Heippa hei!

Kävin tänään taas lemppari ripsipaikassani hakemassa hieman pilkettä silmäkulmaan! 

IMG_20140116_163034

 

Olin ehkä viikon ilman ripsiä, ja on kyllä ollut taas vaikeeta! Töihin pakko laittaa vähän ripsaria ettei näytä ihan kaljulta ja tietenkin treeneissä sitten illalla ripsarit poskilla. Mukavaa kävellä käytävillä kun näyttää ihan pandalta, eikä edes tajua sitä itse ennenkuin pääsee kotiin peilin eteen… 8-O

Nyt voi taas nukkua ainakin 15 minuuttia pidempään aamuisin, kun ei tarvitse kulmiakaan stressata. Ripset on paikoillaan ja kulmat muotoiltu sekä värjätty! Luksusta tällaiselle jumppamammalle!

541480_542395065848742_483019397_n

 

Eikä se meikkaaminenkaan niin paha ole, mutta on se oikeesti ihanaa tuntea itsensä jopa ihan kauniiksi ilman meikkiä, sekä herätä siedettävän näköisenä. Ulkonäöstäkin saa mielestäni paljon luonnollisemman lookin, kun ei tarvitse levitellä meikkiä ympäri nassua. :) Senkun pukee leveän hymyn suulle ja lähtee ulos!

 

Ostin myös aiemmin hehkuttaman päivärasvan itselleni, nimittäin tiputin sen muutama viikko sitten kaakelilattialle ja rasva meni palasiksi… ja kyllä humaa! Iho on alkanut taas kukkimaan sellaisesta pienestä hikinypystä, mistä varmasti jokainen paljon treenaava kärsii! Nyt on taas taikarasvaa ja toivotaan että iho tästä rauhottuisi. Lupaan raportoida tuloksista  8-)

apaline-daily-conf_png-01

 

Viivi lupas aivan täydellisen tarjouksen mun lukijoille:

Uusien Ripsien ottajille kaupan päälle kulmien värjäys + muotoilu!

Yhteystiedot löydät täältä: http://www.studiovms.com tai Facebookista: Studio VMS

Lisää tietoa Viivin tekemsitä ripsistä saat myös vanhasta postauksestani:

http://lindamanuella.fitfashion.fi/2013/11/07/ikiliikkujan-kauneudenhoitovinkit/ 

Tää lähtee nyt jumpalle iloisin mielin sekä jopa inhimillisen näköisenä, kiitos Viiville taas kerran tuhannesti <3


Kääk!

Nyt mulla on lisenssi taskussa ens Syksyä varten! Kisat on siis IFBB bikini fitness. Nyt se on sitten todellista, lavoille olis astuttava. Onneks mulla on muutama muukin kaveri menossa lavoille (tosin bodyfitnesiin), joten tukijoukkoja ja samassa tilanteessa olevia löytyy. Ei tarvi yksin kiukutella dietillä ja veivata pelkotiloja päässä. :)

On muuten aika pelottavaa heittää tavotteet ilmaan julkisesti. En tajunnu sitä oikeestaan itse, kun oon jo tottunut että jengi tietää mitä oon tekemässä kun täällä huutelen suunnitelmani ääneen, mutta tänään juttelin yhden kaverin kanssa siitä miten stressaavaa on kun ihmiset odottaa sulta jotain. Tottahan se on. Ei oo hirveesti varaa epäonnistua.

Toisaalta se että kaikki tietää tuo myös oman osuutensa motivaatiossa. Kun jengi odottaa sulta tiettyjä asioita, niin on pakko tehdä. Kun oot jotain sanonut ääneen julkisesti, enää ei peräännytä. Mä ainakin itsekseni saisin jojoiltua päätöstä edes takas ainakin tuhat kertaa kunnes olis liian myöhästä päättää. 

Jokatapauksessa, tapahtu mitä tahansa kenenkin kohdalla, niin terveys aina kaiken edelle. Muistetaan että tää on meidän oma elämä, omat tavotteet ja unelmat, eikä kenenkään muun!  8-)

 

Tänään aamulla kävin city gymillä vetämässä aamujumpat, jonka jälkeen treenautin kaks huippumimmiä! Toisen kanssa ollaan nyt jo about 3 kk treenailtu yhdessä ja rupee pikkuhiljaa lapanen kasvamaan! Mimmi vetää kohta meikäläisen ohi. Oon kyllä niiiin ylpeä!!

1555518_575482979206617_372135214_n

Oon miettinyt että miten ihmeessä mä jaksan sinne Syksyyn asti veivailla itteeni ja treenailla täysillä, mutta oon päättänyt että elän päivä kerrallaan. Matkaa on vielä sen verran edessä, etten mä jaksa sitä taakkaa kantaa. Kun herää seuraavaan päivään, tekee kiltisti sen hetken askareet ja treenit, miettii vain seuraavaa askelta, seuraavaa treeniä, seuraavaa toistoa, ei mitään muuta, niin kyllä se nopeesti menee. Minä tässä ja nyt. Huomenna jotain muuta, mutta se on huomenna, ei stressata sitä nyt. Siihen asti kunnes matka on enää niin lyhyt, että oon valmis kantamaan lopun ajan kaatumatta, vedän päivä kerrallaan. Jos mä stressaan jo nyt Syksyä, miten mä voin selviytyä huomisesta?

Nyt mä alan psyykkaamaan itseäni seuraavaa askelta varten: jalkatreeni! Sitten on päivä purkissa.


Heippa!

Mä olen nyt neljä päivää vetänyt uutta treenisysteemiä, eli aamulla kuntopiiriä ja illalla painojen kanssa voimailua. Hyvältä tuntuu, ainakin vielä. Aamuisin on vaan hieman hankala saada perse raahattua jumpalle, joten esimerkiksi Sunnuntaina kävin 15 minuutin juoksulenkin (n. 2,3km) koiran kanssa ja sen jälkeen himaan askelkyykkäämään, loikkimaan ja vatsoja rutistelemaan. Kotona ei kuitenkaan saa oikeen koskaan sitä tekemisen meininkiä. 

1548143_573732969381618_665157805_o

Aurinko tekis hyvää mielelle ja energiatasoille ja mulla on ihan järjetön matkakuume! Ollaankin alettu hieman säästelemään jos lähdettäis huhtikuussa jonnekkin päin hieman ottamaan happea. Lisäksi että mieli on maassa tästä synkkyydestä niin mun iho on vähän sellanen että se kaipais sitä auronkoa, eikä siellä solkussakaan viitsis ihan joka viikko ravata. Ollaan pidetty Joelin kanssa melkein kesästä asti taukoa solkusta, nyt vasta käytiin muutaman kerran sillä ruvettiin muistuttamaan ihan kummituksia.Suonet näkyy valkosen läpinäkyvän ihon läpitse, eli sellasia kauniita sinisiä vivaheita valkosessa pohjassa  :mrgreen:

Mä  tykkään kovasti päivittyneestä ihosta ja sainkin tuossa vähän aikaa sitten kotiin kokeiluun Silk’n BodyTan laitteen, jolla voi tehdä suihkurusketuksia kotoa!! Oon vaan ihan vallan unohtanut kirjottaa siitä teille ja ajattelin nyt vihdoin laittaa laitteesta hieman infoa, sillä instagramissa laite vilahti ja moni kaipaili hieman tietoa ja infoa mistä kyse. Tää on siis ensimmäinen markkinoilla oleva laite jolla voi tehdä itse kotona suihkurusketuksen, eikä se edes ollut niin vaikeeta mitä ensin kuvittelin. Ruisku on noin kynän kokoinen joten sillä saa hyvin tarkkaakin jälkeä aikaseksi. Lopputuloksestakin tuli oikeesti hyvä, eikä mitenkään läikkänen. Lisäksi huomasin että sai pikkutarkkoja rajoja tehtyä paremmin kuin hoitolassa ollessa. :) Uskon että mitä enemmän harjottelee rusikuttamista sitä parempi joka kerrasta tulee. 

Silk_n-Body_Tan

Tältä näyttää pakkaus.

Rusketusaine oli myös hajuton, eikä tahrannut omia vatteita. Oma rusketus ei oo vielä lähtenyt, joten en tiedä kauanko väri kestää, mutta ohjeissa lukee että pitäis kestää jopa 14 päivää. Itse kuorein ihon ennen kokeilua sekä varmasti aijon rasvailla jotta väri lähtisi tasaisesti.

Norjalaisen Elkjøp Nordicin Silk’n BodyTan -ruiskurusketus on myynnissä Gigantteissa. Pakkaus sisältää ruiskurusketuslaitteen, kaksi pulloa Body Tan -rusketusainetta (Medium ja Deep Tan), puhdistuspullon, käyttöohjeet, adapterin ja ohje-dvd:n. Pakkauksen hinta on 199 euroa ja täyttöpakkauksen 29 euroa.

Eiku vaan tilailemaan ja ruskettumaan! :)

Mä rupeen nyt rustailemaan tän päivän ruokapäiväkirjaa koutsille ja suunnittelemaan iltapalaa! 

ps. ettehän oo unohtanut Tammikuun tarjousta? Pian ollaan jo puolessa välissä ja Helmikuussa nousee taas normi hintoihin ohjelmat.

1504306_568822026539379_1150576281_o

Kaikenlaiset ohjelmat on nyt siis saatavilla omien tavotteiden mukaan:
Oli se sitten kehonkoostumuksen muuttaminen, laihdutus, lihasten keräys, yleisesti hyvinvoinnin parantaminen tms.
Ohjeet ohjelman tilaamiseen ja vastaukset kysymyksiin saat sähköpostilla Fit4ever@hotmail.fi

 


Heippa!

Huhuijaa mikä perjantai. Oli taas Mr. Mähösen kanssa aika palautella vähän tätäkin tyttöä maanpinnalle ja kerrata miten oikeesti treenataan.  Mä kun en oo koko Joulukuuhun oikeen kunnolla päässyt treenaamaan ennen tätä viikkoa ja viimepäiviä… Kaikennäköstä kipeilyä ja pyhää ollut.

Ekan vartin jälkeen alko jo oikeesti maistuu veri suussa ja pelottaa. Rupes kummasti muistumaan miltä sen treenin kuuluu tuntua. 50 minuuttia täysillä, huimausta, pahaa oloa, oksennus koputteli kurkussa. 

Treeni ei ollut edes mikä tahansa ”punttitreeni”, vaan käytiin läpi miltä mun aamujumpan tulee näyttää ja tuntua tästä lähtien, kun treenimäärä tuplaantuu. Viis aamu- ja iltatreeniä: kuntopiiri ja iltapuntti, ja kaks totaali lepoa viikkoon. Mahtavaa. 8-) 

Onneks kalorit on aboutirallaa kolmessa tonnissa vielä.  ;-) Ei pitäis olla ainakaan polttoaineesta kiinni jaksaminen. 

Treenien jälkeen nukuin muutaman tunnin päikkärin. Piti suihkussa nojata seinään ettei nukahda sinne, sen verran voimia vei tuo sessio. :D Onneks kunto nousee nopeesti ja jo muutaman viikon jälkeen alkaa varmasti taas luistamaan.

Nyt starttaa siis meikäläisellä ainakin ensimmäisenä kesäkunnon metsästys, josta sitten jatketaan sinne kisalavoille :) Kuinka moni teistä aikoo olla kunnossa kesällä? ;) 

1510726_624635714260623_1868339382_n

Jos on ongelmia ruuan, treenin tai molempien kanssa, niin tsekkaa Tammikuun tarjous ohjelmista Facebookista: lindamanuella, tai selaa pari postausta alemmas ja lue ohjeet :) Yhdessä kohti kesää! 


tumblr_m8v92jx1KY1rashewo1_500

 

Valvoin eilen vielä kello neljältä yöllä. Rytmit on niin sekasin kun olla ja voi. Äiti kertoi että eräässä artikkelissa käsiteltiin juuri miten lumeton talvi aiheuttaa tuhansille Suomalaisille unirytmien sekoittumista.

Valvoessa ajattelin vähän itseäni, millainen ihminen mä oikeen sitten olenkaan? Mä oon pienestä asti ollut sellanen tyyppi joka hassuttelee ja naurattaa, ei koskaan valita omista ongelmistaan, tai hetkinen, kuinka moni oikeesti edes tietää musta mitään? Todella harva. Ehkä kaks tai kolme ihmistä.

Usein tavatessani kavereita istun tunteja ja kuuntelen heidän huolia. Teen sitä ihan työksenikin. Mutta myös aina kavereiden kesken. Nuorempana kun asuin vielä Merikarvialla koin jopa ettei mulla ole oikeutta valittaa asioista, sillä mullahan oli yleisesti kaikki todella hyvin. 

Saan joskus jopa uusilta kavereilta viestejä miten itsekäs olen, kun musta ei kuulu yhtäkkiä pariin viikkoon mitään. Oonko niin ylpeä ettei seura kelpaa vai? Totuus on että mä en usein vaan jaksa, niin kauheelta kun se kuulostaakin. Mä annan itsestäni usein kaiken ja enemmän kun tapaan mun kavereita, kuuntelen niiden huolet ja jutut ja viihdytän ja pidän hauskaa ja sen jälkeen oon taas 2-3 viikkoa himassa yksin ja jopa välttelen puheluita sekä keskusteluita. Kuulostaa todella oudolta, mutta sellanen mä olen aina ollut ja ne ihmiset jotka oikeesti on tunteneet mut vaippaiästä asti tietää sen ja hyväksyy sen.  Uusille ystäville/kavereille se voi tulla hieman outona asiana ennenkuin juttu tulee selväksi: mä en tarkota mitään pahaa.

Nykyään olen jopa enemmän yksikseni vapaa-ajalla, sillä mun työssä olen päivien aikana 2-5 tuntia joka ikisen sekunnin niin läsnä asiakkaiden kanssa kuin voi vaan olla,tsemppaan, annan energiaa ja uskoa onnistumisiin ja sen jälkeen mä tuun kotiin tekemään muita töitä, treenaan, syön ja nukun.  

Ja mä en valita, en oo koskaan sanonut tai ajatellut että haluaisin olla se joka saa kertoa huolistaan, tai etten rakastaisi mun työtä ja haluaisi olla asiakkaiden kanssa. Mä haluan auttaa mun ystäviä, kuunnella ja viihdyttää niitä. Mä oon siinä hyvä ja se on ehkä mun oma lahja, mutta moni ei aina ymmärrä että se myös verottaa ja mulla kestää kauemmin latautua taas uudelleen.

Mä en tiedä kuinka moni teistä on hengellinen, mutta mulle on kymmeniä ihmisiä mun elämän aikana tullut sanomaan mun energiakentän vahvuudesta ja siitä, että on varmasti raskasta kun imee itseensä ihmisten huolet ja antaa ihmisille omasta energiastaan.

Mä olen itse käynyt läpi paniikkihäiriön, ahdistuneisuushäiriön, pahan masennuksen sekä 2 eri syömishäiriötä ja tää on varmaan eka kerta kun sanon kaiken ääneen. Sairastaessa myönsin vain yhdelle ihmiselle miten huonosti voin ja se oli äiti. Äiti nyt tietää musta aina kaiken, koska tiedän että vaikka välillä olisikin maailman turhamaisin niin se ei tuomitse. Se saa kyllä kestää mun pienetkin ongelmat. ;) Muiden silmissä olin aina sairastamisesta huolimatta se ehkä ärsyttävänkin äänekäs ja energinen tyyppi, joka hymyili liian leveesti. Kukaan ei nähnyt mua koskaan niin usein tai paljon, että ei olis jaksanut teeskennellä.

Musta olis ollut noloa sanoo noista edellämainituista sairauksista ääneen jollekkin. Edelleen koin ettei mulla ole varaa masentua tai saada paniikkikohtausta, mullahan on kaikki mitä tarvitsen ja enemmänkin. Olenpas turhamainen. Pitkään mä ne kielsinkin, jonka jälkeen tuli piste että työt oli pakko lopettaa ja itselle antaa aikaa parantua.

Yks ratkaiseva tekijä kuitenkin mun elämässä oli kun uskalsin näyttää vihdoin Joelille mitä sieltä energiapommin ja ilopillerin takaa oikeesti paljastui. Ei ehkä ollut kovin siistiä kuulla,sillä oltiin just vasta tavattu, mutta Joel ei onneks lähtenytkään karkuun vaan lupas taistella mun kanssa syömishäiriöitä ja masennusta vastaan ja pikkuhiljaa, monien epäonnistumisten jälkeen mä vihdoin aloin taas oikeesti nauttimaan elämästä. Nykyään masennus, syömishäiriöt sekä muut ovat poissa ja kyllä olo on paljon kevyempi. Silti se ei poista mun elämästä sitä faktaa että mä olen hyvinkin pitkälti yksinäinen susi, joka käy välillä vierailulla muissa laumoissa. 

Mä nautin yksin olemisesta, siitä että saan toteuttaa itseeni ja tehdä omia juttuja. Mä saatan tuntikausia vain analysoida jotain asiaa kolmen päivän takaa ja olla hiljaa. Se on mulle ihan parasta. Ja kiitollinen olen siitä, että olen löytänyt kumppanin jonka kanssa pysyn tasapainossa. Joelin seurassa mun energia ei katoa mihinkään, sillä mä voin olla just sellanen kun haluan: energiapommista sekunneissa täysin sohvanpohjalla makaavaksi makaroniksi.

Mulla on kuitenkin ihan jatkuvasti suuret omantunnon tuskat siitä, että en oo taas viikkoon ollut kehenkään yhteydessä. Se ei tarkota sitä, etteikö mun ystävät olis mun mielessä ja että mä niitä vähemmän rakastaisin. Mä nyt vaan olen tällanen outo ja kun taas tavataan, lupaan antaa itsestäni monien viikkojen edestä energiaa. ;) 

Ehkä mä joskus itse opin jakamaan mun energiaa sekä toimimaan itseni kanssa niin, että jaksaisin kuten ”muutkin” jaksavat, enkä sinkoilisi äärimmäisyyksistä toiseen, mutta siihen asti :

Hyväksykää ihmiset itsenne sellaisina kuin olette, niin mäkin teen. 

470253_10150885028000794_712727107_o