12 kesä Diettikuulumisia

Ciao!

Heräilin tässä juuri päikkäreiltä. Erittäin hyvä ajoitus taas.. Saa nähdä mitä yöunille käy. 

Dietti on edennyt hitaasti mutta varmasti. Tällähetkellä painoa on tultu -5kiloa alaspäin ja kyllä mä tänään kattelin peilistä salilla että näytämpäs mä pieneltä jo nyt. Jonkun mielestä olen varmasti kunnon bulkkitankki edelleen, mutta näin vähää en ole painanut varmaan vuoteen, joten tuntuu hassulta ja minun silmiini näytän pieneltä. Vielä on kuitenkin pitkä matka edessä. 

Jalat-kädet, sekä hartiaseutu näyttää ”pienentyvän” ensimmäisinä. Näin oletinkin, sillä vatsa on aina ollut mulle se heikko kohta ja sieltä löytyy ne sitkeimmät rasvat. 

Nyt rupee dietti tuntumaankin. Ruokavalioon tehtiin muutoksia ja vaikka hiilaria lisättiin, niin huomasin että esimerkiksi tänään kaupungilla purin hampaita yhteen niin naurettavasta asiasta, kun ihmiset käveli sateenvarjojen kanssa liian leveästi keskellä katua enkä päässyt ohittamaan.  Tänään viel nauroin asialle ja reaktiolleni, mutta saa nähdä mistä revin pelihousuja loppudietillä… 

Näin myös viimeyönä painajaista siitä, että söin suklaata ihan älyttömät määrät ja dietti kaatui siihen.     

Muuten kaikki on hyvin. Itsekuria koetellaan.  2 viikon treenitauon jälkeen on luonnollisesti vähän hankaluuksia päästä entiseen rytmiin takasin. Aamutreenit ei oikeen maistuis, mutta niiden jälkeen on niin hyvä olo aina, että kyllä kannattaa. 🙂 Pikkuveljen oon saanut treenikamuksi iltajumpille. Sekin on saanut 20 kiloa tiputettua. Ihan mahtavaa!

Ajattelin mennä vielä iltalenkille koiran kanssa ja vähän haukkaamaan happea ennen nukkumaanmenoaikaa. Saattaa kyllä olla, ettei tosta nukkumisesta tuu tänään yhtään mitään ja väännän duunia taas aamuyöhön saakka.

Tässä vähän kuvaa joka havainnollistaa tän hetkistä dietti tulosta:

11 kesä Nyt puidaan nettikiusaamista!

Tämä on aihe, josta ei usein haluta puhua julkisesti, sillä kiusatuksi ja arvostelluksi tulemista hävetään. Ei haluta näyttää heikkoutta tai antaa huomiota kiusaajille. Päätin nyt kuitenkin kirjoittaa asiasta ja avata omia kokemuksiani aiheesta.

Törmäsin eilen erään bloggarin tekstiin blogikiusaamisesta ja siitä miten se on saanut bloggaajalle niin huonon olon, että hänen on lopetettava bloginsa tai ainakin pidettävä jopa lomaa harrastuksestaan. Tekstin voi lukea täältä  . 

Heti sen jälkeen luin iltalehdestä miten Marko Björs teki rikosilmoituksen epäasiallisista nettikirjoituksista keskustelupalstoilla.

On oikeesti niin järkyttävää miten paljon kiusaamista maailma on täynnä. Nykyään se vain on siirtynyt paljon helpommin toteutettavaksi ja vieläkin raukkamaisemmaksi, nettikiusaamiseksi. Jokainen bloggari tai julkisuuden henkilö saa aivan varmasti osansa vihasta nykypäivänä netin maailmassa. Ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, miten helppo nettiin jätetyt kommentit on jäljittää tai sitä, että he syyllistyvät usein rikokseen.

Törkeäksi kunnianloukkauksen tekee kun tieto levitetään joukkotiedotusvälineen kautta tai muuten toimitetaan tieto lukuisten ihmisten saataville. Tiedon ei tarvitse olla edes totta, jos se vain aiheuttaa minkäänlaista haittaa esimerkiksi liiketoiminnalle tai henkistä kärsimystä/häpeää henkilölle itselleen. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä on kyse silloin kun levittää toisen yksityiselämästä arkaluotoisen tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että se aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä toiselle. Pykälän mukaan tieto pitää levittää joukkotiedotusvälineiden kautta tai muuten saattaa lukuisten ihmisten saataville. Erona kunnianloukkaukseen on se, että tieto on totta.

En ole itse ollut tekemisissä virkavallan kanssa blogissani tai netissä tapahtuneesta nettikiusaamisesta, mutta vanhempani ovat. 

Itse olen hyvin tottunut päivittäiseen haukkumiseen blogissani, mutta onko se oikein? Tuleeko oikeesti bloggarin tai julkkiksen tottua päivittäiseen kiusaamiseen ja haukkumiseen? Ei todellakaan tule. Se, että valitsee avaavansa elämäänsä julkisesti, ei tarkoita sitä, että ihmiset saavat sylkeä päällesi ja sinun tulee niellä kaikki se paska ja vielä tottua sellaiseen. Olen viimeaikoina miettinyt miten sairasta on, että olen todellakin tottunut siihen, että minua arvostellaan ja haukutaan törkeästi päivittäin. Tuskin se tekee hyvää kenellekkään, eikä kenenkään tarvitse sietää sellaista.

Ja ei, en suutu tai pahoita mieltäni kritiikistä tai asiallisesta keskustelusta minuun liittyen.  (Itseasiassa harvemmin enää haukkumiseen turtuneena pahoitan mieltäni yhtään mistään.) Keskustelu ei ole rikos, mielipide ei ole rikos. Vaikka mielipide olisikin negatiivinen, se ei ole rikos ja jokaisen joka esiintyy julkisuudessa tai bloggaa julkisesti tulee sietää eriäviä mielipiteitä sekä keskustelua, mikä ei aina ihan kohtaa omien ajatusten tai toiveiden kanssa. Haukkuminen ja kunnianloukkaus taas ovat rikoksia. Saan itse ajoittain hyvin rakentavaa kritiikkiä ja asiallista näkökulmaa omista ajatuksistani tai teoistani poiketen ja ne ovat enemmän kuin tervetulleita. Rakastan keskustelua ja ajatuksia, eikä kukaan voi olettaa että täällä oltaisiin kaikki kaikesta samaa mieltä. On kuitenkin aivan eri asia kertoa oma mielipide/näkökulma asiasta kuin haukkua ihminen alimpaan helvettiin tai läskiperseeksi vain koska on eri mieltä jostain asiasta tai naama ei miellytä. 

Tiedän itse kokemuksesta, että nettikiusaajien kommentteihin vastaaminen on yhtä tyhjän kanssa. Jos vastaat kommentin syytökseen, olet selittelijä. Jos et vastaa, et uskalla tai vastaat vain positiivisiin kommentteihin, koska olet pelkuri. Mikään ei miellytä. 

Nykyään julkisuus on 100 x pahempaa kuin ennen. Ne juorulehdet ja artikkelit lehdissä joita ennen pelättiin eivät ole enää mitään siihen verrattuna, mitä ”tavalliset tallaajat” kirjoittelevat vaikka niillä surullisen kuuluisilla vauvat -tai suomi24 palstoilla. Ihmiset arvostelevat jopa julkkisten pieniä lapsia tähän sävyyn ”hyi vittu mikä kärsä tolla läskillä kakaralla, hirteen tollaiset”. Tai normaalipainoista ihmistä ”hyi vittu mikä läski toikin on, ihan kuin valas!”. Ja sitten syytetään julkkiksia ja bloggareita siitä, että ME asetetaan ihmisille paineita? En usko että yksikään fitfashionin bloggari kirjoittaa blogiinsa tuohon sävyyn muista ihmisistä tai kovin moni julkisuuden henkilö haukkuu muiden ulkonäköä näin järkyttävillä tavoilla?

Jokainen ihminen on varmasti puhunut toisesta pahaa esimerkiksi kavereiden kesken, mutta en kuitenkaan itse pitäisi sitä samana asiana kuin julkisesti nolaamista ja haukkumista. Lisäksi netissä tapahtuva kiusaaminen on usein kasvotonta ja epäreilua ja ellei siihen kukaan puutu, asiasta ei tarvitse ottaa vastuuta ja siitä pääsee kasvottomana.

Voiko sellainen ihminen, joka niin kiihkeästi haluaa toiselle pahaa ja vielä täydellisen raukkamaisesti netissä niin, ettei uhri pysty edes puolustamaa itseään, olla terve tai nukkua yönsä levollisesti?

Tänään juuri sain kommentin , jossa ensin haukuttiin fitness ihmiset tissittömiksi jääkaapeiksi jotka näyttävät miehiltä ja sen jälkeen kysyttiin samassa kommentissa haukkujen jälkeen, että ajattelenko ikinä miltä normaalivartaloisista bloggareista tuntuu, kun heitä kehotetaan menemään lättäperseensä kanssa kyykkäämään? No, veikkaan että ihan samalta kuin minusta tuon jääkaapiksi haukkumisen jälkeen. MINÄ en painosta ketään menemään kyykkäämään. Vaikka kirjoitankin blogia, joka käsittelee enimmäkseen liikuntaa ja teen sitä työkseni, ei tarkoita että minusta jokaisen täytyy kyykätä tai että minusta vain fitness ihmiset ovat kauniita. Teen sitä työkseni ja autan ihmisiä JOS he kaipaavat apuani, blogista voi lukea vinkkejä treeneihin tai ruokailuun JOS haluaa. Ketään ei painosteta tai pakoteta mihinkään.

Meitä fitness- ja hyvinvointi bloggareita myös syytetään siitä, että tuijotamme ja arvostelemme muita ihmisiä, eikä siksi uskalleta mennä salille, vaikka tosiasia on että meitä arvostellaan ja tuijotetaan ja sen jälkeen kommentoidaan anonyymina blogiin miten läskeiltä taas näytettiin salilla. Ei tulisi mieleenkään itselle tuijotella jengiä salilla enkä muista että olisin määritellyt minkäänlaista tiettyä ulkonäköä minkä vain hyväksyisin. Minusta jokainen ihminen on kaunis sellaisenaan. Ainoa asia joka minua saattaa surettaa ulkonäön perusteella on, jos näen anorektisen ihmisen ja sekin vain, sillä tiedän miltä hänestä tuntuu.

Tiedän ettei tämä teksti tule muuttamaan mitään, nettikiusaaminen senkuin kasvaa päivä päivältä. Blogeja tulee kokoajan lisää ja yhä nuoremmatkin innostuvat bloggaamsesta. Toivonkin, että varsinkin nuoremmat bloggarit ymmärtävät, ettei syy ole heidän eikä kenenkään tarvitse sietää tai tottua nettikiusaamiseen. Asialle voi halutessaan tehdä jotain ja nykyään asiaan on alettu panostamaan paremmin.

Heli Roosmäe

10 kesä Vastoinkäymisiä

Heippahei.

Nyt on kyllä kurjat ajat mun dietin suhteen. Edelliset kaksi viikkoa oon ollut todella kipee. Kuumetta, kurkkukipua, yskää ja flunssaa. Nyt kun siitä on päästy niin eiköhän ilmeisesti jonkinlaisena jälkitautina tullut vielä tulehdus takareiteen. Vaikea sanoa onko reidessä ollut jonkinlainen rasitus ennestään vai onko flunssan aiheuttama bakteeri siirtynyt reiteen, mutta tulehduskipulääkkeet ja JOS ei ala muutamassa päivässä helpottamaan niin sitten antibiootti. Antibioottia en mielellään ottaisi näin kisakaudella, jotta pysyy tuo oma vastustuskyky kunnossa. 

Aamutreenit mennään nyt niin lujaan kun päästään, mutta kävellen joudun ainakin toistaseksi ne toteuttamaan ja oikea jalka on punttitreeneistä poissa. Onneksi muuta kroppaa pystyy ihan normaalisti treenaamaan. Eilen kävinkin herättelemässä olkapäitä koomasta ja ai että teki hyvää <3

Tällaista sitten tällä hetkellä… Onneksi ei ollut nivelistä kyse, niinkuin ensin luulin, sillä säryt säteilivät lonkkaan ja polviin. Ehkä tästä päästään ilman että joutuu kisoja peruttamaan. Toivon todella niin. Viime päivät ovat tuntuneet todella raskailta ja epätoivoisilta henkisesti, sillä olin varma että nyt on joku todella hullusti… Harmittaa edelleen ihan törkeesti ja tekis mieli vaan hypätä sänkyyn ja nukkua nää kivut pois…Eilen yritin ottaa hieman varovaisia juoksuaskelia ja ne vetivät jalan aivan jäykäksi kivusta. Pettymys oli niin suuri ettei sitä voinut enää pidätellä ja siinä sitten köpöteltiin kotiin naama punaisena kyyneliä nieleskellen. Tästä kuitenkin vielä noustaan, se on varma! Asetan oman kehoni ja terveyteni KAIKEN muun edelle, mutta toivon että pääsisin mahdollisimman pian taas jatkamaan täysillä tehoilla. Jokainen päivä on kisakaudella tärkeä… 

09 kesä Kerää ympärillesi hyvää energiaa

Heippa !

Negatiivinen energia on nykyään hyvin vahva sekä vallitseva keskuudessamme. Sen vuoksi on erityisen tärkeää keskittyä elämässä posiitivisiin asioihin ja ihmisiin sekä ruokkia omaa energiaa positiivisilla asioilla. 

Välillä tätä blogiakin kun pitää, tulee helposti hyvin ”tunkkainen” fiilis joidenkin ihmisten kommenteista, kun on oikeen päästetty se negatiivinen, saastunut ja myrkyllinen energia valloilleen ja vihan täyttämänä tullaan kommentoimaan ja syljetään myrkyt näppäimille. Tietenkin saan myös paljon asiallista kritiikkiä ja mielipiteitä, mutta joistain kommenteista huokuu myrkyllinen viha.

Itse eilen ohjatessani asiakkaitani ja katsellessa heidän tahdonvoimaansa kohti hyvää fiilistä ja tavotteita sain myös itselleni todella hyvän ja energisen olon kohti omia tavotteita elämässä. Olin töiden jälkeen todella hyvällä energialla latautunut ja pirteä. Ihmisten tulisi pyrkiä keräämään itsensä ymärille ihmisiä, joilla on suuria unelmia sekä tavotteita elämässä, sillä ainakin itse saan muiden yrittämisestä ja asenteesta voimaa ja energiaa myös omiini. 

Eiliseen päivään toi lisäksi runsaasti hyvää energiaa kun vietimme Joelin ja JLOn kanssa vähintään kaksi tuntia lenkkeillen ja ihastellen luontoa. Pitäisi viettää mahdollisimman vähän aikaa täällä internetin maailmassa ja enemmän ulkona oikeasti NYT tapahtuvassa maailmassa. 

Lemppari energianlähteeni on kuitenkin ehdottomasti yhdistelmä ystäviä, perhettä, liikuntaa ja ravitsevaa, mutta hyvää ruokaa. Lisäksi vielä työ jota rakastan kirsikkana kakun päälle. Näitä asioita viljelen elämässäni ympärilleni ja niistä saan energiaa ja puhtia päiviini. 

Näistä asioista puheenollen, taidanpas pukea lenkkarit jalkaan ja lähteä tästä koneen ääreltä tuonne luontoon! (:

yhteistyössä Starbucks Refresha

Olen mukana Starbucksin järjestämässä kuvakilpailussa, jossa aiheena on hetki tai tilanne, joka virkistää ja josta saa luonnollista lisäenergiaa päivään. Minun hetkeni kilpailussa koostuu ystävistä, treenistä, koirastani ja luonnosta. 

Käy äänestämässä suosikkiasi alta löytyvän linkin kautta. Äänestäneiden kesken arvotaan 5 kpl 150 e lahjakorttia net-a-porter.comiin!

08 kesä Sammakoita suusta

Heippa! 

Täällä yö kukkuja taas kököttää himassa. Ajatuksilla on ilmeisesti kokous päällä ja ihmettelen suuresti miksi päivisin on niin hiljasta pääkopassa ja jatkuvasti vois mennä päikkäreille, mutta kun pitäis mennä nukkumaan niin käydään universumin syvimmät ajatukset läpi ja filosofoidaan oikeen kunnolla. Kaikennäköistä tekemistä ja ajatusta keksii kun yö tulee! Aivo-ongelma.

Mua nauratti ihan hirveesti mun kommentti iltalehdessä siitä, miten naiset treenaa kovempaa kuin miehet. Olen sitä mieltä, että kun rinnastetaan nainen ja mies niin naiset ovat usein lähtökohtaisesti sisukkaampia yksilöitä ja varsinkin kun kyse on juurikin artikkelissa käsiteltävästä kestävyysurheilusta ja  bikinifitnekselle tyypillisessä sykkeen taivaisiin pompattavista pitkistä sarjoista ja plyo/kuntopiiri-treeneistä, joissa naisilla on usein parempi sietokyky ja kestävyys. Miehet rokkaa taas sitten perus bodauksessa ja voiman osa-alueissa (vähintään yhtä hyvin kuin naiset ;)), mutta artikkelissa ei ollut kyse tämän tyyppisestä treenaamisesta. Kommentti oli kuitenkin jokatapauksessa lehdessä hyvin tökerön ja tyhmän kuuloinen 😀 Olen saanutkin jo palautetta asiasta ja en voi sanoa muuta kuin että naurakaa vain, itsekin nauraisin ja naurankin asialle. Aikamoisia sammakoita taas päästelty suusta . Hyvin tyypillistä meikäläistä taas  Tunnin kestävästä haastattelusta kun poimitaan sieltä sun täältä irtonaisia lauseita ja ehkäpä pilke silmäkulmassa puoliksi vitsillä heitettyjä kommentteja, niin saadaan aikaseiksi aika provosoivaa settiä. Mutta se on mediassa tarkoituskin; herättää mahdollisimman paljon tunteita ja mielipiteitä sekä aiheuttaa keskustelua. Mission completed.  😎

Tänään olin ekaa kertaa sairastelun jälkeen rauhallisella, mutta suht pitkällä lenkillä. Teki kyllä todella hyvää mielelle ja vaikka vauhti oli kevyt niin tuntu että hiki virtasi kuin maratonilla. Oli ihanaa touhuilla taas koiran kanssa ulkona ja ihastella samalla luontoa. Suomi on kyllä kaunis maa kesäisin. Törmäsin töölönlahdella joutsen perheeseen. Aivan jalkakäytävän viereen oli parkkeerannut äiti,- isi  -ja pikkujoutsenet <3 Joutsen on kyllä todella mahtava ja fiksu eläin. On mielenkiintoista miten lintu voi sitoutua yksiavioisuuteen niin uskollisesti. Siinä se iskä joutsen vartioi äiti joutsenta ja pikkuisia, kun ne paistatteli auringossa ja otti päikkäreitä. <3

JLO kohkotti taas niin torbeedona eteenpäin, että kotiin päästyään oli aivan loppu. Se on kyllä sellainen energiapommi ja menossa jatkuvasti eikä aina ihan hallitse niitä voimavarojaan. Kai se sitten pikkuhiljaa oppii tavoille. Niin kakara se vielä on. 

Mä olen ollut nyt kaks viikkoa täysin ilman meikkiä. Kulmia oon tainnut vähän korostaa ja laittaa kosteusvoidetta naamaan, mutta muuten oon lähinnä näyttänyt tältä

Tänään sitten päätin pitkästä aikaa meikata ja suoristaa tukkaa ja tuntui heti niin oudolta. Näytän kunnon tiukkikselta heti kun on enemmän meikkiä ja tuntui tosi tunkkaselta. Oon muutenkin huomannut että oon pikkuhiljaa menemässä ”kauneusmakuni” kanssa luonnollisempaan suuntaan ja tunnen itseni kauniimmaksi ilman suuria pakkeleita. Niin vaan mieli muuttuu. Teininä olin varmasti yksi Suomen pahimmista meikkipelleistä. Kunnon maski aina naamaan. Muistan kun äiti sanoi mulle joskus että mä vielä vanhempana katson niiltä ajoilta kuvia ja nauran itselleni…. sillon loukkaannuin ja vannoin vastaan. Nyt naurattaa ja paljon. 

Äidistä puheen ollen, tässä vähän miettimisen aihetta: