17 joulu Jouluhulluutta

Heippa!

Nyt rupee tää mamma olee terve pikkuhiljaa. Enää vaan nokka tukossa, eli tuhisen vieläkin sen verran että saa treenit odottaa. On tässä 4 vuoden aikana opittu ettei kannata hirveesti treenailla, vaikka edes hieman kipeenä! Sen jälkeen ollaan monta viikkoa himassa…. koulussakin kun opiskelin niin yks mun luokkalainen sai pienen flunssan vuoksi sydänlihastulehduksen, kun ei malttanut olla lenkkeilemättä. Siinä sitten istuikin loppuvuoden, kun jo kävely nosti sykkeen pariin sataan. Ei hyvä! Varsinkin kurkkukipu ja angiina on sellaisia, joiden kanssa ei tule leikkiä. Yksi helpoiten sydänlihastulehduksen aiheuttaja.  Malttia siis kaikki kipeänä olevat, tuntuu että joka toinen on jonkinlaisessa flunssassa tällähetkellä, ja voi pojat miten sitkeä tää on.

Tänään kävin hieman ostelemassa joululahjoja, vihdoin! Itse oon sanonut kieltäytyväni lahjoista, jopa Joelin kanssa ollaan sovittu ettei osteta toisillemme mitään vaan säästetään johonkin järkevämpään. Uudet puhelimet tosin tarvitaan molemmat, joten ne olkoot Joululahjat toisillemme, kun tulee muutenkin tarpeeseen. Mun samsungista on mikki rikki ja Joelin iPhone tilttailee vähän väliä 😀 

tänään shoppaamassa.

On muutenkin ihanaa ostaa perheelle lahjoja, mutta en vain ymmärrä missä kohtaa roolit vaihtui. Vielä hetki sitten olin se joka antoi jouluksi kilometrin mittaisen lahjalistan ja kisasin veljien kanssa kellä on isoin lahjavuori.   

Mulla on ollut joulu jo marraskuusta asti. En malttanut olla ostamatta valkoista kuusta heti kun niitä alkoi ilmestymään ja koristella sitä olkkariin. Jouluvalojakin on ollut jo jonkun aikaa, sekä tietenkin jäätävät määrät kynttilöitä jokapuolella huushollia 😀

Nyt on sitten poka lahjat ostettu ja pian alkaa hirrrrveä paketoiminen! 😉 Jouluksi matkustan Joelin kanssa Merikarvialle perheen luokse. Oltiin viime joulu helsingissä ja tuntui vähän orvolta. Maalla on niin mukavaa kun mummu tekee kunnon joulu mätöt ja kaikki on niin lepposta. Ja legendaariset Merikarvian joulupäivän bileet odottaa! 😉 Viimevuonna missasin.

Onko teillä jo lahjat ostettuna? Entä ostitteko itsellenne? 🙂 Jos ei oo hyvää lahjaa löytynyt niin multakin saa ystäville tai itselleen ostettua treeni-ja ruokaohjelmia jotka on räätälöity omien tavotteiden mukaan ja henkilökohtaisesti asiakasta varten! Tavoitteena voi olla kehonkoostumuksen muuntaminen (kiinteytys), laihdutus, lihaksen keräys massana, tai muuten vain vaikka elämäntapamuutos ensivuotta varten!

Eli jos kiinnostaa panostaa terveyteen ja omaan kehoon tai ilahduttaa kaveria niin ruokaohjelman saa 50e + ALV ja treeniohjelman 60e + ALV 🙂 lisää voi kysyä sähköpostitse fit4ever@hotmail.fi 

Katselin tuossa omia vanhoja kuvia ja kyllä hieman hymyilytti kun vertasi näitä kahta keskenään:

2012 kesä vs. 2013 syksy/talvi

Kumpi miellyttää sua enemmän?

13 joulu Terveys

Heippa !

Meikäläinen on ollut hieman kipeänä ja poissa pelistä, joten siksi tää syvä hiljaisuus blogissa.

Ajattelin tänään vähän pohtia liikunnan iloa. 

Kuinka moni teistä oikeesti rakastaa kuntosalitreeniä? Ei välttämättä kovin monikaan, eikä se mitään. On hieman harmi, että tämä fitness ilmiö saa ihmiset ajattelemaan, että vain sali on se ainoa ja oikea tapa päästä kuntoon. PYH! Tapoja on monia ja jokaisen tulee löytää se omansa.

Kun mä olen salilla, vedän lipan päähän, musan täysille ja lähden painamaan veren maku suussa ja mä oikeesti rakastan sitä, niin sairaalta kuin se kuulostaakin. 

Jos mut laittaa ryhmäliikuntatunnille tai vaikka uimaan, mä aivan varmasti provosoidun tai v**tuunnun ja mä en saa siitä mitään muuta kun aiheen kiukutella koko loppupäivän. En voi sietää mitään ”jumppapamppipomppuhyppypymppy” tunteja tai spinningiä kuumassa salissa jossa joku käskee sun polkea nopeempaa? Polje ite! 

Toisaalta ohjattu ryhmäliikunta voi toiselle olla suuri nautinto ja se mistä saa aitoa iloa liikkumiseen. Me ollaan kaikki niin erinlaisia, onneksi, joten miksi mennä salille pyörimään ja kiroilemaan etureisilaitteeseen kun voisi olla  iloisesti vaikka podypumpissa ja varmasti hyötyä tästä enemmän?

Mun mielestä kenenkään on turha harrastaa jotain lajia, just vaan siks että kaverikin harrastaa tai että se on in, vaan nimenomaan löytää laji jota itse rakastaa ja josta saa sitä aitoa iloa ja energiaa. Varmasti tavotteidenkin saavuttaminen on paljon helpompaa kun on tukena laji josta pitää ja jota harrastaa mielellään.

Vaikka tuloksien saavuttamiseksi n. 30% perustuu liikuntaan ja suurinpiirtein loput ruokavalioon ja lepoon, uskon että kuitenkin liikunta tuo tavotteiden saavuttamiseen lisää motivaatiota noudattaa ruokavaliota tai muuttaa elämäntapojaan kohti terveellisempiä tapoja, kuin että pelkästään kontrolloida syömistään ilman sitä tukevaa liikkumista. 

Kuitenkin tulee muistaa, että vaikka löytäisi kuinka ihanan lajin tai mitä tahansa, meille kaikille tulee niitä huonoja päiviä, kun ei vaan jumalauti jaksa mennä treeneihin. Sillon yritän itse muistella koutsini sanoja ”niinä päivinä erotellaan voittajat harrastelijoista”. Ne on niitä hetkiä mitkä merkitsee. Me ei tulla ketään saavuttamaan tässä maailmassa mitään, jos me tehdään asioita vain silloin kun se on kivaa. 

Näin kipeenä ja kodin vankina ollessaan tulee ajatelleeksi kuinka upeaa on olla terve ja voida liikkua.Oli todella mahtavaa kuulla lääkäriltä, miten hyvässä kunnossa kehoni on, vaikka olenkin kiepä.En ole syömishäiriöstä parantumisen jälkeen ollut kuin muutaman kerran kipeänä, ennen olin aina.

Tänään telkkaria katsellessani näin naisen, joka oli pyörätuolissa. Ajattelin, että voisin hyvin olla tuo ihminen itse. Onko mitään hienompaa kuin se että saa itse olla kehonsa herra, eikä toisinpäin. Miten hienoa on, että voi seisoa omilla jaloillaan. Kehomme on ainoa ikuinen kotimme ja tämäkin koti vanhenee sekä tarvitsee joskus remppausta, mutta hyvillä elämäntavoilla se pysyy kunnossa pitkään. Terveys ei ole itsestäänselvää, joten pyrkikää löytämään ilo liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Olen varma että jokaiselle löytyy omansa.

07 joulu Mistä karsia kun kyse on unelmista?

Heippa!

Ajattelin nopeasti kirjoittaa teille välillä hieman liikuntaihmisen huonoista puolista, sillä tällähetkelläkin kamppailen omantunnon ja tavotteideni välillä.

Kisoihin tähtäävän yrittäjän arki ei oo todellakaan mitään kovin glmaouria, glitteriä tai aina kovin kivaakaan. Paljon on asioita joita täytyy kärsiä, jotta jaksaa painaa eteenpäin.

Mä olen itse hyvin paljon unta tarvitseva ihminen. Olen aina lapsesta asti ollut pätkissänukkuja, nukun 3-5 tunnin pätkiä, herään, nukun taas ja herään. Asialle ei voi oikeastaan mitään, enkä halua lääkitä itseäni tämän asian vuoksi. Välillä saatan nukkua (niinkuin eilen) koko yön putkeen, mutta harvemmin. Tänä aamuna, kun herätystä ei ollut, nousin vasta lähemmäs klo 15 sängystä. Hereillä olen ollut 12 asti, oikeastaan ekan kerran 9, mutta olen sen verran kauan tuntenut itseni ja tiedän että joskus vain tarvitsen sitä sängyssä lojumista. Ennen Joelia saatoin nukkua vain viikonloput. Kun alettiin seurustelemaan, en aluksi kehdannut myöntää tarvitsevani näitä röhnäys päiviä kipeästi, Joel kun on sellanen durasell että sille riittää 3 tunnin yöunet kuukaudeksi.

On todella vaikeaa sanoa ihmisille että mä en jaksa, tai että mun täytyy oikeesti nukkua tää koko päivä, jotta pystyn huomenna vetämään 4 – 5 treenit sekä omani ja tehdä muutkin duunit: yleensä mun arkipäivät päättyy klo 12 yöllä. Välillä täytyy keksiä jotain ihme selityksiä, jotta voi jäädä himaan röhnäämään ja sammuttaa valot aivoista. 

Tällähetkellä mua harmittaa ihan saakelisti, sillä mulla olis yhdet todella ihanat pikkujoulut Vernossa, mutta joudun skippaamaan bileet sillä mulla on huomenna lähtö ”tärkeään päämäärään”, josta kerron myöhemmin, enkä voi a)juoda tai b) olla väsynyt huomenna. 🙁 Tuntuu todella ilkeältä kieltäytyä kun toinen on järkännyt mahtavat bileet. 

Menen ilmeisesti myöhemmin käymään, josta suuntaan kavereiden tupareihin, mutta mun kohdalla ilta ei tuu olee kovin pitkä.

Välillä mietin että mikä mua vaivaa kun monet painaa vaikka koko viikonlopun putkeen, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä armollisemmaksi tulen myös itselleni. Tällaiseksi oon syntynyt ja tällaisena tulen elämään. Jotta mä joskus ikinäkään voin saavuttaa mun omat unelmat, on pakko karsia jostain, sillä jo yhden burn outin kokeneena en oo valmis kokemaan toista. Valitettavasti bilettäminen ja urheilu ei mee käsi kädessä. Se on jompi kumpi. 

Kyllä mä helposti yhden päivän viikossa voin relata ja käydä ulkona offikaudella, mutta kyllä sekin jo huomattavasti verottaa päivistä ja treenien laadusta, joka on taas pois mun kehityksestä sekä tavotteista. Lisäksi huonounisen olisi hyvä välttää alkoholia.

Kuulostaa hauskalta, että joudun valitsemaan ”alkoholin” ja liikunnan välillä, mutta tarkoitan kirjoituksellani, että jään monista ihanista illoista paitsi sekä tuotan ystävilleni pettymyksiä jäämällä pois vaivalla järjestetyistä tilaisuuksista. Välillä pelkään jääväni yksin näiden liikuntahömppien kanssa, mutta onneksi moni ymmärtää ja kovasti tsemppaa 🙂 Älkää siis olko vihaisia jos ystäväpiirissänne on yksi kotihiiri, ei ole tahallista <3

04 joulu Konserttia ja jalkatreeniä!

Ompas ollut kiva päivä ja erikoinen tiistai! Hauskaa että arkenakin on jotain erikoista tapahtumaa välillä (:

Aamulla kävin ottamassa verikokeita, on hyvä käydä välillä tarkastamassa omia arvoja ihan vaikka muuten vaan, eikä vain silloin kun jokin on huonosti. 🙂 Sen jälkeen paneuduin noin 4 tunniksi ohjelmien tekoon ja sitten tulikin kiire laittautua unelmille siivet konserttiin. Onneksi olkoon Mikaelille, joka sai unelmansa toteutettua ja tämän upean hyväntekeväisyyskonsertin toteutettua! 🙂 Ihanaa kun ihmiset ovat valmiita taistelemaan omien unelmien puolesta.

Kiitos myös mahtavalle seuralle, Oli hauskaa ! <3

Eilen oli jalkatreenin vuoro ja sen kyllä tuntee. Pakarat on niin tulessa että huh.

Syväkyykkyjä  60 & 70kilolla, askelkyykkyjä 25kilolla, hackia 75 kilolla ja pakarapotkuja 50kg/jalka ja kaikki pitkiä sarjoja (6×10-15 toistoa) huh! Soija lensi!

Mä rupeen olee mun jalkoihin aika pirun tyytyväinen 🙂 Yläkroppa on huomattavasti heikompi mulla kuin jalat. Johtuu paljolti siitä, että mulla kertyy kaikki rasva ylärkoppaan, ei alakroppaan, joten lihaserottuvuus alakropassa on paljon parempi kuin yläkropassa. Toivottavasti dietillä sieltä yläpäästäkin kuoriutuu jotain 🙂

Ehkä myös alitajuntaisestikkin enemmän panostanut enemmän jalkoihin ja pakaroihin, kun tiedän että se on mun heikko kohta ja vaikein mesta saada massaa. Jää sitten jotain jäljelle lavallekin (: 

Nyt kello on niin paljon että tää tyttö menee untenmaille jotta jaksaa huomenna taas painaa ! 

02 joulu Tyttöjenjuttuja

Heippa!

Tänään ajattelin vähän höpötellä tyttöjenjuttuja: eli kauneudenhoidosta tulossa asiaa. 

Olen yksi niistä, joka on teininä saanut hyvän idean ja SHEIVANNUT kulmakarvoistaan puolet pois monta vuotta, ja piirtänyt uudet tilalle. Aikuisiällä on alkanut kyllä todella harmittamaan, sillä uimassa, saunassa, salilla ja jokapaikassa jossa on vaarana meikin leviäminen on ollut jo jopa hieman stressaavaa. Ei ole kauhean kivaa olla ilman kulmakarvoja varsinkaan julkisesti. Kyllähän se myös himassakin harmittaa, että näyttää alienilta 😀 

Oon monesti yrittänyt kasvattaa takasin, mutta lopputulos on ollut aika surkea. Mulla on aina ollut muutenkin luonnostaan todella siistit kulmakarvat, eli ei mitään ”puskia”, vaan todella nypittyjen näköiset. Tämä olikin syy miksi aikoinani ajoin ne pois, sillä kulmakarvojani ei pystynyt hirveästi muotoilemaan ja nuorena halusin hieman erinlaiset mitä mulla oli luonnostaan. 

Kerroin Viiville mun ongelmasta, olin jo pitkään kasvattanut omani takaisin, mutta jouduin kuitenkin piirtämään ne päivittäin, sillä loppuosa ei näkynyt ilman meikkiä. Viivi lupas värjätä mun kulmat ja muotoilla ne. (Viivillä on itsellä varmaan ihmiskunnan täydellisimmät kulmat, joten helppo luottaa ;D) Lopputulos oli oikeesti huima! En älynnyt että värjäyksessä pienimmätkin karvat tulevat kunnolla esiin ja näytän jopa ihmiseltä ilman meikkiä! 

Oon viimeviikosta asti aamuisin ollut hymy herkässä, kun enää ei peilistä katsokkaan kummajainen vaan ihan normaalia ihmistä muistuttava tyyppi! Myös Viivin mahtavien ripsien ansiosta oon kyllä jopa tykännyt mun peilikuvasta aamuisin. 😀 Arkisin olen erittäin mielelläni ilman meikkiä ja annan ihon hengittää ja silmien levätä 🙂

Viivin tekemät ripset on niin ihanat. Räpsyt pysyy paikallaan ja olo on kuitenkin silmissä ihanan kevyt ja normaali. Monet ripset painavat ja tuntuvat inhottavan raskailta ja kovilta silmissä. Viivi käyttää sen verran kevyttä ja pehmeää ripseä, että omat silmät eivät ärsyynny lainkaan 🙂

Tässä on viimepostaus ripsistä, siellä enemmän tietoa näistä kaunokaisista: http://lindamanuella.fitfashion.fi/2013/11/07/ikiliikkujan-kauneudenhoitovinkit/#comments

Kuvassa täysin ilman kulma- ja silmämeikkiä. Kulmaväri on hieman ”tasoittunut”, mutta näyttää vieläkin todella hyvältä!! Yksi stressi vähemmän elämässä, kiitos Viiville!!

Sitten vielä kolmas juttu, mistä oon todella innostunut. Mua ennen kävi asiakas hakemassa jotain ”ihmerasvaa” ja kuulin miten Viivi ja asiakas hehkuttivat tätä tuotetta.

Mulla on aina ollut varsinkin kovan liikkumisen vuoksi ihon pinnassa pientä ärtynyttä hikinyppyä tms. sellaista pientä mikä ei lähde sitten millään pois. Varsinkin otsassa. Kaikkea on kokeiltu! Päätin kysyä sitten tuotteesta ja Viivi kertoi itse saaneensa tällaiset pikku näpyt ja muut iholta pois kyseisellä rasvalla. Oon aina hieman skeptinen kaikkia ihonhoitotuotteita kohtaan, tuntuu ettei mistään ole mitään hyötyä, mutta päätin kuitenkin ostaa tuotteen ja kokeilla. 

Voi luoja, mulla on viikossa kadonnut ainakin puolet ihon näppylöistä ja oikeesti olo on todella hyvä vaikka olisikin meikkivoide päällä! Jopa Joel kysyi että miten mun iho näyttää noin hyvälle.  😎

Tuote on siis Neoderman päivävoide. Näiltä on myös yövoide, mutta ajattelin ensin testata päivävoiteen toimivuutta ennenkuin ostan yövoiteen. Ens kerralla kun menen Viiville niin todellakin ostan. Muut rasvat voi mennä kaappiin 😀 

Loppuun vielä hieman huultenmuotoilusta kysyneille: Viivi on todella ammattimainen ja hyvä. Jos asia kiinnostaa niin suosittelen lukemaan Pinjan postauksen: http://pinjajuliakanon.blogspot.fi/2013/11/ah-kamalan-ihana-turhamaisuus.html#comment-form

Paljon näkee näitä ”ankkahuulia”, mutta ammattilaisen tekemänä tulos ei todellakaan ole sellainen 😀 Tiedän monia monia monia ihmisiä, joiden huulia on korjailtu tai muotoiltu, eikä kukaan tiedä asiasta. Sanoisinko että lähes jokaisen kaverini huulia on hieman laitettu, monet ovat julkisuudessakin eikä kukaan ole edes huomannut eroa. Se on minusta ammattilaisen jälkeä, että osaa kaunistaa ihmistä luonnollisen kauniin näköiseksi.

Viivi ei edes suostu laittamaan asiakkaalle ”överi” huulia, vaan jos haluaa kunnon turbohuulet, on mentävä toiseen paikkaan. 

Jos tulee kysymyksiä niin kysykää ihmeessä 🙂 Suomessa nämä muotoilut ja täyteaineet ovat vielä erittäin arkoja aiheita, jopa paheksuttavia ja hieman on harmi, että vain nämä ”turbohuulet” tunnistetaan mediassa, eikä ihmiset tiedä että ammattilaisen käsissä tulos on aivan eri. 

Myös suoraan Viiviltä voi asioista kysyä tai varata aikaa: https://www.facebook.com/pages/Studio-VMS/340812500076?fref=ts

Etusivu