Viime viikolla tuli pohdiskeltua ihmissuhteita, minun ihmissuhteitani sekä mun omaa käyttäytymistäni niissä. Koska monet teistä ovat kommentoineet tykkäävänsä nimenomaan mun pohdinta postauksista, niin ajattelin jakaa nämä mun ajatukset myös teidän kanssa.

Koen olevani ihmissuhteissa aika pirteä, vahva ja luotettava tyyppi. Oon tosi lojaali mun läheisille ja oon usein joko all in tai sitten en lainkaan, kun puhutaan ihmisistä, joiden kanssa jaan mun oikeaa elämää. Autan läheisiäni mielelläni niin paljon kuin vain voin sekä osaan ja haluan kaikkien pärjäävän kaikessa mitä ikinä tekevätkään.

En kuitenkaan ole täydellinen ja niinkuin kaikilla ihmisillä, myös mulla on huonoja päiviä. Kaikki me mokaillaan, ollaan välillä ajattelemattomia ja saatetaan pahoittaa tahattomasti jonkun meille tärkeän ihmisen mieli. Myöskään kaikesta ei voi aina olla samaa mieltä, vaikka oltaisiinkin todella samanlaisia ja mun mielestä on myös parhaan ystävän tai läheisen ihmisen tehtävä sanoa, jos aina ei kaikki mene ihan niin nappiin. Ainakin itse toivon, että mun läheiset uskaltavat sanoa rehellisesti tunteensa mulle tai kertovan, jos en ole ns. oikealla polulla.

Mun elämässä ja ihmissuhteissa on kuitenkin ihan super vähän mitään draamaa. Siis mielettömän vähän. Hädin tuskin koskaan riitelen kenenkään kanssa, edes mun poikaystävän, vaikka ollaan kuitenkin hyvin paljon arkisin ihan jatkuvasti yhdessä. Tehdään molemmat paljon töitä kotoa, joten edes päivisin ei aina olla hetkeäkään erossa. On jopa ihan naurettavaa, miten hyvin tullaan silti toimeen päivät pitkät. Meidän ajatusmaailmat toimivat hyvin yhteen ja vietetään tämän tiiviin yhteisen arjen vastapainoksi usein viikonloppuisin sitten aikaa omien kavereiden kanssa ja pidetään huolta myös siitä, että meillä on sen yhteisen ajan sekä elämän lisäksi myös omat elämät. Se on varmasti iso syy siihen, että tullaan niin hyvin toimeen silloin, kun ollaan yhdessä.

Nollasta sataan…

Olen nuorempana ollut paljon nopeammin kuumeneva tyyppi ja teininä tuli paljon herkemmin tartuttua asioihin ja pahoitettua oma, sekä muiden mieli. Siksi olenkin miettinyt, että miten mä olenkaan nykyään niin draamaton ja miten sitä löytyy niin vähän mun elämästä. Yksi isoimpia tekijöitä on varmasti se, että olen oppinut katsomaan asioita kokonaiskuvassa ja juuri sitä hetkeä pidemmälle. Tällä tarkoitan sitä, että hetkinä, joina mun tekis mieli avata suuni tai suuttua jostain, pyrin silloin miettimään ihmissuhteen kokonaiskuvaa ja sen jälkeen miettimään uudestaan, onko tämä asia tosiaan draamailun arvoista. Harvemmin se on.

Olen myös elänyt hyvin nopeasti kuumenevassa perheessä ja sen vuoksi erityisen hyvä välttämään konflikteja tai toisen provosointia sillon, kun tilanne on selkeästi räjähdysaltis. Jos jollakin menee ns. huuruun, yritän jättää oman egoni sivummalle ja hyväksymään toisen reaktion, sekä sen hetkisen tunnetilan, sen sijaan että alkaisin itsekin ottamaan kierroksia. Sillon vältytään suuremmalta räjähdykseltä, kun ei aleta kilpailemaan siitä, kumpi suuttuu enemmän.  Nuorena en kuitenkaan ollut kovinkaan hyvä vain antamaan olla, jos multa itseltäkin löytyi joku mielipide. Nykyään sanoisin olevani sen verran isompi ihmisenä, että aina ei tarvitse päästä sanomaan sitä omaa kantaa, erityisesti, jos aihe ei ole kokonaiskuvassa kuitenkaan sen arvoinen ja hetken päästä asialla ei enää ole mitään merkitystä.

Mun vinkki onkin, että ens kerralla kun tekis mieli loukkaantua tai suuttua jostain, mikä on hetkenpäästä ehkä jo turhaa, niin kannattaa mielummin hetken miettiä; onko aivan pakko reagoida vai hyväksyykö hiljaa mielessään sen, että on inhimillistä olla ihmisten kanssa eri mieltä ja tehdä virheitä, jonka jälkeen voi mennä asiassa eteenpäin ilman sen suurempaa draamaa. Jos kuitenkin asia tulee häiritsemään sua tulevaisuudessakin, kannattaa ehdottomasti asia selvittää. Senkin voi onneksi tehdä asiallisesti ilman draamaa, vaikka asioista oltaisiinkin erimieltä ja siihen liittyisi voimakkaita tunteita.

Ihmissuhteet ovat tekniikkalaji, joissa pystyy kehittymään

Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin, jossa puhuttiin kolleegoista ja ihmissuhteista työpaikoilla. Erityisesti jäi mieleen lause, jossa kerrottiin ihmissuhteiden olevan tekniikkalaji, jossa voi kehittyä. Helposti projisoimme omat mallimme vaatimuksiksi toisille ja haluamme, että kaikki toimisivat kuin me. Suutumme ja pahoitamme mielemme, jos kaikki eivät elä ja nää asioita meidän tavallamme. Kun ymmärtää ihmisten olevan erilaisia sekä olemaan muille armollisempi, on erilaisten ihmisten kanssa paljon helpompi kommunikoida ja rakentaa kestäviä ihmissuhteita.

Tämä teksti on kirjoitettu erityisesti mulle itselleni, koska olen kuitenkin hyvin paljon asioita LIIKAA analysoiva tyyppi, joka huomaa tai ainakin luulee huomaavansa ja aistivansa kaiken ympärillä tapahtuvan. Sen vuoksi mulla on usein tilanteita, joista mulle saattaa tulla todella paha mieli ja joka jää mietityttämään, mutta jos tarttuisin jokaiseen draamaan, jonka päässäni muodostan, mun elämä olisi yhtä selvittämistä ja tiedän itsekin, miten rasittavaa on olla minkäänlaisessa ihmissuhteessa sen kaltaisen ihmisen kanssa. :D Oon niin iloinen, että osaan nykyään nähdä paljon paremmin asioiden kokonaiskuvan ja osaan hillitä sekä hallita itseäni erilaisissa tilanteissa ja tunnetiloissa.

 

Paita : Chiquelle

Kengät : Nelly.com

Laukku: Fendi (vintage)

Korvikset: H&M

Lasit: Prada

Kuvat: Natalia Oona


Hellurei !

Olipas taas viikko. Muistatteko kun olin Nykissä hetki sitten? Samaisen prokkiksen työtiimi lensi viime viikolla Suomeen ja meillä oli keskiviikkona dinneri, joka venyikin sen verran, että olin vasta 23 kotona. Tietenkin mulla oli seuraavana aamuna vielä yksi tekemättä oleva deadline, joka piti sitten siinä yöllä hoitaa kuntoon. Fiksua. Seuraavana aamuna taas herätys 7:30, sillä päivän ensimmäinen puhelinpalis Jenkkeihin Fitnetin asioissa odotti ja olin luvannut tavata aamulla yhtiökumppanini Sanomatalolla. Mulle nuo liian lyhyet yöunet eivät tee laisinkaan hyvää, varsinkaan kun olen vieläkin siinä kunnossa, että nenää pitää niistää muutaman minuutin välein ja allergiaoireet vievät oman siivunsa energioista. :D Muutenkin viime viikolla oli todella paljon taas kaikenlaista tapahtumaa ja enskaria, sekä lisäksi todella paljon ”oikeita töitä” ja palavereja, joita piti hoitaa.

Käytiin torstaina leffassa tsiigaamassa Elton Johnin leffa ja voi vitsi miten koskettava elokuva se oli. Leffa oli hyvä ja viihdyttävä, mutta mun mielestä se oli erityisesti todella surullinen. Ei ole silläkään ollut helppoa, vaikka mielettömän uran onkin vetänyt… ja miten mieletön lahjakkuus Elton on. Huh!

Alkukesä on joka vuosi mulle kiireistä aikaa, sillä muun arjen lisäksi kesällä on erityisen paljon tapahtumia, joissa kannattaa sisällöntuottajana/vaikuttajana olla paikalla, jos haluaa tutustua uusiin yrityksiin ja ihmisiin ja saada uusia kontakteja.

Noh, mun arki ei onneksi ole todellakaan aina tälläistä rumbaa. Harvemmin tulee vain kerrottua täällä niistä viikoista, kun töitä tulee tehtyä lähinnä yöppäreissä kotona ja meininki on suhteellisen kiiretöntä, jopa häiritsevän rauhallista. Niitäkin kausia ja viikkoja nimittäin löytyy! Ja nyt on onneksi viikonloppu ja saa hieman hengähtää. Eilen tehtiin illalla ihan super hyviä tortilloja kotona ja tein ihan ensimmäisen kerran itse oman guacamolen, josta tuli aivan hemmetin hyvää! Pakko jakaa resepti teille myöhemmin.

Tänään nukuin aamulla pitkään, jonka jälkeen olen hieman tehnyt töitä ja vastaillut muutamaan mailiin. Parin tunnin päästä lähden Natalian kanssa käymään Stockalla ”sukat ja sandaalit” teemaisessa tilaisuudessa, jossa kuvaan myös samalla yhden kamppiksen. Teema kuulostaa super hauskalta ja olenkin jo pitkään toivonut pääseväni yhdistämään yhdet super makeet, Italiasta ostamani sukat korkkareihin.

Sen jälkeen menen ehkä tsekkaamaan Suomen peliä kavereiden kanssa ja aikaisin kotiin latailemaan akkuja. Huomenna mulla on taas vähän töitä, mutta ensi viikosta on onneksi näillä näkymin tulossa hieman rauhallisempi!

Ihanaa viikonloppua tyypit ! <3

Haalari – Nelly.com

Kengät – VAMSKO

Takki – Zara

Laukku & korvikset –  Chanel

Poolo – BikBok

Lasit – Prada

Kuvat:  Natalia Oona


 

Kaupallisessa yhteistyössä Arla &More kanssa.

Ruoka, maistelu ja syöminen ovat sellaisia asioita, jotka nyt pyörivät ainakin mun mielessä hyvin usein pitkin päivää ja eri ateriat ovatkin yksi mun lemppari hetkistä päivissä. :D En esimerkiksi voi kuvitellakkaan lähteväni aamulla ilman aamupalahetkeä tai skippaavani iltapalaa.

Olen kertonut monen monta kertaa teille kuuluvani myös siihen ryhmään, jolla on aina pakko olla jotain välipalaa laukussa mukana. Ja kun sanon aina, niin todellakin tarkoitan sitä. Jo lapsena äiti muistutteli mua ottamaan mukaan jotain, millä pidän verensokerini tasaisena pitkin koulupäivää. Se on jäänyt mulle niin vahvaksi tavaksi, että mm. käydessäni ystäväni toimistolla muutama päivä sitten, kirjaimellisesti varastin hänen pöydältään hedelmän, koska en ollut muistanut itse varautua välipalaan, jota tiesin myöhemmin tarvitsevani. :D  Muutamien kauhukokemuksien jälkeen olen oppinut, että pitkään syömättä oleminen saa mulle todella pahan olon aikaiseksi, joten siksi on tärkeää pitää kiinni myös välipaloista. Nälkäkiukku on inhottavaa itselle, sekä varsinkin muita kohtaan,  mutta erityisesti pyrin välttämään sitä kauheaa oloa, jota verensokerien lasku saa aikaiseksi.

Arjen pelastus

En kuitenkaan ole sitä ihmistyyppiä, joka jaksaisi aina tehdä eväät valmiiksi tai aamuisin valmistaa jotain mukaan otettavaa ja juuri sen vuoksi valmiit smoothiet tai muut valmiit välipalat ovat mun arjessa mieletön pelastus ! Olen muutaman kuukauden ajan tutustunut Arla & More:n uusiin tuotteisiin ja ihastunut niiden helppouteen; mun ei tarvitse itse huolehtia tuotteen sisällöstä, vaan voin suoraan kaupasta ostaa smoothien tai skyr:in, jossa on otettu huomioon sokerin välttäminen, lisäaineettomuus ja proteiinipitoisuus.

Helppouden ja terveellisyyden lisäksi Arla&More tuotteissa ihan paras juttu on se, että esimerkiksi Skyr&Seeds tuotteessa on otettu huomioon pureskeltavuus, joka on tärkeä osa kylläisyyden tunnetta. On jännää, miten erilaisen fiiliksen jogurtti saa aikaiseksi, kun siinä on pureskeltava koostumus.

Mun mielestä kestävässä hyvinvoinnissa super tärkeää on se, että ei tee arjesta liian vaikeaa tai stressaavaa ruokailujen, eikä myöskään treenien suhteen. Stressaaminen esimerkiksi ruokailusta on pidemmän päälle todella ahdistavaa, eikä tee kenellekään hyvää. Sen vuoksi on mielestäni aivan mahtava, että isot yritykset ovat kuulleet kuluttajien toiveita ja panostaeet suuresti myös välipalavaihtoehtoihin ja niiden sisältöön; kaupasta löytyy valmiiksi tuotteita helpottamaan meidän arkea, jotka eivät sisällä epäterveellistä sokeria tai lisäravinteita, vaan sopivasti proteiinia ja luonnollisia makuja.

Arla&More tuotesarjasta löytyy aivan ihania uutuuksia, joita suosittelen jokaisen kokeilemaan! Ne sopivat niin kiireiseen elämäntyyliin, kuin myöskin rentoihin päiviin herkullisiksi välipaloiksi. Ens kerralla kun etsit jotain välipalaa kaupasta, niin pidä tämä uutuus mielessä. :)

 


Moikka pitkästä aikaa!

Olin yli viikon kipeä ja oikeastaan en ole vieläkään kunnolla terve; nenä vuotaa vieläkin, mutta onneksi en enää tunne tukehtuvani auringossa. Kuulemma koivu ja haapa kukkivat nyt, joten niiden siitepölyt eivät ihan hirveesti vie tätä mun oloa eteenpäin. :D Oli aika kurjaa kökötellä kotona viikonlopun upeiden päivien ajan, kun ulkona oleminen tuntui liian mahdottomalta. Kuuma sää nimittäin tuntui pahentavan tukkoista oloa, joten parempi oli pysytellä kotona viileässä.

Eilen uskalsin kuitenkin lähteä saareen muutamaksi päiväksi ja vihdoinkin alkaa tuntumaan edes hieman siltä, että tulen joskus vielä terveeksi.

Täydellinen mekko kesään!

Oon aivan rakastunut tähän KappAhl Vinatge Stories malliston pitkään pitsimekkoon, jonka sain Pr-lahjana muutama viikko sitten. Mekko on aivan mielettömän kaunis esimerkiksi herkkien korkkareiden ja korujen kanssa tai sitten sitä voi mixata vaikkapa nahkatakilla ja bootseilla hieman rokimmaksi, jos siltä tuntuu.

Nappasin eilen mekon mukaan mökille ihan viime hetkellä, eikä mulla ollut mukana mitään asusteita, mutta ei se pelkkien maihareidenkaan kanssa keskellä metsää näytä yhtään hassummalta. :D Itse mekko on niin upea, että se ei ihan hirveesti muuta vaadi.

Mielestäni mekko on aivan täydellinen esimerkiksi tulevaan juhannukseen.

 


Moikka!

Huh miten kipeäksi tulin eilen illalla. Mun viimeyö oli kuin maailman kamalimmasta liskodiscosta. Varmasti jokainen tietää sen fiiliksen, kun kuume nousee nousemistaan ja pian sitä alkaa hourimaan kaikenlaista outoa. Mulle jäi yksi leffa pyörimään päähän ennen nukkumaan menoa ja luulin jatkuvasti itse olevani siinä leffassa mukana. :D Onneksi se oli sentään ihan hauska leffa, eikä mikään kauhuleffa. Niin kummallista, mitä kuume ja kipeenä oleminen tekee mielelle.

Tästä kipeenä olemisesta ei kuitenkaan saa mitenkään teille toista postausta kirjoitettua, joten selailin tuossa mun kuvia ja mietin, että mistä kirjottaisin teille. Löysin mun edellisen kampaamokäynnin jälkeisiä kuvia ja aloin huvikseni vertailemaan niitä siihen kertaan, kun poistatin itseltäni monien vuosien jälkeen vihdoinkin pidennykset. Otin pidennykset lopullisesti pois syksyllä 2017, eli noin 1,5 vuotta sitten. Muutos siihen hetkeen on mieletön. Hiukseni olisivat toki varmasti nyt pidemmät, jos en olisi alkanut raidottamaan niitä noin vuosi sitten ja toki olemme myös latvoja leikanneet sillon tällöin hieman, mutta suurin ero entiseen löytyy mielestäni hiusten kunnosta ja paksuudesta. Mulla oli pidennyksien jäljiltä jopa lähes kokonaan kaljuja kohtia mun päänahassa, sillä pidennykset olivat repineet hiuksiani ja kynineet niitä juurista saakka pikkuhiljaa. Ihan hirveetä, että oon pitänyt sellaisia. :D

Tässä kuva miltä mun hiukset näytti kun otin pidennykset pois ja miltä ne näytti kun leikattiin mulle polkka. HAH! Mua naurattaa tuo viiru tukka, siis herranjumala. Mulla on aina ollut mielettömän upea ja paksu tukka pienenä ja oon sitten päättänyt pilata sen tollaseksi. Kyllä ihminen voi olla typerä.

Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä mun hiusten nykytilanne:

Mulla on vihdoin oma pitkä ja paksu tukka ! Kiitos super paljon Gyylin ja mun kampaajan Jessen, kun oot hoitanut tän pehkon kuntoon ja pitänyt huolta siitä, että mulla on mahdollisimman upee tukka!

Oon käynyt Gyylissä yli 7 vuotta (muistaakseni 2012 aloin käymään siellä!) ja tiesin jo ekan käynnin jälkeen, että ne tietää mitä tekevät ja täällä haluan jatkossakin käydä. Pidän eniten siitä, että Gyylin kampaajat ovat todella trendikkäitä ja aina tietoisia hiusmaailman uusimmista jutuista, sekä tekevät  työtään intohimolla! Koskaan ei ole tarvinnut lähteä kotiin huonolla fiiliksellä. <3 Ei ihme, että koko stadi tuntuu käyvän siellä. :D