Huomenna lähden New Yorkiin työmatkalle, jossa vietän loppuviikon. Tulen siis jo maanantaina aamulla takaisin Suomeen, mikä on tavallaan todella hyvä, sillä lomalle ei tällä hetkellä olisi mitenkään aikaa.

Mä en voi avata tämän työmatkan syitä vielä, koska olen allekirjoittanut salassapitosopimuksen, mutta kunhan asiat etenevät, niin varmasti jossain vaiheessa pystyn teillekkin tästä enemmän paljastamaan. Sen verran voin sanoa, että tämä ei liity sosiaaliseen mediaan tai kanaviini mitenkään. Olen todella todella innoissani tästä.

Olen valmistautunut matkaan tekemällä ihan hemmetisti töitä. Koko viikko onkin ollut yhtä stressaamista siitä, ehdinkö tekemään kaiken valmiiksi ennen lähtöä. Olen tänään ollut todella kireällä päällä, hosunut ympäri kaupunkia, kuvannut 2 kamppista itselleni, yhden kamppiksen Natalialle ja yhdet muut kuvaukset, viimeistellyt 2 vanhempaa kamppista, editoinut kuvia ja käynyt sähköposteja läpi. Toivottavasti jaksaisin vielä illalla käydä tekemässä jonkun kevyen treenin, jotta saisin hieman endorfiineja kehoon :D. Onneksi aurinko paistoi tänään kauniisti, siitä tuli heti niin paljon parempi mieli sekä sai energiaa!

On ihmeellistä, miten paljon jo pelkästään kaksi päivää vähemmän työviikosta tekee ylimääräistä hosumista ja stressaamista. Työskentelen usein mm. sosiaalisen mediani sekä fitnet.fi:n töiden parissa 7 päivää viikosta, jolloin mulla ei tule koskaan sellaista paniikki stressiä töiden puolesta. Arvioisin, että teen lähes joka ikinen päivä vähintään 4-5 tuntia töitä ja se sopii mulle paremmin, kuin 5 päivänä viikossa kiire ja hosuminen. Lisäksi yrittäjänä sä et koskaan voi olla kovin selkeästi vapaalla; jos tulee jotain akuuttia niin sun on se tehtävä. Myös monet kamppis julkaisut ovat viikonloppuisin.

Kävin maanantaina myös hoitamassa mun takareittä ja selkää hierojalla, jotta matkustaminen olisi vähemmän nihkeetä. Tänään kävin BodySculpotorissa, joka tasapainottaa ja palauttaa kehoa tehokkaasti. Totean joka kerta hieronnan tai muun kehonhuollon jälkeen, että miksi ihmeessä käyn huollettavana niin harvoin. Tuntuu, kuin 10kg turhaa painoa olisi jäänyt hierontapöydälle. :D

Takki ja kengät: Zara / Housut: 77Th Flea / Aurinkolasit: Prada / Neule: Chiquelle / Laukku: Chanel

Nyt alan tekemään viimeisiä töitä ja sen jälkeen vihdoin pakkaamaan. Mulla ei ole vielä mitään hajua mitä otan mukaan, mutta jotain lämmintä kantsii kuulemma pakata. Nykissä tuuli saattaa olla todella voimakas ja pirullinen, joten saattaa olla, että otan ihan toppatakin mukaan luvatuista kevätkeleistä huolimatta.

PS. jos sulla on jotain hyviä vinkkejä kaupunkiin (raflat, nähtävyydet), niin otetaan oikein mielellään vastaan!

 

 


 

Kaupallinen yhteistyö: Arla&More

Meistä varmasti jokainen pystyy myöntämään kiukutelleensa joskus ainoastaan siksi, että ”hangry” pääsi yllättämään. Hangry tarkoittaa nälkäkiukkua ja tulee sanoista nälkäinen eli hungry ja vihainen eli angry. Musta tuntuu, että suurin osa ihmisten kiukutteluista johtuu nälästä ja tästä hangry -ilmiöstä, joka saa ihmisten ilkeimmätkin puolet esiin. Voin ainakin itse myöntää olevani ärsyttävimmilläni nälkäkiukun iskiessä.

Onneksi Hangrystä on suhteellisen helppoa ja nopeaa päästä yli; kunhan vain löytää jotain syötävää. Äkkiä. Yleensä jos tilanne pääsee niin pahaksi, että nälkäkiukku on saavutettu, saattaa hetken päästä (kunhan on ensin saatu jotain purtavaa) oma tunteilu naurattaa tai hävettää. Mulle on käynyt ”muutaman” kerran näin, kun olen päästänyt verensokerit laskemaan.

Nälkäkiukun iskiessä elämä saattaa tuntua niin hankalalta, että kerran melkein purskahdin itkuun kun mieli oli niin huono. On jopa huvittavaa ajatella, miten pienistä asioista saa itselleen todella suuren ongelman kehitettyä, jos ei ole huolehtinut ruokailuista. Ja vaikka pystyisikin välttämään kiukuttelu osuuden, niin pahalta ololta ei pysty välttymään. Käsien tärinä, heikotus, huono olo… kaikki nämä ovat merkkejä laskeneesta verensokerista.

Mistä ”hangry” oikein johtuu?

Hangry- ilmiö johtuu verensokerin laskusta. Kun verensokeri putoaa, kehoon vapautuu stressihormoneja, jotka voimistavat negatiivisia tunteita, kuten ärsytystä. Sillon pienetkin vastoinkäymiset saattavat tuntua suurilta ja kaikki asiat ärsyttävät. Erityisesti kumppanin naama ärsyttää tällaisissa tilanteissa. ;D

Miten välttää nälkäkiukku?

Nälkäkiukku on onneksi helppo välttää. Kunhan vain pitää huolta siitä, että syö 3-4 tunnin välein edes jotain pientä, joka pitää verensokerin tasaisena ja olon kylläisenä. Vältä sokerisia herkkuja ja suosi terveellisiä välipaloja sekä pieniä aterioita, joista saat voimaa. Hedelmät, vihannekset, pähkinät, jugurtit ja smoothiet ovat loistavia välipala esimerkkejä ja pitävät verensokerisi tasaisena.

Ravitseva ja täyttävä välipala – joka hoitaa homman!

Välipalat tuntuvat olevan todella mystinen aihe. Valmentajana multa yksi kaikkien aikojen kysytyimpiä kysymyksiä on, mikä olisi helppo, nopea ja terveellinen välipala mukaan töihin tai kiireisiin päiviin. Ennen järkevät välipalat olivat hieman etsinnän alla, joten usein suosittelen hedelmiä, smoothieita, jogurttia tai pähkinöitä. Onneksi välipaloja kehitetään kokoajan lisää ja Arlalta löytyy aivan ihana Arla&More Skyr&Oats uutuus, joka koostuu kahdesta herkullisesta kerroksesta; alla aprikoosia, päällä täyteläistä, proteiinipitoista ja rasvatonta skyriä, nam! Jos aprikoosi ei nappaa, niin tuote löytyy myös mustikan makuisena.

Mielestäni Skyr&Oats uutuus maistui todella hyvälle ja oli koostumukseltaan tavalliseen jogurttiin verrattuna täyteläisempi, sillä se on jopa hieman pureskeltavaa. Pureskeltavuus lisää fiilistä ruokaisemmasta ateriasta ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Arla&More Skyr&Oats tuote ei sisällä keinomakeuttajia, vaan on herkullinen ja terveellinen välipalavaihtoehto. Sen mukana tulee myös lusikka, joka tekee siitä mahtavan On the go – välipalan!


Hellureii!

Multa kysytään todella usein, aijonko vielä kisata tai ikävöinkö kisaamista. On aikoja, kun tuntuu hassulta, että ei ole mitään erityistä tavoitetta kalenterissa, johon treenaisin. Mulla on kuitenkin töitä todella paljon ja tavotteita työpuolella sen verran, että en todellakaan nauttisi kisaamisesta enää niin, kuin ennen. En muutenkaan voisi enää kuvitella, että Bikini Fitness olisi mulla korkealla prioriteeteissä. Kisaaminen ja siinä menestyminen vaatii paljon asialle omistautumista ja on henkisesti todella raskasta. Se vaatii sen, että elät tietyssä kuplassa ja keskityt täysillä tekemiseen sekä tavoitteeseen. Sitä täytyy elää ja hengittää joka hetki ja oli se kuinka automatisoitunutta tai luonnollista sulle, se vaatii tietynlaista itsekkyyttä jokaiselta. Sä treenaat, lepäät, syöt. Sosialisoiminen tapahtuu siellä salilla, ainakin mun tapauksessa, koska energiaa ei mihinkään ylimääräiseen ole, erityisesti, jos sulla on myös muitakin velvollisuuksia.

Rakastin kisaamista ja bikiniä, mutta fakta on, että en enää kaipaa elämältä samoja asioita, kuin sillon nuorempana. Jos nyt pitäisi miettiä jokin laji jossa kisaisin, niin ehkäpä esimerkiksi Triathlon voisi olla sellainen, joka houkuttelisi. Voisin hyvin kuvitella treenaavani parikin tuntia päivässä tiettyä tavoitetta kohti, mutta en voisi viedä sitä tavoitetta kotiin ja laittaa enää koko elämääni pyörimään sen ympärillä. Foodpreppaukset ja vaa’at eivät tulisi enää kuuloonkaan tai ylipäätään syömisestä stressaaminen.

Tällä hetkellä liikunta on mulle tärkeä hengähdyshetki arjessa ja työkalu jaksamiseen. Olen myös innostunut tuosta juoksemisesta niin paljon, että mulla ei ole tällä hetkellä sellaista fiilistä, että kaipaisin urheilun puolelta mitään uutta. Jossain kohtaa treenaaminen tuntui nimittäin hieman yksitoikkoiselta ja kaipasin selvästi jotain uutta kuntosalin lisäksi.

Yksi asia mitä en enää jaksaisi on tuo jatkuva painon jojottelu. Mä en koskaan itse ole mennyt missään hirvässä skaalassa painosta toiseen, korkeimmillaan mun paino on ollut offeilla noin 64kg, (tällä hetkellä painan 58-60 päivästä riippuen), mutta se on identiteetillisesti aika rasittavaa. Offilla tuntuu olevan jatkuvasti nesteinen ja pullahtanut ja kun katon mun vanhoja kuvia, niin näen mun kasvoista sen, että mun keho ei pysy perässä siinä jatkuvassa vaihtelussa. Naama on aivan turvonnut offilla ja kisakaudella sitten väännetään taas sitä pöhöä pois. On paljon mukavampaa, kun keho on tasapainossa ja jatkuva jojoilu ohitse.

Vaikka on kivaa olla kerran vuodessa jäätävässä tikissä, niin on paljon mukavampaa olla ilman sitä kisan jälkeistä pöhötystä ympäri vuoden. :D

Suurimmat syyt ovat kuitenkin kisaamisesta aiheutuva stressi, terveyteen liittyvät riskit ja muuttuneet prioriteetit elämässä. Rakastan urheilua ja sitä, että olen toiminnallinen ja suorituskykyni on hyvä, mutta en voisi enää kuvitella itseäni lavalle.


Heippa !

Voihan hittolainen . Nyt on kiukuttanut muutama tavallaan niin pieni, mutta kuitenkin moneen asiaan vaikuttava asia ja epäonni, johon olen viimeisen viikon aikana törmännyt.

Viime perjantaina hukkasin mun viimeisen kotiavaimen. Eli sen vara-avaimen. Edellisen tiputin aikoinaan meidän hissikuiluun ja toinen katosi todella mystisesti kahvilaan, jossa olin palaverissa. Hauskinta on, että muistan tasan tarkkaan vielä mihin laitoin avaimen, mutta sieltä sitä ei enää löytynyt. :D Ja koska uutta avainta en saanut tilattua viikonloppuna, jouduin olemaan koko viikonlopun kotona sekä säätämään maanantaina aikataulujeni kanssa töiden suhteen. Kylläpäs niinkin pieni kapistuis kuin avain saa aikaan suuren stressin ja turhautumisen.

Tänään sain kuitenkin uudet avaimet ja ai että miten helpottunut olo. Ihan kuin olisi saanut oman vapauden takaisin. :D ÄLKÄÄ HUKATKO AVAIMIA !!

Toinen harmittava asia liittyy taas jälleen mun vasempaan jalkaan ja sen rasitusvammaan. Eilen juostessa mulla alkoi noin 30 minuutin kohdalla tuntumaan suonenvedon kaltaista tuntemusta takareidessä. Koska olen jääräpää, niin jatkoin tuntemuksista ja vihlauksista huolimatta juoksemista noin 15 minuutin verran. Välillä kipu katosi, mutta treenin lopussa se tuli todella voimakkaana takaisin. Treenin jälkeen vein koirani lenkille, enkä pystynyt kunnolla astumaan oikealla jalalla. Tuntui, kuin takareisi oli ollut kovassa krampissa ja puolet hermotuksesta ei olisi toiminut. Todella kivuliasta ja kummallista. Olen aika varma, että oire lähtee pakarasta, ellei jopa selästä.

Ärsyttävä homma ja eniten harmittaa se, että taas joutuu pitämään tauon juokemisesta.

Kunhan kipu hellittää, menen osteopaatille, joskos siellä tiedettäisiin paremmin.

Muuten kaikki onkin hyvin ja odottelen jo kovasti Nykiin lähtöä! Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä sinne, niin antakaas tulla!

Tekoturkki: Nelly.com / Kengät: Nelly.com / Laukku: Chanel / Housut: Calzedonia / Paita: BikBok


Helloo!

Kirjoitin muutamia viikkoja sitten kärsiväni juoksijan polvesta, mikä on yksinkertaisuudessaan toistuvasta yksitoikkoisesta rasitusliikkeestä johtuva rasitusvamma. Se tuntuu polven takaosassa sekä sääressä kiristyksenä, paineena ja kipuna. Olen varma, että se johtuu juoksumatosta, sillä tiedän sen muokkaavan mun askelta vääränlaiseksi ja rajaavan liikettä.

Olin muutaman viikon juoksematta, mutta pidin kuntoa yllä pyöräillen. Nyt olen muutaman viikon pystynyt juoksemaan ilman sen kummosempia kipuja tai tuntemuksia jaloissa, joten ajattelin taas jakaa teille muutamat treenit, joita voitte halutessanne kokeilla!

Tässä treenissä oli selkeästi viikonlopun levon jälkeen hyvin energiaa mitä repiä. Selvästi myös hyvä ja pidempi alkulämmittely auttaa vedoissa, kun veri kiertää kropassa kunnolla ja hapenottokyky on parempi kuin kylmiltään repiminen.

Tässä olin nukkunut yli 10h unet, mutta laadultaan huonot sellaiset. Jotenkin tuntui todella raskaalta nuo vedot, mutta selvisin kuitenkin. :D

Treeni oli kestoltaan 30 min ja meni todella kevyesti, mikä oli tarkoituskin. Vähän lopussa innostuin. :D

Jos haluatte, voitte testata näitä ja laittakaa mulle terkkuja somessa, että miltä tuntui! :) Mä tykkään hirveesti tehdä näitä intervalleja ja pelleillä vauhtien kanssa, jolloin juoksumatolla oleminen ei tunnu niin pitkästyttävältä. En malta odottaa, että tulisi jo aurinkoiset kevätkelit ja pääsisi kunnolla nauttimaan taas ulkona juoksemisesta ! Sillon mun lenkit ovat selvästi paljon tasaisempia temmoltaan ja pidempikestoisempia.