23 heinä Eka dieetti vs toka dieetti -ajatuksia.

Heippa!

Tässä on ihan kivasti alkanut vihdoin kroppa kuoriutumaan. Jalat on mulla mesta mistä palaa ekana rasvat ja oonkin jaloista aivan innoissani löytänyt itseltäni uusia lihaksia viimevuoteen verrattuna. Mulla on vihdoin ns. ”takareisi hauis” kun koukistan jalkaani sekä etureiden sisempi lihas on myös tullut voimakkaammin esiin. Tässä lajissa on nimenomaan upeinta seurata sitä omaa kehitystä ja duunin tulosta.

https://youtu.be/onGlQjHac9Y

Yritetään pitää kondis suht täyteläisenä, ei mitään revittyä ja väsyneen näköistä lookkia. Muutenkin ruokaa on vielä hyvin, melkein paria tonnia vedetään treenipäivisin ja sinällään energiaa on ollut. Tottakai jalka painaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ehkä enemmänkin arjen rutiinimaisuus väsyttää henkisesti, kun päivä koostuu lähinnä 7 päivänä viikossa treenistä, duunista ja nukkumisesta. Ei tässä paljoa ehdi muuta ajattelemaan ja kyllä tällainen kisadieetti menee aivan duunista. 😀 Levosta kuitenkin huolehditaan myös tarkkaan ja vähintään yksi kokolepo tulee viikkoon.

Treeneissä on aina energiaa, mutta kotona ei oikeen jaksais tehdä muutakuin venaa koska syödään ja lepäillä. Eihän tää mitään hattaraa ja vaahtokarkkeja ole ja ajoittain erittäin perseestäkin ;D Nyt kuitenkin kun alkaa tulokset näkymään niin se motivoi ja kannustaa eteenpäin! Tää on välillä hyvin näkymätöntä puurtamista ja varsinkin mulla menee kroppa sellasissa sykleissä eteenpäin, että paino saattaa kerralla tippua vaikka kilon tai kaksi ja taas jumitella hetken taas paikallaan.

Miten tää sitten eroaa mun ekaan dieettiin? Mieli on paljon rauhallisempi ja paljon vähemmän uusia juttuja. Sitä tietää mikä on tärkeää ja mistä ei tarvitse turhaan hössöttää. Tietää jo hieman mikä on ns. normaalia ja mikä ei, koska levätään vaikka treeniohjelmassa lukisi että treenataan ja koska osaa kertoa valmentajalle esimerkiksi ruokavalioon liittyvistä asioista ja ajatuksista, tuntemuksista ym. Osaa lukea ja tunnistaa asioista omassa kehossa.

Ei ole lainkaan myöskään niin suurta tarvetta esimerkiksi kuvata jokaista osaa kropasta ja esitellä tuloksia, koska sitä jotenkin odottaa ja haluaa enemmän kuin viimeksi. Vaikkakin on mukava katsella muiden kuvia ja nähdä etenemistä, on sitä itsellä ehkä hieman”hiljaisempi” meininki tähän tekemiseen kuin viimevuonna. Sillon kaikki oli niin uutta ja siistiä, että jokaisesta etenemisestä piti ottaa kuva vaikka väkisin. 😀

Sitä on jotenkin myös täysin erilainen suhtautuminen ruokaan. Ekalla dieetillä oli henkisesti varautunut siihen, että nälkä kuuluuisi asiaan hyvin vahvasti.Oli lukenut niitä kauhustooreja nälästä mikä vie yöunet ja keskittymiskyvyn. Kun se todellisuus ei ollutkaan kuitenkaan ihan mitään kituuttamista ja syödä sai, niin sitä oli koko ensimmäisen dieetin sellanen olo, että ei tässä kyllä nälkää nähdä! Nyt taas kun tietää, ettei se nälkä kuulu olla mikään nälkäleirimeiningin tapainen, eikä saakkaan, niin heti kun mentiin alle parin tonnin ruuissa, tuntuu kuin multa olis viety ihan hirveesti ruokaa </3. On se syöminen niin kivaa, ettei millään lupuis yhdestäkään riisinjyvästä 😀 Henkinen suhtautuminen ruokailuihin on erilainen. Viimeksi oli valmis luopumaan helpommin ravinnosta 😀

Unohdan myös usein sen, että mulla on 4 viikkoa, eli kuukausi enemmän aikaa kuin viimevuonna valmistautua kisoihin ja välillä panikoinkin että apua, painoin viimevuonna -2kg vähemmän kuin nyt tähän aikaan!! 😀 Luulen, että kisapaino tulee olemaan suht sama kuin viimevuonna, mutta toivottavasti muodokkaampi ja lihaisampi versio. Nyt kun katselen vuoden vanhoja kuvia, niin mietin kuinka ruipelo ja lihaton olin! Vuoden päästä ajattelen todennäköisesti tästä kunnosta samaa. 😀

Kolme kuukautta olis vielä jäljellä. 13 viikkoa ja päästään taas kisaamaan! Aika ottaa tää homma tosissaan, on tässä vielä työmaata runsaasti! 🙂 Odotan sitä vaihetta, kun makaan himassa kuola poskella ja nukahdan kaupan kassajonoon. 😉

I didn’t come this far to only come this far.