Heipparallaa!

Täällä ei olla niin hyvällä fiiliksellä, sillä onnistuin vilustuttamaan itseni jo toisen kerran kisadietin aikana. En oo aivan varma johtuuko siitepölystä, vai siitä että ollaan ajeltu ikkunat auki autolla, mutta jokatapauksessa aivan hanurista tää olotila. Viimeyö oli niin kivulias ja kuumehöiryinen että huhujaa… 

Täytyy nyt sitten pysyä vaan ruokavaliossa ja käyttää kipeily edes sinänsä hyväksi, että lepäilee, kun on siihen kerrankin mahdollisuus. Täytyy kuitenkin muistaa se, että vaikka on fyysisesti levossa, niin aina kipeänä ollessa keho käy aikamoista kampailua pöpöjä vastaan ja sen vuoksi olisi aina hyvä pitää muutama oikeesti terve päivä lepoa sairastelun jälkeen, jotta keho pääsee palautumaan.

Ohjelmia pitäisi rustata, mutta odotan vielä hetkeä että oon tarpeeks ”järjissäni” tekemään niitä. Kuumehöyryissä ei ihan tuo järki juokse…

Sain asiakkaalta piristävää palautetta ohjelmista: kilot lähti suunnitelmien ja tavotteiden mukaan ja lääkäriltäkin oli tullut kehuja, kun arvot olivat olleet kohdillaan. :) 

10374968_644577105630537_5928148888581968711_n

 

Tosiaan mun tekemissä ohjelmissa se aikajakso kun ohjelmia noudatetaan menee aina asiakkaan tavotteiden mukaan. Riippuu siis aina onko kyseessä diettiä, bulkkia vai vaan elämäntapamuutosta tai halua syödä terveellisesti. Kisaohjelmia tai kisavalmennusta en tee, mutta jos kuitenkin haluaa kokeilla bikinifitness tyyppistä ruokavaliota tai treeniohjelmaa niin sellaisen pystyn preppinä tekemään. Eli ohjelma ei ole varsinainen kisaohjelma, mutta pystyy tekemään pohjaa mahdollisesti tulevaisuuden kisavalmennukselle ja niillä pystyy kuulostella vähän iseltäkin onko se lajina oma juttu vai ei, ennenkuin palkkaa kunnon valmentajan.

Olkaa muuten oikeesti aina tarkkoja noista kisavalmennuksista. Se ei ole mikään leikin asia ja nyt kun on kunnon buumi menossa niin munkin muutamaa tuttua on huijattu pahimman kerran. Innokkaita tyttöjä laitetaan solmimaan hurjia ehtoja jotka ajavat vain valmentajan etuja ja ovat pahimmillaan vuosiakin sitovia sopimuksia. Kisaamiseen liittyviä faktoja jätetään kertomatta eikä valmennukseen saada tarvittavia puitteita. Tuollainen on hyvin ikävää kun kyseessä on innokas aloittaja, joka ei aina tosiaankaan tiedä siitä mitä pitäisi ottaa selville ennen valmentajan hankkimista. Minulle kävi itselleni juurikin näin ensimmäistä valmentajaa valitessa. Valitsin innokkaana ja naiivina vain ”ensimmäisen” josta kuulin. Hän oli perus hyvä PT, mutta ei missään nimessä kisavalmentaja. En tietenkään osannut kyseenalaistaa tai vaatia mitään, sillä en tiennyt kisavalmennuksesta oikeastaan mitään konkreettista…

Mielestäni olisi hyvä että ennen minkäänlaisen sopimuksen solmimista kyselisi nykyisiltä -ja entisiltä valmennettavilta kokemuksista ja mielipiteistä, sekä tietenkin muiltakin kisaajilta ja ihmisiltä, jotka ehkä osaavat auttaa asiassa ja valinnassa. Onko valmentaja ehdokkaan kisavalmennus tyyli mahdollisesti sellainen mitä juuri sinä tarvitset, minkälaisia tuloksia ja saavutuksia hänen valmennettavilla on? Tietenkin mielipiteitä löytyy ja kaikkea ei todellakaan ”fitnesspiireissä” kannata uskoa. Myöskään sama valmentaja ei yksinkertaisesti sovi kaikille, mutta tärkeintä on mun mielestä aina käydä juttelemassa ensin itse valmentaja ehdokkaan kanssa ja hakea sellaista fiilistä, että tässä oikeesti välitetään susta ja sun tavotteista, eikä vain valmentajan omista mahdollisista hyödyistä. Ajatukset menee yhteen ja kemiat kohtaa. Varsinkin kisadietti on sellainen kokemus, ettei siitä tule mitään jos ei voida suoraan puhua ja joku tuntuu epävarmalta. Ehkä käymällä muutamankin eri valmentajan juttusilla pystyy vähän vertaamaan tarjontaa ja hahmottamaan myöskin sitten sitä että kuka on eniten sopiva juuri itselle. Kisavalmennus ei ikinä ole leikin asia ja se kannattaa ottaa oikeesti tosissaan. Pieleen mennessä sillä voi olla hyvinkin painavia seurauksia valmennettavalle… 

Nämä ovat vain mun omia mietteitä ja vinkkejä valmentajan valinnassa, jokainen tehkööt omat valintansa tietenkin haluamansa mukaan. (:

10296748_508518549274449_1176955033_n

Tänään oli iltalehdessä juttua bikinifitneksestä ja siinä oli meikäläisenkin suusta muutamia mielipiteitä. Aika provosoiva otsikkko, mutta hyviä juttuja ja näkökulmia löytyy artikkelista.

10403589_644993252255589_881247908466269920_n

 

Vaatteet biancaneven uusimmasta mallistosta :)

10414011_652203574835081_1561334050_n

Kävin muuten eilen piiiiiiiiiitkästä aikaa laittamassa kynnet ihanalla Chi:lla kynsistudio Saossa. 

Chi on aivan ihana tyttö ja tekee mahtavia kynsiä. Mun mielestä on todella tärkeää että kynsientekijä on ammattitaitoinen mutta myös hyvä asiakaspalvelija. Ei oo kauheen kivaa istua 2 tuntia vieraan ihmisen kanssa jos on epämukava olo ja ei mitään juteltavaa. Chi oli kyllä aivan ihana tapaus ja juttua riitti. :) Oli rentouttava ja mukava hetki. Aika meni nopeasti ja munkin kipee olo jopa helpottui hetkeksi.

1956877_10152139778180794_1536577191401447443_o

 

Kynsiin olen todella todella tyytyväinen. Sain juuri sellaiset kun halusinkin! :) Studio Sao:ssa tehdään pronails geelisarjalla, mikä on euroopan johtavin kynsimerkki. Merkki on tunnettu sen laadusta ja kestävyydestä jo 80-luvulta asti. kaikki pronails-merkin kynsitekijät ovat käyneet Pronails-koulutuksen, joka on markkinoiden yksityiskohtaisin kynsikoulutus. Näin taataan se että geelit ei päädy huonojen tekijöiden käsiin. Pronails merkillä on myös aina kynsiin 2- viikon kestävyys takuu, jota ei oo kuulemma ainakaan vielä jouduttu käyttämään. (: 

Chillä on nyt kesätarjous. Kaikki uudet rakennekynnet alkaen 50e ja huollot 40e ! Jos haluaa upeat kynnet niin suosittelen :) Paikka sijaitsee iso-roban vieressä, Annankatu 4:ssä, joten sinne on todella helppo mennä. 

10371759_644262135662034_6656373745382734826_n

 

 


Heippa!

Olen päättänyt, etten käsittele kommenttiboksissa henkilökohtaisia asioitani jatkossa. Autan mielelläni kuitenkin niin paljon kuin voin ”henkilökohtaisimmissakin” asioissa, mutta haluan tietää kenen kanssa puhun ja ketä neuvon asioissa, jotka ovat kirjoitusteni ulkopuolella. Minuun voi siis ottaa henkilökohtaisimmissa asioissa facebookissa yhteyttä tai lähettää sähköpostia fit4ever@hotmail.fi. Oletan että ihmisten moraali on sillä tasolla, että jos voi anonyymina heittää kysymyksen joka koskee minun henkilökohtaisia asioita, voit myös hyvin kysyä asiaa omalla nimelläsi ja kasvoillasi. (:

Kuitenkin kaikki mitä tänne kirjoitan on avattavissa ja käsiteltävissä laajemmin kommenttiboksissa ja vastailen mielelläni kommentteihin jotka liittyvät kirjoituksiin.

Mulle tulee kovasti kyselyjä mun implanteista. Olen ennenkin kirjoittanut niistä postauksen, mutta poistin vanhempia postauksia kun vaihdoin blogini fitfashionille, sillä ajatusmaailmani ei ollut blogini ”alkuajoilla” kovinkaan terve ja kirjoitukset saattoivat kannustaa nuoria huonoon suuntaan. (En syönyt tarpeeksi ja liikuin aivan liikaa).

Itselläni fitneksellä ja implanttien ottamisella ei ole ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Bikinifitneksessä pärjää ilman implantteja (hyvä ja fresh esimerkki Janni Hussi) ja kehon korjailua urheilun vuoksi kannattaa harkita. Leikkauksissa on aina omat riskinsä ja esimerkiksi nukuttaminen ja nukutusaineet rasittavat ja vaikuttavat kehossamme yllättävän pitkään.

En kuitenkaan väitä, etteikö olisi hyvä juttu bikinifiness harrastukseni kannalta että implantit löytyvät, mutta palataampas ajassa hieman taaksepäin ja käydään pikaisesti läpi niiden löytymisen todelliset syyt.

Suvussamme on hyvin vahva ”rintageeni”, joten luonnostaan hyvä rintavarustus löytyy.Tai siis löytyi. Nuorena rintani kehittyivät hyvin nopeasti, jolloin iho meni pahasti rikki ja muistan miten muut tytöt juoruilivat minun käyttävän täytteitä rintaliiveissä. Onhan niitä sukkia ja joulupallokoristeita paidan alle tungettu lapsena, mutta nopeasti ne omatkin sinne tupsahti.  :mrgreen: Tietenkin se, että olin lievän ylipainon puolella vaikutti myös rintavuuteen. 

106581890

98131560

 

Vaikea löytää tuolta ajoilta kuvia, kun melkein jokaisessa on joku pallo tai rasti rintojen kohdalla… :D Mutta kuitenkin, tuolloin tais olla rintavarustus D:n paikkeilla, eli muutaman kupin isommat kuin nykyään. 

Sitten alkoi se mun surullisen kuuluisa laihtuminen ja kuten moni tietää, niin se tapahtui alkuun hyvin hienosti, fiksusti ja terveellisesti, mutta kun hoksasin sen että mitä vähemmän syön, sitä nopeammin laihdun, niin siinä lähti myös rinnatkin hyvin nopeasti.

37371_400893370793_8355387_n

 

Voitte kuvitella mitä rinnalle tapahtuu kun D kupista lähtee kaikki rasvat ja jäljelle jää iho. Ja harmi kyllä, niinkuin aluksi kerroin, teininä rintani kasvoivat niin nopeasti ettei iho pysynyt perässä ja oli sen verran mennyt rikki ja venynyt, ettei iho rinnoissa palautunut niin kuin kaikki muu iho vartalossani.

 Äitini onneksi ymmärsi että ei ole kivaa olla 18 vuotias ja sellaisten tyhjien pussien kanssa ja lupasi maksaa minulle korjausleikkauksen. Emme etsineet hinnan perässä klinikoita, vaan turvallisuuden. Sairaala Siluetti vaikutti silloin varvimmalta vaihtoehdolta. Nyt kun tiedän klinikoista enemmän, en ehkä valitsisi Siluettia törkeän korkean hintaluokan suhteen, mutta palvelu, siisteys ja kaikki olivat kyllä loppujenlopuksi sen arvoista. Kaikki meni todella hienosti ja olo oli tuvallinen.

Mulle tehtiin muodonkorjaus ja laitettiin 1,8 desin implantti rintalihaksen alle. Kirurgi olisi halunnut laittaa mulle vähintään 3 desiä sillä tilaa oli oman rinnan jäljiltä,mutta en itse nuoresta iästä huolimatta halunnut niin suuria. Halusin että tulos olisi mahdollisimman luonnollinen.  Sitäpaitsi viihdyin todella paljon ”sirona” ja pienirintaisena, enkä olisi mennyt leikkaukseen ellei ne riippuvat nahkapalat olisivat vaikuttaneet itsetuntooni niin runsaasti. Niin hirveiltä ne näytti, etten uskaltanut vaihtaa yleisissä pukuhuoneissa vaatteita tai käydä tyttöjen saunailloissa. Minkäänlaista kontaktia miesten kanssa en voinut kuvitellakkaan…Näin painajaisia siitä, että joku näki rintani.

Tiedän että maailmassa on paljon pahempiakin asioita, mutta siitä huolimatta elän tätä elämää itselleni ja jos minulla on mahdollisuus korjata yksi stressi ja negatiivinen asia pois omasta elämästäni, niin olen sen verran armollinen itselleni että sen minä teen. Olen hyvin kiitollinen äidilleni ymmärryksestä ja luottamuksesta sitä kohtaan, ettei halu leikkaukseen niin nuorena ollut pelkän ”bimboilun” vuoksi, vaan minulta löytyi minulle tärkeä ja painava syy haluta leikkaukseen.

Nyt se on tehty ja lopputulos on todella hyvä. Harvemmin kukaan edes tietää että mulla on implantit eikä sitä tarvitse enää sen enempää miettiä.

Leikkauksen jälkeiset kivut olivat uskomattomat. Uskon että rintalihaksen alle laitetut ovat hyvin paljon kivuliaampia leikkauksian kuin päälle asetetut. Mikään ei nimittäin ole kamalampaa kuin lihassärky. Lisäksi muodonkorjaus ja ”ihon poisto” toivat lisäkipuja toipumiseen. Sängystä ei noustu ilman apua ja olo oli hyvin epätoivoinen. Siinä oltiin 2viikkoa sellainen panssariliivi päällä ja kaikenkukkuraksi kiristävä ”rintapanta” päällä, jolloin hengitys onnistui pelkästään pintahengityksenä. Jokainen pienikin tärähdys tai liike sattui niin että teki mieli vain vetää taju kankaalle ja herätä kun on parantunut. Kamalimmat 2 viikkoa ikinä. 

Implanttien otossa kannattaa miettiä ensinnäkin paikkaa. Leikkaukseen liittyy aina riskejä. Kyselkää kokemuksista, kyselkää kirurgeilta, käykää eri konsultaatioissa ja kuulostelkaa myös itseänne sen suhteen, onko leikkaus ajankohtainen vai ei. Loppujenlopuksi muistakaa se, että kyse on teidän kehostanne, ei kenenkään muun. Mielipiteitä tekoon kyllä löytyy ja niitä saa varmasti kysymättäkin, mutta kukaan muu ei tule kantamaan kehossaan sinun valintaasi implanttien otosta kuin te, joten silloin se ei ole kenenkään muun päätettävissä eikä kenenkään muun asia. (:

10349579_1435126176745553_256222549_n

 

 

 


Heippa!

Tänään on ollut kiva päivä ja vihdoinkin dietti alkaa edistymään sen verran, että into kasvaa projektia kohtaan. Ekat viikot on vähän turhauttavia, kun paino ei hirveesti laske eikä selkeitä muutoksia oo vielä kovinkaan paljon nähtävillä. Nyt rupee onneks pikkuhiljaa näkymään jotain pilkettä tuloksistakin!

10366313_642675099154071_2289007987038468607_n

 

Ilmat on olleet ihan törkeen ihania aamulenkkejä ajatellen! Tosin kuumuus vaikuttaa jaksamiseen huomattavasti. Enää ei ihan niin kevyesti spurttaillakkaan 6-7 kilometriä ja siihen perään tehdä puistojumppailuja. Vedin tänään töölönlahden sillan askelkyykyillä about 6km lenkin perään. Askelia oli mun laskujen mukaan tasan 120 ja kyllä piti lopussa aina 10 askeleen välein pysähtyä vähän ottamaan kaiteista tukea. Sen verran porotti aurinko suoraan niskaan että vei kaikki mehut tästä tytöstä! Selvisin kuitenkin kunnialla loppuun asti. :D

10413938_692691337451252_1973824766_n

Eipä silti oo valittamista! Mielummin tolla säällä kuin räntäsateella tai pakkasella pimeydessä  8-) Aamutreenien jälkeen kruisailtiin espalle syömään ja paistattelemaan päivää kavereiden kanssa. Muut veti sipsejä ja siideriä, mulla perus purkkisafkat ja pepsimaxia. Mä en silti ikinä oo tykännyt siideristä enkä sipseistäkään, joten ei haitannut pätkääkään. Valkkari ja karkit on taas sellanen mikä saa veden kielelle ja kateuden poikasta esiin jos joku niitä vetelee mun naaman edessä. :D 

1798574_10152134306880794_4589267804832689979_n 10296949_299191320257043_694533971_n

 

Espalle keräänty kööriä hehkuttamaan illan bileitä ja puhelimet soi 5minuutin välein kun jengi halus tietää missä biletetään tänään. Olen tylsä, mutta itse en tietenkään bileisiin ehdi mukaan, sillä on treenit hoidettavana, mutta pakko sanoa että jollain sairaalla tavalla mulla oli oikein hauskat treenit (lähes yksin) salilla. Musta oli jotenkin hauskaa fiilistellä ajatuksella että muut lähti dokaamaan ja mä bodaamaan. :D  Vaikka olkapäätreeni ei ollutkaan maailman parhain tänään ja kunnon pumppia en saanut aikaseksi vaikka 1,5 h niitäkin väänsin, niin mun HIIT treeni oli sitäkin hullumpi ja herranjestas sitä hien määrää….  :mrgreen:

10387933_1451728828400151_11522575_n

 

Oli siistiä olla melkein yksin salilla ja treenailla ihan raivolla ;D . Riehuin ihan kunnolla ja laitoin aivan ränttäliksi. Oli niin hauskaa! Ehkä mä oon jotenkin pimee päästäni, mutta eiks niin sanota että hulluilla on halvat huvit :D

Nyt mä ajattelin tehdä vielä vähän töitä, lenkittää JLOn ja mennä nukkumaan. Aamulla on taas uus treenipäivä ja ollaan kavereiden kanssa sovittu että mennään korkeasaareen ja minigolfaamaan. Eli kaikenlaista taas olis touhua ja tekemistä edessä. (: 


Heippa!

Jes, kerrankin fyysiset duunit on pulkassa jo tähän aikaan! Kävin vielä lenkittämässä JLON töiden päätteeksi, mutta noilla helteillä tota bullaa ei kauheesti lenkitellä, vaikka energiaa riittäisikin. Pari kilsaa ja se on siinä.

Oltiin duunien ja treenien jälkeen sovittu muutaman kuvaajan ja toisen upean ferrari 360 spiderin kanssa ferrari treffit. Koko ilta meni kuvaillessa autoja. Jäbät olivat tietenkin aivan haltioissaan ja oli ihanaa katsella niiden intoa autojen parissa.

10373765_10152129980500794_3887647812579713275_n

 

Sitte alko se perus huutelu. Joku tyyppi käveli Joelin ja Villen ohi kun jäbät kuvaili autoja ja huusi ” eiks teil vittu oo mitään muuta tekemistä!!!”. Kun Ville kysyi ystävällisesti että anteeksi? Niin mies tokaisi että ”no vittu ajattelin vissii vahingos ääneen!”. 

Siis mitä hemmettiä ihan oikeesti, mikä ihmisiä vaivaa? Ihan tuntemattomille alkaa huutelemaan tollasta, kun et tiedä heistä mitään?  Joel ja Ville ovat molemmat todella harvinaisen jalat maassa tyyppejä ja törkeen kovia tekemään töitä. Molemmat yrittäjiä ja ansainneet joka hetken autojensa kanssa. Hitto että laittaa kiehumaan tollanen käytös. Mistään saavutuksista ei saisi nauttia tai iloita täällä ilman että saa heti leiman otsaan. Huhujaa…

Joelkaan ei ole ikinä penniäkään keltään saanut, joten jos noin vituttaa niin tekis itse perässä ja seurais niitä unelmiaan pienestä asti luovuttamatta niin ei tarvitse huudella muille… 

10322473_10152131328675794_1532012813612199992_n

 

10372549_10152130020995794_3068421312757658718_n

 

No , se siitä. Oli myös todella paljon ystävällisiä ja ihania ihmisiä jotka tulivat kehumaan autoja ja päivä oli muutamaa idioottia lukuunottamatta todella onnistunut ja hauska! 

Tänään mulla oli Iltalehteen kuvaukset IFBB PRO Sara Backin kanssa. Huh se mimmi on upea ja vielä todella ihana ihminen!! On todella ansainnut PRO korttinsa.  Oli ilo tutustua häneen! (: 

10402850_642500189171562_309803946922769618_n

 

Iltalehden artikkeli julkaistaan kai ensiviikolla ja siinä on muitakin bikinifitness kisaajia mukana. 

Laitanpa muuten tännekkin myynti ilmoituksen tästä kaunottaresta, jos jotain kiinnostaa tai tietää jonkun joka etsii omaa asuntoa! Siitä lähtien kun muutettiin nykyiseen asuntoon niin tämä upea asunto on ollut tyhjillä ja nyt olis mahdollista ostaa itselleen. Luksusta etsivälle läpitalon asunto, kahdella partsilla merinäköaloin Helsingin kauneimmalla aurinkorannalla. 
Kuvat ja lisää tietoa asunnosta täältä.

 

 


Heippa!

Jotkut pidempään mun blogia lukeneet ehkä tietääkin musta sen, että olen puoliksi kreikkalainen ja ennen kuin tapasin Joelin vietin joka kesä aikaa kreikassa. Nyt siitä on kulunut 2- vuotta kun oon viimeksi käynyt kreikassa ja ikävä on sydäntä särkevän kova.

Mä oon tosi nuoresta matkustanut jo ekan kerran yksin kreikkaan ja asustellut siellä. Hankkinut työn, paikan asua ja kavereihin siellä on tutustuttu jo vuosien varrella. Rhodoksellakin taidan tuntea…kaikki. Se on loppujenlopuksi niin pieni paikka, että kun siellä viettää koko kesän niin varmasti ehtii tutustua kaupungissa asuviin. 

Muistan kun ekan kerran menin kreikkaan sen ikäisenä että ymmärsin jo hieman sieluani. Mä oikeesti jopa vähän järkytyin siitä miten voimakkaasti koin tulleeni kotiin. Taisin silloin olla vielä ala-asteella. Sen verran lujaa se iski että 2-viikon loman jälkeen makasin pimeässä huoneessa verhot kiinni 2 viikkoa. 

Oon tiennyt jo hyvin pienestä asti etten sovi tänne. Olen hyvin suorasanainen ollut aina, arvostan rehellisyyttä – oli se sitten hyvässä tai pahassa ja mua kiehtoo ihmiset joissa on luonnetta ja munaa sanoa mielipiteensä ja olla omia itsejään. Ihmiset joiden kanssa mulla tulee ongelmia on niitä ”joo, mäkin oon sitämieltä” tyyppejä, joissa ei ole omaa makua, hajua tai väriä. Valitettavasti Suomessa se on se, mitä sun PITÄÄ olla, jotta sut hyväksytään ja sä oot kiva tyyppi. Helppo tyyppi on kiva.

Mulle sanotaan usein kun innostun jostain asiasta ”hei älä puhu niin lujaa, rauhotu, hengitä” yms muita oikeesti helvetin ärsyttäviä juttuja. Unohdan aina välillä ettei täällä saa näyttää minkäänlaista luonnetta. Mulla on kova ääni, kun innostun mun kädet heiluu ja näytän tunteeni hyvin selkeästi. Suomessa ne kaikki täytyy kuitenkin piilottaa ja se on hyvin hyvin turhauttavaa. Tuntuu kuin osa musta olis kokoajan narun päässä ja heti jos se osa mua näyttää vähän elonmerkkejä, niin vedetään narusta ja torutaan. Vähän kun koiraa joka innostuu lähtee vetämään liian lujaa. Mä luulen että yks syy miksi sovin tähän fitness elämään on se , että saan purkaa energiaani edes johonkin täysillä. Tuntuu ettei täällä oikeen esiinny minkäänlaista intohimoa tai tunteita mitään kohtaan. Paitsi kännissä. Sitten ihmetellään miksi Suomi on yksi väkivaltaisimpia maita. Onko ihme kun ihmisten tunteen sullotaan, sillä niitä ei saa näyttää? 

Kreikassa mä olen aina porukan hiljaisin, täällä tunnun olevan äänekkäin. Onneksi on kuitenkin oma perhe, joka onkin sitten ihan saakelin äänekäs, täynnä mielipiteitä, tunteita ja luonnetta.  :mrgreen: On mulla silti ystäviäkin, jotka tietää mikä mä olen ja hyväksyvät mut juurikin sellaisena. Mä huudan kun innostun ja mulla on hyvin vahvoja mielipiteitä. 

Suomessa mulla on aina ollut vähän sellainen yksinäinen susi status. Tai olen sellaisen jopa varmaan rakentanut itselleni. Mulla on muutama todella todella hyvä ystävä ja perhe jotka tietää musta kaiken, joille kerron kaiken ja ne merkitsee mulle kaikkea. Sitten on paljon kavereita ja tuttuja, jotka ei oikeestaan tiedä musta mitään. Mä en oo ikinä ollut mikään ”porukka” hengari. Mä oon aina tykännyt Suomessa olla sen yhden-kahden ystävän kanssa ja se on riittänyt mulle. Muistan jo pienenä ihmetelleeni, miksei mua kiinnosta edes tutustua hirveesti ihmisiin. Halusin vaan olla niiden muutaman hyvän ystäväni kanssa ja se riitti mulle. Niille mä omistaudun sitten todella lujaa ja odotan niiltä samaa. Ehkä se on just sitä, että on todella vaikeeta löytää täältä ihmisiä jotka ymmärtää että mä olen sielultani hyvin hyvin erilainen kuin moni täällä. Kreikassa mulla on taas aina kymmeniä ihmisiä ympärillä ja todella vapautunut olo. Kai se on jonkinlaista soulmate- yhteyttä, jota on täällä hyvin vaikea löytää. 

Täälläkin on kuitenkin paljon törkeen ihania ihmisiä ja varmasti hirveesti sellaisia yksilöitä joiden kanssa tulisin todella hyvin juttuun. Tuntuu vaan että ”livenä” niitä on vaikea löytää. Oon myös hyvin pelokas ihmisten suhteen, sillä oon niin monesti saanut pettyä. Oon myös tottunut siihen että olen tuntenut kaikki mun läheisimmät ihan vaippaikäsistä asti, ne tietää musta kaiken ja mä niistä, mitään ylimääräistä esitystä ei tarvita. On siis hyvin vaikea alkaa tutustumaan ihmisiin, kun ei tosiaankaan tiedä niistä mitään, eikä ole tottunut sellaiseen. Ei ole kasvanut niiden kanssa, niinkuin kaikkien muiden läheisteni kanssa. Oon huomannut että suuremmista kaupungeista tulevat tutustuvat ihmisiin paljon helpommin, kuin me jotka ollaan pienestä kylästä jossa on oltu eskarista asti samojen ihmisten kanssa ja totuttu todellakin siihen, että sä oot aina ollut sun ympärillä olevien ihmisten kanssa ja kasvanut niiden kanssa. Esimerkiksi parhain ystäväni Päivi on ollut mun kanssa teinistä asti lähes päivittäin. Nyt ”aikuisina” on tullut pidempiä taukoja yhteydenpidossa, mutta kaikki jatkuu kuitenkin aina siitä mihin jäätiin eikä meidän välillä mikään muutu. Ollaan tehty yhdessä vaikka ja mitä, matkusteltu ja asuttu vaikka missä. Siinä tulee koettua sellaista ystävyyttä, että sellaista on enää vaikea rakentaa muiden kanssa. 

Tänään mulle tuli niin kauhea ikävä kreikkaa. Kuuntelin kreikkalaista musiikkia ja imin sitä sieluuni. Ne rytmit, tunteet. Kulttuuri. Haistoin kreikan. Ne illat ja päivät täynnä tunnetta, ei tarvi pitää mitään sisällään. Saa tanssia aamuun asti ja selittää niin kiihkeästi asioita että vaikka lasit kaatuu pöydiltä niin ketään ei haittaa. Pakko päästä. Mä en tuu koskaan sopimaan tänne teknomusiikin pariin heilumaan kuin robootti ja vain hillittynä suolakurkkuna suorittamaan tätä elämää. Harmi vain, että enää ei olekkaan niin yksinkertaista se lähteminen. On oma firma, vastuussa itse kaikesta. On kämppä, on koira. Kyllä välillä tulee sellainen olo että olis kiva vaan lähteä ja ELÄÄ. 

Onnekseni Joel on myös hyvin ”ulkomaalainen” sielunmaailmaltaan. Tai siis, Joelistahan ei tiedetä mitä verta hän todellisuudessa kantaa, sillä Joelin isän vanhemmat eivät ole tiedossa. Me molemmat halutaan ulkomaille asumaan ja vielä jonain päivänä lähdetään täältä. <3

217783_10150149342385794_1448654_n