…Tai sitten ei. Hah!

Oltiin tosiaan keskiviikkona Jussin kanssa Sony Musicilla paliksessa yhdestä prokkikesta ja snapchatissa/instagramissa mua seuranneet kyselivätkin jo kovasti mistä kyse. Kerron lisää kyllä myöhemmin lkun homma on saatu pyörimään ja on ajankohtaisempi! Tosi kiva juttu tulossa ja varmasti teillekkin iloa sekä hyötyä! Sen verran voin paljastaa, että multa ei kuitenkaan tule Tinder biisille kilpailijaa tai Lindan joululevyä. Valitan :D

12079084_10153166237540794_5374457865518579615_n

Mietin tänään pitkään tätä blogaamista hieman diipimmin. Mua välillä harmittaa se miten roboottimaiseksi tää homma on mennyt. Kaikki yhteistyöt on todella kiva osa tätä hommaa, mutta miksi mä olen alunperin perustanut blogin on se, että mä oon aina käsitellyt mun asioita kirjoittamalla ja purkanut ajatuksia teksteihin. Mulla on aina ollut päiväkirja ja aikoinaan blogi korvasi tämän tavan.

Ennen kirjotin todella henkilökohtaisia tekstejä ja kerroin hyvin tarkasti elämästäni. Nykyään täytyy todella tarkkaan harkita mitä kertoo ja miten kertoo, sillä ihmiset tuomitsevat niin älyttömästi että ei mitään järkeä. Yksikin väärä sana niin nettiraivo pääsee valloilleen. Oon monesti miettinyt, että jos olis aikaa niin alkaisin uudestaan kirjoittamaan päiväkirjaa, jossa voin olla 100% rehellinen sekä haavoittuvainen, eikä kukaan ns. nauti tai lue sitä tekstiä sillä motiivilla, että kunhan pääsee vääntämään asiasta, tahallaan väärinymmärtämään tekstiä ja ylipäätään raivoamaan jonkun toisen ajatuksista.

Yritän nyt kertoa teille erään seikan, mikä on usein vahvaluonteisissa ihmisissä hyvin väärinkäsitetty, sillä koen että itse kuulun näihin ihmisiin.

Mun rakas ystäväni soitti mulle edellisenä yönä kolmelta itkien. Hän on hyvin samankaltainen ihminen kun mäkin, eli todella ulospäin vahva luonne. Hyvin itsetietoinen, määrätietoinen ja kiinnostunut asioista sekä olemaan niissä mukana. Tällä tarkoitan sitä, että ei todellakaan se huoneen hiljaisin tyyppi, vaan enemmänkin se joka ottaa vastuun koko porukan viihdyttämisestä. No, miksi hän sitten oli surullinen. Tyyppi X oli jostain syystä verbaalisesti käynyt ystäväni päälle ja halunnut antaa hänelle sellaisen olon, että hän on epäonnistunut. Tämä henkilö X nauttii siitä, että kerrankin sai ”nujerrettua” ja todistettua, ettei tämä mun ystävä olekaan niin vahva mitä ”esittää olevansa”, vaan että pystyy satuttamaan häntä.

WHAT THE FUuuuu….

Mä en oo koskaan ymmärtänyt tätä. ”Esittää olevansa”?! Kerroin ystävälleni omista kokemuksista, miten huomaan sekä saan suoranaisia kommentteja  blogiini usein, mikä viestii muiden mielihyvästä jos itse omasta tahdosta kerron vaikkapa jostain ei-niin-kivasta-jutusta jonka olen käynyt läpi. ”Hah, taitaa pilvilinna sortua, et ookkaan niin vahva mitä esität olevasi”.

Tää on todella ristiriitaista. Vahva ja rohkea luonne, joka ajattelee sekä rakastaa pohtia asioita pintaa syvemmältä ja kokee avoimesti asioita, iloitsee hyvistä jutuista elämässä ja pyrkii olemaan kiitollinen. Ei siis jatkuvasti leiki uhria ja pelkästään narise niistä negatiivisista asioista ja ns. kerjää itsetuhoisesti sääliä hakeutumalla heikon rooliin. Se tekee susta automaattisesti ihmisen joka elää pilvilinnoissa ja JOS sä koet vastoinkäymisiä niin sun ”pilvilinna” romahtaa ja monet saavat sun epäonnistumisesta mielihyvää. Mikä taas näkyy esimerkiksi kommenttiboksissa.

Sitten ihmetellään miksi bloggarit eivät enää halua olla rehellisiä tai avata avoimesti elämäänsä. Miten on ikävä sitä vanhaa blogia….Mä oon aina halunnut kertoa blogissani mun ylä- ja alamäistä, siksi että se on yksi mulle hyvin tärkeä tapa käsitellä asioita. Välillä kuitenkin mietin, että miksi? Pystytetään sitten ne pilvilinnat niinkun halutaan, pimitetään oikeesti niitä asioita ja rakennetaan kulissit. Niin elää 95% julkisuudenhenkilöistä ja en yhtään ihmettele että miksi.

Fakta on se, että vaikka ihmiset ovat erinlaisia luonteeltaan,  vaikka meillä on eri tapoja katsella maailmaa ja kokea sitä, mikä taas näkyy teksteissä ja ulosannissamme, niin se ei poista sitä faktaa että meihin kaikkiin sattuu pahat sanat sekä teot, me kaikki kaadutaan välillä ja millä on väliä on se, kuka nousee ylös ja yrittää uudestaan. Miksi niitä, jotka luonteensa puolesta näyttävät ulkopuolisen silmiin vahvalta, jotka varmasti ärsyttävät osaa ihmisiä, mutta myös varmasti tuovat iloakin vahvuutensa puolesta, yritetään jatkuvasti kaataa ja kun siinä elämä tai ihminen onnistuu, niin se on juhlan paikka?

Toivoisin itse että blogimaailmassakin kehityttäisiin ja ihmiset lopettais sen vihaamisen. Haloo, nyt eletään 2015 lukua. Eikö se mennyt jo?  Sitäpaitsi, kuka jättää enään mitään noloja vihakommentteja? Tunteeko kukaan ketään normaalia ihmistä joka ihan oikeasti, tosissaan menee iloitsemaan toisen epäonnea tai koska ei pidä jostain tyypistä niin menee kuitenkin hänen sivuilleen ja jättää sen ilkeän kommentin? Mä en tunne ketään. :D

Tää ei kuitenkaan ollut se juttu mistä halusin kirjottaa. Nimittäin karmasta. Ja mä todella yritän elää sillä mentaliteetilla että hyvä voittaa aina loppujenlopuksi. Ja tänään oli taas yksi päivä, joka todella todisti että KAIKELLA on tarkoituksensa. Pahoja asioita joutuu käymään läpi elämässä, joskus ne on ihmissuhteita jotka satuttaa tai muita asioita jotka menee pieleen, mutta mä uskon että kaikella on jokin tarkoitus ja joskus sun kohdalle on suunniteltu jotain paljon parempaa. Haluaisin niin kirjoittaa tästäkin asiasta todella henkilökohtaisen ja todellisen tekstin, kertoa mitä olen käynyt läpi ja miten kuitenkin näiden asioiden ansioista sain tänään niin makeen duunimahdollisuuden, että oon vieläkin ihan epätodellisessa mielentilassa.

Ehkä mä avaan asiaa enemmän kun taas rohkenen. Itse työstä en vielä saa puhua, mutta sen haluan vaan sanoa että muistakaa ihmiset: HYVÄ VOITTAA AINA! Vaikka kuinka elämä potkisi tai vaikka teidän elämää yrittäisi kuinka moni ilkeä ihminen horjuttaa, niin olkaa aina kuitenkin itse hyväsydämisiä ja antakaa anteeksi ihmisille! Katkeroituminen tai viha on turhinta taakkaa ja vie vain tilaa hyviltä asioilta elämässä.

What goes around comes around :)

Ja ps. Oon todella kiitollinen siitä, että mulla on paljon enemmän näitä mielettömän ihania lukijoita joilta saan älyttömän ihania kommentteja, enkä voi koskaan niistä kiittää tarpeeksi. Jokainen merkitsee ja saa hymyn aina huulille! KIITOS! <3

12145168_149336252084120_1072482918_n

 


Heippa!

Siis huhuh miten IHANIA kelejä on ollut viimepäivinä! Mä oon ollut nyt pitkään flunssassa ja kaiken kukkuraksi mulle tuli jotain aivan ihme stressi-ihottumaa, mutta lauantaina mulla meni hermot ja hain antibioottikuurin itselleni ja nyt oon paljon parempi. Välillä meinaan tosin tukehtua yskään, mutta pikku vikoja.

Ollaan rauhallisesti ulkoiltu JLON kanssa koko viikonloppu. Ei vaan oo malttanut olla sisällä noilla säillä :)

NO, MITÄS! Upeita kisailijoita olen seurannut koko viikonlopun ajan! Ajattelin että kisojen seuraaminen ehkä masentaisi, mutta päinvastoin! Oon inspiroitunut ihan törkeen paljon jokaisesta upeasta kisaajasta ja saanut oikeen kunnon kisakuumeen. Keväällä mulla ei todellakaan tullut tällästä nälkää kisaamista kohtaan ja tätä mä oon niin kaivannut! Ehkä se että on pitänyt totaalisesti hetken stoppia ja käynyt vähän pohjalla omien fiilisten kanssa, käsitellyt omia tunteita on ollut ihan hemmetin hyvä asia mulle. Tää on vaan tehnyt mulle vielä selvemmäksi sen, että mä oon kaikista onnellisimmillani kun saan treenata, tehdä duunia, syödä terveellisesti ja ylipäätään elää sitä fitnestä elämäntyylinä. Ruokavalio mulla nyt on pysynyt ihan normaalina vaikka treenaaminen onkin rajoittunut rentoon ulkoiluun, mutta ai hitto miten mä kaipaan mun rutiineja ja treenejä!!

11931111_1496299817332808_1227113591_n

Oon seurannut myös Olympia kisoja ja huhuh Ashley veti taas niin ansaitusti potin kotiin. Mä oon nyt kaks vuotta fanittanut tota mimmiä ihan älyttömästi. Se on niin upea, vahvan fysiikkansa kanssa.

Mä just laitoin mun valmentajalle viestiä että mä niiiin menen keväällä kisaamaan! :D Täältä tullaan kyllä vielä ja kovaa ;)

1208217_1599638260254134_1006214228_n


Heippa!

Tänään on satanut lähes koko aamupäivän. Aamuaerobinen venähti duunien vuoksi hieman myöhemmälle, mutta ei auttanut kuin pukea sadetta kestävä takki päälle ja lähteä rämpimään.

Mä en tiedä miks, mutta mä rakastan sadetta. Varsinkin kun sitä tulee kunnolla! Lenkkipoluilla ei näe ihmisiä missään ja kaikki on jotenkin todella taijanomaista, varsinkin jos pääsee jonnekkin metsän keskelle seikkailemaan. Uppoudun aina täysin omiin maailmoihin ja mulle tulee super hyvä fiilis. Rakastan vaan mielettömästi sadetta, vaikka se ei välttämättä kaikista ystävällisin sää olekaan.

Lenkin alussa kävelin Etu-Töölössä kohti lenkkipolkujani ja mua vastaan tuli about mun ikänen jätkä. Veikkaan että se tyyppi oli tulossa koulusta. Sen kohdalla oli ihan mieletön vesilätäkkö autotien puolella ja siitä tietenkin kaahasi joku autoilija ihan täysillä, heittäen lätäköllisen vettä sen jätkän päälle. Ensin katsoin kauhuissani, mutta kun huomasin huvittuneen ilmeen tällä tyypillä, niin repesin automaattisesti kippurassa nauramaan tapahtuneelle. Siinä me naurettiin molemmat, ja se oli ehkä siistein ja aidoin hetki mitä on tullut pitkään aikaan jaettua täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

11866356_10153065609610794_7349181005001585892_n

 

kengät – here*

ruutupaita – mango

käskoru – hermes

laukku – louis vuitton

 

 

Nauraminen on muutenkin ehkä yks parhaimpia asioita elämässä. Mä oon onnekas, mulla on työelämässä ja arjessa ihmisiä ympärillä joiden kanssa saan nauraa ja paljon. Hyvää ja aitoa energiaa. <3 Joskus aikoinaan mietin, että on itsekästä sanoa, että karsi elämästäsi kaikki negatiiviset ihmiset pois. Nykyään ymmärrän tämän merkityksen todella hyvin.

Mä en oikeestaan usko että meistä pohjimmiltaan ketään on paha ihminen tai tahallaan negatiivinen. Uskon siihen, että monilla meistä on vääriä ihmisiä ympärillä ja niiden väärien ihmisten ympärillä on vääriä ihmisiä ja tästä tulee ikuinen oravanpyörä. Olen toki joutunut toteamaan, että jotkut meistä vain on pahoja, mutta useimmiten uskon vain seuran tekevän kaltaisekseen, eikä meistä voi koskaan kukaan tietää mitä joku ihminen käy läpi tai miksi se käyttäytyy miten käyttäytyy. Olen itsekin tehnyt ja sanonut todella inhottavia asioita ja vaikka en pidä siitä, että osoitellaan ja syynätään omia tekoja muiden syyksi, niin kyllä se vain niin on, että seura todella tekee kaltaisekseen. Mulla oli vaihe, kun olin todella väärissä porukoissa ja siellä on ihan ”normaalia”, että jengin lojaalisuus menee mahdollisuuksien mukaan ja silloin ei draamaa puutu. Nyt olen muutaman vuoden ollut täysin erossa tällaisista, enkä edes muista koska viimeksi olisin ollut jossain tilanteessa, jossa olisi joutunut kuulemaan mitä joku sanoi kellekin. Jos on jokin asia niin senkun sanoo suoraan.

Tottakai aina kuulee jotain pieniä juoruja, mutta kun on itsellä ja lähipiirissä kaikki hyvin, niin niillä ei ole mitään merkitystä.

11896232_10153065612870794_6935025804651909195_n

kengät – here*

takki – here*

paita – gina tricot

koru – tebian

Varsinkin nuoremmille lukijoille haluan sanoa, että kenenkään ei tarvitse tuntea oloaan huonoksi kenenkään vuoksi. Jokainen ihminen tulee meidän elämään tarkoituksella ja niillä on aina jokin tehtävä, usein se on opettaa meille jotain, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Ihmisistä etääntyminen ja luopuminen tuntuu sillä hetkellä pahalta, mutta kun poistaa negatiivisia tekijöitä elämästä, niin automaattisesti antaa tilaa myös niille positiivisille. Kenenkään meille tärkeän ihmisen ei missään nimessä kuulu aiheuttaa meille paskaa fiilistä. Muistakaa se !

Me kutsutaan ja houkutellaan meidän lähelle sellaisia ihmisiä, minkälaista energiaa me kannetaan mukanamme. Pitäkää siis huoli siitä, että se on positiivista älkääkä antako minkään tai kenenkään saastuttaa teitä. <3

*sisältää tuotelinkin


Mä oon itse ollut vuodesta 2011 töissä liikunta-alalla ja siitä asti ”fitness” on ollut vahvasti osa mun arkea. Kisaaminen on mulle vain pieni osa sitä ja syy miksi rakastan tehdä tätä ja miksi laji/ala on intohimoni. Tosin erittelen kisaamisen ja liikunnan-sekä hyvinvoinnin todella jyrkästi toisistaan, mutta kuitenkin. Se mitä yritän tässä sanoa on, että kisaan tai en, teen tätä silti joka päivä, koska rakastan mitä teen.

Fitness on tällähetkellä todella suuri muoti-ilmiö ja bikini fitness on kaappaamassa missikisojen paikan. Vielä muutama vuosi sitten oli melkein harvinaista jos joku ei omistanut Showroomissa jonkinlaista Missi-etuliitettä. Missikisat ovat kuitenkin kärsineet aikamoisen inflaation, muistan kuulleeni että Suomessakin taidetaan järjestää vuodessa n. 300 erilaista missikisaa ja pahoin pelkään että Bikini Fitness on seuraava, joka tulee kärsimään saman kohtalon.

Fitness on selkeästi muoti-ilmiön lisäksi myös hyvin kova business ja jokainen haluaa nyt siivunsa siitä. Ala houkuttelee ihmisiä ja ammattilaisia ilmestyy kuin sieniä sateella.

No, mitä fiiliksiä tää herättää itsessä? Rehellisesti sanottuna kyllä mullekin välillä tulee enemmän ja vähemmän ristiriitaisia tuntemuksia. Tuntuu että aina kun kertoo harrastavansa ja kisaavansa bikinissä, niin tulee vähän ehkä jopa hölmö olo. Vähän sellanen, että tekis mieli mielummin sanoa, että harrastaa vaikkapa palapelien kokoamista tai postimerkkien keräämistä. En tosin koe, että harrastan bikiniä. Treenaan lajinomaisesti ja kisaan Bikinissä. Huomaan etten enää halua postailla jatkuvasti treeneihin tai lajiin liittyviä kuvia someen, enkä jaksa haipata lajia koska sitä tulee joka tuutista. Ristiriitaista siitä tekee kuitenkin juurikin se, että todella rakastaa sitä mitä tekee. Välillä on käynyt jopa mielessä, että treenailisi vaan hiljaisuudessa ja kisaisin seuraavaksi vasta vaikkapa parin vuoden päästä, kun buumi on laantunut ja uudet buumit on tulleet. Fitness on kuitenkin laji, jossa ei kauhean kauan jaksa ilman että rakastaa sitä mitä tekee. Tietenkin on olemassa sitten tämän lajin ”kauneuskirurgia” eli doping, jolla päästään nopeasti tuloksiin ja kiristytään samalla kun pakarat kasvaa, mutta ne on sitten jokaisen omia valintoja.

Mitä mieltä te ootte?

_DCF6496

Aivan ihana ilma ollut ja on vihdoin päässyt nauttimaan kesäpäivistä! Koko viikonloppu vierähti treenien, duunien ja rakkaiden kanssa. Ollaan veneilty, remppailtu Robertin kämppää, JLO on päässyt monet kerrat uimaan ja aamuaerobiset ei oo tuntunut lainkaan niin kamalilta kun ilma on ollut niin hyvä! Mun snapchatista löytyy paljon matskua ja hauskoja videoita lisää mun arjesta, seurailkaa ihmeessä! Löytyy nimellä lindamanuella, shokki! ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_8990

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 


Moikka!

Multa toivottiin sellasta ”perus päiväni” postausta! Kuvia mulla ei ole mutta kerron millainen on mun normaali päivä. Mulla ne harvemmin on samanlaisia, johtuen siitä että työni on milloin mitäkin: kuvauksia, kolumnia, blogia, edustusta, valmentamista, matkustusta, treenaamista…

Tänään nukuin pitkään, sillä mulla oli päivä vapaa kaikesta ”fyysisestä” duunista, eli kalenterissa ei ollut tapaamisia tai menoja muihin mestoihin. Lähdettiin JLOn kanssa aamulenkille, joka kesti noin tunnin verran. Ilma oli aivan mieletön ja kävin myös hieman uittamassa possua.

Ihmiset on kyselleet millaista mulla on arki koiran kanssa. JLO on välillä mulla, välillä Joelilla. Riippuu ihan meidän molempien työkuvioista, mutta se kummalla on rauhallisempi viikko ja enemmän aikaa koiralle pitää JLOn. JLO on meille molemmille törkeän tärkeä ja siitä pidetään huolta kuin omasta lapsesta. Hän on myös kovasti lomaillut mummolassa, jossa pääsee metsiin riehumaan ja lenkkeilemään luontoon päivittäin! JLO on tosi sporttinen ja energinen pakkaus ja tarvitsee liikuntaa paljon.

IMG_8875

Mä itse ulkoilutan JLOn usein aamuisin ja lenkki on pituudeltaan 5-8km, säästä tietenkin riippuen! Kovin kuumalla ei ihan hirveesti yli 5km mennä ja jos mennään niin välissä täytyy päästä viilentymään, kuten vaikkapa uimaan. Jos mulla on juosten tehtävä aamuaerobinen, niin JLO pääsee aamusta heti koirapuistoon purkamaan energiaa. Meillä on myös mukavan kokoinen sisäpiha, jonne pääsee heittelemään keppiä ja purkamaan energiaa kiireisinä aamuina!

Lenkin jälkeen hoidin sähköpostiasioita, annoin yhden haastattelun MeNaisille ja suunnittelin FitNetin uusia ohjelmia, joita kuvataan huomenna mm. Mari Valosaaren kanssa yhteistyössä.

Äippä on stadissa käymässä ja tuli mun luo kylään kun olin saanut kiireisimmät pois alta. Siinä samalla mä siivoilin kotia; imuroin, pesin pyykkejä, pyyhin pintoja ja laitoin ruokaa….

Robert tuli hakemaan meidän duunin jälkeen jätskille. Tosin mun rooli oli syödä silmillä ja ai että mikä korvapuustin tuoksu lumosi mut kahvilassa. Onneksi mua ei juurikaan haittaa muiden herkuttelu, enkä tee siitä itselleni ongelmaa tai suurta numeroa. En koskaan ole ollut karkkien, pullien, pizzojen tms. mussuttaja, mutta kyllä tällaisilla low kaloreilla tekee mieli vaikka ja mitä kun joku perus miniluumutomaatti maistuu karkilta!

Siinä vähän aikaa kerittiin nauttia auringosta kun piti taas jo mennä. Päivän toiset treenit odottivat! Äkkiä kaupan ja kodin kautta ja reippaillen salille. Mä käyn lähes jokapäivä kaupassa ja ruoka on sellanen mistä en tingi. Mua ahdistaa jos jääkaappi on tyhjillä tai siellä ei ole tarpeeksi ruokaa. Kodin tekee ruoka. :D

Mulla oli  takareisi/pakara painotteinen plyo-kiertoharjoittelu treeni vuorossa ja onnistuin jotenkin muljauttamaan mun polven ihan treenin lopussa. Tosin toivon että ei ollut mistään sen vakavammasta kyse ja annoin sille vähän shokkihoitoa kylmä-kuuma tapaan ja nyt pidän peukkuja, sillä huomenna kuvauksissa olis polvelle käyttöä!

IMG_8876

 

Treenin jälkeen tultiin kotiin ja äkkiä ruokaa naamaan. Kyllä se riisi ja jauheliha on vaan hyvää. Nyt jos sais jotain niin söisin sitä vaan kiloittain, paljon oliiviöljyä vaan sekaan! :D

JLO menee usein tässä kohtaa joko puistoon tai pienelle iltalenkille. Keppiä heitellään hetki usein myös sisäpihalla ja puretaan energiaa, jotta yö nukutaan hyvin. JLO kyllä nukkuu aina hyvin, mutta huvittavan sikeesti kun siltä saa energiat purettua yöksi.

Kohta oliskin jo nukkumaanmenon aika. Robert on opettanut mut menemään 21-22 välillä nukkumaan, sillä se herää joka aamu 5-6 välissä ja mäkin herään sillon vähintäänkin tekemään aamupalat Robertille. Mun tekemä puuro maistuu kuulemma paremmalle, joten mun on tehtävä aamupala….

Enköhän mä kömmi väsäämään mun munakasta ja pikkuhiljaa tuonne makkariin tuhisemaan, jotta huomenna taas jaksaa. Kummasti piristää tuo aurinko ja lämmin ilma!! :)

IMG_8860

Kuvat – Petri Mast