”Her attitude kinda savage but her heart is gold”

Tuli tuollainen lause vastaan muutama päivä sitten ja jotenkin samaistuin lauseeseen. Oon nuorempana varsinkin ollut se tyyppi, joka tekee muiden puolesta ne riskeimmät ja rohkeimmat jutut. Mä olin yks niistä, jota pidettiin nuorena porukassa sinä tyyppinä, jonka käskettiin tehdä asioita joita muut ei uskaltaneet tai tahtoneet, koska kiinni jääminen johti rangaistukseen tai ei haluttu ottaa vastuuta teosta. Mua ja tietenkin muutamaa muuta tyyppiä kun ei hirveesti kylminyt. :D Mut jopa siirrettiin yhdeltä luokalta ala-asteella pois, koska opettaja koki mun kavereiden käyttävän mun rohkeutta hyväksi. Mä oon aina ollut kiltti, mutta mua oli hyvin helppo manipuloida pienenä. Lisäksi mulla on kasvatuksen kautta aivan mieletön puolustus- ja suojeluvietti sekä lojaalisuus mun läheisiä kohtaan, joka myös näkyy käytöksessä. Tein paljon tyhmiä asioita kavereiden puolesta, mutta kyllä mullakin on ystäviä jotka on mun rinnalla seisonut monet asiat läpi ja seisoo edelleen.

Vieläkin oon se tyyppi joka sanoo asiat niinkuin ne on, se tyyppi joka ei osaa miellyttää teennäisesti ketään ja se joka puolustaa aina ystäviä. Tiiän etten oo mikään nöyrin tai helpoin ihminen, mutta en koe kuitenkaan olevani paha tai satuttavani muita tarkoituksella, tai toivo kenellekkään pahaa. Viimeksi kesällä eräs ystäväni totesi huokaisten, että onneksi olen paikalla, sillä joutuu ehkä käsittelemään erään tilanteen, mutta ei pelkää koska mä oon vieressä. Tavallaan ihana kuulla, että ystävät tietävät ja luottavat siihen, etten koskaan jätä ketään pulaan, mutta joskus olis kiva olla se tyyppi joka on hiljaa taustalla ja vilkuttaa… tai sitten ei. En pystyisi elää niinkään, vaikka se olisikin paljon helpompaa.

Oon mä kyllä oppinutkin olemaan hiljaakin ja jättämään monia asioita omaan arvoonsa. Mua ei hirveesti haittaa mitä musta ollaan mieltä tai musta sanotaan, niin kauan kun asia ei koske mun perhettä tai ystäviä. Esimerkiksi toissapäivänä Joel laitto mulle screenshotin kun eräs tyyppi oli jakanut tekstini, joka käsitteli julkisuutta ja kommentoinut että mikä julkkis luulen olevani ynm. hauskaa. Tää oli sitten tosi magee juttu ja rohkee veto tältä tyypiltä ja frendit tykkäs ja oli kivaa naureskella porukalla mulle. En siis tiedä kuka tämä ihminen on, eikä tiennyt Joelkaan, vaikka onkin meidät molemmat frendeiksi facessa pyytänyt. Kuitenkin, kyseisestä tilapäivityksestä oli tykännyt mm. Maisa Torppa. Tykkäsin tilapäivityksestä ja jätin asian siihen, mutta vielä muutama vuosi sitten olisin vähintäänkin ohimennen kysäissyt, olisinko ollut heidän mittasuhteessaan enemmän julkkis tai parempi ihminen, jos olisin esimerkiksi suostunut Maisan juontamaan tuulitunneliin? Vaikka formaatti olikin ihan hauska, enkä missään nimessä tuomitse kenenkään valintaa esiintyä missä ikinä itse haluaakin, mutta tämänkaltainen julkisuus ei kuitenkaan ole tavoitteeni, joten olen mielelläni heidän mukaansa ”oman elämäni julkkis”, aka. Niko Saarisen legendaarinen ”mä oon niin nevöhööd susta!”, kuin tuulitunneli Linda.

IMG_9634

Vaikka olenkin hieman sähäkkä, niin koen kuitenkin omistavani hyvän sydämen. Mun tavoite onkin, etten ota keneltäkään tarpeetonta paskaa, mutta olen kuitenkin hyväsydäminen ihminen. Uskon karmaan ja haluan tehdä asioita elämässäni, joita toivoisin itselleni tapahtuvan.

Mä olen usein löytänyt edestäni tekoni; niin hyvät kuin ne huonotkin. Kyllä se paska kiertää siinä missä se hyväkin ja osuu aina omalle kohdalle. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta opetuksesta, jopa niistä huonoimmistakin, sillä omien virheiden maksamisesta oppii kaikista parhaiten elämässä.

IMG_9771

Tänään salille käppäillessäni mua vastaan tuli mummo, joka näytti hieman eksyneeltä. Kävelin ohi, mutta mua jäi häiritsemään asia, joten pysähdyin ja palasin kysymään tarviiko hän apua. Talutin mummon ja kannoin hänen kassinsa kotiovelle asti, jossa mummo purskahti kyyneliin ja kiitteli ”enkeliään”. Nää on niitä pieniä asioita elämässä, joista oikeesti saa niin paljon itsekin. Oli ihanaa köpötellä ja höpötellä mummon kanssa Etu-Töölön huudeista, jossa hän oli asunut 60 – luvulta saakka. Voi kuinka mä haluaisinkin itselleni jonkun mummo frendin, jonka tarinoita kuunnella. Mä hengailin pienenä paljon meidän äidin-äidin-äidin kanssa, joka eli yli 90 – vuotiaaksi ja oli loppuun asti aivan järjissään ja mieletön teräsmummo. Ihan hirvee ikävä hänen jännittäviä tarinoitaan. <3

Mä en halua että mun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat muille pahaa, nostaa itseään ylös nolaamalla muita tai ihmisiä hankkimassa huomiota ja sisältöä elämäänsä muiden kustannuksella. Mä haluan ympärilleni hyväsydämisiä ihmisiä, jotka tekee elämässä oikeesti hyviä asioita, duunia omien unelmiensa eteen sekä kannustaa myös muita menestymään ja osaa iloita muiden puolesta. Mä haluan myös itse kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jonka ei oikeesti edes tarvitse huomioida ilkeitä ihmisiä ja joka osaa tehdä pyyteettömiä tekoja elämässä odottamatta konkreettista vastapalvelusta tai palkintoa teoistaan.

Mäkin joudun käsittelemään vihaamista mm. blogini kautta todella paljon ja lähes päivittäin. Siksi muistuttelen itseäni usein siitä, miten vihaaminen tai siihen mukaan lähteminen ei vie mua eteenpäin mitenkään ja mun on vain hyväksyttävä se tosiasia, että se on osa joidenkin elämää ja jotkut parantavat oloaan sekä ilmaisevat itseään mm. vihakommenteilla tai jauhamalla suomeksi sanottuna paskaa ihmisistä, parhaimmillaan sen anonyymieyden takaa, todella pelkurimaisesti,  esimerkiksi siellä suomi24 sivuilla.

Mua nauratti kun Niko oli yks kerta aivan järkyttynyt Seiskan artikkelin alle tulleista kommenteista ja kehotti mua järkyttyneenä katsomaan mitä ihmiset kommentoivat tuntemattomista ihmisistä. Se ei ollut mitään ja mietinkin että voi kun Niko vaan tietäisi miten pahoja ihmisiä täällä onkaan. Muistan kun mun isä kuoli ja jotkut iloitsivat asiaa, koska se oli joidenkin mielestä mulle oikein. Onneksi ihmistä ei saastuta mitä hänen korvansa kuulevat, vaan se mitä hänen suustaan tulee.

Hate and judge as much as you like, it still won’t change anything.

Tehkää hyviä tekoja elämässä, se tekee ihmisestä onnellisen ja antaa niin paljon iloa omaan elämään. Mä oonkin nyt niin innostunut tästä muiden auttamisesta, että ollaan suunnittelemassa uutta super hauskaa haastetta Suomalaisille fitnetin kautta, jonka tuotosta aijomme Jussin kanssa lahjoittaa osan hyväntekeväisyyteen.

Peace ! <3


Heippa!

Halusin kirjottaa teille asiasta, josta multa usein kysytään; luoko julkinen ammatti paineita ja ahdistaako julkisuus? 

Blogini alkoi nousemaan vuonna 2012 ihmisten tietoisuuteen ja oon ollut vuodesta 2013 enemmän tai vähemmän mediassa, kuten telkkarissa, radioissa ja lehdissä. En koe olevani mikään suuri julkkis, enkä oleta ihmisten tietävän kuka olen, mutta Suomi on pieni maa ja pienempikin medianäkyvyys luo nopeasti täällä tunnettavuuden. Lisäksi yksi ammateistani, blogaaminen on hyvin julkista puuhaa sekä on hyvin kasvava ammatti ja näkyvä sellainen. Minunkin blogillani on kuitenkin parhaimpina kuukausina yli 300 tuhatta uniikkia lukijaa kuukaudessa.

Vaikka ”julkisuuteni” on pientä, niin tietynlaisen tarkkailun alla olen tottunut olemaan. Jos mut nähdään jossain jonkun kanssa niin aina saan vastata juorulehtien kysymyksiin ja olla ylipäätään todella tarkka mitä laitan ja minne laitan esille asioita ja liikkeitäni elämässä.

Olen hyvin paljon vältellyt juorulehtien palstoja, enkä koskaan ”antanut” itsestäni sisältöä näihin lehtiin. En pidä ihmisiä jotka antavat juttuja juorulehtiin lainkaan huonompina, mutta en ole tähän päivään asti kokenut sen olevan omalla mukavuusalueellani esimerkiksi esitellä kotiani. Mielelläni taas kirjoitan esimerkiksi FitBodyyn kolumnia ja teen alani juttuja yhteistyönä lehtien sekä median kanssa.

Olen kuitenkin aina ollut tietyllä tavalla hyvin avoin elämästäni, kunhan saan tehdä sen oma-aloitteisesti. Esimerkiksi isäni kuolemasta kielsin lehtiä kirjoittamasta, mikä oli todella hieno asia että asialla ei lähdetty mässäilemään mediassa, sekä sain kertoa asiasta itse omilla sanoillani sekä omassa blogissani.

Vaikka olenkin hyvin avoin, niin olen oppinut pitämään tietyt asiat omana tietonani. Niin blogissa, kuin tosielämässä. Suomessa varsinkin on parempi kun pitää isommat askeleet omassa tietoisuudessa…Olen myös tarkka siinä, että säilytän läheisieni yksityisyyden. Omista asioista voin kertoa yllättävänkin avoimesti, mutta en tietenkään kenenkään muun asioista ilman heidän lupaansa. Onkin taitolaji olla samaan aikaan hyvin yksityinen henkilö, mutta kuitenkin tehdä se niin, että antaa lukijalle kuvan, että avaisin hyvin paljon elämääni.

12510410_10153340819005794_7108544962939873323_n

Oon saanut todella paljon voimia ja energiaa matkustelusta, mikä varmasti näkyy myös blogissa. Dubaista tullessani olin täynnä energiaa ja hyvää fiilistä, sama Espanjasta palatessani. Olen myös tietenkin hyvin onnellinen tällä hetkellä, kiitos maailman ihanimman miehen. <3

On ollut ihanaa olla kotonakin välillä, vaikka kova ikävä onkin Nikoa. Huomasin kuitenkin, että aloin hyvin nopeasti väsymään Suomessa ja olen viihtynyt lähinnä vain kotona omissa oloissani, pakollisissa fyysisissä työasioissa sekä treeneissä, niinkuin Suomessa yleensä vietänkin aikani.

Kuitenkin, itse otsikkoon. En ennen ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta olen tullut siihen tulokseen, että julkisuus todellakin on pieni alitajuinen rasite, johon kuitenkin tottuu. Minut näkee kaupungilla aina joko treenivaatteissa, lähinnä harjaamattomalla tukalla hyvin rennosti pukeutuneena.Mun lähikauppa on Kampin kauppakeskuksen K-market, joka tietenkin on täynnä ihmisiä, joten olen tottunut esiintymään millon missäkin muodossa, sekä olen aina sanonut ettei mua haittaa laisinkaan jos ihmiset sattuvat tunnistamaan mut vaikka en olisi parhaimmillani, mutta nyt olen huomannut, että kyllä mua kuitenkin jossain alitajuisessa mielentilassa ahdistaa. Kaupungille mennessäni suojaudun usein lippiksen ja huivin alle. Äkkiä pakolliset asiat hoitamaan ja kotiin.

Ulkomailla ollessani tunnen vapautta. Tuntuu että on aivan mielettömän helppoa hengittää, saa mennä ihan randomina mihin tahansa ja saa sellaisen tietyn oman rauhan kaikkeen tekemiseen. Salilla oon aivan ihanaa olla super random tyyppi ja se on niin vapauttavaa!

Mulle aina moni kaveri tai perheenjäsen huomauttaa, jos kävellään kaupungilla ja ihmiset tuijottaa, kuiskailee tai osottelee. Itse en oo vuosiin kiinnittänyt asiaan huomiota. Porhellan niin kiireisesti aina paikasta A paikkaan B, ettei ole aikaa katsella mitä ympärillä sen enempää tapahtuu, mutta jostain syystä nyt huomaan asian todella dramaattisesti ja olen jopa hieman huomannut kiusaantuneeni asiasta. Olen myös huomannut, että ajattelen sitä jonkin verran arjessa.

Mielenkiintoista. Olen kuitenkin ihminen joka myös nauttii huomiosta, ihmisten kanssa olemisesta, juttelemisesta vieraille ihmisille sekä kaikenlaisesta sosialisoimisesta. On aina todella kivaa kun joku lukija tulee juttelemaan ja kertomaan mielipiteensä. On siis jännää huomata, että koenkin yllättäen jonkinlaista helpotusta ollessani ”vierailla mailla”. Voisi yhtä hyvin olla, että täysin randomina olo ahdistaisi, mutta ei laisinkaan.

Mä en oikeen tiedä kannattaisko mun julkaista tätä tekstiä vai ei, koska mä en oo ikinä ennen kokenut asiaa näin, päin vastoin, oon aina vastannut kysymykseen ”ahdistaako kun ihmiset tunnistaa sut kadulla”, että ei laisinkaan. Ehkä tää on jokin hetkellinen fiilis tai ehkä en ole koskaan huomannut pientä ahdistusta asiassa, koska olen oppinut elämään sen kanssa.

No anyway. Tekstin ei sinänsä ole tarkoitus olla negatiivinen. Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani ja kuten sanoin, on aina ihanaa jos lukija tulee juttelemaan tai vastaantulijalta saa hymyn tervehdykseksi. :)

Sen mä kuitenkin sanon, että voi jumalauti minkälaisen jalkatreenin vedin tänään. Sekoitin plyotreeniä ja voimaliikkeitä. No, 40kg kyykky tuntui hyppysarjojen jälkeen about kerrostalolta selässä. :D Näitä treenejä löytyy fitnet.fi sivuston verkkovalmennuksista, kuten bikini biblestä sekä fit for bikini treeniohjelmista, joista on tänäänkin tullut paljon henkilökohtaista, positiivista palautetta!  Tässä yksi blogiin tullut:

”Moi! Pakko tulla sanomaan että Fitnetin bikini bible on ihan huippu! Olen ostanut aikasemmin erään toisen firman valmennuksia ja ne eivät ole olleet mitään tähän verrattuna. Huippu duunia olette tehneet!!

Jenni”

 

 


´Kohta vaihtuu vuosi.

Mulla on ehdottomasti mun elämäni vaikein vuosi takana. Oon kantanut mukanani aivan käsittämättömän raskasta kuormaa käsitellessäni isäni äkillistä ja täysin shokeeraavaa menehtymistä Afrikassa. Kirsikkana kakun päällä olen kamppaillut todella rajun burnoutin kanssa sekä hermostollisen ylikuormituksen kanssa. Olen käynyt tänä vuonna kymmeniä kertoja, varmaankin lähelle 30 x kertaa lääkärissä, lukusissa eri kokeissa ja testeissä. Olen samalla käynyt läpi muutamia ihmissuhteita joissa toisen ihmisen arvostus ja kunnioitus on ollut vieras käsite…

On siis oikeesti stressattu ja surtu niin että tukka lähti päästä (no joke) , edelleen kärsin huonosta unen laadusta, mutta puoli vuotta meni ihan kokonaan  uudelleen nukkumisen ”taidon” opettelemisessa. Ja mä oon koko elämäni ollut todella taitava nukkuja.

On ollut aikoja kun on todella vituttanut kaikki ja olen ollut hyvin huolestunut sekä fyysisestä että henkisestä jaksamisestani sekä yleisestikkin omasta terveydestä. Siinä vaiheessa kun kovapäisenä vielä puuskutin eteenpäin kisadieetillä niin ONNEKSI lopulta kroppa otti lopputilin ja muutama kuukausi menikin lähinnä sänkypotilaana.  On koeteltu, mutta eteenpäin on kuitenkin joka päivä menty ja mennään.

IMG_6728

Kaikesta huolimatta vuosi on myös ollut todella mahtava! Mulle on tapahtunut todella paljon upeita asoita; uusia yhteistyökumppaneita, mielettömän upeita kontakteja ja ylipäätään ihmisiä ympärillä. Olen todella otettu että isot tekijät Suomessa luottavat muhun ja haluavat rakentaa asoita kanssani. Jotain on ainakin tehty oikein. Monia uusia projekteja on rakenneltu ja niistä pääsen kertomaan ensivuoden puolella, mutta super juttuja tulossa. :)

Jos tätä vuotta tulisi kuvailla jotenkin, niin kuvailisin tätä uuden rakenamiseksi; niin henkisesti että myös fyysisesti sekä tietenkin työelämässä.

Lisäksi olen löytänyt rinnalleni varmasti maailman parhaimman yhtiökumppanin sekä upean ystävän rinnalleni,  josta olen sanattoman kiitollinen joka päivä. Ylipäätään meidän koko tiimi on mieletön ja tuleva vuosi tulee olemaan älytön!

Mä en oo ikinä elämässäni ollut näin innoissani mun omasta elämästä!

IMG_6524

Työ-minäni on oppinut uutta hurjasti. Olen kehittynyt esiintymistaidoiltani ja johtamistaidoiltani. Pomona oleminen useammalle ihmiselle on täysin uutta mulle, olen oppinut ottamaan enemmän vastuuta muistakin sekä ajattelemaan laajemmin niin, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Henkinen kasvuni on ollut suurta, pelkästään asiat jotka olen joutunut käsittelemään viimeisen vuoden aikana ovat vieneet mua varmasti henkisesti todella paljon eteenpäin. Arvomaailmani on varmasti arvokkaampi kuin koskaan ennen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Treenaamiseni on päivä päivältä järkevämpää, olen oppinut paljon uutta, mutta varmasti tärkeimpänä taitona pidän sitä, että arvostan yhä enemmän terveyttä ja niinkuin jo aiemmin totesin, arvomaailmani on nykyään arvokkaampi myös tämän asian suhteen. Mikä tahansa asia terveyden kustannuksella on lapsellista ja mun mielestä jopa hieman epäkiitollista, turhamaista… Fitness on ja tulee aina olemaan mulle todella tärkeä asia, mutta nyt otetaan happea vuosi ja mennään maltilla lavalle 2017, JOS ja kun kroppani ottaa sen vastaan ja elämäntilanne sallii itsekkään vaiheen elämässä.Nyt on niin paljon uutta työrintamalla, että tulevan vuoden pyhitän työlle, tietenkin kova ja tavoitteellinen treenaaminen arjessa mukana.  Fitness on läsnä jokapäiväisessä elämässäni elämäntapana, kisadieetti tulee kun elämä sen sallii.

11240421_1498641647077497_1897428184_n

Mulle se, että jouduin jättämään syksyn SM kisat väliin oli tietenkin kova pala, mutta mulla oli ja on kuitenkin elämässä niin paljon muutakin, että ei se nyt ihan oikeesti niin järkyttävää ole, etteikö asiasta aika hyvin pääse yli. Hyvä kun kerkesin itse kisojen perään surra, kun oli kädet täynnä muutakin. Vaikka olenkin todella kilpailuhenkinen ja haluan mennä täysillä ja sata lasissa aina lavalle, niin kyllä mua ihmetyttää jos jonkun elämä on yhdistä kisoista kiinni. Kisoja tulee ja menee, mutta meillä on vain ja ainoastaan yksi terveys ja toivottavasti myös PALJON paljon muutakin sisältöä elämässä.. Matka lavoille on super opettavaista ja itse kisaaminen todella upeeta hommaa kun kaikki menee putkeen, mutta ei ole mitään niin arvokasta kuin terveys.

IMG_9969

Jos mä nyt mietin tätä vuotta niin tää vuosi on ehdottomasti ollut kasvun vuosi, valmisteluiden vuosi ja 2016 tulee varmasti olemaan mun duunien puolesta mulle suurin vuosi koskaan.

Käytiin mun ystävän marren kanssa läpi meidän tavotteita vuodelle 2016 ja päädyttiin näihin:

  1. Tavoite kasvaa ihmisenä rohkeammaksi ja vahvemmaksi, luottaa vieläkin enemmän omaan henkiseen kasvuun ja kykyyn tehdä päätöksiä ja ratkaisuja,
  2. Mennä elämässä eteenpäin rohkeasti, mutta järkevästi,
  3. Ymmärtää ja hyväksyä se, ettei kaikkia voi miellyttää, mutta olla kuitenkin hyvä ja oikeudenmukainen kaikkia kohtaan,
  4. Antaa vähemmän energiaa niille jotka vain ottavat,ainoastaan tasa-arvoisia ja aidosti välittäviä, intohimoisia ja elämäniloisia ihmissuhteita lähelle,
  5. Olla tarkka ihmisistä ylipäätään ympärillä, luottaa enemmän omaan intuitioon, ”energy doesnt lie”,
  6. Olla itselle ja omille tavotteille uskollinen, ihmisten joiden kuuluu tulla sun mukana tulee,
  7. Kehittyä urheilijana, terveys ennen kaikkea, mahdollisesti myös opettaa sitä muille,
  8. Olla elämänsä kunnossa jokaisella osa-alueella, monipuolisuus ja tasapaino!
  9.  Be happy! Joka ikinen päivä on mahdollisuus!
  10. Kiitollisuus ennen kaikkea.

Nää saattaa kuullostaa todella diipeiltä sepistyksilä monelle, mutta uskon että ne jotka ymmärtää niin ymmärtää mitä haen asioilla takaa.

KIITOS LUKIJAT! KIITOS. Taas aivan mahtava vuosi takana, en voi koskaan kiittää teitä. Jokainen kommentti lämmittää aina sydäntä, joka ikinen kerta saatte mut hymyilemään ja motivoitte mua jatkamaan blogausta. Kiitos tuesta, uskosta ja tsempistä. Olette aivan mahtavia. <3 Toivon jokaiselle onnellista uutta vuotta 2016!

ps. tänään on viimeinen mahdollisuus lunastaa tarjous fitnet.fi sivuston valmennuksista ja napata -15% alennuksen ! Meitä on jo kova joukko menossa yhdessä kohti tavotteita! <3 Tavataan valmennus forumeilla !!

1512276_948651935223051_5354087471959963493_n

 


Ihanaa ja rauhallista Joulua <3

Toivottavasti jengillä on ollut ihana Joulu. Itse oon tähän asti vaan rauhottunut ja ollut. Käytiin aamupäivällä J’lon kanssa 8km kävelyllä. Vaikka lumi puuttuu niin kyllä tuo auringon paiste myös ilahduttaa. Oli todella kaunis ilma ja ihanan fresh!

Meidän perhe kokoontuu hieman myöhemmin Joulun viettoon. Äiti on töissä, pikkuveli Loviisassa avovaimonsa kanssa, isoveli löytyy kylläkin Merikarvialta, mutta tällä kertaa näin. Mulla on välipäivinä kuvauksia ja muita duuneja niin hurjasti, että olisi tullut todella hätäinen ja hieman stressaavan vauhdikas visiitti kotikulmille. En ole ollut melkein 2 viikkoon yksin, joten mulle sopii todella hyvin tähän väliin tällainen itsekseni rauhoittuminen, saan uppoutua omiin maailmoihini ja vain levätä.

IMG_7266 IMG_7267

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienemmäksi toivelista Jouluna muuttuu. Tärkeimmät asiat ei ole ostettavissa, materiaali ei merkkaa loppujen lopuksi mitään, vaan ihmiset, niiden teot, tunteet, rakkaus, onnellisuus. Loppujen lopuksi jokainen haluaa varmasti olla onnellinen. Se mitä onnellisuus on kellekkin riippuu tietenkin aina ihmisestä. Pienet asiat merkkaa mun maailmassa eniten; katseet, tunteet, hetket, sanat, kosketus. Ne on kultaakin kalliimpia asioita ja hetkiä elämässä.

1455868_10153743757053290_6520666895618256749_n

Itse olen vahvasti päivä päivältä enemmän sitä mieltä, että mitä vanhemmaksi tulee, mitä enemmän näkee ja kokee, sitä vahvemmin tietää ettei onnellisuus tule mistään ostettavasta, vaan muista ihmisistä, niistä oikeista ihmisistä sun ympärillä. Sitä ymmärtää mitä aarteita täällä maailmassa onkaan, kunhan vaan löytää ne oikeat.

Ja kyllä, mä rakastan muotia, matkustelua, kaikenlaista kauneushömppää, mutta voisin harkitsematta luopua kaikesta siitä tärkeiden ihmisten vuoksi. Niillä ei ole mitään väliä loppukädessä. Chanelin laukku olkapäällä ei tuo onnellisuutta, vaikka upea onkin, rakas ihminen vierellä tuo.

1914922_10153291611390794_2537093212992337836_n

Mä itse saan ja koen mieletöntä iloa mun lähellä olevista ihmisistä. Olen onnellinen ja kiitollinen heidän olemassaolostaan, onnistumisista, onnesta ja saavutuksista. Ne inspiroi mua itseä niin paljon. Hyvät ihmiset ympärillä motivoivat mua olemaan parempi ihminen jokaisella elämän osa-alueella. Niinhän sitä sanotaankin, että ihmisen olemukseen ja valintoihin vaikuttaa ne läheisimmät ihmiset. Tiedän myös että mun ympärillä on ihmisiä jotka vilpittömästi iloitsevat mun onnesta ja saavat siitä myös itse paljon motivaatiota. Niin sen kuuluu mennä; yhdessä eteenpäin, yhdessä parempia.

näitä hetkiä <3

näitä hetkiä <3

Mulla on todella rauhallinen ja hyvä fiilis tulevaisuudesta. Kiitos kuuluu näille mielettömille tyypeille mun elämässä. Olen myös todella kiitollinen mun työtilanteesta ja mahdollisuuksista. Pitkästä aikaa olo on lisäksi energinen ja hyvinvoiva, hermosto alkaa toipumaan ylikunnosta, toki vielä ainakin yhdet testit tulee tehdä ennen kun alan laittamaan kovempaa vaihdetta päälle.  Nukkuminen alkaa sujumaan päivä päivältä paremmin. Treenaaminen on tällä hetkellä enemmänkin hyvinvointi tasoa: lihasten ylläpitoa sekä peruskunnon kehittämistä; salia, crossfittia ja lenkkeilyä. Nautin tästäkin, mutta en malta odottaa että pääsisin taas kunnolla draiviin!

1935613_10153284952080794_6245127240361118152_n

Kuulin hetki sitten upean uutisen; pääsen Tammikuussa treenaamaan itse Dorian ja Gal Yatesin kanssa. Olen todella innoissani, miten mieletön kunnia päästä tämän tason fitness- ja kehonrakennus ammattilaisten oppeihin. Ei ihan jokapäiväistä meikäläiselle. :) En malta odottaa! Lupaan kertoa tietenkin blogissakin treeneistä enemmän.

Nyt jään pohtimaan hakisinko kaupasta suklaata ja katsoisinko leffan, vai olisinko reipas ja kiinnittäisin yhden peilin seinään. Rakennan itselleni meikkipöytää ja totesin eilen kokoessani maailman monimutkaisinta pöytää, että rakentaminen ja touhuaminen onkin itseasiassa todella rauhoittavaa ja terapeuttista! Nautein touhuamisesta todella paljon, vaikka alkuun stressasinkin koko hommaa ja siirsin sitä monta viikkoa. Taidan kallistua touhuamisen puolelle ja ehtiihän sen suklaan hakea ärrältä vielä myöhemminkin. Ihanaa Joulua <3

 

 

 


 

 

Heippa!

Unohdin ihan kokonaan laittaa kuvan vaatteiden tiedot sekä linkit tuotteisiin/samankaltaisiin tuotteisiin. Rives Islandin takki on viime talven mallistoa, joten sitä en enää löytänyt sivustolta, mutta samankaltaisen ja halvemman kylläkin.

Ihanaa, Dubai Mall:ista löytyykin River Island liike! Tykkään niiden vaatteista todella paljon. Makeella tavalla rohkeaa ja erilaista.

12347903_10153261221540794_2174790954790220308_n

  • Takki – River Island Similar Here*
  • Kengät – KMBshoes – Similar Here*
  • Housut – Here* (Muistakaa että noi housut on sitten venyvää, eli yhden koon pienemmät kannattaa ottaa.)

12342480_10153255114445794_1755725490131310584_n

Myös näistä kengistä oli tullut hieman tummempaa beigeä kauppoihin!

Kenkiin pääset Täältä*

Joel haki JLO’n tänään itselleen, sillä mäpäs lähden huomenna vihdoinkin sinne lomalle! Tai no, lomalle ja lomalle, aijon tietenkin tehdä sieltäkin töitä, mutta saapahan ainakin duunailla niitä aurinkotuolista ja nauttia hyvästä seurasta.

Mun mielestä se on aika huolestuttavaa, että kiljaisin innosta kun tsekkasin että lennot lähtee 5 vaille 18 illalla ja se tarkoittaa sitä, että kerkeän tekemään vielä kokonaisen työpäivän ennen lähtöä! :D En suinkaan ole työnarkomaani.

Meitä lähtee aika lössi sinne; Jussi, Luisa, Leena, Jermu sekä sieltä löytyy jo Oona. Lisäksi Viivi ja Viivin mies lähtee samaan aikaan. Eli luvassa huippu kiva reissu mahtavalla porukalla! <3 En malta odottaa. Viime hetken vinkkejä Dubaissa reissanneilta? Oon tosiaan ollut juuri Kesäkuun alussa Dubaissa, mutta sielläkin on niin paljon siistiä nähtävää, etten kerinnyt näkemään vielä puoliakaan.

Huh mä oon LOPPU! Oikeesti nyt ollaan finaalissa. Oon yrittänyt tehdä ensviikon duuneja pois alta mahdollisimman paljon. Jokapäivä istunut koneen edessä yli 10h ja datannut ja juossut ympäri kaupunkia niin että hiki vaan valuu. Tuntuu että mun stressi on ollut leveäliä Britney Spears 2007. Oon todella loman tarpeessa. Seuraavaks pitäis alkaa pakkaamaankin vielä. Jep, en oo vielä kerinnyt edes ajattelemaan mitä otan mukaan.

Huomenna onneksi kerkee vielä hyvin pakkailemaan ja panikoimaan. Vaatekriisi edessä! Kunhan tällä kertaa menee passien yms. lentokirjojen kanssa kaikki hyvin, eikä tartte ostaa uusia lentoja omien mokien vuoksi niin mulle aivan sama. Ja uusille lukijoille tiedoksi, että mullahan kesällä siirty lennot, koska mun passi oli mennyt just vanhaksi ja Dubai on Jenkkien kanssa ainoita maita joihin ei pääse pikapassilla. Hih. Vain mulle käy näin! :D Huomasin kentällä lippuja hakiessani, että Toukokuussa oli viimeiset voimassaolopäivät. Muistakaa siis tarkastaa passinne ennen matkaa, näin voi näköjään oikeesti käydä. Vuodet menee aivan sairaan nopeasti nykyään, musta tuntuu että siitä on pari vuotta kun olin passini uusinut, mutta siitä olikin se 6 vuotta.

Nyt mä laitan vanhaa RNB soimaan, juon lasin punkkua ja alan pakkaamaan! hyvää lomaa MULLE. <3 ja ihanaa viikonloppua kaikille!