10 huhti Miksi joillain on oikeus osoittaa sormella ja päättää mihin ihmisistä on tai ei ole?
Miksi joillain on oikeus osoittaa sormella ja päättää mihin ihmisistä on tai ei ole?
Eilen katsoin itseäni peilistä kun olin lähdössä salilla. Tukka sojotti ja päivän meikit oli rapissut poskille. Nauroin hehkeydelleni ja ajattelin mielessäni ”Ei se mitään, lippis päähän vaan ja menoksi. Ei kukaan mua siellä töllötä….”. Tämän jälkeen päähäni tupsahti huvittavia ajatuksia ekoista kerroistani salilla ja tuli oikeesti hyvä mieli siitä miten paljon ajatusmaailmani on muuttunut vuosien varrella. Ekoilla kerroilla vaatteet piti olla just tiptop, meikit hyvin ja tukka hienosti ponnarilla. Kyllä mua sillon rehellisesti sanottuna kiinnosti miltä mä näytin ja paljon. En mä siellä muutenkaan osannut tehdä muuta kun juosta juoksumatolla ja treenata selkeästi selostetuissa laitteissa, joten oli kiva näyttää ees hyvältä…Nykyään nyt on lähes mahdotonta olla meikeissä salilla, ellei halua kirveleviä ripsivärejä silmiin. 
Nykyään eteen tupsahtelee hirveesti kirjotuksia miten ”sellaisesta ja tällaisesta ihmisestä ei voi tulla fitness urheilijaa” ja puhutaan fitness pissiksistä ja haukutaan alottelijoita, fitnekseen hurahtaneita ja uusia lajista innostuneita. Sun täytyy olla vähintään muutaman vuoden valmennus alla ennenkun sulla on oikeus puhua fitneksestä, sitä ennen oot täsyin nolo fitnesspissis. Siltikään sulla ei ole oikeutta kommentoida lajia vielä vuosiin. Monien mielestä minäkin olen super nolo fitnesspissis joka hakee vain huomiota ottamalla hanuristani kuvia peilinkautta. Se on ihan ok mulle, niin kauan kun ne arvostelijat pitävät huolen siitä että omatunto on puhdas ja ollaan rehellisesti parempia ihmisiä eikä siitä omasta hanurista ole kuvia kuitenkin ympäri nettiä.
Rupesin eilen miettimään kun naureskelin entiselle minälleni, että kuka hemmetti sen muuten oikeesti päättää kenestä on fitness urheilijaksi ja kenestä ei? Kellä oikeesti on täällä oikeus jaella tuomiot ihmisistä ja heidän unelmistaan/tavotteistaan? Eivätkö nämä henkilöt kertakaikkiaan ole olleet koskaan itse alottelijoita vai onko tosiaankin suoraan kohdusta tultu lavakunnossa ja tiedetty heti kaikesta kaikki?
Mä itse olen aloittanut saliharrastukseni juurikin siellä cardio puolella ja ripsareissa sekä laitteissa räpellellen. Ja kyllä, bikinifitneksestä innostuin juurikin sen vuoksi että ihailin niitä naisia ja halusin itse näyttää yhtä hyvältä. Ja mitä sitten? Kiinnostuminen lajista ja haaveilu päästä joskus lavalle alkoi ehkä pinnallisista syistä mutta ajan mittaan siitä on tullut puhdasta rakkautta lajia kohtaan. Nykyään ne asiat joista huolehdin ennen treenejä ovat asioita jotka eivät kiinnosta enää lainkaan. Niin ne tärkeysjärjestykset ja arvot elämässä vaan muuttuvat, mutta voi juku miten mäkin sillon sain kuulla miten musta ei tule ikinä mitään.
Se on totta, että tässä lajissa ei tule pärjäämään jos sitä tekee pelkän ulkonäön vuoksi, sillä tämä ei ole todellakaan mitään glitteriä ja galmouria. Päinvastoin. Arki on hikisukkia, muovipurkkisafkoja ja rajoja koettelevaa tahdonvoimaa. Ei myöskään saa lähteä kisaamaan tai toisinsanoen kisakaudelle ilman että kisaajalla itsellä on tietoa ja taitoa lajista sekä kisan etenemisestä tai sitten on oikeesti pätevä koutsi joka on tehnyt sun kanssa kunnolla pohjatyön, kisadietti suunniteltu järkevästi sekä kisoista poistuminen on yhtä tärkeänä asiana ohjeistettu kuin itse diettikin. Suosittelen jokaiselle joka aloittaa tosissaan kisaamisen itse myös hakemaan esimerkiksi avoimeen yliopistoon opiskelemaan ihmisen anatomiaa sekä liikuntaravitsemusta. Se auttaa kummasti myös valmentajaa, kun itse kisaaja tietää mitä kehossa tapahtuu ja miksi tehdään tiettyjä asioita. On myös aina hyvä pystyä itse kyseenalaistamaan asioita.
Sekin on totta, ettei jokaisesta tytöstä tietenkään ole fitness urheilijaksi, mutta kukaan ei sitä sun puolesta voi päättää tai sanoa ennenkuin kokeilee. Jos yhtään kiinnostaa niin kokeilemaan vaan! Lajipreppauksen voi aloittaa ihan kuka tahansa, ei se tarkoita että heti tarvitsee lyödä kisat lukkoon tai vielä vuosiin ajatella koko asiaa. Ja mitä siitä kokeilusta sitten seuraakaan ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä. Se että tajuaa yhtäkkiä ettei nautikkaan lajista yhtään eikä se olekkaan se oma juttu ja ns. luovuttaa haaveen suhteen ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Myöskään se että menestyy lajissa ei muuta ihmistä paremmaksi. Elämä jatkuu tapahtui mitä tapahtui. Niinkuin Nora Vuorio juuri viisaasti muistutteli minulle, niin muistakaa että elätte tätä elämää itseänne varten, ette ketään muuta. (:
Fitness voi ehkä olla monen mielestä ärsyttävää ja pinnallista, mutta esimerkiksi omalla kohdallani se oli tie onnellisuuteen ja terveyteen. Olen syksyyn asti dietillä, mutta en silti edelleenkään syö tai tule syömään niin vähää ja liikkumaan niin paljoa miten liikuin ennen kuin aloin harrastamaan lajia. Ilman tätä ”sairasta lajia” olisin vieläkin aivan varmasti” Linda alle 50 kg ja omena päivässä” tyyppi. Voin nykyään tuhannesti paremmin kuin silloin.
Oikein ihanaa kevättä kaikille ja pitäkää pää pystyssä, mitä ikinä päätittekään tehdä elämässänne! (:
