Voi vitsi miten ihana aamupäivä täällä on ollut. Mulla oli lepopäivä aamutreenistä, joten tein töitä terassilla auringonpaisteessa. Lisäksi pestiin meidän terassi ja vähän touhuiltiin ulkona. Näyttäisi siltä, että oon jopa saanut brunaa tänään ja värini on hieman tummentunut. Ajattelin olla super ruskee tänä kesänä…. Mun ihonväri muuttuu lähinnä mustaksi jossain kohtaa. Pienenä aina vihasin sitä, koska mua kiusattiin asiasta, mutta nykyään rakastan herkästi ruskettuvaa ihotyyppiäni! :D

12814306_10153422763495794_2869839074110977387_n

Suosin paljon värejä ruokavaliossani

Sitten itse otsikkoon. Aloin tänään pohtimaan sitä, miten erilaisia makuaisteja ihmisillä on. Minun makuuni rasvainen ruoka voi jonkun mielestä olla juuri sopiva, tai jonkun makuun liian suolainen voi olla minulle taas täydellinen.

Vaikuttaako makuaisti ylipainoon? Tutkimuksissa on todettu, että ylipainoiset lapset aistivat vähemmän eri makuja kuin hoikemmat lapset. Lisäksi heillä on hankalampaa erottaa eri makuja toisistaan. Tämä saattaa johtaa siihen, että tarvitsee suuremman määrän ruokaa, jotta saa tyydyttävän makuelämyksen.

Myös hormonit, kulttuuritottumukset ja myös jopa sukupuoli vaikuttaa makuaistiin. On todettu, että naisten makuaisti on herkempi kuin miesten.

12512260_10153422765950794_709700969203641954_n

Tältä näyttää kun meikäläinen on keittiössä.

Voiko makuaistia sitten kehittää? Mun oman kokemuksen perusteella voi!

Mä oon aina ollut aivan hullu kasvisten, vihannesten ja hedelmien perään. Jo pienenä meidän kreikan mummu teki pojille pitaa ja mulle ison salaatin, koska himoitsin salaatteja. Söin tomaatteja suoraan kasvimaalta ja itkin yöt mahakivusta. Jäävuorisalaatti on aina maistunut suoraan kerästä ja mun omenoiden syöntiin ei edes tarvitse mennä… We have a real problem there. Jos voisin, söisin vaikka sata omenaa päivässä ja eläisin niillä.

12472519_10153422763460794_8051749917753049604_n

Meillä on tietenkin kotona käytetty paljon Kreikkalaisen keittiön tapaan mausteita, juustoja, pastaa ja leipää. Leipää joka aterialla, juustoja spagetin sekaan ja kunnon kastikkeet ruokiin. Leipä toimii kreikkalaisessa keittiössä haarukan tukena ja ikäänkuin veitsenä. Olen siis tottunut mausteisiin ja kunnon tuhteihin makuelämyksiin. Toki meillä tehtiin kaikki alusta asti itse, enkä ole koskaan elänyt valmisruokien tai pikaruokien keskellä. Mummu lähetti aina paketillisen spagettia ja kokonaisia juustoja, joista saatiin tehdä kunnon ruokia. Meillä pakastepizzan puolikas oli harvinainen näky keittiössä, ja sipsejä sai aina kerran viikossa, enkä niistäkään oikeestaan edes pidä. Se oli vaan sellainen perhe juttu.

Toki kasvaessa ja omien rahojen kanssa tuli ostettua karkkia ja limpsaa kaupasta, enkä mä todellakaan oo laskenut kaloreita tai miettinyt asioita sen enempää ennen lukio-ikää. Tänä päivänä nuoret ovat internetin ansiosta hyvin tietoisia terveyssuosituksista, kaloreista, makroista. Tässä on hyvät- ja huonot puolensa. Nuorempina ollaan jo varmasti tietoisempia siitä mitä suuhun laitetaan, mutta se luo myös varmasti kovia ulkonäköpaineita yhä nuoremmille ja nuoremmille. Ei meillä landella mietitty todellakaan sen enempää omaa painoa, pukeutumista tai ulkonäköä, kuin että mistä löytyy lähimmät vaatteet. Saatoin mennä ihan mitä tahansa päälläni kouluun, ei paljoo kiinnostanut. :D Jos joskus sai jotain timantteja housun lahkeisiin niin se oli super coolia! Nykyään 10 vuotiaat osaavat contourata ja blendata pohjameikkinsä paremmin kuin minä.

12801173_10153422763355794_7230567500128057065_n

Palataanpas nyt siihen, voiko makuaistia muuttaa, toisin sanoen kehittää? Minun mielestäni kyllä. On paljon ruokia, joita en voinut sietää vielä vaikkapa 5-3 vuotta sitten. Jopa suurimpia herkkujani, parsakaali ja avokado lähinnä kuvottivat ajatuksena. Nykyään voisin syödä ja syönkin parsakaalia suoraan ”tertusta”. :D Tottakai osaan ruoista voi totutella ajan kanssa ja kokeilla eri valmistustapoja, jotta niistä alkaa pitämään, mutta kyllä mä väitän, että mun makuaisti on kehittynyt sellaiseksi, että minulle makuaistillisesti rikas ateria saattaa toiselle ihmiselle, hieman toisenlaisilla elämäntavoilla maistua aivan täysin mauttomalle kasalle ravintoa.

Nykyään kaikki ennen syömäni juustot, kastikkeet ja rasvat ovat minulle aivan liikaa. Hyvä esimerkki on mun eräs herkkuni, feta. Ylläri ;) Ennen pystyin syömään fetaa vaikka suoraan paketillisen. Ihmettelin miten jotkut jättivät fetoja syömättä ja söin heidänkin fetat. Nykyään olen yksi niistä fetojen jättäjistä ja jo muutama palanen saa mun fetakiintiön täyteen. Joitakin herkkuja, kuten esimerkiksi juustokakkuja en pysty edes katsomaan päin. Yksi lusikallinen on enemmän kuin tarpeeksi. Hyväähän se on, mutta herranjumala miten tuhteja!

Mä en monesti pysty edes haistamaan pikaruokia ja monien perus ravintoloidenkin ruoat on mulle aivan liikaa. Monesti maistan kuinka rasvat mixautuvat toisiinsa ja suolaisuus tulee korvista ulos. Tunnen kuinka ruoan rasva jää lähinnä kitalakeen kiinni ja kun sanon asiasta, katsotaan mua todella oudosti. Ihmettelen usein miten jotkut voivat rakastaa ulkona syömistä. Yleensä sieltä saa vain pienen annoksen kermalla ja rasvoilla pilattua ruokaa muutamalla lehdenpalasella. Vihanneksetkin ovat melkein joka ravintolassa rasvassa paistettuja ja pilattuja. Niistä on terveellisyys hyvin kaukana.  Sitten ollaan joko rasvaripulissa tai vatsa tukossa kotona. :D Ihanaa!

Tietenkin löytyy ihania, freshejä organic ravintoloita ynm. ravintoloita/lounas paikkoja joista saa oikeesti hyvää ja puhdasta ruokaa. Lähinnä ”iltaravintolat” ovat paikkoja, joista en saa nautintoa.

Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni sekä vuosien puhtaan ravinnon syömisen tulos. Makuaistini on todella herkkä ja erotan erilaisia makuja todella helposti. Siksi vähempi on mulle useasti sopivampi.

Uskon että jokainen pystyy vaikuttamaan makuaistiinsa, tekemällä vaikka pieniä muutoksia kerrallaan. Tällä taas saattaa olla isojakin vaikutuksia lihoamisen ja painonhallinnan kanssa. Salaattikastikkeet ja majoneesit kun jättää pois, pääsee jo hyvin alkuun! ;)

 

 


Moni kuvittelee, että  dieetillä tulisi syödä entistä vähemmän. No, teoriassa kyllä, jos haluaa keventää elopainoa ja polttaa lihaksia puntarin lukua pienentäen, niin tämä on toimiva metodi. Itse kuitenkin tavoittelen urheilullista ja lihaksikasta fysiikkaa ja ulkonäköä sekä tähtään 2017 Syksyn SM-kisoihin, joten lihasta ei ole varaa menettää.

Itselleni puntarin lukema on vain suuntaa antava väline, tavoite on polttaa rasvaa, mutta antaa kuitenkin keholle tarvittava ravinto lihaksien ylläpitämiseen ja kehitykseen. Kehonkoostumuksen muuttaminen on ehkä minulle parempi termi, kuin laihduttaminen. ;)

Itse huomaan syöväni aikoina, kun treenaan vähemmän tai epäsäännöllisesti, todella vähän. Saatan syödä pelkästään salaatteja ja elää hedelmillä sekä vihanneksilla, pienillä määrillä kanaa tai tonnikalaa. Kun ei urheile ja kulutus on pieni, ei tee mieli syödäkkään niin paljoa.

Organic food ravintola

Organic food ravintola

En hirveesti tykkää syödä ulkona, mutta täällä on muutama kiva paikka, josta saa puhdasta kotiruokaa, kuten lohta ja kanaa riisillä tai kasviksilla.

12801452_10153421475735794_3239077125974672400_n

Nyt kun olen päälle viikon dieetannut tosissani, niin huomaan että kroppa alkaa käynnistymään aivan eri tavoin ja ruokahalu on aika jäätävä. Syön ison puuron aamulla hedelmillä ja marjoilla sekä valkuaisilla, kaksi lämmintä ruokaa jotka sisältävät joko vihanneksia ja lihaa/kanaa/kalaa tai riisiä ja lihaa/kanaa/kalaa, välipalaksi ruokien välissä ja ennen salia usein joko kananmunia tai kevyen salaatin kanalla/jauhelihalla/tonnikalalla sekä hedelmän ja iltapalaksi vedän usein joko valkuaisia tai puuron valkuaisilla. Ja paino on pudonnut kasvaneen ruokahalun mukana. :D

Eilenkin tuntui että söin aivan jäätävän määrän ruokaa ja heräsin 3 yöllä siihen, että vatsaan sattui koska nälkä oli niin kova. En kuitenkaan noussut syömään vaan kärsin yön yli kurnivasta vatsasta. Olen vasta päässyt yösyömisestä yli, sillä kun kärsin vielä unettomuudesta, heräsin usein yöllä syömään, koska se auttoi nukahtamaan. Enää en onneksi tee sitä, tosin saatan herätä aikaisin, syödä aamupalan 6 aamulla ja sen jälkeen vielä levätä muutaman tunnin ennen aamuaerobista. Aamutreenit ovat sen verran rankkoja mulle vielä, että mielelläni syön ennen niitä… tuolla kun +20-24 asteen paahteessa hyppii ja loikkii ja juoksee pitkin rantaa niin on välillä tajunkin lähtö yllättävän lähellä. :D

12814201_10153421475725794_638556213898653753_n

Mulla on muutenkin aivan pohjaton vatsa puhtaalle ruoalle. Perjantaina kun pidimme karkkipäivän, huomasin että karkkien jälkeen ei tehnyt ruokaa koko päivänä mieli ja olo oli super tukkoinen. Seuraavana päivänä ruokahalu palasi vasta illalla myöhään.

Koska dieettailen kesäkuuhun asti, enkä tavoittele kisakuntoa, pidän kerran viikossa vapaasyönnin, jolloin saan syödä vaikkapa karkkia jos tekee mieli. Se pitää mun herkkuhimot poissa ja myös sellaisen ”no otampas tosta nyt yhden karkin” – mässäilyn poissa viikoilta. Suosittelen kaikille vapaasyönti päivää, se oikeesti auttaa pysymään ruokavaliossa sekä toimii hyvänä motivaattorina.

11050260_10153421424660794_1187278105523798078_n

Toisaalta myös hedelmät ja marjat sekä mulle myös puuro ovat sellaisia, että syön niitä herkkupäivinä mielelläni sitten jäätäviä määriä! Mä RAKASTAN puuroa marjoilla ja siks aamut sekä illat on mun lemppareita, kun saan syödä sitä.

Alankin nyt odottelemaan mun iltapuuroa. Tultiin vasta hetki sitten salilta ja syötiin illallinen vasta, joten odotetaan että vatsa edes hieman laskisi tästä… :D

Huomenna on välipäivä aamutreenistä, mutta Niko on jo keksinyt mulle kaikkea kivaa aamuun… Mua odottaa esimerkiksi terassin peseminen. Ihanaa. :D

Olen nyt väsäillyt hurjaa tahtia bikini valmennukselle jatko-osaa fitnet.fi sivustolle, siitä tulee HUIKEA! Sanotaanko näin, että se on aikalailla sellainen treeni ja ruokavalio, jota itse nyt noudatan. :) En malta odottaa että saan sen valmiiksi!!

 


Hei!

Täällä on niin kaunista. Huomasin kaupassa käydessäni että sisäpihan allasta aletaan täyttämään. Aivan ihanaa! Täällä on päivisin jo nyt todella lämmin, yli 20 astetta. Asutaan aivan rannalla, joten tuuli on ajoittain vielä kova, esimerkiksi eilen lenkillä tuntui etten päässyt eteenpäin kovan vastatuulen vuoksi ja takaisin tulo taisi mennä osittain lentäen.

IMG_1913

Mulla oli eilen jostain syystä vähän vaikee päivä ilman sinänsä mitään painavaa syytä. Sanotaanko näin että niin paljon duunia ja yksi pää, niin välillä stressi ottaa vallan tästäkin naisesta. Mä oon sellanen ihminen, että mulla täytyy olla ajatukset ”muutama askel edellä” ja kaikki narut omissa käsissä. Siksi esimerkiksi tämä muutos asumiseen on laittanut mut tilanteeseen, että olen joissain asioissa riippuvainen Nikosta, en tiedä mihin suuntaan mun täytyy lähteä kun astun ovesta ulos,eikä mulla oo puhelimessa vielä edes nettiä josta navigoisin paikkoja ja sen lisäksi en ole kokoajan ”valmiina” jos tulee jokin akuutti duuni juttuja, mikä on mulle aika välttämätöntä. Moni asia on kesken…

En tietenkään voi saada kaikkea toimimaan päivässä, en edes viikossa ja en voi osata ulkoa Marbellaa näin lyhyessä ajassa. Eikä mulla ole mitään oikeaa hätää, kaikki hoituu todella hyvin, mutta kun olen tällainen kontrollifriikki joka haluaa hallita 100% kaikkea mitä omassa elämässä tapahtuu.

Mä oon tottunut elämään lähinnä treenille ja duunille. Oon tottunut siihen että kun herään, käyn joko treenaamassa tai aloitan duunit ja illalla käyn treenaamassa, jonka jälkeen saatan vielä suunnitella duuneja yöhön asti. Ja aamulla taas sama homma. Viikonloppuja mulla ei sinänsä ole ollut aikoihin, silloin saatan nähdä frendejä. Moni mun läheisistä ystävistä elää aika samanlaista elämää, joten me ymmärretään toisiamme ja sitä, että meillä menee helposti jouluaatotkin duunin parissa. :D

Noh, eilen sitten menin mukaan Nikon palaveriin, koska meillä oli hieronta sen jälkeen ihan vieressä ja se meni kätevästi niin. Tän jälkeen käytiin etsimässä työpöytää meille kotiin. Siinä meni noin 3-4 tuntia ilman nettiä sekä duunia ja mä aloin käymään ylikierroksilla ja potemaan järkyttävää omantunnon tuskaa koska laiminlyön mun töitä, mun pitäis olla himassa suunnittelemassa uutta valmennusta. Sen lisäks pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota ja hetkellisesti kaikki tuntui kaatuvan päälle. Sen seurauksena tuli ihan järkyttävä ikävä isää ja harmitti kun ei voi soittaa hänelle ja jutella asioista. En voinut vieriville kyynelille mitään. Isä oli aina mulle sellainen tukipilari, että mikä tahansa stressasin tai kävin läpi elämässä, niin sen sanat korjasi kaiken mahdollisen.

Onneks Niko on todella tasapainoinen ja rauhallinen tyyppi ja osaa ottaa rennosti mun ahdistus-paniikki-sekoilu kohtaukset. ;)

Joskus on ihan hyvä lyödä vähän yli ja sen jälkeen käydä mielessä läpi se fakta, että asiat on oikeesti todella hyvin ja se, että mulla on niin paljon duunia että välillä tuntuu hukuttavansa itsensä niihin, on loppujen lopuksi vain positiivista. Varsinkin kun saa tehdä mitä rakastaa ja itselle duunia mahtavien ihmisten kanssa.

Tänään onkin ollut taas todella kaunis ja ihana päivä. Mielenrauha on taas saatu takaisin. ;)

IMG_1929

Uudet asiat on aina pelottavia, mutta niin niiden kuuluukin olla. Jos aina pysyttäisiin siinä tutussa ja turvallisessa ympäristössä, niin helposti jäisi elämässä paljon kokematta. Ja siitähän tässä on loppujenlopuksi kyse; elää joka ikinen päivä täysillä ja ahmia tästä maailmasta niin paljon kuin vain mahdollista.

Täytyy vaan tehdä parhaansa ja uskoa siihen, että jokainen askel on aina eteenpäin. Niin se menee myös treeneissä! Vaikka kuinka tuntuisi välillä epätoivoiselta, niin uskokaa siihen, että jos on treenit ja ruokavaliot suunniteltu oikein ja ne on kunnossa, niin sitä tulosta myös tulee.

Varsinkin dieetin alussa, uudessa lajissa tai missä tahansa kestää aina hetki, ennenkuin tuloksia alkaa näkyä, mutta joka ikinen toisto tai askel jonka ottaa, vie sua eteenpäin ja kohti tavotteita. :)

Nyt mä alan pakkaamaan, me lähdetään nimittäin YLLÄTYS YLLÄTYS kohti lentokenttää. Lennetään Valenciaan katsomaan Nikon siskon estekisoja!! HEPPOJA, IHANAAAAAAA!

Palataan <3


Moikka!

Mä oon niin super ylpeä meidän Fitnet.fi valmennuksista. Asiakkaat on olleet tyytyväisiä ja palaute on ollut todella positiivista. Se onkin ollut tärkein asia nettivalmennuksiin lähtiessä, että voidaan kaikki ohjelmien sekä sivuston takana olevat ihmiset seisoa kaiken sisällön takana ylpeästi!

Asiakkaat saavat kysymyksiin nopeasti vastauksia, kenenkään ei tarvitse olla yksin. Meillä nimittäin pääsee nettivalmennuksen ostettua sivustolle, josta löytyy valmentajan päivystävä forum, jossa voi joko fiilistellä sekä jakaa tuntemuksia muiden osallistujien kanssa, tai tarvittaessa pyytää apua valmentajalta.

Lisäksi asiakas saa käyttöönsä satojen liikkeiden liikepankin, jossa on liikkeet spiikattuina, kuvattuina muutamasta eri kuvakulmasta ja lisäksi ohjeet löytyvät tekstinä videon alta. Voit siis tarkistaa liikkeen tekniikan nopeasti ja helposti milloin vain missä tahansa.

Annamme asiakkaalle kaiken tuen ohjelman noudattamiseen, osaamista ei tarvitse jännittää tai kärsiä epävarmuudesta! :)

Olen myös laatinut ohjeet miten 6- viikon ohjelmista saa helposti muokattua pidempiaikaisia, esimerkiksi lähes 3kk pituisia treenijaksoja. Ohjeet löytyy TÄÄLTÄ.

_DCF6674

Mitäs sitten kun ohjelma loppuu? 

Suurin virhe mitä dieettaajat tekevät on se, että jäädään ns. dieetti kaloreille, koska ei uskalleta palata normaaliin ruokarytmiin nousevan painon pelottaessa. Tällöin käy helposti niin, että aineenvaihduntamme hidastuu hiljalleen. Tästä alkaa usein monilla loputon dieettaamisen kierre, joskus jopa syömishäiriö!

Pitkäaikainen dieettaaminen saattaa ajaa kehon säästöliekille, mikä tarkoittaa sitä, että kehon perusaineenvaihdunta pienenee; painon putoaminen tyssää ja paino lähtee nousemaan pienilläkin plus kaloreilla.  Säästöliekki kasvaa laihdutuksen energiavajeen mukaan eli laihdutusvauhdin kasvaessa. Luonnollisesti myös keventynyt paino ja keventyneen kehon liikuttaminen kuluttaa vähemmän energiaa, sekä pienempien ruokamäärien syöminen kuluttaa vähemmän energiaa eli ts. ruoan energiankulutus pienenee.

Toinen ongelma on palata liian nopeasti plus kaloreille, jolloin keho ei kerkeä mukaan energiansaannin määrään muutoksiin ja tiputetut kilot palaavat.

Jotta meidän asiakkaat pääsevät turvallisesti takaisin normaaliin ruokarytmiin, ollaan me kehitetty meidän palveluita ja suunniteltu ohjeet, joilla tullaan turvallisesti ulos dieetiltä! Meidän ohjelmat eivät ole alkuunkaan mitään nälkä dieettejä, koska meille on tärkeämpää se, että asiakas oppii syömään ja treenaamaan oikein, saa tuloksia ja VOI HYVIN, kuin että revimme asiakkaalta 10 kiloa 6- viikossa, jotka usein tulevat sitten yhtä nopeasti myös takaisin. :D Uskomme ja kannustamme elämäntapamuutoksiin enemmän, kuin pikadieetteihin!

Siitä huolimatta, että meidän asiakkaat polttavat rasvaa, muokkaavat kehoaan ja voivat hyvin itse dieetilläkin, me halutaan ottaa vastuuta myös dieetistä ulos tulemisessa, mikä on yhtä tärkeää, ellei tärkein osuus diettaamisessa !

jo asiakkaina olevat pystyvät myös lataamaan ohjeet ”oma käyttäjätilini” sivulta :)

Oon super innoissani ja tyytyväinen tästä uudistuksesta!

10809795_405937326255178_107994561_n


Tuo otsikko. Kirjoittelen tässä juuri ystäväni Luisan kanssa ja sain häneltä nuo kauniit sanat viestinä kun kerroin mitä kaikkea olen touhunnut tänään, kun mulla on ollut todella raskas ja vaikea päivä.

Ihana pieni sekopää. En voinut kuin hymyillä, sitä mä todella olen toisinaan, sekopää.

IMG_8419

Mä osaan olla toisinaan maailman tasapainoisin ihminen. Mikään ei kosketa eikä haittaa mua. Toisinaan oon maailman herkin ihminen ja tuntuu kuin mä olisin ainut maailmassa jolla on tunteet. Ja ei, se ei oo vaan tää dieetti, vaan mä oon aina tällainen. Aina ollut ja tuun aina olemaan!

Ootteko koskaan ajatelleet, varsinkin naiset, että miten me osataan aina neuvoa muita niin hyvin? Sanoa ne oikeat viisaat sanat ja pitää pää kylmänä. Uskotella muille niin että itsekin uskoo, että kaikki on hyvin ja kaikesta selviää?

Mutta….miks me ei kuitenkaan osata olla myös yhtä armollisia itsellemme? Pitää pää kylmänä kun on omia huolia, muistaa niitä neuvoja mitä annetaan ystäville kun niillä on huolia? Miten niin rauhallinen, vahva ja viisas ihminen voi olla kuitenkin niin heikko ja jopa epätoivoinen, kun sattuu omalle kohdalle huono hetki, elämäntilanne tai mikä tahansa?

IMG_8421

”you cant be brave if you have only had wonderful things happen to you”

Äidin kanssa juttelin tänään pitkän puhelun. Äiti neuvoi omien kokemusten perusteella, että helpoin tapa helpottaa omaa tunne-elämää on hyväksyä asioita. Mä oon muutaman kerran esimerkiksi tällä dieetillä ihan rehellisesti pohtinut mun omaa jaksamista. Mä oon käynyt elämäni raskaimpia aikoja vasta hetki sitten läpi ja niistä on seurannut mm. unettomuuksia, masentumista, uupumusta. Onneksi mulla on oikeet ihmiset ympärillä joilta saan paljon voimaa jaksaa ja pystyn järjestämään arkeni niin, että pystyn lepäämään kunnolla. Kun mietin jaksanko tai tuleeko tästä mitään ja panikoin tulevaisuutta, auttaa mua kun hyväksyn tunteeni ja myönnän itselleni, että jos en jaksa niin mä voin aina kisata myöhemminkin.

Mä en nyt tarkoita, että mä olisin kisoja jättämässä väliin, mutta halusin antaa esimerkin siitä, että asioiden hyväksyminen ja myöntäminen saattaa jopa joskus viedä ongelman pois ja jos ei vie, niin seuraava askel on tehdä asian eteen ratkaisuja, sekä hyväksyä myös ne. Tätä tehdään kuitenkin itselle, ei kenellekkään muulle.

Jos sitä väkisin vääntää ja kieltää asioita ja ohittaa omat tunteet käsittelemättä,  sitä alkaa helposti kapinoimaan itseään ja omaa mieltä vastaan. Stressi kasvaa kuin lumipallo ja sitä alkaa helposti ärsyttämään asiat joita todellisuudessa rakastaa tehdä. Esimerkiksi tässä tilanteessa mä oon hyväksynyt, että okei, mä voin jättää kisat väliin. Kisoja on puolen vuoden välein, eli ei siihen maailma kaadu! Pian olisi jo uusi kausi ja uudet kisat. Not big deal. Kun oon antanut mun mielelle rauhan ja hyväksynnän tälle vaihtoehdolle, alan seuraavaksi ajattelemaan uudelleen asiaa, rauhallisella mielellä. Auttaisko se jotain? Olisinko mä onnellisempi kun nyt jättäisin dieetin, jatkaisin arkea ihan normaalisti, tekisin kuitenkin samoja asioita kuin nytkin eli treenaisin ja tekisin töitä? Mulla ei ole mikään kitudieetti päällä, eikä tässä todellakaan olla millään epätoivoisella revintä kaudelle ajauduttu, joten miks ihmeessä mä lopettaisin? Mähän tykkään tehdä tätä ja mä nautin tästä, varsinkin nyt kun tuloksia alkaa näkymään ja kunto menee eteenpäin?  Mulla on kaikki hyvin ja niinkauan voin mennä ja tehdä tätä, kun musta tuntuu hyvältä. Helppoa se ei ole, mutta se ei ole mikään uus juttu.

Mä oon tässä kisa-asiassa tullut siihen tulokseen, että jos kuitenkin mulla on vaikkapa kisapäivänä lavan takana sellanen olo, että ei tää oo hyvä, niin sitten ei vaan mennä. Tää auttaa mua ihan älyttömästi ja saa mun olon rauhalliseks, mikä taas auttaa kaikessa. Hyväsytään siis asioita, niin ne helpottaa ja mieli kevenee.

11355739_755390087939862_1429441992_n

Jos mun lukijoista kestään koskaan tuntuu siltä, että ei oikeen itsekään ota itsestään selvää, niin hyväksykää se että ootte vain pieniä ihania sekopäitä ja muistakaa, että täällä on ainakin yksi yhtä sekopää ruudun takana! <3