24 touko Miten pelata kortit oikein elämässä?
Housut ja paita: House of Brandon/ Kengät: River Island/ Takki: HM X BALMAIN/ Lasit: Louis Vuitton/ Laukku: Chanel
Ollaan Marren kanssa juteltu siitä, miten kiinnostuneita ihmiset ovatkaan muiden elämistä. Marre on kertonut mulle, miten mulle aivan tuntemattomat ihmiset hyvin usein kyselevät elämästäni ja saattavat jopa väheksyen puhua, miten mä vaan bloggailen ja hengailen päivät pitkät. Voiko blogilla muka elää? No, viimeksi kun vilkaisin, niin Ruotsissa blogaajat ovat jo vuosia tehneet 8 miljoonan liikevaihtoja blogeillaan. Suomessa se tulee lapsen kengissä perästä, mutta muutaman vuoden aikana ollaan jo menty suuri harppaus eteenpäin. Yritykset ymmärtävät, miten hyvä markkinointiväline blogit ovat, onhan kokemus tuotteesta/palvelusta/ruoasta/juomasta, mistä tahansa aina aidompi oikean henkilön kautta, kuin anonyymisti lehdissä/mainoksissa, jutut on helpompi kohdistaa tietylle ryhmälle ja yleensä tietynlaisen blogin lukijoita kiinnostavat juuri seuraamiensa blogaajien kokemukset ja vinkit, sillä usein lukijat samaistuvat blogaajaan ainakin jollain tavalla.
Mulla menee päivästä helposti 3-5 tuntia blogijuttuihin, on se sitten itse tekstin/kuvien/sisällön tuottamista, koulutuksia, tilaisuuksia tai pelkästään sähköpostien avaamiseen, joita mulle tulee arkipäivisin useita kymmeniä. Blogi ei tietenkään ole ainut työni, vaikka sillä hyvin pärjäisinkin, vaan teen myös paljon liikuntaan, hyvinvointiin, urheiluravitsemukseen sekä valmentamiseen liittyviä töitä. Sen lisäksi mulla on Suomessa jonkin verran kuvauksia.
Yleensä mulla on myös samalla menossa 1-3 projektia, joissa olen mukana joko järjestäjänä tai sisällön tuottajana, joten kyllä päiviin riittää kaikenlaista. Olen myös yhtenä omistajana fitnet.fi sivustolla, jossa myös riittää hommaa blogiportaalin ja valmennuksien sekä jatkuvan kehityksen kanssa päivittäin.
Tämän kaiken lisäksi treenaaminen on osa arkeani ja yksi energianlähteeni. Fitness elämäntapana on osa mua ja myös yksi isoja juttuja mun urani kannalta, mutta voin rehellisesti sanoa, että fitnesksessä kisaaminen on mun nykyiseen elämäntilanteeseen ja draiviin huonoin laji jossa voin ikinä kisata. Ensimmäisellä kisadieetilläni pystyin järjestämään asiani niin, että kirjoitin blogia sekä tein valmennuksia. Lopussa jätin fyysiset valmennukset pois ja tein pelkästään etänä, sillä olin sen verran väsynyt jää-pää, ettei musta ollut yksinkertaisesti reilua valmentaa ketään, kun et pysty antaa itsestäsi kaikkea sille asiakkaalle. Olin myös aivan liian väsynyt valmennuksien jälkeen, sillä sillon sun täytyy olla 110% läsnä ja hereillä kokoajan. Tsempata toinen loppuun asti ja olla tarkkana.
Tällä hetkellä mä en todellakaan tiedä, miten mä jaksaisin vetää 2 x treenit päivässä miinuskaloreilla. Mä olin Sunnuntaina ulkona Suomen pelin jälkeen ja eilen mua suorastaan vitutti että olin valvonut ja juonut alkoholia, sillä mun pää oli aivan jumissa. Sen seurauksena en saanut puoliakaan töistäni valmiiksi ja tänään joudun hoitamaan lähes kahden päivän duunit. Duunit on mulle niin tärkeä asia, että mä en siedä itseltäni lainkaan tollasta turhaa ajan tuhlausta. Yleensä mulla on hauskaa kun lähden ulos, mutta Sunnuntaina ei ollut edes mitenkään ihmeellistä, olisin paljon mielummin nukkunut hyvin ja ollut virkeä maanantaina.
Onneksi tein lauantaina kuitenkin töitä lähes koko päivän. Oikeestaan mulla ei ole ollut enää yli vuoteen mitään eroa mun viikonloppujen tai viikonpäivien kanssa, teen yleensä päivittäin ainakin jotain töitä. Varmasti tuttua jokaisella yrittäjälle.
Kisaamiseen palatakseni, en tiedä onko musta siihen, että mä voisin enää hillua pää jäässä ja jumittaa kuolat poskella näillä vastuilla mitä mulla nykyään on hartioillani. Yrittäjyydessä tulee mukana suuret paineet ja vastuu, eikä niitä ole kovinkaan mukavaa kantaa väsyneenä mukanaan. Tiedän kyllä että mulla on maailman parhaimpia yhtiö- ja yhteistyökumppaneita, jotka varmasti auttavat ja tukevat mua kisakausilla, mutta mä en osaa sanoa, onko se kisaaminen mulle itselle sen arvoista, etten pysty repimään itsestäni täyttä potentiaalia duuneihin.
Kisakuumetta mulla on paljon ja ehdottomasti halua kisata vielä. Toisaalta mitä syvemmälle sitä itse menee business maailmaan, tietää, että loppujen lopuksi olen 6kk kisakaudella ja treenaan kisoihin lähes terveyteni kustannuksella, jolloin myös kannan oman korteni kekoon busineksessä, mitä kisaaminen loppujenlopuksi on.
Älkää ottako väärin, ei ole mitään väärää asiassa, että fitness kisatKIN, niinkuin monet muut kisat, ovat jonkun ihmisen business. Tarkoitan vain asialla sitä, että olenko minä valmis luopumaan hetkeksi omasta täydestä potentiaalistani mennä työelämässä täysillä, jotta voin kisata.
Meininki on muutenkin muuttunut hyvin paljon siitä, kun kisaaminen tuli omiin suunnitelmiin. Sillon oli hieman noloa tietyissä piireissä käydä salilla ja harrastaa fitnestä, ketään ei kiinnostanut miten joku treenaa, mutta nykyään se on päinvastoin. Mulla on todella kova halu vielä kisata ja varmasti kisaankin, mutta taistelen jopa hieman omassa mielessäni siitä, haluanko olla enää osana tiettyjä asioita. Olen hyvin vakavasti harkinnut jopa että kisaisin ulkomailla kaikessa rauhassa, sillä mä en tarvitse ketään nostamaan mua jalustalle kisaamisen vuoksi, joka on mulle henkilökohtaisen kehityksen ja intohimon toteuttamista. On hienoa että fitness on noteerattu mediassa, mutta muistan kun kisasin ensimmäisen kerran, niin kieltäydyimme esimerkiksi Seiskan haastatteluista, sillä ajattelin että se ei ole urheilijalle oikea palsta. Mua jopa hävetti se, että olin ollut tositv sarjassa ja toivoin ettei kukaan muistaisi asiaa. Halusin olla urheilijana uskottava.
Nykyään viihdelehdet ovat yksi iso osa Suomen fitnesskulttuuria ja ihmiset, jotka ovat ns. dissanneet viihdealan julkkiksia, antavat itse haastatteluja näihin lehtiin. Huvittavan moni ihminen, joka on muakin kiusannut seiskan artikkeleiden vuoksi, jakavat nyt omille sivuilleen artikkeleita, jossa heidän nimi mainitaan. Hih.
Lehdet ovat toki oikeutettuja kirjoittamaan kenestä haluavat ja ihmiset usein päätyvät palstoille ilman omaa haluaan, mutta koin ettei se ole oikea paikka urheilijalle antaa haastattelua. Halusin ikäänkuin kunnioittaa lajia olla jakamatta sitä lehteen, jota koin paheksuttavaksi näissä piireissä ja siinä olin väärässä.
Tarkoitukseni ei ole ollenkaan dissata kenenkään valintoja tai fitneksen suuntaa. Ainoastaan punnita sitä, mitä itse saan kisaamisesta ja mitä se multa mahdollisesti ottaa. Mulle on tarjottu mielettömiä tiimipaikkoja, sponsoreita ja valmentajia ihan PRO tasolta, mutta tällä hetkellä mulla on myös niin kova halu elää itselle ja katsoa omaa potentiaalia työelämässä. Aikaa kun saisi vaikkapa muutaman tunnin päiviin lisää, niin saattaisi jopa hyvinkin onnistua. Treenitkään eivät ole kuitenkaan se isoin ongelma, vaan lähinnä se, että dieetti usein huonontaa unenlaatua, vähäiset hiilarit sumentavat järjenkulkua ja väsymys tekee olon hieman humalaiseksi. Pystynkö kantaa vastuuni ja käsitellä paineita kisadieetillä?
Ihmetellään ja katsotaan joskos elämä raivaisi mulle aikaa ja energiaa ;). En tosin tiedä, maltanko olla niitäkin käyttämättä johonkin luovaan. Hih. Miten sitä osaisikaan pelata kaikki kortit oikein elämässä…
Mitä te ootte mieltä?
