27 loka Fitness on yksilöllistä.
Heippa hei!
Pakkohan munkin on tuoda oma korteni kekoon tässä fitness kohussa. Meidän ihanan Umpun blogikirjoitus ja illuusio kuva itsestään tyhjennettynä ja kuivana vrt. bikinit päällä ja posessa, tankattuna on herättänyt kovasti mielipiteitä mediassa. Kieltämättä umppu on todella hurjan ja huolestuttavan näköinen kuvassa! Olen ennenkin nähnyt tämän ja kauhistellut miten kammottavalta keho näyttää ennen tankkauksia. Muistan ajatelleeni että toltako mä sitten näytän…vai näyttääkö kaikilla kunto samalta?
Mielestäni ei. Olemme jokainen yksilöitä ja kunto ennen tankkauksia sekä ylipäätään kisapäivänä näyttää jokaisella erilaiselta. Tässä taas omat kuvani samasta tilanteesta. Aamulla kuivattuna ennen tankkaamista ja vieressä kisalavalla. Bikinissähän tankkaamisella ja viimeistelyllä ylipäätään ei ole kovinkaan suurta merkitystä, me ei olla niin isoissa lihoissa monikaan että imettäisiin ihan mahdottomia määriä hiilaria itseemme tai saatais mitään ihmeitä aikaan.
Sitten vielä toinen kuva aamulla ennen tankkaamista, tyhjänä ja kuivana poseerauksilla:
Mun mielestä meillä on hyvin eri lookit samassa tilanteessa umpun kanssa. Ääripään näköinen mäkin todellakin olen, mutta en ehkä samalla tavalla kuin Umppu. Näin myös monien muiden vertauskuvia ”ennen tankkausta-lavalookkissa” ja kyllä jokainen näyttää aivan erilaiselta. Se miltä sä näytät tyhjänä ja kuivana riippuu ihan siitä, mitä sulla on siellä nahkan ja luiden välissä. Kenenkään mieltä pahoittamatta tulee muistaa, että mitä vähemmän siellä sitä lihaa on, sitä kamalammalta ja sairaammalta se kroppa näyttää, koska ollaan niin hemmetin laihoja. Ei ole itsellänikään kovin huutelemista lihojeni kanssa, mutta olen tyytyväinen siihen nähden mitä olen ennen ollut ja mistä on lähdetty.
Muutama päivä ennen kisoja. Kuivin, rasvattomin ja laihin kunto mitä mulla on ikinä ollut. Silti paino on n. 52 kiloa ennen tankkausta ja pituutta löytyy 162cm viimisten mittausten perusteella. Olen ennen ”fitnesshurahdustani” painanut normaalisti alle 50kiloa ”offilla”, joten tämänhetkinen kisapainoni on korkeampi kuin entinen päivittäinen painoni ja tulee toivottavasti tulevaisuudessa olemaan vielä korkeampi. Umppu taitaa olla mua n. 6cm lyhyempi ja kisakuvissa n. 10 kiloa kevyempi, joten meitä on ylipäätään tyhmää verrata. Ja tässä tulee taas ilmi se, että me kaikki ollaan eri mitoissa, eri lihoissa, eri rakenteella, eri ikäsiä, eri lähtökohdista: jotkut ekaa kertaa lavalla tai kymmenettä kertaa lavalla, muutaman vuoden treenitaustoilla tai 10 vuoden -jopa useampienkin vuosien treenitaustoilla. Joillakin on lapsia, jotkut taas nuoria ja ”kimmoisammalla” iholla varustettuja. Esimerkkejä eri lähtökohtiin löytyy paljon.
Vanhempani olivat erittäin huolestuneita alkavasta dieetistäni. Surullisten taustojeni vuoksi he olivatkin hyvin tarkkoja hyvinvoinnistani ja varmistelivat vointiani päivittäin. Äidin iloksi hän sai ihmetellä ruokamääriäni. Multahan ei missään vaiheessa rajoitettu perus vihannesten tai salaattien määrää ja olen aina ollut hullu viher-rakastaja, joten koko dieetin pysyin kylläisenä ja tyytyväisenä, kun sain niitä lisäillä perus ruokavaliooni oman maun mukaan. Nälkää en joutunut muistaakseni kertaakaan näkemään. Aamutreeneissä oli joskus ongelmia, kun halusi vaan äkkiä aamupalaa.
Oli myös ilo kuulla äidin mielipide, jonka mukaan en näyttänyt missään kohtaa sairaalta tai ollut mitenkään kauhistuttavan pieni tai lainkaan sellainen, mitä hän kauhulla ehkä odotti. Ja älkää käsittäkö väärin. Pienihän mä olin, mutta ihminen joka on sitten oikeesti ollut joskus pieni ja syömishäiriöinen, näännytetty kasa näyttää pikkasen eriltä. Jalat mulla oli ennen lajia n. 1/5 siitä mitä tänäpäivänä ja muutenkin olemus on huimasti skrodempi kuin aiemmin. Faktahan on se, että kisapäivänä olisin ylipainoinen ja liian iso esimerkiksi mallimaailmassa.
Itsekin haluan ehdottomasti korostaa sekä aina tuoda ilmi sitä, että laji on VAARALLINEN, niinkuin lähes jokainen kilpaurheilulaji tuppaa olemaan. Kille toi asian hyvin esille uusimmassa blogikirjoituksessaan. Kisakunto on kisakunto jossa toivottavasti kukaan ei kovin kauaa toivo pysyvänsä. Tämä ei ole hyvinvointijumppaa tai normaalia painonpudottamista.
Laji ja sen toteutus on kuitenkin todella yksilöllistä ja kaikenlaisia tapauksia on kuultu, mutta myös paljon niitä iloisia ja onnistuneita. Sen vuoksi harmittaa, että media haluaa aina nostaa ainoastaan esiin ne surulliset tapaukset, kun positiivisia kokemuksiakin olisi varmasti heittämällä tuplaten tarjolla. Mutta ymmärtäähän toki, että kauhukokemukset ja shokeeraavat kuvat ovat mediaseksikkäämpiä 😉 Väsyneisiin tyttöihin tietenkin dieetillä törmää ja dieetti ON vaativaa sekä väärissä käsissä vaarallista puuhaa. Se vaatii uhrauksia, aikaa, energiaa, järjestelmällisyyttä ja kuria. Ennenkaikkea se vaatii osaavan henkilön taustalle ja tukea läheisiltä, oikeanlaista energiaa ja seuraa ympärille. Se vaatii kylmän pään ja mielestäni jokaisen kisaajan tulisi käydä jonkinlainen kurssi anatomiasta ja liikuntaravitsemuksesta, jotta osataan itse myös ottaa vastuuta, kuunnella kehoa ja kyseenalaistaa asioita. Olisi hyvä että kisaaja itse tiedostaa miksi asioita tehdään ja mitä kehossa tapahtuu. Mikään kun ei mene niinkuin paperilla sanotaan, siksi tarvitaan myös omaa kykyä reagoida ja tunnistaa kehon merkkejä. Myös elämäntilanne, joka sallii hieman itsekkään aikakauden kisadieetillä on aina plussaa. Uskon kuitenkin, että jos pohjatyön malttaa tehdä oikein ja ylipäätään hyvät elintavat ovat arkea, liikunta on nautinto ja bileiden jääminen väliin ei ole maailman loppu, niin dieetin aikaisesta ajastakin voi saada PALJON irti ja uskokaa tai älkää, sitä pystyy jopa tekemään hyvällä fiiliksellä.
Tätä lajia on tuhansia tapoja toteuttaa ja meitä on moneen junaan. Onneksi pääasiassa lajin parissa touhuavat taitavat moni olla suht onnellisilla kokemuksilla liikenteessä ja ne joille laji ei sopinut, voivat keskittyä johonkin muuhun. Väsykiukut ja kamppailut tahdonvoiman kanssa kuuluvat aisiaan, tavoittelit sitten mitä tahansa elämässä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai helposti, muuten me kaikki elettäis meidän unelmia. Touhu on hyvin pitkälle kiinni asenteesta, henkisestä hyvinvoinnista sekä tietenkin siitä, miten sun kroppa ottaa touhun vastaan. Kaikille laji ei sovi ja niin se vain menee. On myös hölmöä kisata monet kisat putkeen palautumatta tai kehittymättä kisojen välissä ja ihmetellä miksei homma etene. Omasta mielestäni lavalle tulee kerta toisensa jälkeen tuoda jotain uutta.
Kaikkia tarinoita ja kokemuksia, jokaista mielipidettä kunnioittaen voin sanoa että UGH,Olen puhunut. 😉 Muistakaa että tämä on vain minun näkemykseni asiasta, ei henkilökohtainen kirjoitus ketään kohtaan tai kenenkään muun mielipidettä/kokemusta paheksuva stoori. Jokaisella on oma näkemyksensä asiaan ja tässä pala omaani.