19 maalis

Posted at 20:35h in Yleinen by
0 Likes

Heippa!

Tänään olin taas heppailemassa ruotsalaisen ystäväni Mariannen sekä erään britti naisen kanssa. Laukkailtiin pitkin maastoja taas niin lujaa, että mulla oli ripsarit pitkin poskia valuvien kyynelten vuoksi.

Bahri oli taas niin täynnä energiaa, että ensimmäiset 30 minuuttia lähinnä pompittiin laukan-ravin- ja pukkien mixausta ja yritettiin löytää jokin tasapaino siihen eteenpäin menemiseen. Niin huvittavaa sekä jopa omalla tavalla liikuttavaa kun hevonen on niin innoissaan, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Vaikka Bahri on haastava, niin se ei ole kuitenkaan millään tavalla ”tahallaan vittumainen” ratsastaa. Se vain yksinkertaisesti on niin vähän ratsastettu, nuori ja naiivi hömppä jolla on aivan liikaa energiaa ja intoa. Uskon että treenaamalla Bahrista saadaan mieletön ratsu.

12442771_10153466061020794_1972087137_n

Bahri vilkuilee kokoajan ympärilleen, ei osaa oikeen itse katsoa mihin astuu ja reagoi kaikkeen todella vahvasti. Silti se on mieletön ikäisekseen, 9- vuotias on kuitenkin hyvin nuori ratsu vielä. Voin vain kuvitella miten ihana se on vaikkapa 15 – vuotiaana, kun hieman rauhoittuu ja oppii.

Kaikista surullisinta on Bahrin järkyttävän huono kunto. Kun tultiin takaisin niin se lähinnä roikotti takajalkojaan ja raahasi niitä perässä.

Päätin tänään, että vuokraan Bahrin itselleni kun palaan 10.4 Suomesta takaisin ja alan ratsastamaan sillä niin usein kuin mahdollista, vähintään 4 x viikossa. Tällaista otusta ei raaski seisottaa. Maksan 300e kuussa siitä, että Bahri ruokitaan ja hoidetaan kun en ole paikalla, mutta se on kuitenkin käytännössä ”mun hevonen”, eli sitä ei esimerkiksi ilman mun lupaa anneta muiden ratsastettaviksi, mikä tuskin on mikään asia, koska Bahrilla ei kukaan muutenkaan koskaan ratsasta. 😀 Se on melkein 3 vuotta ollut ilman kunnon ratsastajaa, eli noin 6 – vuotiaasta päässyt satunnaisesti treenaamaan. Tällä hetkellä se tuntuu osaavan lähinnä joko laukata paikoillaan tai mennä täysillä. Sellainen kiva balanssi ja perus asioiden opettelu olis paikallaan. 😀

Noh, nyt alotetaan sitten ja katsotaan miten nopasti saadaan poika kuntoon. Mielenkiintoista seurata miten nopeasti hevosen kunto kohoaa. 🙂

Omakin kunto on kohonnut kivasti. Vielä 3 viikkoa sitten kun alotin tosissani treenaamaan kunnolla, en saanut tehtyä kun just ja just 10 punnerrusta putkeen ja lenkki oli 30 minuuttia lyhyempi kuin se mitä nyt teen ja olin enemmän poikki vielä 3- viikkoa sitten. Lisäksi punnerruksetkin sujuu todella kevyesti ja fiilis on muutenkin kunnon suhteen hyvä. Jotain kiristymistäkin on havaittu 😉

Tällä viikolla tuleekin täyteen taas 4 x sali ( pakara-takareidet ja pakara – etureidet, olkapäät + hauis, olkapäät + selkä), 3 x aamuaerobinen/kuntopiiri, 2 x HIIT ja 2 x ratsastusta. Siinä on ihan kivasti tekemistä ja liikuntaa. Fiilis on mahtava! Tavoite olisi saada 5 x sali viikkoon ja vähintään 2 x HIIT treeniä tehtyä. Pudotin tällä viikolla edellisillä viikoilla tehdyt 4 x aamaerobista 3 x kertaan ja lisäsin muutaman HIITin, sillä Nikoa valmentava Dorian Yates laittoi Nikon tekemään HIITtejä ja mielelläni teen itsekin niitä jonkun seurassa ja vertaistukena.

b8e510af16c112bcd49f489b506f0831

Meillä on vielä tänään ja huomenna -15% fitnet.fi valmennuksista, joten nyt viimeistään on hyvä aika hommata ohjelma itselleen ja alkaa treenaamaan!

Kesään on vielä kuitenkin melkein 3 kk aikaa ja jos 6- viikon treenisuunnitelma tuntuu liian lyhyeltä niin blostistani löydät vinkin myös siihen, miten saat normaalin 6- viikon ohjelmasta rakennettua noin. 3 kk treenijakson, jonka aikana saat varmasti huikeita tuloksia ja kehitystä fysiikkaasi.

Jäsenyys sivuillamme kestää 3 kk ajan, jonka aikana saat käyttöösi:

  • Kysymys forumin, jossa päivystävät valmentajat vastaavat kysymyksiin
  • Keskusteluosion, jossa voit jakaa fiiliksiä ja kokemuksiasi, sekä keskustella muiden treenaajien kanssa
  • Liikepankin, joka sisältää kaikki treeniohjelmiemme liikkeet kuvattuina, spiikattuina sekä tekstitettyinä!

11885209_992581234163454_7816390831114545947_n

Muistakaa, että musiikki on todella olennainen osa treenaamista ja parantaa todistetusti 15% suorityskykyä treenien aikana. Me ollaan kehityelty yhteistyössä Sonymusicin ammattilaisten kanssa teille soittolistat, joissa on parhaimmat hitit ja treeneihin sopivat musat valmiina. Listoja päivitellään jatkuvasti, joten ärsyttäviä ”osaan soittolistan ulkoa” – hetkiä ei pääse tulemaan, vaan aina löytää uusia hyviä biisejä jotka vie treeneissä eteenpäin!

Listoilta löytyy kolme eri listaa:

  1. Linda Manuella – soittolista josta löydät mun henkilökohtaiset lempparit ja treenimusat!
  2. GYM – soittolista, josta löytyy saliohjelmiin ja salitreeniin sopivat musiikit, vähän raffimpaa meininkiä, jotta saadaan se rauta liikkumaan 😉
  3. HIIT – soittari, josta löydät HIIT treeneihin ja menevämpiin urheilusuorituksiin, kuten lenkkeilyyn sopivat biisit! Tempo on meiningin mukainen 🙂

12507367_10153313949160794_1861370628667974833_n

 


17 maalis

Posted at 23:09h in Yleinen by
0 Likes

Heippa!

Vaihteeksi vähän kuulumisia ja kunnon ”mulla on vähän liikaa asiaa” – postaus. Olin eilen hierojalla ja käytiin läpi mun selkä-hartia-niskat seutua, sillä mulla on kaularangassa parin nikaman madaltuma, sekä reagoin KAIKKEEN jännittämällä hartiani ja tästä syystä mulla on aina hartia-niska seutu jumissa ja kärsin pääkivuista jatkuvasti.

Mulla pysyy alakroppa kunnossa yllättävän hyvin. Harvoin siellä on mitään jumia, painetta tai kipuja. Siksi alakropalle riittää about 1 x kk hieronta, kun taas yläkropan huollan melkein joka viikko.

Mulla on mun lavassa sellainen kolikon kokoinen kohta, josta mulla on lähes pakonomainen tarve painaa niin lujaa kun mahdollista. Kipu ja paine säteilee olkapäähän, joskus jopa ranteeseen asti. Jos nojaan esimerkiksi hyllyyn tms. ja joku kulma osuu siihen kohtaan, niin tulee ihan törkeä himo painaa hyllyn kulmaa tai oven kahvaa siihen kohtaan. Se ei lähde hieronnalla ja mulla on ollut se varmaan 3 vuotta.

No, eilen sitten kokeiltiin että mitäs jos laitetaan siihen kohtaan akupunktioneuloja. Hieroja oli aivan ihmeissään, sillä neulat melkein vääntyivät kun niitä yritettiin puskea lihakseen ja hieroja kertoi, että jos ei tietäisi ettei tässä kohtaa ole luuta, luulisi hän että on osunut luuhun. Niin kova paine puski vastaan, että lopuksi neuloja oli jopa vaikea saada enää lihaksesta pois. 😀

Itse en nähnyt, mutta selkään tuli kuulemma kunnon reaktio ja tunsin miten koko vasen puoleni kiristi kuin joku olisi laittanut mulle aivan liian pienen kompressio paidan päälle joka ei anna yhtään periksi.

Jänniä juttuja, miten niin pienessä kohdassa voi olla noin kova paine. Illalla mulla nousi selvästi hieman kuume, luulen että tällä on jotain tekemistä asian kanssa. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Hieronnan jälkeen Niko vei mut vihdoin eläinkaupoille. Olen kaksi viikkoa kinunut lähes päivittäin, että pääsisin katsomaan eläimiä eläinkauppaan.

Mulle ei kuitenkaan näin jälkeenpäin jäänyt yhtään kiva fiilis kokemuksesta. Täällä Espanjassa on mitä vaan eläinkaupoissa; Isoista pöllöistä kaikenlaisiin ison koiran kokoisiin pampajäniksiin. Koiranpentuja löytyi lasikopeista, vähän niinkuin akvaarioista tai marsun kopin kokoisista häkeistä….

Mä en muutenkaan oikeen tiedä, että miten tollasen koiran kokoisen pöllön ottaminen lemmikiksi oikein onnistuu? Mä oon käsittänyt että pöllöt eivät ole lemmikki tyyppisiä otuksia, varsinkaan aikuisena napatut. En tosin tiedä näiden pöllöjen historiaa, mutta kaksi todella isoa, aikuista pöllöä siellä tuijotti ja vaikutti lähinnä siltä, että ne olis halunnut mahdollisuuden tullen repiä multa silmät päästä. Eli vihaisilta ne vaikuttivat. Varmasti poikasena otettuna pöllön saisi totutettua lemmikiksi, mutta että aikuinen pöllö olkkariin kököttämään. En oikeen tiedä. Tai sitten tämä todella villin oloinen pampajänis? Käykääpäs googlesta katsomassa millainen otus se on. En oo koskaan nähnyt niin isoa jyrsijää. 😀

Entä miten koirapennut hoidetaan liikkeen kiinni mennessä? Onko ne siellä liikkeessä niin kauan että joku ostaa ne, vai kuljetetaanko ne joka päivä jonnekkin muualle? Sellainen pieni, alle luovutusikäinen vauva ei välttämättä kestä tällaista. Teki mieli ottaa ne kaikki kotiin äkkiä ja etsiä niille itse oikeat kodit.

Sen olen huomannut, että vaikka aikaisemmin kerroin sitä miten hienoa on, että täällä pelastetaan koiria kaduilta ja niille etsitään uusia koteja, niin kuitenkin täällä eläin on eläin. Niille saa tehdä oikeestaan mitä vaan. En sanoisi, että eläimiä laiminlyödään; niillä on kaikki ”tarvittava”, mutta ei niitä mitenkään paapota ja ylihoideta, kuten itse olen tottunut tekemään.  Tulee mietittyä miten paljon itse tekee eläimensä eteen ja miten paljon sille antaa. Kotona JLO menee munkin edelle, jos mä en oo muistanut käydä hakemassa ruokaa tai kaupassa niin se on kyllä JLO joka syö ennen kuin minä ja minä odotan aamuun. 😀

12298883_990195787720526_968099815_n

Käytiin myös tallilla moikkaamassa Bahria. Siellä se kökötti komeana boxissaan ja ihmeissään kuunteli mun löpinöitä. Ihanaa, kohta on sunnuntai ja pääsee taas ratsastamaan!! Mulla on ihan mielettömän järjetön ikävä Jlota ja ylipäätään sellainen eläinkuume, että voisin adaptoida kaikki maailman eläimet. Yritän ylipuhua Nikoa, että saisin koiranpennun. Haluaisin kovasti päästä opettamaan koiralle kaikenlaista ja kasvattamaan koiranpentua. Mielellään jotain super haastavaa tapausta vielä! Jlo on niin hyväkäytöksinen, ettei sitä edes huomaa, eikä se oo ikinä tehnyt mitään tuhoa nuoruuden mielenosoitus pissojen lisäksi. Ollaan kuitenkin puhuttu, että koira tulee vasta kun muutetaan about vuoden päästä omaan kotiin ja saadaan iso piha, jossa on ison koiran kivempi olla. Mutta ei sitä kuitenkaan tiedä, jos joku ihana vaikkapa vahingossa tulisikin joku päivä mukaan…. Eihän niitä lupia eläimiin koskaan muutenkaan kuulu kysellä miehiltä 😉

12342480_10153255114445794_1755725490131310584_n

Saan onneksi oman possun tänne kohta. Tulen Suomeen käymään 1-10.4 tekemään työjuttuja ja samalla hakemaan JLON. Ehkäpä koiravauva kuume sitten vähän lievenee kun saa oman possun kotiin. Jospas me opeteltaisiin uusia temppuja sen kanssa.

12508922_10153345914575794_3598634479480504304_n

Mitä mieltä muuten olette Iltalehden tekstistä ähkyn helpottamisesta terveys sivujen puolella, jossa mainostellaan tätä vanhaa tapaa lievittää ähkyä oksentamalla? 😀 Tekstissä kerrotaan ensin muutamia tapoja helpottaa ähkyä, kuten yksinkertaisesti odottaminen tai kevyt kävely. Lopussa kuitenkin mainitaan että tehokkaimmaksi todettu tapa on työntää sormet kurkkuun ja oksentaa. Luin tekstiä tänään ja hieman ihmeissäni tarkistin muutamaan otteeseen, että tuliko nyt luettua oikein. ”Olo helpottui, kun syömäri kävi välillä työntämässä sormet kurkkuunsa ja sai aikaan oksennusrefleksin, joka helpotti painetta vatsalaukussa.” 

Eihän artikkelissa mitenkään KANNUSTETA oksentamaan ja se myös mainitaan hyvin selvästi tekstissä, mutta muistan vaan itse bulimikkona, että kaikki alkoi siitä kun viattomasti kokeilin oksentaa muutaman karkin pihalle ja yllätyin siitä miten helppoa tuo olikaan. Siitä kaikki alkoi ja muistan sen vielä kuin eilisen. Itse en välttämättä toisi tällaista vinkkiä esiin, vaikka antiikin ajan Roomassa oltaisiinkin käytetty ruokaorgioissa tätä kyseenalaista keinoa helpottaa oloa ruokailujen välissä.

Ja sitten vieressä on hyvässä lykyssä artikkeli siitä, miten fitness ihmiset ovat vaarallisia. Heh. 😀

PS!

Meiltä löytyy parhaimmat vinkit ja keinot pysyä a) poissa ähkystä ja b) metsästää tahtomaansa kuntoa/uutta elämäntapaa tai harrastusta terveellisesti ja varmoin tuloksin!

Fitnet.fi sivuston nettivalmennuksista saat nyt -15% koodilla fitnetspring! Vielä ehtii rantakuntoon ilman paniikkia 🙂

http://fitnet.fi


09 maalis

Posted at 19:01h in Yleinen by
0 Likes

Helpottaa. Tänään aamuaerobinen meni kokonaan pölistessä parhaalle ystävälleni puhelimen kautta. Ihanaa. Se oli juurikin sitä mitä tarvitsin, höpistä hömppiä jollekkin.

Olen erakko. Rakastan olla yksin. Musta on suorastaan ihanaa että Niko on päivät poissa ja mä saan touhuilla omia juttujani; tehdä ohjelmia, treenata, touhuta kotitöiden parissa, kirjoittaa blogia, kuvata, tehdä ruokaa tai vaan vaikka maata lattialla ja mietiskellä elämän tarkoitusta. Yksi huono puoli siinä on se, että pääsen ajatuksissani todella diippeihin tunnelmiin yksin ollessani, jotka saattaa purkautua myöhemmin; jonkun täytyy aina välillä kertoa mulle että kaikki on ihan hyvin. Yleensä se on äiti tai Jussi jonka kanssa nämä asiat ja ajatukseni selvitän, viimeaikoina se on ollut Niko, koska mä en oo voinut soittaa äidille kovinkaan pitkiä höpöhöpö puheluita.

12802991_10153436876885794_2454059892899076487_n

Vaikka olenkin ”yksinäinen susi” niin mun ympärillä on paljon muitakin yksinäisiä susia jotka kaipaa sitä asioiden pyörittämistä jonkun kanssa ja maailmankaikkauden ihmettelyyn näkökulmia. Se että tuntee kaiken todella voimakkaasti on mun ikuinen kirous ja siunaus. Onneksi on ihmisiä jotka jakavat tämän ominaisuuden mun kanssa. 😀

12803306_10153436876895794_5230127572382645153_n

En kuitenkaan pystyisi elämään koskaan samanlaisen ihmisen kanssa kuin itse olen, vaan tarvitsen kumppaniksi jonkun rauhallisen, ulospäinsuuntautuneen ja tasapainoisen ihmisen. On todella tärkeetä että ihminen jonka kanssa mä elän ymmärtää mua ja osaa olla rauhallinen, kun mun päässä myrskyää ja mä käyn läpi kaiken tarkoitusta ja kyseenalaistan kerralla koko maailmankaikkeuden. Ne ei oikeesti ole mitenkään ajatuksia ja asioiden pyörittelyä vakavampia asioita, se on vaan jotain mitä mä teen; elän niin paljon pintaa syvemmältä.

12832466_10153436877165794_2929992961521443598_n

Moni varmasti luulee, että mä oon todella ulospäinsuuntautunut. Olenhan mä jos haluan olla. Mulla on kaksi puolta; se joka eläisi jossain vuorilla tai metsän keskellä kaikenlaisten eläinten ja rakkaiden ystävien sekä perheen kesken enkä mielelläni poistuisi sieltä mihinkään, jos ei ole aivan pakko. Sitten mussa on se puoli joka joskus, todella harvoin kylläkin, kaipaa sosiaalista toimintaa. Hassua, sillä nuorempana olin todella sosiaalinen ja rakastin mm. ulkona käymistä ja uusiin ihmisiin tutustumista sekä kaikenlaista toimintaa.

Työ-minäni on asia erikseen ja tuo sen sosiaalisen sekä ulospäinsuuntautuneen, hauskan ja äänekkään minäni esiin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin oleskelisin kaikessa hiljaisuudessa omien touhujeni parissa kotona ja pohtisin maailmankaikkeutta sillon tällöin jonkun toisenkin olennon kanssa. Siinä piileekin se riski, että jos päästäisin erakko minäni täysin valloilleen, eristäytyisin hyvässä lykyssä kokonaan maailmasta ja alkaisin elämään jossain omassa mielikuvitusmaailmassani. SIKSI tarvitsen kumppaniksi ihmisen, joka on aidosti ulospäinsuuntautunut ja ulkoiluttaa muakin välillä ulos luolastani. 😀

 

12809765_10153436937300794_7876258157785661391_n

Ps! Kuka teistä on tutustunut näihin persoonallisuustyyppeihin, jotka jakautuvat neljään tyyppiin ja ne tyypit jakautuvat vielä neljään tyyppiin, 16 persoonallisuuteen? Itse olen perehtynyt niihin vuosien varrella aina vain enemmän ja alkanut ymmärtämään itseäni sekä muita paremmin. Ymmärrän, että ihmiset ovat joissain asioissa täysin erilaisia, he mm. latautuvat eri tavoin; toiset saavat energiaa muista ihmisistä (ekstrovertit), kun taas toiset latautuvat omassa rauhassaan (Introvertti). Introvertilla ei siis välttämättä tarkoiteta ujoa ihmistä, eikä ekstrovertti välttämättä tarkoita, että on sosiaalisesti taitava. Jotkut ihmiset taas ovat energialtaan todella intuitiivisia kun taas toiset elävät hyvin realistisesti ja järkevästi. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan persoonallisuustestiä, ehkä opit itsestäsi jotain ja ymmärrät joitakin asioita itsessäsi sen jälkeen paremmin. Jokainen joka on testin suostunut tekemään on myöntänyt sen pitävän todella pitkälle paikkaansa. Testi löytyy täältä.

Mua kiinnostaisi tietää vähän millaista persoonallisuutta mun blogia lukee ja pystyttekö samaistumaan testin antamiin tuloksiin? Ja jos pystytte, niin millaisissa tilanteissa persoonallisuutenne tulee esiin? 🙂

Itse olen INFP ja meitä on noin 4% väestöstä. Kun muutama vuosi sitten tein tämän persoonallisuustesti pystyin huokaisemaan syvään, sillä ymmärsin että tämä tapani nähdä ja elää on minulle täysin normaalia. Moni taitelija ja ”kuuluisasti diippi” ihminen on INFP persoonallisuuden omaavia.

tässä pieni lainaus persoonallisuudestani

”Parhaimmillaan nämä ominaisuudet antavat INFP:ille mahdollisuuden kommunikoida syvällisesti muiden kanssa metaforia ja vertauskuvia käyttäen, ymmärtäen ja luoden symboleita joilla jakaa ajatuksia. Tällaisen intuitiivisen kommunikaatiotavan voima johtaa kohti luovaa työtä, eikä olekaan ihme, että monet kuuluisat INFP:t ovat runoilijoita, kirjailijoita ja näyttelijöitä. INFP:ille on tärkeää ymmärtää itsensä ja paikkansa maailmassa, ja he sukeltavat näihin ajatuksiin heijastamalla oman itsensä heidän työhönsä.

Jos INFP:t eivät ole varovaisia, he voivat eksyä hyvän etsimiseen ja unohtaa elämän arkisen ylläpidon. INFP:t uivat usein syvissä ajatuksissa ja rakastavat hypoteettisia ja filosofisia pohdintoja enemmän kuin mikään muu persoonallisuustyyppi. Jos INFP:itä ei tarkkailla, he helposti menettävät kosketuksen arkeen ja siirtyvät “erakkomoodiin”, ja heidän vetämisensä takaisin todellisuuteen voi viedä rutkasti energiaa heidän ystäviltään tai kumppaneiltaan.

Onneksi INFP:iden kiintymys, luovuus, epäitsekkyys ja idealistisuus palaavat aina takaisin kuin kukat keväisin, ja ne palkitsevat heidän ja heidän rakkaansa – ei ehkä logiikalla ja käytännöllisyydellä vaan maailmankatsomuksella, joka inspiroi myötätuntoa, ystävällisyyttä ja kauneutta kaikkialla minne he menevät. ”

Mielenkiintoista, eikö? Menkää tekemään testi ja kertokaa samaistutteko sen tulokseen! Hauskinta on, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset jollain tapaa ”kuuluvat” mun elämään ja vahvistavat mun persoonallisuutta ja ymmärtävät mua. Mikä käy täysin järkeen; mä olen ihminen jota joko ymmärtää, tai ei todellakaan ymmärrä. Todella realistisesti elävät, ”järki-ihmiset” eivät välttämättä ymmärrä mua välttämättä lainkaan. 😀

“Kaikki mikä on kultaa ei kiillä; kaikki jotka vaeltavat eivät ole eksyksissä; vanha joka on voimakas ei kuihdu; pakkanen ei yllä syviin juuriin.”

J. R. R. Tolkien, kuuluisa INFP 

 


23 tammi

Posted at 19:55h in Yleinen by
0 Likes

”Her attitude kinda savage but her heart is gold”

Tuli tuollainen lause vastaan muutama päivä sitten ja jotenkin samaistuin lauseeseen. Oon nuorempana varsinkin ollut se tyyppi, joka tekee muiden puolesta ne riskeimmät ja rohkeimmat jutut. Mä olin yks niistä, jota pidettiin nuorena porukassa sinä tyyppinä, jonka käskettiin tehdä asioita joita muut ei uskaltaneet tai tahtoneet, koska kiinni jääminen johti rangaistukseen tai ei haluttu ottaa vastuuta teosta. Mua ja tietenkin muutamaa muuta tyyppiä kun ei hirveesti kylminyt. 😀 Mut jopa siirrettiin yhdeltä luokalta ala-asteella pois, koska opettaja koki mun kavereiden käyttävän mun rohkeutta hyväksi. Mä oon aina ollut kiltti, mutta mua oli hyvin helppo manipuloida pienenä. Lisäksi mulla on kasvatuksen kautta aivan mieletön puolustus- ja suojeluvietti sekä lojaalisuus mun läheisiä kohtaan, joka myös näkyy käytöksessä. Tein paljon tyhmiä asioita kavereiden puolesta, mutta kyllä mullakin on ystäviä jotka on mun rinnalla seisonut monet asiat läpi ja seisoo edelleen.

Vieläkin oon se tyyppi joka sanoo asiat niinkuin ne on, se tyyppi joka ei osaa miellyttää teennäisesti ketään ja se joka puolustaa aina ystäviä. Tiiän etten oo mikään nöyrin tai helpoin ihminen, mutta en koe kuitenkaan olevani paha tai satuttavani muita tarkoituksella, tai toivo kenellekkään pahaa. Viimeksi kesällä eräs ystäväni totesi huokaisten, että onneksi olen paikalla, sillä joutuu ehkä käsittelemään erään tilanteen, mutta ei pelkää koska mä oon vieressä. Tavallaan ihana kuulla, että ystävät tietävät ja luottavat siihen, etten koskaan jätä ketään pulaan, mutta joskus olis kiva olla se tyyppi joka on hiljaa taustalla ja vilkuttaa… tai sitten ei. En pystyisi elää niinkään, vaikka se olisikin paljon helpompaa.

Oon mä kyllä oppinutkin olemaan hiljaakin ja jättämään monia asioita omaan arvoonsa. Mua ei hirveesti haittaa mitä musta ollaan mieltä tai musta sanotaan, niin kauan kun asia ei koske mun perhettä tai ystäviä. Esimerkiksi toissapäivänä Joel laitto mulle screenshotin kun eräs tyyppi oli jakanut tekstini, joka käsitteli julkisuutta ja kommentoinut että mikä julkkis luulen olevani ynm. hauskaa. Tää oli sitten tosi magee juttu ja rohkee veto tältä tyypiltä ja frendit tykkäs ja oli kivaa naureskella porukalla mulle. En siis tiedä kuka tämä ihminen on, eikä tiennyt Joelkaan, vaikka onkin meidät molemmat frendeiksi facessa pyytänyt. Kuitenkin, kyseisestä tilapäivityksestä oli tykännyt mm. Maisa Torppa. Tykkäsin tilapäivityksestä ja jätin asian siihen, mutta vielä muutama vuosi sitten olisin vähintäänkin ohimennen kysäissyt, olisinko ollut heidän mittasuhteessaan enemmän julkkis tai parempi ihminen, jos olisin esimerkiksi suostunut Maisan juontamaan tuulitunneliin? Vaikka formaatti olikin ihan hauska, enkä missään nimessä tuomitse kenenkään valintaa esiintyä missä ikinä itse haluaakin, mutta tämänkaltainen julkisuus ei kuitenkaan ole tavoitteeni, joten olen mielelläni heidän mukaansa ”oman elämäni julkkis”, aka. Niko Saarisen legendaarinen ”mä oon niin nevöhööd susta!”, kuin tuulitunneli Linda.

IMG_9634

Vaikka olenkin hieman sähäkkä, niin koen kuitenkin omistavani hyvän sydämen. Mun tavoite onkin, etten ota keneltäkään tarpeetonta paskaa, mutta olen kuitenkin hyväsydäminen ihminen. Uskon karmaan ja haluan tehdä asioita elämässäni, joita toivoisin itselleni tapahtuvan.

Mä olen usein löytänyt edestäni tekoni; niin hyvät kuin ne huonotkin. Kyllä se paska kiertää siinä missä se hyväkin ja osuu aina omalle kohdalle. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta opetuksesta, jopa niistä huonoimmistakin, sillä omien virheiden maksamisesta oppii kaikista parhaiten elämässä.

IMG_9771

Tänään salille käppäillessäni mua vastaan tuli mummo, joka näytti hieman eksyneeltä. Kävelin ohi, mutta mua jäi häiritsemään asia, joten pysähdyin ja palasin kysymään tarviiko hän apua. Talutin mummon ja kannoin hänen kassinsa kotiovelle asti, jossa mummo purskahti kyyneliin ja kiitteli ”enkeliään”. Nää on niitä pieniä asioita elämässä, joista oikeesti saa niin paljon itsekin. Oli ihanaa köpötellä ja höpötellä mummon kanssa Etu-Töölön huudeista, jossa hän oli asunut 60 – luvulta saakka. Voi kuinka mä haluaisinkin itselleni jonkun mummo frendin, jonka tarinoita kuunnella. Mä hengailin pienenä paljon meidän äidin-äidin-äidin kanssa, joka eli yli 90 – vuotiaaksi ja oli loppuun asti aivan järjissään ja mieletön teräsmummo. Ihan hirvee ikävä hänen jännittäviä tarinoitaan. <3

Mä en halua että mun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat muille pahaa, nostaa itseään ylös nolaamalla muita tai ihmisiä hankkimassa huomiota ja sisältöä elämäänsä muiden kustannuksella. Mä haluan ympärilleni hyväsydämisiä ihmisiä, jotka tekee elämässä oikeesti hyviä asioita, duunia omien unelmiensa eteen sekä kannustaa myös muita menestymään ja osaa iloita muiden puolesta. Mä haluan myös itse kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jonka ei oikeesti edes tarvitse huomioida ilkeitä ihmisiä ja joka osaa tehdä pyyteettömiä tekoja elämässä odottamatta konkreettista vastapalvelusta tai palkintoa teoistaan.

Mäkin joudun käsittelemään vihaamista mm. blogini kautta todella paljon ja lähes päivittäin. Siksi muistuttelen itseäni usein siitä, miten vihaaminen tai siihen mukaan lähteminen ei vie mua eteenpäin mitenkään ja mun on vain hyväksyttävä se tosiasia, että se on osa joidenkin elämää ja jotkut parantavat oloaan sekä ilmaisevat itseään mm. vihakommenteilla tai jauhamalla suomeksi sanottuna paskaa ihmisistä, parhaimmillaan sen anonyymieyden takaa, todella pelkurimaisesti,  esimerkiksi siellä suomi24 sivuilla.

Mua nauratti kun Niko oli yks kerta aivan järkyttynyt Seiskan artikkelin alle tulleista kommenteista ja kehotti mua järkyttyneenä katsomaan mitä ihmiset kommentoivat tuntemattomista ihmisistä. Se ei ollut mitään ja mietinkin että voi kun Niko vaan tietäisi miten pahoja ihmisiä täällä onkaan. Muistan kun mun isä kuoli ja jotkut iloitsivat asiaa, koska se oli joidenkin mielestä mulle oikein. Onneksi ihmistä ei saastuta mitä hänen korvansa kuulevat, vaan se mitä hänen suustaan tulee.

Hate and judge as much as you like, it still won’t change anything.

Tehkää hyviä tekoja elämässä, se tekee ihmisestä onnellisen ja antaa niin paljon iloa omaan elämään. Mä oonkin nyt niin innostunut tästä muiden auttamisesta, että ollaan suunnittelemassa uutta super hauskaa haastetta Suomalaisille fitnetin kautta, jonka tuotosta aijomme Jussin kanssa lahjoittaa osan hyväntekeväisyyteen.

Peace ! <3


20 tammi

Posted at 21:17h in Yleinen by
0 Likes

Heippa!

Halusin kirjottaa teille asiasta, josta multa usein kysytään; luoko julkinen ammatti paineita ja ahdistaako julkisuus? 

Blogini alkoi nousemaan vuonna 2012 ihmisten tietoisuuteen ja oon ollut vuodesta 2013 enemmän tai vähemmän mediassa, kuten telkkarissa, radioissa ja lehdissä. En koe olevani mikään suuri julkkis, enkä oleta ihmisten tietävän kuka olen, mutta Suomi on pieni maa ja pienempikin medianäkyvyys luo nopeasti täällä tunnettavuuden. Lisäksi yksi ammateistani, blogaaminen on hyvin julkista puuhaa sekä on hyvin kasvava ammatti ja näkyvä sellainen. Minunkin blogillani on kuitenkin parhaimpina kuukausina yli 300 tuhatta uniikkia lukijaa kuukaudessa.

Vaikka ”julkisuuteni” on pientä, niin tietynlaisen tarkkailun alla olen tottunut olemaan. Jos mut nähdään jossain jonkun kanssa niin aina saan vastata juorulehtien kysymyksiin ja olla ylipäätään todella tarkka mitä laitan ja minne laitan esille asioita ja liikkeitäni elämässä.

Olen hyvin paljon vältellyt juorulehtien palstoja, enkä koskaan ”antanut” itsestäni sisältöä näihin lehtiin. En pidä ihmisiä jotka antavat juttuja juorulehtiin lainkaan huonompina, mutta en ole tähän päivään asti kokenut sen olevan omalla mukavuusalueellani esimerkiksi esitellä kotiani. Mielelläni taas kirjoitan esimerkiksi FitBodyyn kolumnia ja teen alani juttuja yhteistyönä lehtien sekä median kanssa.

Olen kuitenkin aina ollut tietyllä tavalla hyvin avoin elämästäni, kunhan saan tehdä sen oma-aloitteisesti. Esimerkiksi isäni kuolemasta kielsin lehtiä kirjoittamasta, mikä oli todella hieno asia että asialla ei lähdetty mässäilemään mediassa, sekä sain kertoa asiasta itse omilla sanoillani sekä omassa blogissani.

Vaikka olenkin hyvin avoin, niin olen oppinut pitämään tietyt asiat omana tietonani. Niin blogissa, kuin tosielämässä. Suomessa varsinkin on parempi kun pitää isommat askeleet omassa tietoisuudessa…Olen myös tarkka siinä, että säilytän läheisieni yksityisyyden. Omista asioista voin kertoa yllättävänkin avoimesti, mutta en tietenkään kenenkään muun asioista ilman heidän lupaansa. Onkin taitolaji olla samaan aikaan hyvin yksityinen henkilö, mutta kuitenkin tehdä se niin, että antaa lukijalle kuvan, että avaisin hyvin paljon elämääni.

12510410_10153340819005794_7108544962939873323_n

Oon saanut todella paljon voimia ja energiaa matkustelusta, mikä varmasti näkyy myös blogissa. Dubaista tullessani olin täynnä energiaa ja hyvää fiilistä, sama Espanjasta palatessani. Olen myös tietenkin hyvin onnellinen tällä hetkellä, kiitos maailman ihanimman miehen. <3

On ollut ihanaa olla kotonakin välillä, vaikka kova ikävä onkin Nikoa. Huomasin kuitenkin, että aloin hyvin nopeasti väsymään Suomessa ja olen viihtynyt lähinnä vain kotona omissa oloissani, pakollisissa fyysisissä työasioissa sekä treeneissä, niinkuin Suomessa yleensä vietänkin aikani.

Kuitenkin, itse otsikkoon. En ennen ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta olen tullut siihen tulokseen, että julkisuus todellakin on pieni alitajuinen rasite, johon kuitenkin tottuu. Minut näkee kaupungilla aina joko treenivaatteissa, lähinnä harjaamattomalla tukalla hyvin rennosti pukeutuneena.Mun lähikauppa on Kampin kauppakeskuksen K-market, joka tietenkin on täynnä ihmisiä, joten olen tottunut esiintymään millon missäkin muodossa, sekä olen aina sanonut ettei mua haittaa laisinkaan jos ihmiset sattuvat tunnistamaan mut vaikka en olisi parhaimmillani, mutta nyt olen huomannut, että kyllä mua kuitenkin jossain alitajuisessa mielentilassa ahdistaa. Kaupungille mennessäni suojaudun usein lippiksen ja huivin alle. Äkkiä pakolliset asiat hoitamaan ja kotiin.

Ulkomailla ollessani tunnen vapautta. Tuntuu että on aivan mielettömän helppoa hengittää, saa mennä ihan randomina mihin tahansa ja saa sellaisen tietyn oman rauhan kaikkeen tekemiseen. Salilla oon aivan ihanaa olla super random tyyppi ja se on niin vapauttavaa!

Mulle aina moni kaveri tai perheenjäsen huomauttaa, jos kävellään kaupungilla ja ihmiset tuijottaa, kuiskailee tai osottelee. Itse en oo vuosiin kiinnittänyt asiaan huomiota. Porhellan niin kiireisesti aina paikasta A paikkaan B, ettei ole aikaa katsella mitä ympärillä sen enempää tapahtuu, mutta jostain syystä nyt huomaan asian todella dramaattisesti ja olen jopa hieman huomannut kiusaantuneeni asiasta. Olen myös huomannut, että ajattelen sitä jonkin verran arjessa.

Mielenkiintoista. Olen kuitenkin ihminen joka myös nauttii huomiosta, ihmisten kanssa olemisesta, juttelemisesta vieraille ihmisille sekä kaikenlaisesta sosialisoimisesta. On aina todella kivaa kun joku lukija tulee juttelemaan ja kertomaan mielipiteensä. On siis jännää huomata, että koenkin yllättäen jonkinlaista helpotusta ollessani ”vierailla mailla”. Voisi yhtä hyvin olla, että täysin randomina olo ahdistaisi, mutta ei laisinkaan.

Mä en oikeen tiedä kannattaisko mun julkaista tätä tekstiä vai ei, koska mä en oo ikinä ennen kokenut asiaa näin, päin vastoin, oon aina vastannut kysymykseen ”ahdistaako kun ihmiset tunnistaa sut kadulla”, että ei laisinkaan. Ehkä tää on jokin hetkellinen fiilis tai ehkä en ole koskaan huomannut pientä ahdistusta asiassa, koska olen oppinut elämään sen kanssa.

No anyway. Tekstin ei sinänsä ole tarkoitus olla negatiivinen. Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani ja kuten sanoin, on aina ihanaa jos lukija tulee juttelemaan tai vastaantulijalta saa hymyn tervehdykseksi. 🙂

Sen mä kuitenkin sanon, että voi jumalauti minkälaisen jalkatreenin vedin tänään. Sekoitin plyotreeniä ja voimaliikkeitä. No, 40kg kyykky tuntui hyppysarjojen jälkeen about kerrostalolta selässä. 😀 Näitä treenejä löytyy fitnet.fi sivuston verkkovalmennuksista, kuten bikini biblestä sekä fit for bikini treeniohjelmista, joista on tänäänkin tullut paljon henkilökohtaista, positiivista palautetta!  Tässä yksi blogiin tullut:

”Moi! Pakko tulla sanomaan että Fitnetin bikini bible on ihan huippu! Olen ostanut aikasemmin erään toisen firman valmennuksia ja ne eivät ole olleet mitään tähän verrattuna. Huippu duunia olette tehneet!!

Jenni”