Heippa <3

Koska olen dieetillä, haluan herkistellä taas ! Pahoin pelkään, että nyt saatte seuraavat 15 viikkoa vielä kuunnella mun siirappisia juttuja ja herkistelyä. <3

Asiaan! Hitto mä oon ollut tänään väsynyt, samoilla fiiliksillä kuin eilenkin. Multa otettiin ruokaa pois ja käytän tällä hetkellä sellasta korkea hiilari-matala hiilari tyylistä ruokavaliota ja oon nyt halunnut kokeilla heti muutamana päivänä ne matalammat, että miltä ne tuntuu ja tuntuuhan ne aika paskalta. Ihankuin olis jotain makaronia koko kroppa, vaikka fakta on se että mulla on edelleen varmasti enemmän hiilaria kuin normaalilla ihmisellä on päivässä.  Oon vaan tottunut syömään niin hitosti ja tietenkin kun antaa treeneissä kaikkensa ja työkuvioissa on aikapaljon uusia asioita mitkä myös vievät energiaa, niin sitä on hyvin kaikkensa antanut fiilis päivän päätteeksi. :D

ONNEKSI mulla on maailman ihanimmat ystävät ja perhe, jotka tukee ja antaa voimaa. Mä en voi koskaan kiittää näitä tyyppejä tarpeeksi, vaan yritän tietenkin itse olla vastaavasti samanlainen tuki heille.

IMG_6870

Varsinkin Kristan tuki on korvaamatonta. Vaikka tää on karu laji, pää täytyy pitää kylmänä sekä jalat maassa, tappio on aina mahdollinen ja ”ihan jees” ei vaan riitä, niin silti on myös tärkeetä että on ihmisiä jotka todella antaa sulle sitä uskoa omaan tekemiseen ja niitä positiivisia sanoja. <3

IMG_6707

Rakastan ihan valtavasti <3 Oon myös niin onnellinen Kristan puolesta, sillä hänen dieettinsä sujuu niin helposti ja hyvin ! Tää mimmi tulee olemaan törkeen upea syksyllä ja mä sanon tän ihan puoleettomasti! :D

IMG_6832

Olin tänään kuntochekissä valmentajalla. Mun paino ei oo nyt paljoon tippunut, mikä tietenkin hämmentää päätä, mutta on se kunto kiristynyt. Mun kroppa on tällä hetkellä siinä painossa, mikä on varmaan sille kaikista luontevin paino, sellanen missä sen on hyvä olla, joten tästä tiputtaminen vaatii duunia. Viimevuonna aivan sama homma, samassa painossa roikuttiin pitkään ja sitten se alkoi taas tippumaan. Mulla saattaa muutenkin päivässä tippua muutaman kilon ja taas pari viikkoa pysyä samassa, kun taas joillakin tippuu todella tasaisesti. Tässä päästään taas siihen valmentajan rooliin; me ollaan kaikki todella erilaisia. Ammattitaitoa tarvitaan.

IMG_6868

Mulla takkuili treeni tänään , niinkuin sanoin olin todella loppu tänään(kin)! Vedin kuitenkin loppujenlopuksi tosi hyvän treenin, otin itselleni vain kunnolla aikaa. En oo hetkeen edes vetänyt noin hyvää olkapäätreeniä. Mä osaan halutessani jollain sairaalla tavalla motivoitua ja nauttia hieman draamasta ja tuskasta, niinkuin viime postauksessa kerroin, vedän varmasti treenit aina loppuun vaikka itkien! Ja sen jälkeen on aina ihan huikee fiilis.

Laitoin Kristallekkin jo viestin, että tänään jää kyllä HIIT tekemättä, sen verran väsyttää ja paska maistuu suussa. Kuitenkin just kun tein vikaa sarjaa olkapäille, joku mukava tyyppi tuli kertomaan että tykkää mun blogista. Se oli jotenkin niin piristävää ja positiivinen ylläri, että mäpäs piristyin siitä niin, että HIIT hoituikin yhtäkkiä helpolla.

Loppujenlopuks kaikki on niin kiinni asenteesta ja joskus sitä vaan tarvii niitä positiivisia ruiskeita jostain. Tästä itekkin oppii, että pitäis vaan aina mennä rohkeesti sanomaan jos on jotain positiivista sanottavaa jollekkin. Sitä ei koskaan tiedä miten paljon ne pienetkin asiat merkitsee!

IMG_6869

 

Oon muutenkin saanut viimeaikoina niin ihanaa palautetta blogiin, että voi herranlettas! Olette ihania ja jokaisen kommentti merkitsee aina! <3

Nyt mä vien mun pienen JLOn kevyelle lenkille ja alan nukkumaan! Huomenna mulla on hauskat tv-kuvaukset koko päivän, niistä lisää myöhemmin (:

 


Moikka!

Huh mikä päivä, oon aivan hiestä märkä kun en oo yksinkertasesti vaan jaksanut vielä treenin jälkeen raahautua suihkuun!

Vedin itseni niin piippuun, että mä melkein aloin muutamaan otteeseen itkemään kesken treenin. Dieetti on hämmentävää aikaa, sitä on herkillä tunteiden kanssa, itkettää lähinnä kaikki, useimmiten se johtuu onnesta tai väsymyksestä :D Kiukuttelen todella harvoin, eikä se dieetilläkään oo mulle ominaista. Jos jonkinlaista ”negailua” ilmenee niin ne tulee usein sitten sen itkun muodossa, kun on vaan niin loppu ja on pakko ilmaista sitä jotenkin. Haluun olla rehellinen teille, enkä missään nimessä luoda mielikuvaa siitä, että tää olis todellakaan helppoa. Jokapäivä on jonkinlaista tappelua itsensä kanssa, kyllä mäkin joskus hyvin mielelläni istuisin vaan himassa ja odottelisin että jotain siistiä tapahtuis. Se ei vaan mee elämässä niin, kaiken eteen joutuu tekemään duunia ja helvetti soikoon, kun se ei aina oo niin kivaa.

Mä oon kuitenkin sellanen että mä teen vaikka väkisin. Voin yhdellä kädellä laskea treenit jotka oon lopettanut kesken. Muistan viime dieetillä, kun mulla jopa pimeni hetkellisesti porrastreeneissä päässä ja silti vaan vedin eteenpäin ja täysillä loppuun asti. Tää on välillä todella karua touhua ja hyvinvointiliikunnasta hyvin kaukana. :D

11707540_10152969441530794_2654939786297343135_n

Kuva: Pekka Keränen/Fitnet.fi

 

Sitten otsikkoon! Herranjumala orange is new black sarjan Ruby Rose on KUUMA! Mä en kestä, I would go gay for her, no doubt :D Mä en nyt enää oo yhtään selvillä mun seksuaalisuudesta. Joillakin ihmisillä vaan on se karisma, joku ihme salama silmissä mikä vaan lamauttaa. Samanlaista karismaa omistaa mun mielestä myös mm. Adam Lambert ja Leonardo DiCaprio.

ruby rose feature tumblr_ng3u6jHO8v1tvogm1o1_1280

Kuvat on otettu Rubyn omasta ”lyhytelokuvasta” . Mitä mieltä ootte? Hauiskintä tässä on se, että mun äiti linkitti tuon naisen mulle eilen ja kehotti katsomaan miten kuuma pakkaus. HAH!

 


Moikka !

Kävin tossa torstaina moikkaamassa mun valmentajaa Marjo Krishiä ja sain eilen mun uudet ruokavaliot sekä muutokset treeneihin! Nyt voin viraalisesti sanoa että maanantaina lähetään täysillä kohti syksyn kisoja ja meikäläinen on kisadieetillä!

Oon todella innoissani, mutta toki myös jännittää tosi paljon.

Treenejä mulla on nyt 12 viikossa ja posettaminenkin olis hyvä alottaa siihen päälle, eli mä tuun viettämään varmaan sellanen 15-16h/viikossa treenien parissa. Tää tarkottaa sitä että kello alkaa herättämään muutaman tunnin aikasemmin ja nukkumassa ollaan viimeistään kympiltä!

Oon onneks saanut korjattua mun unirytmiä ihan superisti ja ollutkin aikalailla klo 23 viimeistään jo nukkumassa ja ylhäällä 7 aikaa viimeistään.

Se olis huomenna 19 weeks out! Mulla ei ole karsintaa, sillä SM 2 pääsee suoraan SM-kisoihin, mutta ei sitä tiedä jos kävis pyörähtämässä. Kunnon mukaan tietenkin :)

Kaikkeni aijon ja lupaan antaa. Helppoa ei tuu olemaan, mutta ei sen kuulukkaan! Mikään hyvä tai saavuttamisen arvoinen asia ei koskaan tuu ilmaiseksi tai helposti. You have what it takes but it will take everything you’ve got.

19  viikkoa kuulostaa kamalan pitkältä ajalta, todella uuvuttava ajatus että tästä lähtien mä treenaan sen 2-3x päivässä, joka päivä. Sen vuoksi mä elän päivä kerrallaan, treeni kerrallaan. Jos mä mietin jo nyt sinne 4,5kk päähän, mä en tulis koskaan jaksamaan vetää joka päivä täysillä. Meen hetki kerrallaan ja annan jokaselle hetkelle kaikkeni.

treeni teki taas tehtävänsä!

 

Motivaationa toimii se, että haluan olla parempi kuin viimevuonna. Haluun tuoda itsestäni paremman version lavalle ja kun siinä onnistun, olen voittaja. Mä haluan ehdottomasti säilyttää lajissa ja kisaamisessa sen mun oman intohimon lajia kohtaan ja sen, että oon joka kerta fiiliksissä pelkästään siitä, että kisaan. Mä muistan miten hienoa viimevuonna oli, kun kaikki tuli niin yllättäen. Olin aidosti aivan fiiliksissä pelkästään siitä, että pääsin eliminaatiosta läpi ja siitä, että olin ylipäätään niin upeiden mimmien kanssa yhtä aikaa lavalla! Mä en usko että jaksaisin kisata, jos musta tulis sellanen, että pelkästään voitto merkitsee. Tottakai mä haaveilen voitosta ja annan kaikkeni siihen, että se olisi mahdollista, mutta se on sellanen asia, että vastassa on hemmetin kovia mimmejä ja jos voitto tulis niin se olis aivan mieletön juttu.

10636247_695109673910613_5500839795337016480_n

Tiedän, että tää tulee antamaan mulle taas niin paljon ja oon taas vahvempi ja viisaampi dieetin jälkeen. Sitä oppii arvostamaan pieniäkin asioita ja varsinkin itseään, kun näkee mihin pystyy kun vaan päättää ja tarpeeks haluaa! Mä suosittelen kaikille jonkinlaista prokkista aina johonkin väliin ja oikeesti menemään loppuun asti. Oli kyse sitten dieetistä, jostain duuniprojektista tai vaikkapa karkkilakosta. Pienetkin saavutukset antaa jo paljon, kun kyse on ns. itsensä hallitsemisesta ja ylittämisestä. Ei lopeteta siihen kun ei jaksa enää, tai ei viitsi tai kun tulee hetken mielihalu lähteä vaikka dokaamaan tai syödä se pussillinen karkkia.

Yksi mun suurimpia idoleita, Michelle Lewin ja Sara Back jakoivat palkinnot. Sekin oli jo yksi mieletön juttu mulle, päästä noin lähelle Michelleä! Hahah

 

Jos jotkut pienet prokkikset tähän väliin kiinnostaa, niin vielä kerkeää meidän fitnet.fi valmennuksiin mukaan. Ne on VAIN 6-viikon mittaisia, mutta haastaa varmasti jokaisen. Siitä on hyvä lähteä :) Varsinkin mun suunnittelema fit for bikini- ohjelma ei päästä helpolla ;)

Nyt mä alan pikkuhiljaa valmistautua nukkumaan. Aamu alkaa aamuaerobisella ja illalla olis vielä 2 eri treeniä, duuneja unohtamatta. Hyvää yötä ja oikein energistä alkavaa viikkoa kaikille <3


Ciao!

Olin eilen niin pihalla, etten illalla edes muistanut olinko ollut aamuisissa kuvauksissa ja olo oli aivan kamala. Muistan vaan istuneeni meikkipenkkiin, toivoneeni mahdollisimman nudea meikkiä ja hymyilleeni pantterishortseissa pakkasessa.

Treenit kuitenkin sujui. Jännä miten ne tuntuu sujuvan aina, vaikka kuinka muu maailma kaatuisi päälle ja väsymys olisi multihuipennuksessaan. Ehkä se johtuu treenin aikaisesta endorfiini piikistä, tai sitten siinä on jotain taikuutta.

10852750_1536484149927998_1495842870_n

 

Eilen väsymys kuitenkin oli jo sitä luokkaa, että olin todella lähellä skippailemassa omia treenejä, mutta asiakkaat veti taas niin täysillä, että sain tytöistä itsekin niin paljon motivaatiota ja intoa omiin treeneihin. (:

Flunssahan sieltä sitten paljastui ja aamulla heräsin kurkku tukossa ja kuumeessa. Helpottavaa, olenkin vain kipeä enkä muuten vain aivan pihalla. :D Nyt voikin hyvällä omalla tunnolla lojua sohvan nurkassa ja herätä kun siltä tuntuu.

Kaupassa käydessäni päätin ostaa hieman lukemista ja törmäsin uusimpaan BODY lehteen. Sieltä löytyi erittäin hyvä artikkeli: Timo Kososen kirjoittama ”Fitness, EI CROSSfitness”, joka käsittelee lähinnä sitä, miten fitnekseen on alettu ottamaan sieltä sun täältä crossfitness tyyppisiä treenimuotoja ja lisäilemään intensiteettiä treeneihin, mikä taas helposti ajaa mm. kisaoihin dieettaavan naisen loppuun.

Artikkeli tuli minulle ainakin todella hyvään saumaan. Olen viimeaikoina palloillut sen kanssa, sekoitanko itsekin fitnestä liikaa muihin lajeihin. Monipuolisuus on aina hyvä juttu, tai niin ainakin sanotaan, mutta esimerkiksi kisakaudella se saattaa olla suuri virhe.

”Mitä vähemmällä toistomäärällä saat treenin perille ja lihaksen loppuun, sitä parempi” lause tuli ystäväni suusta, kun ihmettelin miksi eräässä ohjelmassa oli niin vähän liikkeitä ja niin vähän toistoja, kun kyse oli bikini fitneksestä. Se jäi mietityttämään, välillä kun tuntuu että itse määrittelee treenin toistomäärien ja liikkeiden mukaan. Mitä enemmän, sen kovempi treeni. Vai onko? Ei välttämättä ja löysinkin artikkelista erittäin hyvän lauseen juurikin itselleni: ”liika treeni ei kasvata muuta kuin kovan treenaajan mainetta. Siitä ei valitettavasti ole hyötyä kisalavalla”.

En osaa kertoa faktoina miten ns. ”ennen” tehtiin, mutta sellaisen käsityksen olen saanut että rasvanpoltto koostui dieetillä lähinnä tasasykkeisistä, reippaista kävelylenkeistä ja itse duuni yksinkertaisesta puntista. Nykyään me pompitaan porrastreenien, kuntopiirien, HIIT treenien, plyotreenien ja ties minkä kovan ja erittäin intensiivisen jumppailun parissa, kun tavoitteena on polttaa rasvaa. Lisäksi tuntuu että jokainen haluaa keksiä pyörän uudelleen ja joka tuutista tulee sama asia eri pakkauksessa.

Tavoitteenahan dieetillä on rasvanpolton rinnalla säilyttää ”offilla” rakennettu lihasmassa, ja naisilla varsinkin kyseessä on sen verran pienehköt määrät, että helposti nekin tarjotaan dieetillä verensokeritasojen ylläpitämiseen. ”Kaikki liike mikä lisää lämmöntuotantoa matalalla sykkeellä, kuluttaa rasvavarastoja jättäen lihaskudoksen rauhaan. Miinuskaloridieettien aikana korkealla sykkeellä tehtävä liikunta syö lihaksia sokerituotannon tarpeiksi.” -Timo Kosonen.

Tämä lause sai ainakin mulla ajatuksia mieleen seuraavaa kisakautta varten. Miksi mä väsyneenä vedän veren maku suussa hullua rallia, vaikka kuntoa enemmän eteenpäin vievää ja lajia tukevampaa olisi hölkkäillä/reippailla ja näin säästää mm. sitä hermostoa ja ihan itseäänkin.

Itse saan ehdottomasti enemmän treeneistä, joiden jälkeen ollaan aivan takki auki. Offilla teen HIIT treenejä n.3- 4 x viikossa, koska koen yleisesti oloni paremmaksi ja virkeämmäksi ja se näkyy myös salin puolella, ei vain arjessa. Tosin en ole miinuskaloreilla ja syön äitini sanojen mukaan kuin raksamies, joten tällähetkellä kehoni sen erilailla kestää, kuin dieetillä. Näitä aijon kuitenkin seuraavaa dieettiä varten miettiä ja selkeennyttää hieman linjaa siinä, minkä lajin parissa sitä nyt oltiinkaan. Itse usein olen sanonut, että ei voi syyttää lajia jos toteuttaa sitä väärin ja nyt on hyvä hetki itsekin ns. putsata pöytää ja tehdä itselle selväksi, mikä onkaan järkevin tapa toimia, kun lajina on fitness ja miten voin itse minimoida riskit rakastamani lajin parissa.

10850249_749312595156987_7089366920246064940_n

 

 


Heippa!

Siis huhuh mikä olo. Aivan kamala. Ihan sanoinkuvailemattoman hirveä. Miten tästä pääsee pois, koska tää loppuu? Jos fitness on vaarallista, niin mitä tää sitten on?

10735211_1502764186644331_1974239461_n

Lähdettiin eilen ”fitnesspimujen” kanssa vähän ulkoilemaan. Vedettiin pitkän kaavan mukaan, elikkäs ensin käytiin syömässä ja sen jälkeen lähdettiin baariin juhlimaan. Oli kivaa, vaikkakin vähän hämärässä mitä kaikkea on tapahtunut. Tänä vuonna ei montaa kertaa ole juhlittu, sillä olin naruissa kiinni dieettiä varten jo tammikuusta lähtien ja taisin käydä 2 kertaa ulkona ennen kisadieettiä tänä vuonna. Keho ei ole tottunut alkoholiin ja sen kyllä huomaa. Vai oliko tää aina tällästä?

10747932_311507269038557_2134409369_n

Yritin syödä mahdollisimman hyvin, paljon hiilaria ja rasvaa ja viinien välissä vettä. Ei auta. Ihan järkyttävä olo edelleen ja kello on pian neljä.

Mietin tässä, että onko tää nyt sitten se terveellinen vaihtoehto. Tää ns. klassinen tapa lopettaa viikko? Tuskin. En edes halua tietää millaista kamppailua mun elimistö käy tällähetkellä.

Tietenkin on typerää lähteä vertaamaan ääripäästä toiseen. Eikö voisi vain elää mukavaa balanssia, mutta silti on pakko sanoa että ei ollut dieetillä tällaisia oloja, tällaista väsymystä tai tämän kaltaista henkistä huonovointisuutta. Alkoholi ja rasvainen ravintolaruoka suoraan pussista kaikkine lisäaineineen todellakin vaikuttaa mielialaan asti. Vaikka oli super kivaa ja en todellakaan kadu, menen varmasti vielä monesti uudelleen, niin silti ei voi sanoa kuin että herranjestas. On tää rankkaa. Kyllä mä voin sanoa hyvällä omallatunnolla että voin todella paljon paremmin dieetillä. Hah

10735121_1492645677678040_645876118_n

Lusikoin tätä fitness soppaa vielä sen verran, että ihmettelen miksi A-keskustelussa ei voinut olla vaikkapa Anna Virmajokea kertomassa siitä, miten fitness elämä kulkee kun se kulkee hyvin. Miksi siellä oli puhumassa vain kisaajia, joilla kokemus on jotain melkein ääripäätä? Hyvin puhuttu, fiksu keskustelu ja paljon asiaa. Niinkuin kirjoitin, ne kokemukset ovat aitoja ja erittäin todellisia heille, hyviä esimerkkejä nuorille, MUTTA olisi ollut mukavaa että siellä olisi myös sitten joku niillä onnellisillakin kokemuksilla ja vielä joku, joka on lajissa jatkuvasti kiinni ja kisaa ammattitasolla. Olen miljoonasti kirjoittanut siitä, miten liputan pohjatyön puolesta, omasta osaamisesta sekä kyvystä kuulostella kehoa ja ymmärtää kisaamiseen liittyviä asioita ja varsinkin AMMATTILAISESTA valmentamassa dieetin ja offikauden takana! Keskustelussa puhuttiin 10 viikkojen 1000 kalorin dieeteistä. Mun mielestä siinä olisi hyvä jo itse pysähtyä miettimään, onko se järkevää. Jos keho ei toimi yhteistyössä, niin puhalletaan peli poikki ja katsotaan, jos kehon saisi siihen kondikseen, että vaikkapa vuoden tai muutaman päästä olis parempi meininki ja pohja dieetille lähtöön. Ammattitasolla kisaaminen on aivan erilaista ja silloin helposti mennäänkin pakolla äärimmäisyyksiin, koska sulta oletetaan tiettyjä asioita ja tietenkin sitä kisaamista. Tai näin ainakin veikkaan.

Muistathan lukiessasi tekstiä, että kirjoitan bikini fitneksestä. En ota kantaa esimerkiksi body- tai kehonrakennuslajeihin, joissa kisakunto on jo aivan toisenlaista kuin bikinissä. Siitä mitä muut lajit vaativat en tiedä tippaakaan, mutta veikkaan että meininki on jo hieman eri. 

Itse lähdin +3000 kalorista ja koko dieetti mentiin hyvillä ruokamäärillä ja kaloreilla. Ystäväni veti yli 2 tuhatta kaloria lähes koko dieetin. Jos mun kisadieetin viimeisimmät ja alhaisimmat kalorit on samat, mitkä saattavat olla jonkun lähtökalorit, niin sen vuoksi voitte yrittää ymmärtää, että miksi mä en jostain syystä näe lajia niin kamalana mitä moni muu. Tottakai mun keholle 1500kaloria on vähän, koska se on tottunut tuplasti suurempiin määriin ja tällainen ruokamäärä aiheuttaa mulle nälkää, mutta onhan se eri kuitenkin kuin olla 10 viikkoa 1000 kalorilla.  Kyllä se kroppa täytyy saada ensin siihen kuntoon, että sillä voidaan toteuttaa dieetti, eikö vain?

Ymmärrän toki, että kisaamisen nälkä on kova ja sillä hetkellä tekee kaikkensa jotta pääsee tavoitteisiin. Dieetillä uppoaa niin siihen tekemiseen, että melkein millään muulla ei ole väliä, eikä aina muisteta sitä että on elämää kisojen jälkeenkin ja sen ulkopuolella.

 

Haluan jankuttaa tätä pohjatyön tärkeyttä siksi, koska tiedän että blogiani lukee nuoretkin tytöt ja en missään nimessä halua tukea tai kannustaa ketään vaarallisen lajin pariin. Toivon, että jos kirjoitukseni inspiroi lajin pariin niin annatte asialle aikaa, teette huolellisesti taustatyötä, etsitte rauhassa juuri sulle sopivan ammattilaisen valmentamaan ja varmista että susta oikeesti välitetään. Tämä laji on täynnä valmentajia, jotka eivät itsekään tiedä mitä tekevät. Älä lähde kenenkään koekaniksi. Lajia voi toteuttaa monilla eri tavoilla: hyvin, huonosti ja hyvin huonosti.

Ja viimeinen asia jonka haluan vielä sanoa viimeisen kerran: kilpaurheilu ei koskaan ole helppoa, kivaa tai terveellistä. Kukaan ei ole koskaan väittänyt niin, mutta nyt kun istun tässä näiden olojeni kanssa, niin en mä nyt tästäkään niin tiedä. :D

Fitness kilpaurheiluna ei ehkä ole maailman suositeltavin laji jos on ongelmia kehon kanssa, ongelmia kilpirauhashormonin kanssa tai ylipäätään vaikea suhde ruokaan. Fitness elämäntapana on kuitenkin mun mielestä erittäin hyvä juttu, enkä usko että ketään nuori joka siitä innostuu ja haluaa sen vuoksi jättää mäkkärit välistä ja viinat alkoon ainakaan huonompaan suuntaan elämässään menee terveydellisesti. Faktahan on, että me eletään maailmassa, jossa kuolee ihmisiä enemmän lihavuuteen ja sen aiheuttamiin sairauksiin kuin nälkään. Muistan lukeneeni artikkelin, jonka mukaan jo joka kolmas lapsi syntyy nykyään ylipainoisena. Ei siis ole maailman huonoin juttu, jos haluaa syödä hyvin ja urheilla.

Elämästä täytyy kuitenkin myös muistaa nauttia. Se mitä se kullekkin tarkoittaa on aivan toinen juttu. Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan (: