Hola!

Niinkuin olen jo mm. videopostauksessani kertonut, olen erikoisen hyvä viihtymään yksikseni. Mulle pitäisi antaa siitä jonkinlainen awards palkinto ja voisin vaikkapa osallistua johonkin erakko kilpailuun. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä luontevammin näkisin itseni asumassa maatilalla (kuitenkin kaupungin lähettyvillä) kaikenlaisten eläinten kanssa. Täällä se on hyvinkin mahdollista ja on todella hassua, että vain 2 km päässä keskustasta on täysi maatila meininki upeiden niittyjen, kukkuloiden ja appelsiini viljelmien seassa.

Esimerkiksi talli jossa käyn ratsastamassa, sijaitsee noin 3 km päässä meidän talosta. Täysin siis kaupungin lähellä, mutta kuitenkin aivan omassa rauhassa. Se olis ehkä mulle se unelma, mutta Niko ei varmasti suostu muuttamaan mun kanssa maatilalle ja ostamaan kaikenmaailman otuksia pihalle sekoilemaan.

Mä rakastan kaupunkia, hienoja vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta mä myös rakastan luoda paskaa tallilla ja putsata mutaisia eläimiä. Niko taas on ihminen, joka tykkää että yhdestä napista toimii kaikki ja meidän talon lähelle ei tuoda kuin korkeintaan hyvin koulutettu koira ja ehkä joskus saan kinuttua oman akvaarion…. :D

13062477_10153568234640794_82568287783024245_n

Palataanpas takaisin aiheeseen. Suomessa mulla on kaikki niin, että mä voin lähes pelkästään olla ihmisten kanssa, joista oikeasti pidän ja jotka koskettavat mua aidosti. Ihmisiä joiden kanssa mulla on puhuttavaa, joilla on samanlainen työmoraali, halu kehittyä ja joilta myös itse saan paljon energiaa. Mä rakastan ihmisiä joilta voin oppia ja jotka myös voivat oppia multa. Ja jos ei oppia, niin ainakin saada energiaa.

Mulla taitaa olla aivan muutama mun ikäinen ystävä, lähes kaikki muut ovat mua vähintään 10-20 vuotta vanhempia. Mielestäni ihmisten kypsyyttä ja ”sielun ikää” ei tulisi koskaan yhdistää numeroihin. Mä uskon, että mulla voi olla kymmeniä vuosia mua vanhemmalle ja kokeneemmalle ihmiselle paljon asioita annettavana, vaikka multa puuttuisikin puolet hänen elämänkokemuksistaan. Samoin kuin mä voin oppia vaikka pieneltä lapselta asioita. Ihmisten välillä voi tapahtua monenlaista vuorovaikutusta; oppimista, energian antamista ja jakamista, innostusta, inspiraatiota, motivaatiota tai vaikka vain positiivisia viboja.

Noh, joka tapauksessa, mulla on Suomessa just ne ihmiset mun ympärillä ketä tällä hetkellä tarvitsenkin elämääni. Lisäksi mulla on älyttömän paljon tuttuja ja olen ikäänkuin tottunut, että ihmiset tietävät tietyissä piireissä mut ja sen mitä esimerkiksi teen työkseni. Saan usein ensimmäisinä tietää tapahtumista jotka kiinnostavat mua ja mun ei ns. tarvitse stressata tai kytätä tapahtumien, julkaisujen tai minkään perään mikä mua kiinnostaa. Olen tottunut, että kuulen niistä sekä voin mennä mihin haluan.

Tietenkin kaiken sen eteen mitä mulla Suomessa on, olen joutunut tekemään paljon duunia ja tutustumaan moniin ihmisiin, sekä vuosien varrella muodostamaan ne tärkeimmät ja aidoimmat suhteet, sekä luonnollisesti myös pettymään ja kokemaan ihmissuhteiden osalta kaikenlaista, ennen kuin tämä nykyinen tilanteeni on muodostunut.

Täällä taas mua ei tunne ketään, mua ei kutsuta mihinkään eikä kukaan oo ikinä kuullutkaan musta. Mä en siis vain voi odotella kotona että saan infon eventeistä ja kutsun tilaisuuksiin. Blogit on täällä aika lasten kengissä ja olen instagramin kautta löytänyt vain muutaman blogaajan Marbellasta. Tässä on tietenkin myös pieni mahdollisuus tulevaisuuden kannalta. Se tosin vaatisi sen, että jaksaisin kirjoittaa tekstini myös englanniksi.

13094350_10153568206205794_4952700779920897404_n

Olen täällä joutunut tulemaan todella radikaalisti ulos omista rutiineistani ja poistumaan siitä mukavuusalueesta, johon olen Suomessa tottunut. Olen kirjaimellisesti stalkannut ihmisiä ja ottanut heihin yhteyttä Instagramin directin kautta, pyytänyt samanhenkisiä blogaajia kahville kanssani, jotta oppisin Espanjan blogaamiskulttuurista enemmän ja saisin infoa siitä, mikä meininki täällä on; onko täällä ylipäätään noteerattu blogaamista ja kuinka isona asiana sitä pidetään.

Tottakai mä haluan myös frendejä ja rakentaa edes jonkinlaista sosiaalista toimintaa omaan elämääni tai muuten alan pikkuhiljaa muuttumaan jonkinlaiseksi psykopaatiksi. Mulla on tästä mun viimeaikaisesta meiningistä niin hullu fiilis, mä en ikinä laittaisi kenellekkään Suomessa inboksiin viestiä ja pyytäisi mun kanssa kahville. Hah! Huippua.

Tavallaan todella hauskaa. Mulla on vaan se ”ongelma” itseni kanssa, että oon todella huono vetämään niitä alku small-talk sessioita ja siks mä joudun todella ponnistelemaan itseni siihen moodiin, että nyt tutustutaan ihmisiin ja luodaan jonkinlaista verkostoa tänne. Mä mieluusti vain olisin itsekseni, erakoituisin, ahdistelisin Nikoa ja syyttäisin sitä kaikesta mun yksinäisyydestä sekä turvautuisin niihin muutamiin ystäviin joihin olen täällä tutustunut. Harmi että se ei mua elämässä vie eteenpäin ja jos mä aijon täällä puoliksi asustella, niin mun on pakko saada tännekin tietynlainen tekemisen meininki. Ja ehkä aloittaa se myös Englanniksi kirjoittaminen. Niin ja Espanjan opiskelu….

Mitä luulette, tuunko saamaan kavereita? :D

 

 

 


 

*sisältää mainoslinkkejä 

Mun lemppari takki on pitkään ollut beige trenssi, joka sopii oikeastaan mihin tilanteeseen tahansa; juhlaan ja arkeen, rennompien tai juhlallisempien vaatteiden kanssa. Mun kaapista löytyy paksumpi, juhlallisempi Ted Bakerin trenssi ja arkipäiväiseen käyttöön kaksi kevyempää trenssiä.

Mun haaveena olis ostaa Burberryn trenssi, mutta en ikinä raaski laittaa niihin niin paljon rahaa, kun upeita saa halvemmallakin. Ehkä joku kaunis päivä, sillä trenssi on yksi must have vaatekappale, joka tulisi löytyä jokaisen vaatekaapista! Se toimii aina, eikä ole ajattomuuden vuoksi koskaan pois muodista.

 

13062156_10153556517920794_3997593011277702795_n

13061966_10153556517915794_3594539055221593976_n

Tämä trenssi on materiaaltaan kiiltävä ja mokkamainen. Pinta heijastaa valoa kauniisti ja takin helma ylettyy tällaisen 162cm pitkän tytön pohkeisiin saakka. Rakastan sitä miten trenssi liikkuu tuulen mukana sekä elää kävelyn mukana.

12920524_10153556518005794_4145322776889868430_n

13051527_10153556532105794_2767200785369979527_n

Kuvan takki on ostettu TÄÄLTÄ*.  Upeita vaihtoehtoja löydät myös TÄÄLTÄ*

13043714_10153556518075794_6982399991428301820_n

Toppi: BikBok, Housut: GinaTricot, Kengät: Guiseppe Zanotti, Käsikoru: Hermes, Lasit: Dior

Shoppaile look-a-like look :

Samanlainen toppi : THIS* (-60%) ,THIS* OR THIS*

Samanlaiset housut: THIS* OR THAT*

Saman tyyliset kengät: THESE* OR THOSE* (pakko tilata itsekin, just fell in love!)

Aurinkolasit: MUST* AND HAVE*

Koru: THIS ONE*

 

 


Heippa!

Tänään olin taas heppailemassa ruotsalaisen ystäväni Mariannen sekä erään britti naisen kanssa. Laukkailtiin pitkin maastoja taas niin lujaa, että mulla oli ripsarit pitkin poskia valuvien kyynelten vuoksi.

Bahri oli taas niin täynnä energiaa, että ensimmäiset 30 minuuttia lähinnä pompittiin laukan-ravin- ja pukkien mixausta ja yritettiin löytää jokin tasapaino siihen eteenpäin menemiseen. Niin huvittavaa sekä jopa omalla tavalla liikuttavaa kun hevonen on niin innoissaan, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Vaikka Bahri on haastava, niin se ei ole kuitenkaan millään tavalla ”tahallaan vittumainen” ratsastaa. Se vain yksinkertaisesti on niin vähän ratsastettu, nuori ja naiivi hömppä jolla on aivan liikaa energiaa ja intoa. Uskon että treenaamalla Bahrista saadaan mieletön ratsu.

12442771_10153466061020794_1972087137_n

Bahri vilkuilee kokoajan ympärilleen, ei osaa oikeen itse katsoa mihin astuu ja reagoi kaikkeen todella vahvasti. Silti se on mieletön ikäisekseen, 9- vuotias on kuitenkin hyvin nuori ratsu vielä. Voin vain kuvitella miten ihana se on vaikkapa 15 – vuotiaana, kun hieman rauhoittuu ja oppii.

Kaikista surullisinta on Bahrin järkyttävän huono kunto. Kun tultiin takaisin niin se lähinnä roikotti takajalkojaan ja raahasi niitä perässä.

Päätin tänään, että vuokraan Bahrin itselleni kun palaan 10.4 Suomesta takaisin ja alan ratsastamaan sillä niin usein kuin mahdollista, vähintään 4 x viikossa. Tällaista otusta ei raaski seisottaa. Maksan 300e kuussa siitä, että Bahri ruokitaan ja hoidetaan kun en ole paikalla, mutta se on kuitenkin käytännössä ”mun hevonen”, eli sitä ei esimerkiksi ilman mun lupaa anneta muiden ratsastettaviksi, mikä tuskin on mikään asia, koska Bahrilla ei kukaan muutenkaan koskaan ratsasta. :D Se on melkein 3 vuotta ollut ilman kunnon ratsastajaa, eli noin 6 – vuotiaasta päässyt satunnaisesti treenaamaan. Tällä hetkellä se tuntuu osaavan lähinnä joko laukata paikoillaan tai mennä täysillä. Sellainen kiva balanssi ja perus asioiden opettelu olis paikallaan. :D

Noh, nyt alotetaan sitten ja katsotaan miten nopasti saadaan poika kuntoon. Mielenkiintoista seurata miten nopeasti hevosen kunto kohoaa. :)

Omakin kunto on kohonnut kivasti. Vielä 3 viikkoa sitten kun alotin tosissani treenaamaan kunnolla, en saanut tehtyä kun just ja just 10 punnerrusta putkeen ja lenkki oli 30 minuuttia lyhyempi kuin se mitä nyt teen ja olin enemmän poikki vielä 3- viikkoa sitten. Lisäksi punnerruksetkin sujuu todella kevyesti ja fiilis on muutenkin kunnon suhteen hyvä. Jotain kiristymistäkin on havaittu ;)

Tällä viikolla tuleekin täyteen taas 4 x sali ( pakara-takareidet ja pakara – etureidet, olkapäät + hauis, olkapäät + selkä), 3 x aamuaerobinen/kuntopiiri, 2 x HIIT ja 2 x ratsastusta. Siinä on ihan kivasti tekemistä ja liikuntaa. Fiilis on mahtava! Tavoite olisi saada 5 x sali viikkoon ja vähintään 2 x HIIT treeniä tehtyä. Pudotin tällä viikolla edellisillä viikoilla tehdyt 4 x aamaerobista 3 x kertaan ja lisäsin muutaman HIITin, sillä Nikoa valmentava Dorian Yates laittoi Nikon tekemään HIITtejä ja mielelläni teen itsekin niitä jonkun seurassa ja vertaistukena.

b8e510af16c112bcd49f489b506f0831

Meillä on vielä tänään ja huomenna -15% fitnet.fi valmennuksista, joten nyt viimeistään on hyvä aika hommata ohjelma itselleen ja alkaa treenaamaan!

Kesään on vielä kuitenkin melkein 3 kk aikaa ja jos 6- viikon treenisuunnitelma tuntuu liian lyhyeltä niin blostistani löydät vinkin myös siihen, miten saat normaalin 6- viikon ohjelmasta rakennettua noin. 3 kk treenijakson, jonka aikana saat varmasti huikeita tuloksia ja kehitystä fysiikkaasi.

Jäsenyys sivuillamme kestää 3 kk ajan, jonka aikana saat käyttöösi:

  • Kysymys forumin, jossa päivystävät valmentajat vastaavat kysymyksiin
  • Keskusteluosion, jossa voit jakaa fiiliksiä ja kokemuksiasi, sekä keskustella muiden treenaajien kanssa
  • Liikepankin, joka sisältää kaikki treeniohjelmiemme liikkeet kuvattuina, spiikattuina sekä tekstitettyinä!

11885209_992581234163454_7816390831114545947_n

Muistakaa, että musiikki on todella olennainen osa treenaamista ja parantaa todistetusti 15% suorityskykyä treenien aikana. Me ollaan kehityelty yhteistyössä Sonymusicin ammattilaisten kanssa teille soittolistat, joissa on parhaimmat hitit ja treeneihin sopivat musat valmiina. Listoja päivitellään jatkuvasti, joten ärsyttäviä ”osaan soittolistan ulkoa” – hetkiä ei pääse tulemaan, vaan aina löytää uusia hyviä biisejä jotka vie treeneissä eteenpäin!

Listoilta löytyy kolme eri listaa:

  1. Linda Manuella – soittolista josta löydät mun henkilökohtaiset lempparit ja treenimusat!
  2. GYM – soittolista, josta löytyy saliohjelmiin ja salitreeniin sopivat musiikit, vähän raffimpaa meininkiä, jotta saadaan se rauta liikkumaan 😉
  3. HIIT – soittari, josta löydät HIIT treeneihin ja menevämpiin urheilusuorituksiin, kuten lenkkeilyyn sopivat biisit! Tempo on meiningin mukainen :)

12507367_10153313949160794_1861370628667974833_n

 


Heippa!

Vaihteeksi vähän kuulumisia ja kunnon ”mulla on vähän liikaa asiaa” – postaus. Olin eilen hierojalla ja käytiin läpi mun selkä-hartia-niskat seutua, sillä mulla on kaularangassa parin nikaman madaltuma, sekä reagoin KAIKKEEN jännittämällä hartiani ja tästä syystä mulla on aina hartia-niska seutu jumissa ja kärsin pääkivuista jatkuvasti.

Mulla pysyy alakroppa kunnossa yllättävän hyvin. Harvoin siellä on mitään jumia, painetta tai kipuja. Siksi alakropalle riittää about 1 x kk hieronta, kun taas yläkropan huollan melkein joka viikko.

Mulla on mun lavassa sellainen kolikon kokoinen kohta, josta mulla on lähes pakonomainen tarve painaa niin lujaa kun mahdollista. Kipu ja paine säteilee olkapäähän, joskus jopa ranteeseen asti. Jos nojaan esimerkiksi hyllyyn tms. ja joku kulma osuu siihen kohtaan, niin tulee ihan törkeä himo painaa hyllyn kulmaa tai oven kahvaa siihen kohtaan. Se ei lähde hieronnalla ja mulla on ollut se varmaan 3 vuotta.

No, eilen sitten kokeiltiin että mitäs jos laitetaan siihen kohtaan akupunktioneuloja. Hieroja oli aivan ihmeissään, sillä neulat melkein vääntyivät kun niitä yritettiin puskea lihakseen ja hieroja kertoi, että jos ei tietäisi ettei tässä kohtaa ole luuta, luulisi hän että on osunut luuhun. Niin kova paine puski vastaan, että lopuksi neuloja oli jopa vaikea saada enää lihaksesta pois. :D

Itse en nähnyt, mutta selkään tuli kuulemma kunnon reaktio ja tunsin miten koko vasen puoleni kiristi kuin joku olisi laittanut mulle aivan liian pienen kompressio paidan päälle joka ei anna yhtään periksi.

Jänniä juttuja, miten niin pienessä kohdassa voi olla noin kova paine. Illalla mulla nousi selvästi hieman kuume, luulen että tällä on jotain tekemistä asian kanssa. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Hieronnan jälkeen Niko vei mut vihdoin eläinkaupoille. Olen kaksi viikkoa kinunut lähes päivittäin, että pääsisin katsomaan eläimiä eläinkauppaan.

Mulle ei kuitenkaan näin jälkeenpäin jäänyt yhtään kiva fiilis kokemuksesta. Täällä Espanjassa on mitä vaan eläinkaupoissa; Isoista pöllöistä kaikenlaisiin ison koiran kokoisiin pampajäniksiin. Koiranpentuja löytyi lasikopeista, vähän niinkuin akvaarioista tai marsun kopin kokoisista häkeistä….

Mä en muutenkaan oikeen tiedä, että miten tollasen koiran kokoisen pöllön ottaminen lemmikiksi oikein onnistuu? Mä oon käsittänyt että pöllöt eivät ole lemmikki tyyppisiä otuksia, varsinkaan aikuisena napatut. En tosin tiedä näiden pöllöjen historiaa, mutta kaksi todella isoa, aikuista pöllöä siellä tuijotti ja vaikutti lähinnä siltä, että ne olis halunnut mahdollisuuden tullen repiä multa silmät päästä. Eli vihaisilta ne vaikuttivat. Varmasti poikasena otettuna pöllön saisi totutettua lemmikiksi, mutta että aikuinen pöllö olkkariin kököttämään. En oikeen tiedä. Tai sitten tämä todella villin oloinen pampajänis? Käykääpäs googlesta katsomassa millainen otus se on. En oo koskaan nähnyt niin isoa jyrsijää. :D

Entä miten koirapennut hoidetaan liikkeen kiinni mennessä? Onko ne siellä liikkeessä niin kauan että joku ostaa ne, vai kuljetetaanko ne joka päivä jonnekkin muualle? Sellainen pieni, alle luovutusikäinen vauva ei välttämättä kestä tällaista. Teki mieli ottaa ne kaikki kotiin äkkiä ja etsiä niille itse oikeat kodit.

Sen olen huomannut, että vaikka aikaisemmin kerroin sitä miten hienoa on, että täällä pelastetaan koiria kaduilta ja niille etsitään uusia koteja, niin kuitenkin täällä eläin on eläin. Niille saa tehdä oikeestaan mitä vaan. En sanoisi, että eläimiä laiminlyödään; niillä on kaikki ”tarvittava”, mutta ei niitä mitenkään paapota ja ylihoideta, kuten itse olen tottunut tekemään.  Tulee mietittyä miten paljon itse tekee eläimensä eteen ja miten paljon sille antaa. Kotona JLO menee munkin edelle, jos mä en oo muistanut käydä hakemassa ruokaa tai kaupassa niin se on kyllä JLO joka syö ennen kuin minä ja minä odotan aamuun. :D

12298883_990195787720526_968099815_n

Käytiin myös tallilla moikkaamassa Bahria. Siellä se kökötti komeana boxissaan ja ihmeissään kuunteli mun löpinöitä. Ihanaa, kohta on sunnuntai ja pääsee taas ratsastamaan!! Mulla on ihan mielettömän järjetön ikävä Jlota ja ylipäätään sellainen eläinkuume, että voisin adaptoida kaikki maailman eläimet. Yritän ylipuhua Nikoa, että saisin koiranpennun. Haluaisin kovasti päästä opettamaan koiralle kaikenlaista ja kasvattamaan koiranpentua. Mielellään jotain super haastavaa tapausta vielä! Jlo on niin hyväkäytöksinen, ettei sitä edes huomaa, eikä se oo ikinä tehnyt mitään tuhoa nuoruuden mielenosoitus pissojen lisäksi. Ollaan kuitenkin puhuttu, että koira tulee vasta kun muutetaan about vuoden päästä omaan kotiin ja saadaan iso piha, jossa on ison koiran kivempi olla. Mutta ei sitä kuitenkaan tiedä, jos joku ihana vaikkapa vahingossa tulisikin joku päivä mukaan…. Eihän niitä lupia eläimiin koskaan muutenkaan kuulu kysellä miehiltä ;)

12342480_10153255114445794_1755725490131310584_n

Saan onneksi oman possun tänne kohta. Tulen Suomeen käymään 1-10.4 tekemään työjuttuja ja samalla hakemaan JLON. Ehkäpä koiravauva kuume sitten vähän lievenee kun saa oman possun kotiin. Jospas me opeteltaisiin uusia temppuja sen kanssa.

12508922_10153345914575794_3598634479480504304_n

Mitä mieltä muuten olette Iltalehden tekstistä ähkyn helpottamisesta terveys sivujen puolella, jossa mainostellaan tätä vanhaa tapaa lievittää ähkyä oksentamalla? :D Tekstissä kerrotaan ensin muutamia tapoja helpottaa ähkyä, kuten yksinkertaisesti odottaminen tai kevyt kävely. Lopussa kuitenkin mainitaan että tehokkaimmaksi todettu tapa on työntää sormet kurkkuun ja oksentaa. Luin tekstiä tänään ja hieman ihmeissäni tarkistin muutamaan otteeseen, että tuliko nyt luettua oikein. ”Olo helpottui, kun syömäri kävi välillä työntämässä sormet kurkkuunsa ja sai aikaan oksennusrefleksin, joka helpotti painetta vatsalaukussa.” 

Eihän artikkelissa mitenkään KANNUSTETA oksentamaan ja se myös mainitaan hyvin selvästi tekstissä, mutta muistan vaan itse bulimikkona, että kaikki alkoi siitä kun viattomasti kokeilin oksentaa muutaman karkin pihalle ja yllätyin siitä miten helppoa tuo olikaan. Siitä kaikki alkoi ja muistan sen vielä kuin eilisen. Itse en välttämättä toisi tällaista vinkkiä esiin, vaikka antiikin ajan Roomassa oltaisiinkin käytetty ruokaorgioissa tätä kyseenalaista keinoa helpottaa oloa ruokailujen välissä.

Ja sitten vieressä on hyvässä lykyssä artikkeli siitä, miten fitness ihmiset ovat vaarallisia. Heh. :D

PS!

Meiltä löytyy parhaimmat vinkit ja keinot pysyä a) poissa ähkystä ja b) metsästää tahtomaansa kuntoa/uutta elämäntapaa tai harrastusta terveellisesti ja varmoin tuloksin!

Fitnet.fi sivuston nettivalmennuksista saat nyt -15% koodilla fitnetspring! Vielä ehtii rantakuntoon ilman paniikkia :)

http://fitnet.fi


Helpottaa. Tänään aamuaerobinen meni kokonaan pölistessä parhaalle ystävälleni puhelimen kautta. Ihanaa. Se oli juurikin sitä mitä tarvitsin, höpistä hömppiä jollekkin.

Olen erakko. Rakastan olla yksin. Musta on suorastaan ihanaa että Niko on päivät poissa ja mä saan touhuilla omia juttujani; tehdä ohjelmia, treenata, touhuta kotitöiden parissa, kirjoittaa blogia, kuvata, tehdä ruokaa tai vaan vaikka maata lattialla ja mietiskellä elämän tarkoitusta. Yksi huono puoli siinä on se, että pääsen ajatuksissani todella diippeihin tunnelmiin yksin ollessani, jotka saattaa purkautua myöhemmin; jonkun täytyy aina välillä kertoa mulle että kaikki on ihan hyvin. Yleensä se on äiti tai Jussi jonka kanssa nämä asiat ja ajatukseni selvitän, viimeaikoina se on ollut Niko, koska mä en oo voinut soittaa äidille kovinkaan pitkiä höpöhöpö puheluita.

12802991_10153436876885794_2454059892899076487_n

Vaikka olenkin ”yksinäinen susi” niin mun ympärillä on paljon muitakin yksinäisiä susia jotka kaipaa sitä asioiden pyörittämistä jonkun kanssa ja maailmankaikkauden ihmettelyyn näkökulmia. Se että tuntee kaiken todella voimakkaasti on mun ikuinen kirous ja siunaus. Onneksi on ihmisiä jotka jakavat tämän ominaisuuden mun kanssa. :D

12803306_10153436876895794_5230127572382645153_n

En kuitenkaan pystyisi elämään koskaan samanlaisen ihmisen kanssa kuin itse olen, vaan tarvitsen kumppaniksi jonkun rauhallisen, ulospäinsuuntautuneen ja tasapainoisen ihmisen. On todella tärkeetä että ihminen jonka kanssa mä elän ymmärtää mua ja osaa olla rauhallinen, kun mun päässä myrskyää ja mä käyn läpi kaiken tarkoitusta ja kyseenalaistan kerralla koko maailmankaikkeuden. Ne ei oikeesti ole mitenkään ajatuksia ja asioiden pyörittelyä vakavampia asioita, se on vaan jotain mitä mä teen; elän niin paljon pintaa syvemmältä.

12832466_10153436877165794_2929992961521443598_n

Moni varmasti luulee, että mä oon todella ulospäinsuuntautunut. Olenhan mä jos haluan olla. Mulla on kaksi puolta; se joka eläisi jossain vuorilla tai metsän keskellä kaikenlaisten eläinten ja rakkaiden ystävien sekä perheen kesken enkä mielelläni poistuisi sieltä mihinkään, jos ei ole aivan pakko. Sitten mussa on se puoli joka joskus, todella harvoin kylläkin, kaipaa sosiaalista toimintaa. Hassua, sillä nuorempana olin todella sosiaalinen ja rakastin mm. ulkona käymistä ja uusiin ihmisiin tutustumista sekä kaikenlaista toimintaa.

Työ-minäni on asia erikseen ja tuo sen sosiaalisen sekä ulospäinsuuntautuneen, hauskan ja äänekkään minäni esiin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin oleskelisin kaikessa hiljaisuudessa omien touhujeni parissa kotona ja pohtisin maailmankaikkeutta sillon tällöin jonkun toisenkin olennon kanssa. Siinä piileekin se riski, että jos päästäisin erakko minäni täysin valloilleen, eristäytyisin hyvässä lykyssä kokonaan maailmasta ja alkaisin elämään jossain omassa mielikuvitusmaailmassani. SIKSI tarvitsen kumppaniksi ihmisen, joka on aidosti ulospäinsuuntautunut ja ulkoiluttaa muakin välillä ulos luolastani. :D

 

12809765_10153436937300794_7876258157785661391_n

Ps! Kuka teistä on tutustunut näihin persoonallisuustyyppeihin, jotka jakautuvat neljään tyyppiin ja ne tyypit jakautuvat vielä neljään tyyppiin, 16 persoonallisuuteen? Itse olen perehtynyt niihin vuosien varrella aina vain enemmän ja alkanut ymmärtämään itseäni sekä muita paremmin. Ymmärrän, että ihmiset ovat joissain asioissa täysin erilaisia, he mm. latautuvat eri tavoin; toiset saavat energiaa muista ihmisistä (ekstrovertit), kun taas toiset latautuvat omassa rauhassaan (Introvertti). Introvertilla ei siis välttämättä tarkoiteta ujoa ihmistä, eikä ekstrovertti välttämättä tarkoita, että on sosiaalisesti taitava. Jotkut ihmiset taas ovat energialtaan todella intuitiivisia kun taas toiset elävät hyvin realistisesti ja järkevästi. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan persoonallisuustestiä, ehkä opit itsestäsi jotain ja ymmärrät joitakin asioita itsessäsi sen jälkeen paremmin. Jokainen joka on testin suostunut tekemään on myöntänyt sen pitävän todella pitkälle paikkaansa. Testi löytyy täältä.

Mua kiinnostaisi tietää vähän millaista persoonallisuutta mun blogia lukee ja pystyttekö samaistumaan testin antamiin tuloksiin? Ja jos pystytte, niin millaisissa tilanteissa persoonallisuutenne tulee esiin? :)

Itse olen INFP ja meitä on noin 4% väestöstä. Kun muutama vuosi sitten tein tämän persoonallisuustesti pystyin huokaisemaan syvään, sillä ymmärsin että tämä tapani nähdä ja elää on minulle täysin normaalia. Moni taitelija ja ”kuuluisasti diippi” ihminen on INFP persoonallisuuden omaavia.

tässä pieni lainaus persoonallisuudestani

”Parhaimmillaan nämä ominaisuudet antavat INFP:ille mahdollisuuden kommunikoida syvällisesti muiden kanssa metaforia ja vertauskuvia käyttäen, ymmärtäen ja luoden symboleita joilla jakaa ajatuksia. Tällaisen intuitiivisen kommunikaatiotavan voima johtaa kohti luovaa työtä, eikä olekaan ihme, että monet kuuluisat INFP:t ovat runoilijoita, kirjailijoita ja näyttelijöitä. INFP:ille on tärkeää ymmärtää itsensä ja paikkansa maailmassa, ja he sukeltavat näihin ajatuksiin heijastamalla oman itsensä heidän työhönsä.

Jos INFP:t eivät ole varovaisia, he voivat eksyä hyvän etsimiseen ja unohtaa elämän arkisen ylläpidon. INFP:t uivat usein syvissä ajatuksissa ja rakastavat hypoteettisia ja filosofisia pohdintoja enemmän kuin mikään muu persoonallisuustyyppi. Jos INFP:itä ei tarkkailla, he helposti menettävät kosketuksen arkeen ja siirtyvät “erakkomoodiin”, ja heidän vetämisensä takaisin todellisuuteen voi viedä rutkasti energiaa heidän ystäviltään tai kumppaneiltaan.

Onneksi INFP:iden kiintymys, luovuus, epäitsekkyys ja idealistisuus palaavat aina takaisin kuin kukat keväisin, ja ne palkitsevat heidän ja heidän rakkaansa – ei ehkä logiikalla ja käytännöllisyydellä vaan maailmankatsomuksella, joka inspiroi myötätuntoa, ystävällisyyttä ja kauneutta kaikkialla minne he menevät. ”

Mielenkiintoista, eikö? Menkää tekemään testi ja kertokaa samaistutteko sen tulokseen! Hauskinta on, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset jollain tapaa ”kuuluvat” mun elämään ja vahvistavat mun persoonallisuutta ja ymmärtävät mua. Mikä käy täysin järkeen; mä olen ihminen jota joko ymmärtää, tai ei todellakaan ymmärrä. Todella realistisesti elävät, ”järki-ihmiset” eivät välttämättä ymmärrä mua välttämättä lainkaan. :D

“Kaikki mikä on kultaa ei kiillä; kaikki jotka vaeltavat eivät ole eksyksissä; vanha joka on voimakas ei kuihdu; pakkanen ei yllä syviin juuriin.”

J. R. R. Tolkien, kuuluisa INFP