Heippa ihanat <3

Tällä viikolla oon päässyt kunnolla takaisin treenien pariin. On ollut yhtä aikaa masentavaa ja ihanaa. En tiedä itkisinkö sitä, että näytän lähinnä lyyhistyneeltä ja surkastuneelta, sarjapainot on vähintäänkin puolittuneet ja ylipäätään oon aivan loppu jo pienestä treenistä, vai itkisinkö siitä miten onnellinen oon ja miten upeaa on taas päästä treenaamaan.

Valitsen jälkimmäisen. Oon niin kiitollinen että oon nyt jo päässyt takaisin treenien pariin, vaikkakin pienin askelin.

IMG_0046

Eilen olin salilla vetämässä olkapäätreeniä ja vaikkakin mun vahvimmasta ja lemppari lihasrymästä olikin kadonnut aika reippaasti lihasta ja voimaa, niin uskon että muutaman viikon päästä päästään taas hyvin vauhtiin. Täytyy vaan uskoo itseensä ja mennä sitkeesti eteenpäin. Takapakkia ottaa varmasti jokainen urheilija jossain vaiheessa elämäänsä ja kaikki on kiinni siitä miten päättää jatkaa.

IMG_0120

Olin tänään 8km juoksulenkillä ja hyvin kesti pumppu! Huippua. Maisemat oli tosin niin älyttömän upeita että pysähdyin ainakin 10 kertaa kuvailemaan.

IMG_0119

En olis millään malttanut lähteä kotiin. Aivan mielettömän upea ilma ja maisemat. Meni ihan tunteisiin miten kaunis luonto oli tänään. Huh!

Havahduin myös siihen, miten siistiä oli ja on ollut treenata ilman ns. paineita. Ei ole tarvinnut treenata koska on ”pakko”, vaan koska haluan ja nautin siitä. Voin pysähtyä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia, koska mulla ei ole ns. ohjelmaa minkä mukaan menen. Treenaaminen ei ole ollut pelkkää suorittamista vaan oikeasti asia josta nautin ja jota rakastan.

IMG_0118

Ja ei, en tarkoita ettenkö pitäisi kisaamisesta tai nauttisi siitä, siinä on ihan omat puolensa ja saan myös paljon kisakaudesta, mutta tällä hetkellä on muutenkin sen verran hektinen arki niin helposti treenitkin menee väsymystä uhmaten suorittamisen merkeissä ja äkkiä kotiin. Mun elämä on muuttunut ihan älyttömästi vuoden aikana, en olisi koskaan uskonut että saan näin upeita työmahdollisuuksia. Tosin se vie omat aikansa ja vaatii multa hurjan panostuksen ja tietenkin uudelleen harkitsemista monissa asioissa: mikä on mulle tällä hetkellä tärkeintä ja mihin haluan panostaa? Edelleen rakastan kisaamista ja toivottavasti kisaankin vielä tulevaisuudessa, mutta nyt on aika parantua ja löytää kunnolla ilo ja rakkaus treenaamista kohtaan ja nauttia siitä. Viimeiset 3 vuotta olen treenaamisen osalta mennyt kisoja kohti, joten nyt on hyvä hetki ottaa happea. Mulla on vähän sellanen fiilis että tällä hetkellä on aika keskittyä uraani ja antaa kova panostus duuneille, joten haluan että treenaaminen on asia josta saan kaiken tämän myllerryksen ja menemisen keskellä energiaa ja joka auttaa mua jaksamaan, eikä että se olisi yksi stressitekijä, painostava ajatus tai ”velvoite”. Fyysinen ja psyykkinen terveys on mulle kaikista tärkein asia, ilman sitä ei ole mitän.

IMG_0085

Muistakaa murut nauttia treenaamisesta ja elämästä ylipäätään.

 

PS. TÄNÄÄN ON VIIMEINEN PÄIVÄ AIKAA ÄÄNESTÄÄ BLOGEJA INDIEDAYS BLOG AWARDSEIHIN :)

Jos tuntuu siltä että mun blogista on ollut hyötyä ja haluat antaa äänesi niin kiitän jo etukäteen! Mä oon aivan täysin unohtanut koko homman ja hieman myöhässä tän kanssa, mutta tästä pääsee äänestämään omaa lempparia: MOTIVATION INDIEDAYS BLOG AWARDS KIITOS <3