Posted at 20:44h
in
Yleinen
by Linda Manuella
Ciao!
Huh mikä päivä taas. Oon ollut aamusta asti melkein tähän saakka menossa. Pankkia, palaveria, asioiden hoitamista… Huh. Pääsin kotiin noin seiskan aikaa ja avattuani facebookin tajusin että ei hitto, tänäänhän olis ollut Blog Awardsit!! Daamn!
Tässä on vissiin ihan oikeesti tultu vanhaksi ja väsyneeksi. Koin nimittäin salaa jopa pientä helpotusta huomatessani että unohdin kokonaan nuo super isot bailut. Kyllähän sinne vielä kerkeis, mutta…. ensimmäisenä etsin kaapista mun villasukat ja sytyttelin koko kämpän täyteen kynttilöitä… aijettä. <3 En aatellut nousta täältä sohvan pohjalta yhtään mihinkään. Jääkaapille maximissaan!
Pieni omantunnon tuska kolkuttaa… Hei halooo! Lisäksi tänään olisi namussa järjestettävät autumn issue kutsuvierasbileet, sekä Apollon syyskauden kutsuvierasbailut. Huomenna taas Lahdessa Summer Upin entisten omistajien ns. jäähyväis kekkerit ystäville ja yhteistyökumppaneille ja koska Jussi ei pääse mun kanssa sinne niin arvatkaapas mitä, mähän kutsuin mun äidin mun luo kylään ja ajattelin nukkua sen kainalossa koko viikonlopun. Puhelin pirisee mutta koti voittaa tällä kertaa. Lisäksi mun isoveli on ottanut uuden red nose pitbullin pennun ja en malta olla lainkaan erossa siitä otuksesta. Aivan syötävän suloinen rimpula! <3 kyllä noita bileitä vielä tulee, eikö niin !

Mä todellakin oon tulossa vanhaksi. Tai sanotaanko näin, että alan olemaan ihan ”normaalin aikuisen ihmisen ikäinen”. 😀 Oon kokenut pientä ikäkriisiä tässä kohta viikon, kun tajusin alkuviikosta että siitä on hitto VIISI vuotta kun mä täytin 18- vuotta. Oon jotekin tottunut olemaan aina se porukan junnuin ja nykyään useimmiten en enää olekaan se kaikista nuorin, vaan täällä pyörii -97 syntyneitä jotka on mukamas täysikäsiä? Hetkonen. 😀 Mihin nää vuodet on menneet?
Mä oon aina kokenut ikääntymisen jotenkin ahdistavana. Muistan kun täytin 18- vuotta, niin koin todella ristiriitaisia tunteita siitä, olinko iloinen vai kauhuissani ”vanhentumisestani”. Hah. 19- vuotiaana halusin olla yli 20 – vuotias, koska mua harmitti se että aina kun kerroin ikäni niin ihmiset eivät ottaneet enää tosissaan. ”alle 25- vuotiaalta ei kuuluisi kysyä vielä mielipidettä mihinkään” – sanoi joskus eräs herra mulle. Aijahas.
Nykyään mua ei haittaa ns. ikärasismi lainkaan. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen enemmän tajuaa sen tosiasian, että iällä ei ole tietyissä asioissa mitään merkitystä. Tottakai elämänkokemus tuo paljon sisältöä ihmiseen, tai ainakin niihin jotka oppivat kokemuksistaan, mutta jotkut ovat vielä 40 – vuotiainakin enemmän pihalla kuin jotkut 15 – vuotiaat. Itse uskon ns. vanhoihin ja nuoriin sieluihin.

Mulla tulee niin paljon näitä ihme kausia. Nyt oon taas ollut 2 viikkoa vaan kotona ja duunissa ja tuntuu siltä etten jaksaisi mennä seuraavaan vuoteen ulos. Hetki sitten oli kieltämättä hauskaa käydä taas bailaamassa alkoholin voimin puolenvuoden tauon jälkeen. Hah.
Kärsinkö mä ikäkriisistä, vai olenko vain niin laiska ja mukavuudenhaluinen että jään mielummin tänne sohvan nurkkaan. 😀 Kellään muilla samoja fiiliksiä?
Mielettömästi vielä onnea kaikille blog awardseissa voittaneille !!! <3 Ihanaa kun blogit alkavat olemaan suurempi juttu myös Suomessa! 🙂