”Siis mä en ikinä laittais noita jalkaan!”

Kirjoitin varmaan muutama kuukausi sitten, miten olen huudellut, että en koskaan laittaisi pyöräilyshortseja jalkaan ja kas kummaa, tänään ne sujahtivat ensimmäisen kerran mun päälle. Heh. Sorruin siis näihinkin, niinkuin moniin muihinkin, mitä olen vannonut ikuisesti vältteleväni.

Yhdistin shortsit isoon huppariin, joka on myös sen verran pitkä, että ylettyy pakaroiden yli. Vielä en ole niin ihastunut, että voisin tepastella näissä vaikkapa pelkän t-paidan kanssa. Toinen vaihtoehto, johon voisin shortsit yhdistää ovat jokin rock- henkinen, isompi t-paita ja oversize bleiseri.

En edelleenkään ole sitä mieltä, että pyöräilyshortsit sopisivat mun kropalleni kovinkaan hyvin tai olisivat mulle se täydellinen valinta, mutta pakko myöntää, että mukavat ne ainakin ovat. :D Shortsit sain Chiquellin verkkokaupasta ja ovat materiaaliltaan mukavan paksut, eli ei tunnu siltä, että olisi alusvaatteilla lähtenyt ulos. Mulla on paljon nimittäin sellaisia hameen alle laitettavia shortseja, jotka ovat muuten hyvin samanlaiset, mutta paljon paljon ohuemmat. Sellaisia ohuita olen joskus hypistellyt vaatekaupoissa.

Oltiin tänään myös uimassa Natalian kanssa. Ilma oli täydellinen: aurinko paistoi ja lämpötila näytti noin 20 astetta. Muhun tarttuu aurinko niin hyvin, että olen saanut muutaman uintikerran jälkeen ihan mielettömät uikkari rajat. :D Uin aina speedon uimapuvussa, joten siitä tuleekin aika hauskat rajat, ”hieman” isommat kuin bikineistä.

Takareisikin on päivä päivältä taas parempi ja yritän todennäköisesti ensiviikolla kokeilla ensimmäisiä lenkkejä. Ehkä. On nimittäin toinenkin syy, miksi en ole pystynyt hetkeen juoksemaan, josta en ole lainkaan puhunut.  Teistä varmasti osa on huomannut, että olen joka vuosi todella usein poskiontelontulehduksessa. Tänä vuonna niitä on ollut jo aivan liian monta ja itseasiassa koska en halunnut ottaa taas uutta antibioottikuuria, edellinen tulehdus on jäänyt päälle niin, että olen ollut meidän Italian reissua edeltävästä viikosta saakka tukossa. Oireet eivät ole onneksi pahimmasta päästä, mutta nenä vuotaa jatkuvasti, päätä särkee usein ja olo on ajoittain todella väsynyt. Myös ääneni on todella tukkoinen ja sen kuulee, että poskiontelot ovat täynnä. Lääkärini halusi kuvata mun poskiontelot tällä viikolla ja nyt odottelen, mitä sieltä löytyy.

On todella ärsyttävää, kun on tavallaan jatkuvasti puolikuntoinen ja olo ei vain mene tästä eteenpäin. Jos poskionteloista ei löydy mitään kummallista, niin toinen vaihtoehto on, että olen pahasti allerginen jollekkin, sillä aivastelen myös jatkuvasti.

Ei siitä sen enempää. Sitten kun päästään eteenpäin ja selvemmille vesille, niin pystyn kertomaan enemmän. Toivon vaan niin paljon, että pääsisin tästä ikuisesta flunssasta ja takaisin taas treenien pariin. Olisi tietenkin myös helpottavaa saada jatkuville poskiontelontulehduksille jokin syy. Tiedän jo sata varmasti, että kun syksy tulee niin siitä lähtee taas uudet syysflunssat, jotka ovat samantien myös mun poskionteloissa… :D

Onko kellään muulla ollut samanlaisia ongelmia ?

 


Kesä”loman” jälkeen ei haittaa yhtään palata arkeen. Päinvastoin. Pidin kesän aikana aika kevyttä linjaa blogin kanssa, mutta muuten töitä on tehty paljon. Olen ottanut someani enemmän omaan haltuuni ja ollut henkilökohtaisesti enemmän asiakkaiden kanssa tekemisissä; normaalisti se menee usein jonkun muun kautta, sillä en muiden töiden ohella ole kerinnyt keskittymään kaikkeen. Se, että toteuttaa kamppikset ja yhteistyöt itse alusta loppuun, viel paljon enemmän aikaa kuin se, että saan valmiin briiffin ja aikataulut.

Lomailu ja stressitön oleskelu tekee kaikille hyvää. Mä en kuitenkaan pysty siihen kovinkaan pitkään, vaan alan hyvin nopeasti kehittelemään jo jotain tekemistä, usein tietenkin työhön tai treeneihin liittyvää. Yrittäjänä tietenkin on vielä se paine jatkuvasti takaraivossa, että jos mä en tee töitä niin rahaa ei myöskään tule. Ja se on varsin rasittava seikka, että kuluthan eivät koskaan lomaile. :D

linda manuella

 

Mitä mä EN odota.

Loppukesä ja syksy ovat mielestäni todella raikasta aikaa; sillon on ihanaa vielä ulkoilla ja lenkkeillä. Saa alkaa pukeutumaan paksummin ja housut jalassa ei sula, mutta mekossakin saattaa vielä pärjätä, kunhan on lämmin takki. Usein myös syksyllä alkaa aina joku uus kiva juttu ja niin nytkin – hain avoimeen taas opiskelemaan.

Mitä mä taas en odota on talvi ja sen harmaus. Valkoinen, kunnon talvi ei haittaa, mutta harvemmin niitä kauniita talvipäiviä on liikaa täällä Helsingissä. Kuvaaminen on usein talvisin todella vaikeaa; päivässä on pahimmillaan vain tunnin verran valoa ja usein kuvat täytyy ottaa huonon sään vuoksi sisällä. Kuulostaa pikkujutuilta, mutta Suomessa ammatikseen bloggaavallee tämä on yllättävän suuri haaste. Talvisin on myös usein energiat nollissa valottomuuden vuoksi ja elämä tuntuu välillä yllättävän raskaalta henkisesti… :D

Olen salaa haaveillut, että tänä vuonna olisi aivan ihanaa lähteä hieman eksoottisempaan kohteeseen talvea pakoon. Ehkäpä esimerkiksi uudeksi vuodeksi olisi ihanaa matkustaa jonnekkin kauemmas.

linda manuella

Paita: Nelly.com / Housut: Gina Tricot (varmaan vuonna 2012 ostettu)

 


Noin 3 viikkoa sitten oltiin kavereiden kanssa viettämässä mökkiviikonloppua. Pelailtiin kaikenlaisia pelejä, kuten esimerkiksi mölkkyä ja rantalentopalloa. Olen nuorena harrastanut lentopalloa hetken ja vaikka sitä harrastusta ei puolta vuotta pidempään tainnut kestää, niin pidän siitä todella paljon. Lenttis ja nyt myös rantalenttis on hauskuudesta huolimatta mulle ilmeisesti huonon onnen laji; olen nimittäin aikoinaan mm. nyrjäyttänyt siinä kahdesti nilkkani ja nyt myös reväyttänyt reiteni.

Yeah, saan todistetusti spagaatin!

Olen harjoitellut lapsesta saakka spagaatin tekoa monesti tuloksetta. Olen päässyt useasti pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että täydelliseen spagaattiin olisi vain muutamia senttejä matkaa, mutta ikinä en ole päässyt kunnolla loppuun saakka venytyksessä. Ei vaan veny, ei sitten millään. Pienenä jopa haaveilin pulttaavani olkkariin kahvat, joilla saisin vedettyä spagaatin väkisin loppuun saakka. Niin paljon halusin oppia sen.

Mökkiviikonlopun aikana vedin kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäisen spagaattini. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään tarkoituksellista, vaan syöksyessäni hiekalla pallon perään, lähti venytykseni hieman pitkäksi ja jalkani lähtiessä hiekan mukana alta löysin itseni pian täydellisestä spagaatista.

Se sattui ihan saaaaaaakelisti. Myös ääni, joka tuli takareiteni revähdyksestä oli sen verran pelottava, että hetken jo luulin tilanteen olevan todella paha. Muutamaan tuntiin en pystynyt liikkumaan lähes lainkaan, sen jälkeen toisella jalalla kävely onnistui niin, että roikuin kaverissa kiinni ja muutamien tuntien sekä KKK hoidon jälkeen pystyin joten kuten ontumaan.

Vieläkin toinen jalka tulee hieman perästä, eli ei ota käskyä ihan normaalisti vastaan eikä tunnu vahvalta, mutta mitään älyttömiä kipuja ei onneksi ole, ellen lähde tekemään jotain nopeita liikkeitä tai liian pitkiä ojennuksia vaikkapa askelissa.

Uiminen auttaa

Tässä ei ihan hirveesti jää vaihtoehtoja liikkumiselle hetkeen. Olen pyrkinyt päivittäin venyttelemään jalkaa ja rohkeasti antamaan sille kuormitusta arjessa. Kuitenkaan esimerkiksi juoksemista en uskaltaisi vielä kokeilla.

Uiminen on ollut ihan mielettömän hyvä tapa kuntouttaa reittä; olen ottanut potkujen kanssa varovasti ja uinut kilsan matkoja kerrallaan rauhallisesti. Jokaisen uinnin jälkeen jalka menee hetkeksi kipeämmäksi, mutta on selvästi seuraavana päivänä parempi.

Natalia on saanut mut muutenkin innostumaan uimisesta. En ole niinkään uimahallien fani; koen uimahallissa käymisen kovin työlääksi. Johtuen varmasti pelkästään tottumattomuudesta. Koinhan salilla käymisenkin aluksi todella aikaa vieväksi prosessiksi. :D Kuitenkin tuolla Allas sea poolilla on niin kivaa käydä, kun saa uida ulkona! Siinä saa samalla raitista ilmaa ja liikuntaa. Niin kivaa, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

Pieni vinkki: arkiaamuisin altaalla ei ole kuin muutamia ihmisiä, joten siellä on ihanan rauhallista ja paaaaljon tilaa uida.

 


Eilen oli niin huippu päivä! Heittämällä yksi parhaimpia PR- tapahtumia missä olen aikoihin ollut. Marsaana oli järjestänyt yhdessä Lidl:in kanssa vaikuttajille päivän Mönkijäsafarilla. Ideana oli testailla tänään myyntiin tulevaa Lidl:in ulkoiluvaatteita hauskan tekemisen parissa ja ei olisi voinut enempää mennä aktiviteetin valinta nappiin. Oli niin hauskaa !!

Sini (ananasraaste) oli mun kyydissä koko matkan ajan, sillä sen lisäksi, että Sinin silmälasit jäivät kotiin, on hänellä huonoja muistoja tälläisilla vehkeillä ajamisesta. Mä olen jonkin verran nuorena ajellut kaikenlaisilla pyörillä ja ajanut myös moottoripyöräkorttia, joten suorastaan rakastan kaikenlaisia pyöriä ja mönkijöitä.

Sini oli ihan paras kyytiläinen ja meillä oli ihan super hauskaa niin tuolla metsässä, kuin myöskin pellolla. Saatiin lopuksi ajaa ihan täysillä ja hitto miten hauskaa oli slaidata siellä pellolla. :D Kaikki olivat aivan fiilareissa siitä, miten hauskaa meillä oli. Hiki tuli ja suu oli kipeä hymyilemisestä koko jengillä!

Mönkkärisafarin järjesti meille Pois Tieltä! – yritys ja pakko vinkata, että aivan mielettömän hauska idea polttareille tai vaikkapa synttäreille aktiviteetiksi. Menisin vaikka heti uudestaan.


HELLOO

Miks musta tuntuu, että Flow’n jälkeen alkaa aina syksy? Kuinka moni on kaivanut jo syystakit sekä neuleet kaapista? Jos ollaan rehellisiä, niin olen yllättävän hyvällä fiiliksellä tulevasta syksystä.

Flow oli supeeeeer hauska; erityisen iso kiitos kaikille, joiden kanssa tuli heiluttua viikonloppu. Viikonloppu täynnä aivan ihania keikkoja ja uusia artisti-ihastumisia, niin herkullista ruokaa sekä paljon iloisia ihmisiä. Flow’ssa ehdottomasti yksi parhaita asioita on kavereiden näkeminen ja heidän kanssaan ajan viettäminen hauskassa ympäristössä.

Hymyilyttää, kun muistelen mitä kaikkia kommelluksia sattui ja miten fiiliksissä oltiin. Kaadoin toisena päivänä punaisella kastikkeella varustetut safkat valkoiselle paidalleni & otettiin vanhoja kunnon selfieitä keikalla. Todella nopeasti joku tulikin tarjoamaan apua kuvien ottamiseen… Ilmeisesti selfiet eivät ole tekemässä paluuta. :D

Tarkoitus oli viettää kaikki kolme päivää festareilla, mutta rehellisesti sanottuna jo lauantaina alueelle lähteminen oli erittäin hidasta ja vaikeaa. Sunnuntaina en edes yrittänyt nousta ja hyvä niin, sillä menihän siinä taas muutama päivä palautuessa.

Multa ei löytynyt puhelimesta kuin muutama hassu kuva festareilta ja loput olen ruinannut muilta. Eikös se ainakin ole hauskan ja onnistuneen viikonlopun merkki, jos ei ole muistanut edes kuvailla mitään? Mulla on muutenkin ollut viimeisten kuukausien ajan ajatus täysin muualla kuin kuvaamisessa, enkä ole muistanut kuvata oikeastaan mitään. Jälkeenpäin harmittaa, kun ei löydy mitään muistoja. :D