Mulla on otsikon mukainen aihe noussut viikon sisällä jopa kolmesti ajankohtaiseksi, joten ajattelin kirjoitella hieman aiheesta; ujo vaikö huonokäytöksinen?

Olin ystäväni kanssa eräällä studiolla kuvauksissa viimeviikolla. Studioon asteli nainen, jolle esittäydyimme ja jonka kanssa löysimme heti yhteisen puheenaiheen. Hän kuitenkin hyvin töykeästi teki selväksi, ettei meidän asia kiinnosta tippaakaan, sillä hänellä oli oma mielipide asiaan, josta ei keskustella. Valitettavasti en voi enempää avata aihepiiriä tai asiaa kuvauksiin liittyvän vaitiolovelvollisuuden vuoksi, mutta tilanteesta jäi todella tökerö fiilis.

Kuitenkin jälkeenpäin tapasimme naisen uudelleen ja hän olikin yhtäkkiä kuin eri ihminen jonka tapasimme aikasemmin. Ymmärsimme, että käyttäytyminen johtui ujoudesta sekä jännityksestä, eikä ollut meitä kohtaan mitenkään henkilökohtaista, vaikka se aluksi siltä hyvin vahvasti tuntuikin.

Lisäksi olen ollut muutamissa tilanteissa viimeisen viikon aikana, joissa olen saanut todella epämääräistä katsetta ja käyttäytymistä muutamilta henkilöiltä, mutta kuitenkin esimerkiksi somen puolella hyvinkin kannustavaa kommentointia. Veikkaan, että tässäkin kohtaa kyse on ujoudesta ja ihmisestä, jonka kanssa on vain itse avattava keskustelu, moikata ensin, jotta jää saadaan murrettua.

Vaikka mä ymmärrän ujouden täysin ja uskokaa tai älkää, mä olen itsekin aivan älyttömän ujo, kärsinyt 17 – vuotiaasta paniikkihäiriöistä ja esimerkiksi kammoksunut esiintymistä ihan älyttömästi, niin silti mä en välttämättä ihan allekirjoita sitä, että sen piikkiin on OK olla ilkeä tai töykeä muita kohtaan. Ajattelen näin, koska olen joutunut itse psyykkaamaan ja opettelemaan ujoudesta pois ja tekemään paljon työtä itseni kanssa, jotta pystyn esiintymään ja sivuuttamaan ujouteni. En edes ammattini puolesta voisi käyttäytyä epäasiallisesti ihmisiä kohtaan vain koska mun on vaikea hallita omaa jännittämistäni tai ujouttani. Mun tapauksessa ujous on piilotettu enemmänkin jonkinlaisen pelleilyn ja hauskutteluuden taakse.

Tän postauksen ideana ei kuitenkaan ole missään nimessä tuomita ujoja ihmisiä, vaan saada aikaiseksi keskustelua ja toivonkin, että ujoudesta kärsivät ihmiset jakaisivat täällä vinkkejä, miten ovat itse saaneet ujoutensa kuriin eri tilanteissa ja miten ujot ihmiset toimivat esimerkiksi työtilanteissa?

Mua on helpottanut muutamat harjoitukset ja ajatusmaailman psyykkaaminen.

  1. Mä olen kehittänyt itselleni selkeästi erilaisen ”työ-minän”, jonka suojista hoidan sosiaalisia tilanteita ja kohtaamisia muiden ihmisten kanssa. Työssä, jossa edustat itseäsi sun täytyy tietää millaisen kuvan haluat antaa muille itsestäsi. Varsinkin viimeisten vuosien aikana olen itse panostanut erityisesti läsnäoloon ja siihen, että olen entistä kiinnostuneempi muiden mielipiteistä sekä ajatuksista. En siis vain suorita työtilannetta kertomalla omat ajatukseni ja juokse tilannetta ohi ignooraamalla muiden ajatukset ja tunteet, vaikka niillä ei sinänsä olisikaan tekemistä työtilanteen kanssa. Silloin tilanteesta saa itsekin paljon kivemman kokemuksen, kun on aidosti läsnä ja suorittamisen sijaan kiinnostunut tilanteesta ja muista ihmisistä.
  2. Teen erilaisia hengitysharjoituksia ennen esimerkiksi jännittävään tilanteeseen menemistä. Käytän näitä myös stressin hallinnassa sekä unettomuudessta. Yksi lemppareita on 4-7-8 harjoitus. Harjoitus on helppo : hengitä sisään nenän kautta, laske neljään samalla kun vedät ilmaa keuhkoihisi. Pidätä hengitystä 7 sekunnin ajan ja sen jälkeen hengitä ulos kahdeksan sekunnin ajan, keuhkot ihan tyhjiksi. Kannattaa kokeilla, mun mielestä harjoitus ja ulos puhallus tuntuu todella vapauttavalta ja rauhoittavalta. 
  3. Muista, ettei kukaan ole niin kiinnostunut, että kiinnittäisi huomiota esiintymisessäsi tai ihmisiä kohdatessasi mihinkään pieniin mokiin tai asioihin, joista itse stressaat. Päin vastoin. Pieni takkuilu ja sekoilu on vain hauskaa, kun osaa nauraa itselleen!
  4. Hyvät käytöstavat, energisyys ja positiivisuus ovat asioita, jotka ihastuttavat. Älä siis anna ujouden antaa itsestäsi väärää kuvaa. Kerro jännittävässä tilanteessa avoimesti jos jännittää sekä kerro ja puhu ujoudestasi avoimesti enemmän. Silloin asian kanssa on sun ja myös muidenkin luontevampaa olla ja aiheesta ei tule niin dominoivaa, kun otat asian itse esille ja käsittelet aihetta.
  5. Hymyile niin paljon kun mahdollista. Hymy tarttuu ja antaa aina positiivisen kuvan, jännitti tai ei! Tämä on asia, johon olen itsekin joutunut panostamaan, sillä mun perus ilme on todella tuima. Varsinkin jos keskityn tai ajattelen jotain, saatan tuijottaa todella tuimasti ja kurtistaa kulmiani vihaisen näköisesti.

 


Heippa!

Halusin kirjottaa teille asiasta, josta multa usein kysytään; luoko julkinen ammatti paineita ja ahdistaako julkisuus? 

Blogini alkoi nousemaan vuonna 2012 ihmisten tietoisuuteen ja oon ollut vuodesta 2013 enemmän tai vähemmän mediassa, kuten telkkarissa, radioissa ja lehdissä. En koe olevani mikään suuri julkkis, enkä oleta ihmisten tietävän kuka olen, mutta Suomi on pieni maa ja pienempikin medianäkyvyys luo nopeasti täällä tunnettavuuden. Lisäksi yksi ammateistani, blogaaminen on hyvin julkista puuhaa sekä on hyvin kasvava ammatti ja näkyvä sellainen. Minunkin blogillani on kuitenkin parhaimpina kuukausina yli 300 tuhatta uniikkia lukijaa kuukaudessa.

Vaikka ”julkisuuteni” on pientä, niin tietynlaisen tarkkailun alla olen tottunut olemaan. Jos mut nähdään jossain jonkun kanssa niin aina saan vastata juorulehtien kysymyksiin ja olla ylipäätään todella tarkka mitä laitan ja minne laitan esille asioita ja liikkeitäni elämässä.

Olen hyvin paljon vältellyt juorulehtien palstoja, enkä koskaan ”antanut” itsestäni sisältöä näihin lehtiin. En pidä ihmisiä jotka antavat juttuja juorulehtiin lainkaan huonompina, mutta en ole tähän päivään asti kokenut sen olevan omalla mukavuusalueellani esimerkiksi esitellä kotiani. Mielelläni taas kirjoitan esimerkiksi FitBodyyn kolumnia ja teen alani juttuja yhteistyönä lehtien sekä median kanssa.

Olen kuitenkin aina ollut tietyllä tavalla hyvin avoin elämästäni, kunhan saan tehdä sen oma-aloitteisesti. Esimerkiksi isäni kuolemasta kielsin lehtiä kirjoittamasta, mikä oli todella hieno asia että asialla ei lähdetty mässäilemään mediassa, sekä sain kertoa asiasta itse omilla sanoillani sekä omassa blogissani.

Vaikka olenkin hyvin avoin, niin olen oppinut pitämään tietyt asiat omana tietonani. Niin blogissa, kuin tosielämässä. Suomessa varsinkin on parempi kun pitää isommat askeleet omassa tietoisuudessa…Olen myös tarkka siinä, että säilytän läheisieni yksityisyyden. Omista asioista voin kertoa yllättävänkin avoimesti, mutta en tietenkään kenenkään muun asioista ilman heidän lupaansa. Onkin taitolaji olla samaan aikaan hyvin yksityinen henkilö, mutta kuitenkin tehdä se niin, että antaa lukijalle kuvan, että avaisin hyvin paljon elämääni.

12510410_10153340819005794_7108544962939873323_n

Oon saanut todella paljon voimia ja energiaa matkustelusta, mikä varmasti näkyy myös blogissa. Dubaista tullessani olin täynnä energiaa ja hyvää fiilistä, sama Espanjasta palatessani. Olen myös tietenkin hyvin onnellinen tällä hetkellä, kiitos maailman ihanimman miehen. <3

On ollut ihanaa olla kotonakin välillä, vaikka kova ikävä onkin Nikoa. Huomasin kuitenkin, että aloin hyvin nopeasti väsymään Suomessa ja olen viihtynyt lähinnä vain kotona omissa oloissani, pakollisissa fyysisissä työasioissa sekä treeneissä, niinkuin Suomessa yleensä vietänkin aikani.

Kuitenkin, itse otsikkoon. En ennen ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta olen tullut siihen tulokseen, että julkisuus todellakin on pieni alitajuinen rasite, johon kuitenkin tottuu. Minut näkee kaupungilla aina joko treenivaatteissa, lähinnä harjaamattomalla tukalla hyvin rennosti pukeutuneena.Mun lähikauppa on Kampin kauppakeskuksen K-market, joka tietenkin on täynnä ihmisiä, joten olen tottunut esiintymään millon missäkin muodossa, sekä olen aina sanonut ettei mua haittaa laisinkaan jos ihmiset sattuvat tunnistamaan mut vaikka en olisi parhaimmillani, mutta nyt olen huomannut, että kyllä mua kuitenkin jossain alitajuisessa mielentilassa ahdistaa. Kaupungille mennessäni suojaudun usein lippiksen ja huivin alle. Äkkiä pakolliset asiat hoitamaan ja kotiin.

Ulkomailla ollessani tunnen vapautta. Tuntuu että on aivan mielettömän helppoa hengittää, saa mennä ihan randomina mihin tahansa ja saa sellaisen tietyn oman rauhan kaikkeen tekemiseen. Salilla oon aivan ihanaa olla super random tyyppi ja se on niin vapauttavaa!

Mulle aina moni kaveri tai perheenjäsen huomauttaa, jos kävellään kaupungilla ja ihmiset tuijottaa, kuiskailee tai osottelee. Itse en oo vuosiin kiinnittänyt asiaan huomiota. Porhellan niin kiireisesti aina paikasta A paikkaan B, ettei ole aikaa katsella mitä ympärillä sen enempää tapahtuu, mutta jostain syystä nyt huomaan asian todella dramaattisesti ja olen jopa hieman huomannut kiusaantuneeni asiasta. Olen myös huomannut, että ajattelen sitä jonkin verran arjessa.

Mielenkiintoista. Olen kuitenkin ihminen joka myös nauttii huomiosta, ihmisten kanssa olemisesta, juttelemisesta vieraille ihmisille sekä kaikenlaisesta sosialisoimisesta. On aina todella kivaa kun joku lukija tulee juttelemaan ja kertomaan mielipiteensä. On siis jännää huomata, että koenkin yllättäen jonkinlaista helpotusta ollessani ”vierailla mailla”. Voisi yhtä hyvin olla, että täysin randomina olo ahdistaisi, mutta ei laisinkaan.

Mä en oikeen tiedä kannattaisko mun julkaista tätä tekstiä vai ei, koska mä en oo ikinä ennen kokenut asiaa näin, päin vastoin, oon aina vastannut kysymykseen ”ahdistaako kun ihmiset tunnistaa sut kadulla”, että ei laisinkaan. Ehkä tää on jokin hetkellinen fiilis tai ehkä en ole koskaan huomannut pientä ahdistusta asiassa, koska olen oppinut elämään sen kanssa.

No anyway. Tekstin ei sinänsä ole tarkoitus olla negatiivinen. Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani ja kuten sanoin, on aina ihanaa jos lukija tulee juttelemaan tai vastaantulijalta saa hymyn tervehdykseksi. :)

Sen mä kuitenkin sanon, että voi jumalauti minkälaisen jalkatreenin vedin tänään. Sekoitin plyotreeniä ja voimaliikkeitä. No, 40kg kyykky tuntui hyppysarjojen jälkeen about kerrostalolta selässä. :D Näitä treenejä löytyy fitnet.fi sivuston verkkovalmennuksista, kuten bikini biblestä sekä fit for bikini treeniohjelmista, joista on tänäänkin tullut paljon henkilökohtaista, positiivista palautetta!  Tässä yksi blogiin tullut:

”Moi! Pakko tulla sanomaan että Fitnetin bikini bible on ihan huippu! Olen ostanut aikasemmin erään toisen firman valmennuksia ja ne eivät ole olleet mitään tähän verrattuna. Huippu duunia olette tehneet!!

Jenni”