekä perään vietetyn isäinpäivän vuoksi.

Olen ihminen joka voi henkisesti huonosti, jos en saa tehdä, toteuttaa ja mennä kohti tavoitteita elämässä. En siis usko, että tämä olisi henkisesti mitenkään huono juttu mulle, päinvastoin. Toki se tuo stressiä lisää ja olen aina ollut hyvin stressiherkkä, mutta kun sen tiedostaa ja siihen osaa suhtautua oikein, on sekin käsiteltävissä.

Tärkeimpiä tekijöitä tällä hetkellä on se, että uni on laadukasta ja levosta ei tingistä ja että en ole rakentamassa mitään suurempaa elämänmuutosta tai kanna liian suuria prokkiksia samanaikaisesti mukanani, vaan pääsisin keskittymään kisaamiseen 100%.

Maanantaina menen juttelemaan valmentajan kanssa, katsotaan mitä siellä tuumaillaan. Olen myös maanantaina menossa labraan mittaamaan jo hetken odotelleet lähetteet, joissa tsekataan hormonitoimintani toimivuus ja tila endokrinologin kanssa. Olen myös jutellut mahdollisen lääkärin kanssa, joka tsekkaisi ja seuraisi terveyteni tilaa koko kisadieetin ajan. Haluan ehdottomasti minimoida kaikki riskit ja toteuttaa asiat mahdollisimman fiksusti!

Terveys edellä, vaikka halu olisi kuinka kova!:) 

 

 


Nyt on expot ohi ja olo on näin klisheisesti sanottuna hyvin väsynyt, mutta onnellinen. Oli nimittäin aivan super hauska viikonloppu, kiitos vain jokaiselle mukana olleelle ja moikanneelle ! <3

14642207_10153956744265794_3631159224441712878_n

Messuilla näki NIIN paljon tuttuja sekä tutustui moniin uusiikin kasvoihin! Pääsi vaihtamaan ajatuksia monen ”mun kanssa samaan aikaan” aloittaneen kanssa ja oli todella siistiä nähdä miten moni oli kasvanut henkisesti niin paljon lajissa eteenpäin siitä mistä ollaan lähdetty. Osattiin olla iloisia niistä pienistäkin asioista lajiin ja erityisesti elämäntyyliin liittyen, sekä arvostaa lajia, terveyttä ja kokonaisuutta aivan eri tavalla kuin ennen. Sellainen tietynlainen putkinäkö, kuplaelämä ja häsääminen on jäänyt taakse. :D

On hauskaa huomata, miten ensimmäistä kertaa kisaavat ovat niin eri tavalla vielä mukana, niinkuin itsekin varmasti oli. Mulla tosin ei ollut mitään odotuksia, halusin vain nähdä onko musta koko lajiin, sopiiko rakenne ja tavoitteena olikin aloittaa junnuissa, mistä mut sitten siirrettiin yllättäen yleiseen sarjaan JKL karsintojen voiton jälkeen. Varsinkin uusien kisaajien pettymyksistä seuraama spekulointi kuuluu lajiin ja siellä taas ihmeteltiin samat tuomariasiat ja illuminatit läpi. Tottahan se on varmasti, että linjaukset ovat aina vähän erilaiset, eikä Suomessa koskaan ole vielä oikein osannut sanoa, mitä haetaan milloinkin. Sijoitukset muuttuvat jopa karsinnoista ja sitä sitten ihmetellään. Mä itse koen, että tänä vuonna haettiin selvemmin kansainvälisempää linjausta, mikä tottakai tuo toivottavasti kansainvälistäkin menestystä vielä enemmän! Nöyrästi mutta päättäväisesti kun menee eteenpäin ja jos tietää että on kaikkensa antanut, voi aina olla tyytyväinen omaan suoritukseen.

Kaikki mun lempparit taisivat voittaa tai sijoittua top 3:seen, joten ei siellä sinänsä mitään (muutamia lukuunottamatta) ylläreitä tullut vielä ainakaan mun korviin. En tosin ole edes nähnyt tuloksia. Aivan mielettömästi onnea erityisesti Johanna Hermans & Emmi Juhala, nämä mimmit ovat mulle mieletön motivaatio ja mahtavia esikuvia siitä, että kova ja pitkäjänteinen duuni palkitaan!

<3

<3 Johanna on alusta asti ollut mulle suuri inspis lajia kohtaan

Jokaiselle kisanneelle onnittelut, oli upean näköistä porukkaa liikenteessä ja taso senkuin kovenee! Suomessa on kyllä upean kova meininki, varsinkin kun ollaan vielä niitä ainoita maita tässä lajissa, missä ollaan hyvin rehellisin aamupuuroin liikenteessä ja oikeasti tehdään järkyttävästi duunia kunnon ja kehityksen eteen. Vaatii kovaa mielenhallintaa ja tahdonvoimaa. :)

14522769_10153956744175794_3791794111330787804_n

14666261_10153956744090794_4810347158652574195_n

Nyt on vähän semmoinen fiilis, että voisi nukkua viikon putkeen, mutta ei auta! Treenit tai aika ei valitettavasti odota ketään ja nyt kun on taas latautunut täyteen fitnestä, niin tällä motivaatiolla vedetään pitkään. Tosin mulle ei iskenyt minkäänlaista kisakuumetta yhtään sen enempää mitä sitä jo alunperin löytyi. Enemmänkin sellainen, että vitsi mä haluan rakentaa nyt itselleni niin kovan paketin kasaan, että kun seuraavan kerran menen niin siinä näkyy oikeasti kovan duunin tulos, eikä pelkästään hyvä rakenne ja ”ihan kiva” kehitys kun oikein tarkkaa vertailee. :D

14581508_10153956744275794_362235360327180039_n

Daddys Girlin vaatteet! <3

14650466_10153956744135794_1313075422507179041_n

Niinkuin jo totesin, super hauska vaikkakin rankka viikonloppu. KIITOS KAIKILLE <3

14611038_10153956760150794_7669496750162097286_n