Maanantai. 

Mä tykkään maanantaista. Tänään olin tosin aamulla aika väsynyt, sillä olin viikonloppuna kokoajan merellä ja kavereiden kanssa. Olen monesti kertonut, että vaikka olenkin sosiaalinen, väsyn todella helposti liiasta sosiaalisuudesta ja lataudun ehdottomasti yksin. Myös meri-ilma väsyttää super paljon, oon aina ihan naatti kun tuun mereltä. :D Oli kuitenkin ihan mielettömän kiva viikonloppu; täydellinen sää, chillausta kavereiden kanssa, uimista… merivesikin oli jo todella lämmintä!

Tänään oli onneksi ihanan rauhallinen päivä; tein taas viikonloppuna aika paljon töitä ja editoin kamppiksia valmiiksi, joten tänään oli enemmänkin sähköposteihin vastailua ja tietokoneella tehtäviä töitä.

Lähdin illalla lenkille ja ai että miten paljon olenkaan ikävöinyt näitä kesäiltojen treenejä. Mieluusti juoksen kesällä joko super aikaisin tai vasta vähän myöhemmin, kun ilma on viileämpi ja aurinko laskemassa. Kuumuudessa juokseminen on todella raskasta ja vie helposti ilon koko lenkistä.

Tänäänkin oli niin kuuma, että jouduin 7km aikana pysähtymään kahdesti. Normaalisti en pysähdy ikinä, sillä uskon sen vain vaikeuttavan suoritusta ja jatkamista jos lenkin keskeyttää, mutta nyt oli niin kuuma, että oli vaan pakko. :D

Tavotteet kesälle 

Nyt kun oon vihdoin voittanut allergiat ja oon pystynyt taas treenaamaan, niin haluaisin asettaa itselleni tavoitteeksi vähintään 3-4 x lenkkiä viikkoon ja 1 x kuntopiirin.

Kesällä en ota mitään suuria paineita treeneistä, pääasia, että voi hyvin ja pysyy hyvissä suoritustasoissa. Mulle tulee kuitenkin kesäsin nopeesti todella tunkkainen fiilis, jos en liiku säännöllisesti, sillä mä syön ja juon paljon epäterveellisemmin kesällä kuin muuten. Esimerkiksi viikonlopun aikana tuli lähinnä syötyä skifferin pizzaa ja helsingin jäätelötehtaan jätskiä… :D

Oon kuitenkin niin monta kesää elänyt kieltäen ja kontrolloiden omaa syömistäni – harvoin ennen suostuin syömään ulkona lainkaan, joten tänä kesänä ajattelin ihan mielenkiinnostakin kokeilla, mitä tapahtuu, kun ei stressaa liikaa, mutta liikkuu säännöllisesti ja pitää ruokavaliossakin pohjan kunnossa arkisin. Veikkaan että ei mitään. :D Joskus kontrollointi ja stressaaminen ovat kaikkea muuta, kuin positiivisia tekijöitä hyvinvoinnissa. Voisin joskus kirjoittaa tekstin siitä, mitä stressi voi tehdä painolle ja kehitykselle.

Millaisia tavotteita teillä on kesällä treenien suhteen?

Ihanaa viikkoa kaikille ! <3

 


Ciao <3

Huh, mä oon ollut rehellisesti nyt noin kuukauden treenaamatta. Mulla ei ole koskaan ollut muistaakseni näin pitkään jatkuvia allergiaoireita, sillä oon nyt parin kuukauden verran ollut vähemmän tai enemmän kipeä ja vähinään niistänyt säännöllisesti päivittäin.

Nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa olemaan sellainen olo, että tää alkaa hellittämään ja on aika aloittaa taas treenaaminen turvallisesti. Aijon aloittaa ihan vain 4-5 km kävelylenkeillä, sillä en halua minkäänlaista jälkitautia muutaman kuukauden niiskuttamisen jälkeen.

Onneks mulla on ollut todella kiireistä, enkä ole kerinnyt stressailemaan treenaamattomuutta sen enempää. Yleensä pidemmän tauon aikana ne ensimmäiset viikot ahdistavat, mutta pian siihen treenittömään arkeenkin valitettavasti tottuu… :D

MITEN TAKAISIN TREENIEN PARIIN?

Pidempien taukojen jälkeen on turhaa jäädä suremaan huonontunutta suorituskykyä, vaan pikkuhiljaa, maltilla palata takaisin rutiineihin. Olen itse tehnyt tämän niin monesti ja tiedän, että nopeasti ne tasot taas palaavat, kunhan jaksaa muutaman viikon pysyä kärsivällisenä. Tässäkään asiassa ei valitettavasti ole mitään oikotietä onneen, täytyy vain jaksaa tehdä duunia, jotta pääsee taas sinne tasolle, missä haluaa olla.

Mitään kummallisempia tavotteita mulla ei vieläkään ole, kunhan nyt vaan ensisijaisesti pääsen takaisin siihen kuntoon, että jaksan juosta 10km hengästymättä ja pääsen taas nauttimaan urheilusta. Esimerkiksi mitään ulkoisia paineita tai tavotteita mulla ei ole ; haluan ainoastaan takaisin sen fressin ja hyvinvoivan olon, mitä liikunta antaa mulle.

ONNI ONNETTOMUUDESSA?

Tavallaan tää allergiakausi oli mulle hyvä. Olen nimittäin kärsinyt jostain syystä tosi paljon lonkkakivusta ; mun oikea lonkka alkoi muutama kuukausi sitten napsumaan oudosti ja rasittui nopeasti treenien aikana. Olen saanut levolla ne hieman paremmiksi. Olen yrittänyt googletella asiasta ja arvelen kyseessä olevan paljon urheileville naisille tyypillinen rasitusvamma, mutta jos napsunta jatkuu vielä pitkään, pitää käydä kuvaamassa mitä siellä tapahtuu.

Syksyllä on pakko ottaa taas ahkerammin lihaskuntoa mukaan, ihan vaan siksi, että on paljon parempi olo muualla kehossa, kun lihakset tukevat ja vahvistavat kroppaa. Salitreenien vähentyessä tuntuu, että on tullut paljon enemmän kaikkia särkyjä ja rasitustiloja kehoon, kun tuki ei ole tarpeeksi vahva. Tässä taas huomaan sen, miten tärkeää lihaskunto on, vaikka ulkonäöllisiä tavotteita ei olisikaan.

Paita: Zara / Housut: Ellos / Kengät: Fila/ Takki: Nellycom/ Aurinkolasit: Prada

Kuvat: Natalia Oona


Kaupallinen  yhteistyö: Biorion

Moikka !

Lähdin 3kk sitten testaamaan muutaman muun vaikuttajan, sekä muutamien meidän seuraajien kanssa, millaisia muutoksia Biorion-ravintolisä, hoitoneste, shampoo ja hoitoaine saavat yhteispelillä aikaan niin hiusten kuin kynsienkin osalta. Nyt testijakso on loppumassa ja on aika kertoa teille, millaisia muutoksia mä oon huomannut mun hiuksien ja kynsien kunnossa.

Meidän testiryhmän yhteinen taival huipentui yhteiseen hemmottelupäivään, jossa päästiin yhdessä nauttimaan ihanasta päivästä kampaajalla. En ole 7 vuoteen istunut kenenkään muun, kuin Jessen penkissä, joten oli mielenkiintoista kuulla kommentteja mun hiusten kunnosta joltain muultakin. Kuulemma mulla on hyvin hyvin paljon hiuksia päässä ja se on mukava kuulla, erityisesti tuon pidennyskierteen jälkeen, mikä söi mun hiusten paksuutta paljon. Hiusten vahvistus ja tuuheus onkin ollut mulle tärkeä tavoite jo pitkään pelkän hiusten kasvun lisäksi.

Mulla on kuulemma kuitenkin melko kuiva hius, mikä on hyvin tyypillistä luonnonkiharalle hiukselle. Kampaaja suosittelikin, että mun kannattaa laittaa aina välillä yöksi pää täyteen hiusöljyä, nukkua öljyt päässä ja aamulla pestä hiukset. Sillä pitäisi saada kiiltoa ja kosteutta kiharaan tukkaan! Ajattelinkin kokeilla tätä vinkkiä heti ensi yönä.

Mitä minä olen huomannut testijakson aikana?

  • Mun hiukset ovat kasvaneet! Olen nyt tosin 3kk aikana leikannut mun tukkaa kaksi kertaa, mutta kyllä kasvua on jonkin verran tullut. Välillä itsestä tuntuu, että kasvu junnaa paikallaan, mutta kun katsoo vanhoja kuvia niin huomaan selvän eron pituudessa. Mulla on lähtökohtaisesti aika kuiva, luonnonkihara tukka, joten hiustenkasvu ei ole mulla luonnollisesti niin nopeaa, mutta nyt on kyllä tuntunut siltä, että tulosta on tullut.
  • Mun päänahka ei ole lainkaan kuiva – kärsin nimittäin joskus nuorempana kuivemmasta päänahasta!
  • Kynnet kasvavat ihan mieletöntä vauhtia ja ovat selvästi vahvemmat kuin ennen. Mulla on aina ollut todella hennot ja helposti katkeavat kynnet, mutta nyt ne ovat selvästi vahvistuneet entisestään.

Mulla on aina ollut todella vahva karva, jossa on hyvät ja huonot puolensa; saan olla joka päivä sheivailemassa sääriäkin, jos en ole käynyt sokeroinnissa tai vahannut. Sen vuoksi onkin ollut inhottavaa, että olen sitten hiukseni mennyt pidennyksillä pilaamaan. Oon niin onnellinen, että nyt ne alkavat pikkuhiljaa elpymään ja näyttämään upeilta ! Mun prokkis näiden kutrien kanssa jatkuu edelleen ja aijon päivitellä teille säännöllisesti missä mennään ja miten mun hiusten vahvistus etenee :)

Tässä vielä fiilistelyvideo hemmottelupäivältä!

 

 


Postaus sisältää mainoslinkkejä  kuvien tuotteissa.

Tiedätteko sen fiiliksen, kun olette kauhistelleet jotain uutta trendiä ja vannoneet, että sä et ikinä pystyisi lähtemään tuohon mukaan? Juteltiin kavereiden kanssa tästä aiheesta muutama päivä sitten Marsaanalla ja yllättävän moni myönsi, että myös heille käy usein näin. Taidetaan kaikki olla hieman Instagramin uhreja tässä.

Tässä mun top 5 ” en olis koskaan uskonut harkitsevani ” – trendit:

ISOT HELMIPINNIT 

Ensi reaktio oli, että ei yhtään mun juttu. Ei sitten lainkaan. Pidin niitä kyllä kauniina ja ihastelin miten hyvin ne sopivat muille, mutta omaan päähäni en voinut sellaista edes kuvitella. Muutama päivä sitten pyysin kuitenkin kuvauslainaan muutamia… enköhän siis itsekin pian pompi suuret helmipinnit päässä täällä blogissa !

Myös kaikenlaiset muut pannat ja hiusnauhat sekä donitsit ovat olleet mulle trendejä, joille olen lämmennyt erittäin hitaasti. :D Muistan ikuisesti sen Sinkkuelämää jakson, jossa Carrie ja Jack Berger kinastelevat siitä, käyttääkö kukaan tyylikäs nainen hiusdonitseja.

PYÖRÄILYSHORTSIT

Taisin jo viime kesänä kirjoittaa tänne blogiin miten en todellakaan ymmärrä tätä trendiä… pyöräilyshortsit? Haloo!

Kuitenkin tiistaina sanoin ääneen, että iso musta huppari + pyöräilyshortsit asuyhdistelmä alkaa kummasti lämpenemään mun mielessä. En kuitenkaan vieläkään usko sellaisia ikinä hommaavani, sillä musta tuntuu, että tähän mun kroppaan ne eivät vaan yksinkertaisesti sovi. Jään siis vielä toistaiseksi ainakin ihailemaan niitä muiden päällä.

 

ISOT MOHLO SNEAKERIT

mm. ne kaikkialla näkyvät Balenciagan sneakerit. Pidin niitä aluksi aivan järkyttävänä, mutta nyt ne on mun mielestä aivan mielettömän kivat vaikkapa kesäiseen mekkoon yhdistettyinä. Sellaiset voisin hankkia, mutta Balenciagan lenkkarit ovat toistaiseksi vielä liian kalliit tälle trendille mun makuun. Niille sukka lenkkareille en vieläkään lämpene… :D

 

KALASTUSHATTU/LIERIHATTU

Mun eka reaktio oli että ihan oikeestikko. :D Siis niin epämiellyttävä muisto lapsuudesta. En tykännyt silloinkaan niistä, mutta välillä joku aina tunki sellaisen mun päähän, etten saanut liikaa aurinkoa… :D Nyt on pakko myöntää, että jotkut todella rokkaavat sitäkin kammottavaa asustetta ja osa ihmisistä näyttää söpöiltä pikku lierihatuissaan. Itse en ole vielä tosin lähtenyt mukaan… :D

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä tällä hetkellä on ennätysmäärä trendejä, joita en edes lapsena ymmärtänyt. Vyölaukut, nopeet lasit… Vintage/Retro ovat nyt se juttu ja tähän mulla on ollut paljon totuttelemista, sillä en näe itselläni tällaista hipsteri lookkia, mikä on nyt todella in. En koe ylipäätään, että menisin aaltojen mukana; mulla on mielestäni ollut niin kauan kuin muistan todella samanlainen tyyli, mutta toki oon innostunut ja lämmennyt muutamille trendeille ja ottanut niistä mukaan omaan tyyliini vaikutteita. Vanhan ja uuden mixaaminen on todella coolia, mutta mielestäni on tärkeää pysyä uskollisena myös omalle tyylille. Sillon on paljon helpompi tehdä fikumpia valintoja vaateostosten kanssa ja panostaa sellaisiin vaatteisiin, jotka ovat laadukkaita ja joita tietää käyttävänsä vielä vuosienkin päästä.

Mä kuvaan paljon asuja ja tyylejä tänne blogiin ja pyrin aina tarjoamaan lukijoille inspiraatioita erilaisilla kokonaisuuksilla. Sen vuoksi myös lainaan paljon vaatteita tai asusteita kuviin, joita tiedän käyttäväni vain kuvissa – onhan erilaisilla tyyleillä hauska leikkiä kuvauksissa. Kuitenkin omassa kaapissani en pyri säilyttämään juurikaan mitään turhaa. Annan myös paljon vaatteita ja kosmetiikkaa pois, jos en koe niitä itse tarvitsevani.

Yksi todella positiivinen seikka tässäkin trendissä on, nimittäin second hand ja kirppis ovat nousseet todella trendikkäiksi näiden aaltojen mukana! Sitä en tule koskaan ymmärtämään, miksi ihmiset ostavat vaikkapa HM tyylisestä liikkeestä jonkun tuotteen, joka on ”valmiiksi likainen” tai vanhan näköinen ja pyrkii kopioimaan kulunutta ja elänyttä tuotetta. Miksi ei vaan suoraan osta kirppikseltä aitoa sellaista? :D

 

 

 


Viime viikolla tuli pohdiskeltua ihmissuhteita, minun ihmissuhteitani sekä mun omaa käyttäytymistäni niissä. Koska monet teistä ovat kommentoineet tykkäävänsä nimenomaan mun pohdinta postauksista, niin ajattelin jakaa nämä mun ajatukset myös teidän kanssa.

Koen olevani ihmissuhteissa aika pirteä, vahva ja luotettava tyyppi. Oon tosi lojaali mun läheisille ja oon usein joko all in tai sitten en lainkaan, kun puhutaan ihmisistä, joiden kanssa jaan mun oikeaa elämää. Autan läheisiäni mielelläni niin paljon kuin vain voin sekä osaan ja haluan kaikkien pärjäävän kaikessa mitä ikinä tekevätkään.

En kuitenkaan ole täydellinen ja niinkuin kaikilla ihmisillä, myös mulla on huonoja päiviä. Kaikki me mokaillaan, ollaan välillä ajattelemattomia ja saatetaan pahoittaa tahattomasti jonkun meille tärkeän ihmisen mieli. Myöskään kaikesta ei voi aina olla samaa mieltä, vaikka oltaisiinkin todella samanlaisia ja mun mielestä on myös parhaan ystävän tai läheisen ihmisen tehtävä sanoa, jos aina ei kaikki mene ihan niin nappiin. Ainakin itse toivon, että mun läheiset uskaltavat sanoa rehellisesti tunteensa mulle tai kertovan, jos en ole ns. oikealla polulla.

Mun elämässä ja ihmissuhteissa on kuitenkin ihan super vähän mitään draamaa. Siis mielettömän vähän. Hädin tuskin koskaan riitelen kenenkään kanssa, edes mun poikaystävän, vaikka ollaan kuitenkin hyvin paljon arkisin ihan jatkuvasti yhdessä. Tehdään molemmat paljon töitä kotoa, joten edes päivisin ei aina olla hetkeäkään erossa. On jopa ihan naurettavaa, miten hyvin tullaan silti toimeen päivät pitkät. Meidän ajatusmaailmat toimivat hyvin yhteen ja vietetään tämän tiiviin yhteisen arjen vastapainoksi usein viikonloppuisin sitten aikaa omien kavereiden kanssa ja pidetään huolta myös siitä, että meillä on sen yhteisen ajan sekä elämän lisäksi myös omat elämät. Se on varmasti iso syy siihen, että tullaan niin hyvin toimeen silloin, kun ollaan yhdessä.

Nollasta sataan…

Olen nuorempana ollut paljon nopeammin kuumeneva tyyppi ja teininä tuli paljon herkemmin tartuttua asioihin ja pahoitettua oma, sekä muiden mieli. Siksi olenkin miettinyt, että miten mä olenkaan nykyään niin draamaton ja miten sitä löytyy niin vähän mun elämästä. Yksi isoimpia tekijöitä on varmasti se, että olen oppinut katsomaan asioita kokonaiskuvassa ja juuri sitä hetkeä pidemmälle. Tällä tarkoitan sitä, että hetkinä, joina mun tekis mieli avata suuni tai suuttua jostain, pyrin silloin miettimään ihmissuhteen kokonaiskuvaa ja sen jälkeen miettimään uudestaan, onko tämä asia tosiaan draamailun arvoista. Harvemmin se on.

Olen myös elänyt hyvin nopeasti kuumenevassa perheessä ja sen vuoksi erityisen hyvä välttämään konflikteja tai toisen provosointia sillon, kun tilanne on selkeästi räjähdysaltis. Jos jollakin menee ns. huuruun, yritän jättää oman egoni sivummalle ja hyväksymään toisen reaktion, sekä sen hetkisen tunnetilan, sen sijaan että alkaisin itsekin ottamaan kierroksia. Sillon vältytään suuremmalta räjähdykseltä, kun ei aleta kilpailemaan siitä, kumpi suuttuu enemmän.  Nuorena en kuitenkaan ollut kovinkaan hyvä vain antamaan olla, jos multa itseltäkin löytyi joku mielipide. Nykyään sanoisin olevani sen verran isompi ihmisenä, että aina ei tarvitse päästä sanomaan sitä omaa kantaa, erityisesti, jos aihe ei ole kokonaiskuvassa kuitenkaan sen arvoinen ja hetken päästä asialla ei enää ole mitään merkitystä.

Mun vinkki onkin, että ens kerralla kun tekis mieli loukkaantua tai suuttua jostain, mikä on hetkenpäästä ehkä jo turhaa, niin kannattaa mielummin hetken miettiä; onko aivan pakko reagoida vai hyväksyykö hiljaa mielessään sen, että on inhimillistä olla ihmisten kanssa eri mieltä ja tehdä virheitä, jonka jälkeen voi mennä asiassa eteenpäin ilman sen suurempaa draamaa. Jos kuitenkin asia tulee häiritsemään sua tulevaisuudessakin, kannattaa ehdottomasti asia selvittää. Senkin voi onneksi tehdä asiallisesti ilman draamaa, vaikka asioista oltaisiinkin erimieltä ja siihen liittyisi voimakkaita tunteita.

Ihmissuhteet ovat tekniikkalaji, joissa pystyy kehittymään

Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin, jossa puhuttiin kolleegoista ja ihmissuhteista työpaikoilla. Erityisesti jäi mieleen lause, jossa kerrottiin ihmissuhteiden olevan tekniikkalaji, jossa voi kehittyä. Helposti projisoimme omat mallimme vaatimuksiksi toisille ja haluamme, että kaikki toimisivat kuin me. Suutumme ja pahoitamme mielemme, jos kaikki eivät elä ja nää asioita meidän tavallamme. Kun ymmärtää ihmisten olevan erilaisia sekä olemaan muille armollisempi, on erilaisten ihmisten kanssa paljon helpompi kommunikoida ja rakentaa kestäviä ihmissuhteita.

Tämä teksti on kirjoitettu erityisesti mulle itselleni, koska olen kuitenkin hyvin paljon asioita LIIKAA analysoiva tyyppi, joka huomaa tai ainakin luulee huomaavansa ja aistivansa kaiken ympärillä tapahtuvan. Sen vuoksi mulla on usein tilanteita, joista mulle saattaa tulla todella paha mieli ja joka jää mietityttämään, mutta jos tarttuisin jokaiseen draamaan, jonka päässäni muodostan, mun elämä olisi yhtä selvittämistä ja tiedän itsekin, miten rasittavaa on olla minkäänlaisessa ihmissuhteessa sen kaltaisen ihmisen kanssa. :D Oon niin iloinen, että osaan nykyään nähdä paljon paremmin asioiden kokonaiskuvan ja osaan hillitä sekä hallita itseäni erilaisissa tilanteissa ja tunnetiloissa.

 

Paita : Chiquelle

Kengät : Nelly.com

Laukku: Fendi (vintage)

Korvikset: H&M

Lasit: Prada

Kuvat: Natalia Oona