Ratsastus ja hevoset on ollut yli puoli vuotta elämässäni säännöllisesti ja pakko sanoa, että tää on ollut harrastus, joka on pitänyt pään kasassa tämän äärimmäisen sekavan vuoden aikana. Tallilla oleskelu tekee niin hyvää mielelle ja rauhoittaa mua ihan super paljon kaiken muun kaaoksen keskellä. Heti kun pääsen tallille, niin mulle tulee niin rauhallinen ja hyvä olo.

Toki se tekee myös paljon, että tallilla jolla käyn, on todella hyvä ilmapiiri, ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja minkäänlaista negatiivista ei ole. Talleilla kun saattaa joskus olla vaikka ja mitä draamaa, niinkuin kaikissa muissakin piireissä, mihin liittyy ihmisten intohimo.

Talli jossa mun vuokraponi asustelee, sijaitsee Östersundomissa. Talli on yksityinen, joten siellä ei ole esimerkiksi ratsastustunteja, ellei itse järjestä valmennusta itselleen. Mun ratsastelut koostuvat lähinnä suhteellisen vapaasta ratsastuksesta. Rakastan seikkailla maastoissa ja laukkailla pitkin niittyjä. Joskus on kivaa loikkia pieniä esteitä tai testailla jos osaa vielä jotain koulujuttuja, mutta lähinnä me mennään intuitiivisesti ja nautiskellaan.

Sani on maailman ihanin poni. Se on niin kiltti hoitaa ja varma maastokamu, joka jää odottelemaan jos välillä sattuu tupsahtamaan maahan. :D Oon nyt tippunut kaks kertaa; kerran kun Sani liukastui talvella ja toisen kerran kun pelottavan puron ylitys tyssähti laukasta äkkijarruihin. Onneks ei tipu korkeelta.

Oon kehittynyt tässä puolen vuoden aikana (ainakin omasta mielestäni) hyvin ja ollaan Sanin kanssa löydetty sellanen yhteinen meininki. Toki tekisi varmasti hyvää ratsastaa enemmän erilaisilla hevosilla tai poneilla, mutta on se myös ihanaa, kun tietää, että joka kerta tallilla on kivaa. Toki Sanillakin on joskus niitä omia ponipäiviä ja tamma on aina tamma, mutta se on vaan hauskaa että luonnettakin löytyy, sillä mitään automaattia en missään nimessä jaksaisi ratsastaa. Että vaikka meillä yhteistyö useimmiten sujuukin, niin ei siellä selästä koskaan pääse alas ilman, että on joutunut itsekin hommiin. Sani on aika menevää sorttia ja varsinkin maastossa saa oikeesti olla hereillä jos aikoo pysyä kyydissä, mutta kentällä siltä saa myöskin vaatia duunia. Muuten kaahotetaan kaula pitkänä eteenpäin.

 

Harrastus, joka vaatii paljon.

Se, että omistaa vuokraponin/hevosen tuo paljon sisältöä elämään, mutta myöskin paljon vastuuta. Mulla menee tallireissuun aina vähintäänkin 4 tuntia matkoineen, sillä mä en pelkästään mene tunnille ja lähde kotiin. On ollut päiviä, kun olen ollut 7 tuntia ”käymässä” tallilla. Mun vastuulla on aina hakea poni, laittaa ruoat valmiiksi, antaa ruoat, tsekata että kaikki ok ja jos ei ole niin hoitaa asia tai ilmottaa asiasta eteenpäin. Tietenkin myös varusteiden huolto ja ponin kuntoon laittaminen alusta loppuun vie oman aikansa. Tottakai myös siivotaan omat jäljet, eli jos vaikkapa tulee kakat jonnekkin tallin alueelle tai aiheuttaa muuta sotkua niin ne siivotaan.

Nostan kyllä hattua kaikille, joilla on oma hevonen/poni ja siihen päälle duunit tai koulu ja muut ihmissuhteet. :)

Huominen ja keskiviikko menee taas tallilla, en malta odottaa !


Kirjoitin elokuun alussa pienestä haaverista mikä mulle kävi, kun oltiin kaveriporukalla nauttimassa kesäpäivästä ja pelaamassa beack volleyta. Oltiin suunniteltu hauska mökkiviikonloppu, mikä sisälsi sporttaamista, hauskoja pelejä ja ystävien kanssa mökkeilyä.

Oltiin juuri aloitettu pelaamaan, kun syöksyin kunnianhimoisesti pallon perään niin, että tein ikäänkuin askelkyykyn pitkällä venytyksellä, toinen jalka maassa suorana takana. Yhtäkkiä etujalkani lähti hiekan mukana alta ja liukastuin vauhdilla spagaattiin. Olen monesti harjoitellut koko ikäni sapgaatin tekoa, ikinä siinä onnistumatta. Voin kertoa, että sattui aika paljon tömähtää tähän venytykseen kylmiltään.

Takreidestä kuului ikävä rusahdus ja yhtäkkiä kipu puudutti koko alakropan. Siinä sitten makoilin hetken ja mietin että mitäs nyt tapahtui.  Mulla on todella korkea kipukynnys, enkä siksi aina osaa arvioida, miten pahasti kävi ja miten pitäisi reagoida. Sama homma kävi silloin, kun katkaisin olkapäästäni nivelsiteen. Halusin jälleen odotella, että mihin suuntaan kipu etenee, joten makoilin tunnin maassa katsellen muiden pelaamista. En pystynyt kävelemään lainkaan ja kun kokeilin varovaisesti askeleen ottamista, tuntui siltä, kuin mulla ei olisi koko takareittä. Se ei vastaanottanut mitään.

Muutamissa tunneissa alkoi kuitenkin alkoi helpottamaan ja jo muutamassa päivässä pystyin linkuttamaan ja hyvin pian sen jälkeen jo astumaan varovaisesti jalalle, joten ajattelin, että kyllä tää tästä. Ihan perus revähdys vain. Jes. Selvisin pelästyksellä. Ei edes mustelmaa!

Vaikka alkuun tuntui, että vamma menee hyvin eteenpäin, niin kuntoutuminen on kuitenkin jäänyt siihen pisteeseen, että en pysty esimerkiksi juoksemaan ja takareisi särkee pienenkin liikuntasuorituksen jälkeen päiviä. Välillä, jos olen kokeillut tehdä jalalla jotain haastavampaa, se kipeytyy niin paljon, että seuraavina päivinä kävelykään ei onnistu. Myös liian painavat kengät tuntuvat ilkeiltä jaloissa, ja askel ei onnistu normaaliin tapaan, vaan ikäänkuin hieman kiertäen eteenpäin. Joskus takareisi särkee ihan muuten vain. On kuulemma hyvin yleistä tällaisissa vammoissa, että ensin vamma tuntuu paranevan nopeaan tahtiin, kun repeämän päälle muodostuu ns. liimaa ja usein tuntuu siltä, että pian ollaan jo takaisin normaalissa ja sitten prosessi tyssää. Just niin kuin mulle kävi.

Nyt muutaman kuukauden odottelun ja treeni kokeilujen  jälkeen tilanne on tuntunut jumittavan, joten päätin mennä urheilulääkärille, josta sitten sain sen pelkäämäni tuomion. On olemassa 1,2 ja 3 asteen vammoja ja takareiteni on 3 asteinen.

Takareiteni on revennyt pahasti muutamista kohdista, mutta on onneksi ainakin osittain kiinni. About keskelle takareittä on muodostunut iso arpi”patti”, mikä näyttää siltä, että takareiteni roikkuisi vaikka yritän sitä jännittää.

Mitäs nyt? Leikkaus?

Koska en heti mennyt leikkaukseen ja repeämä on jo arpeutunut, on tällä hetkellä järkevämpää yrittää kuntouttaa vammaa ja toivoa, että se paranisi ilman leikkausta. Tämä tarkoittaa paljon fysioterapiaa ja kärsivällisyyttä. Jos 6kk päästä ollaan edelleen huonossa tilanteessa, pitää leikkausta harkita uudestaan.

Lääkäri sanoi, että koska pystyn kuitenkin toimimaan, on kuntoutuksen yrittäminen näin pienempi urakka kuin se, että reisi avattaisiin ja alettaisiin operoimaan, jolloin mulla olisi noin vuosi kuntoutusta edessä. Näin se saatetaan saada jo 6-8kk siihen tilanteeseen, että voin harkita jotain räjähtävämpääkin liikuntaa, kuten juoksemista. Tässä vaiheessa on jo reiden kannalta ihan sama, leikkaanko sen nyt vai vuoden päästä ja itse välttelen leikkausta niin kauan kuin jotain muuta on ilman.

 

Masentaa.

Olen ollut aika masentunut uutisesta ja olo ollut kuin olisi hieman hukassa. Vaikka pystyn tekemään rauhallista kuntoutusta ja esimerkiksi pyöräilemään, niin silti tilanne on mulle ahdistava, koska en pääse kunnolla urheilemaan tai pysty tekemään sellaisia treenejä, jossa saisin kunnolla haastettua itseäni tai liikkumaan mulle mieleisellä tavalla. Mä rakastan tehdä todella intensiivisiä sekä räjähtäviä treenejä sekä haastaa itseäni, saan siitä todella paljon energiaa ja iloa elämääni. Nyt on vähän sellainen fiilis, että mitäs sitä nyt sitten keksisi. Pakko vain olla kärsivällinen ja jumppailla takareiden ehdoilla.

On ollut muutenkin vaikeaa tämän, jostain ihmeen syystä tänä vuonna hurjasti pahentuneen, allergisen nuhan kanssa ja nyt sitten tämäkin. Voi kuulostaa jollekkin naurettavalta kitistä tällaisista asioista, mutta urheilu on mulle niin äärimmäisen tärkeää pelkästään mun hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi. Urheilu mun juttu, intohimoni ja todella suuri osa mua. Syksystä ja talvesta tulee varmasti pitkä ja vaikea, sillä urheilu ja siihen keskittyminen on aina ollut todella suuri apu kausina, kun muutenkin kaamos painaa päälle ja väsyttää.

Olen harkinnut ottavani allas sea poolille kausikortin, sillä uinti on ainakin sellaista liikkumista, jossa jalka ei tunnu kipeytyvän liikaa, mutta saa kuitenkin hyvää ärsykettä. Myös onneksi pyöräily ja lääkärin mukaan ajan kuluessa ehkäpä crosstrainer onnistuu. Jossain vaiheessa saan ottaa ylämäki kävelyä mukaan.

Hitto, miten pienestä hetkestä voi olla kiinni, että tällainen pieni, mutta paljon hyvinvointiin vaikuttava asia muuttuu. Täytyy vain pitää mieli positiivisena ja olla kuntoutuksen kanssa kärsivällinen. Juuri kun sain vuoden treenattua juoksemista ja rakastuin siihen uudelleen, niin nyt en saakkaan tehdä sitä. Nyt jos luet tätä ja sulla on kaikki hyvin ja pystyt normaalisti liikkumaan, niin muista olla kiitollinen siitä ja mee munkin puolesta lenkille!

Paljon tsemppiä kaikille treenien kanssa ja saa jakaa omia kokemuksia vastaavista tilanteista. Vertaistuki auttaa aina :D

Neule: Chiquelle / Housut: Vila /Takki: Zara/ Kengät: Vamsko

Kuvat: Ananasraaste


Mun piti aloittaa uusi treenirutiini syksylle jo muutama viikko sitten, mutta koska kerroin aikaisemminkin takareiteni revähtämisestä, en ole pystynyt tekemään oikein minkäänlaista lihaskuntoa ala- tai keskivartalolle. Takareiteni nimittäin aktivoituu myös esimerkiksi vatsalihaksia jännittäessä, joten niidenkin rykimisen on saanut hetkeksi unohtaa.

Uiminen on ollut tässä muutaman viikon ajan ainut kunnollinen liikuntamuoto, jossa takareisi on tuntunut pientä kipuilua lukuunottamatta ihan hyvältä.

Aamun kuntopiiri

Tänään tein mun ensimmäisen syksyn treenirutiinin; arkiaamun kuntopiirin, jossa tehdään:

  • 50 vatsalihasta
  • 50 punnerrusta
  • 50 kyykkyä

Kuntopiiri on helppo ja nopea, mutta riippuen omasta temmosta, saa siinäkin sopivan aamu hien pintaan. Varsinkin, jos ei ole hetkeen treenannut lihaskuntoa. Mun tavoite on, että menisi taas tuo 50 punnerrusta tauotta putkeen. Ja tietenkin kevyesti.

Jos säkin lähdet messiin, niin muista kellottaa kauan sulla menee tohon ekana aamuna, jotta voit vertailla tuloksia muutamien viikkonen välein.

Ei korvaa muita treenejä

Tän kuntopiirin tarkotus ei ole korvata muita treenejä, vaan toimia tehokkaana päivän käynnistäjänä ja toivottavasti tulevaisuudessa kivana rutiinina. Kävin itsekin tänään taas uimassa kilsan allas sea poolilla. Mulla alkaa olemaan ihan mielettömät uikkari – rusketusraidat. :D

En tiedä kuinka fiksu veto tuo kuntpiiri oli mun kohdalla vieläkään. Jalka tuntuu aika kipeältä ja väärällä tavalla jäykältä treenin jälkeen. Toivotaan, että se alkaisi pikkuhiljaa tästä kuntoutumaan. Tein kuitenkin kaiken omalla kehonpainolla, joten mitään suurta kuormaa en reidelle antanut.

Tänään olen menossa töiden jälkeen Sinin (ananasraaste) kanssa kuvaamaan blogiin sisältöä. Kun ollaan saatu kuvat purkkiin niin ajateltiin mennään johonkin puistoon istuskelemaan sekä nauttimaan viimeisistä kesäilloista.

Ulkona on ollut taas ihan mielettömiä kesäpäiviä ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei se syksy ole vielä hetkeen tulossa. Ja sehän sopii mulle :)

Bleiseri mekko: Na-kd.com (*saatu)


Maanantai. 

Mä tykkään maanantaista. Tänään olin tosin aamulla aika väsynyt, sillä olin viikonloppuna kokoajan merellä ja kavereiden kanssa. Olen monesti kertonut, että vaikka olenkin sosiaalinen, väsyn todella helposti liiasta sosiaalisuudesta ja lataudun ehdottomasti yksin. Myös meri-ilma väsyttää super paljon, oon aina ihan naatti kun tuun mereltä. :D Oli kuitenkin ihan mielettömän kiva viikonloppu; täydellinen sää, chillausta kavereiden kanssa, uimista… merivesikin oli jo todella lämmintä!

Tänään oli onneksi ihanan rauhallinen päivä; tein taas viikonloppuna aika paljon töitä ja editoin kamppiksia valmiiksi, joten tänään oli enemmänkin sähköposteihin vastailua ja tietokoneella tehtäviä töitä.

Lähdin illalla lenkille ja ai että miten paljon olenkaan ikävöinyt näitä kesäiltojen treenejä. Mieluusti juoksen kesällä joko super aikaisin tai vasta vähän myöhemmin, kun ilma on viileämpi ja aurinko laskemassa. Kuumuudessa juokseminen on todella raskasta ja vie helposti ilon koko lenkistä.

Tänäänkin oli niin kuuma, että jouduin 7km aikana pysähtymään kahdesti. Normaalisti en pysähdy ikinä, sillä uskon sen vain vaikeuttavan suoritusta ja jatkamista jos lenkin keskeyttää, mutta nyt oli niin kuuma, että oli vaan pakko. :D

Tavotteet kesälle 

Nyt kun oon vihdoin voittanut allergiat ja oon pystynyt taas treenaamaan, niin haluaisin asettaa itselleni tavoitteeksi vähintään 3-4 x lenkkiä viikkoon ja 1 x kuntopiirin.

Kesällä en ota mitään suuria paineita treeneistä, pääasia, että voi hyvin ja pysyy hyvissä suoritustasoissa. Mulle tulee kuitenkin kesäsin nopeesti todella tunkkainen fiilis, jos en liiku säännöllisesti, sillä mä syön ja juon paljon epäterveellisemmin kesällä kuin muuten. Esimerkiksi viikonlopun aikana tuli lähinnä syötyä skifferin pizzaa ja helsingin jäätelötehtaan jätskiä… :D

Oon kuitenkin niin monta kesää elänyt kieltäen ja kontrolloiden omaa syömistäni – harvoin ennen suostuin syömään ulkona lainkaan, joten tänä kesänä ajattelin ihan mielenkiinnostakin kokeilla, mitä tapahtuu, kun ei stressaa liikaa, mutta liikkuu säännöllisesti ja pitää ruokavaliossakin pohjan kunnossa arkisin. Veikkaan että ei mitään. :D Joskus kontrollointi ja stressaaminen ovat kaikkea muuta, kuin positiivisia tekijöitä hyvinvoinnissa. Voisin joskus kirjoittaa tekstin siitä, mitä stressi voi tehdä painolle ja kehitykselle.

Millaisia tavotteita teillä on kesällä treenien suhteen?

Ihanaa viikkoa kaikille ! <3

 


Ciao <3

Huh, mä oon ollut rehellisesti nyt noin kuukauden treenaamatta. Mulla ei ole koskaan ollut muistaakseni näin pitkään jatkuvia allergiaoireita, sillä oon nyt parin kuukauden verran ollut vähemmän tai enemmän kipeä ja vähinään niistänyt säännöllisesti päivittäin.

Nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa olemaan sellainen olo, että tää alkaa hellittämään ja on aika aloittaa taas treenaaminen turvallisesti. Aijon aloittaa ihan vain 4-5 km kävelylenkeillä, sillä en halua minkäänlaista jälkitautia muutaman kuukauden niiskuttamisen jälkeen.

Onneks mulla on ollut todella kiireistä, enkä ole kerinnyt stressailemaan treenaamattomuutta sen enempää. Yleensä pidemmän tauon aikana ne ensimmäiset viikot ahdistavat, mutta pian siihen treenittömään arkeenkin valitettavasti tottuu… :D

MITEN TAKAISIN TREENIEN PARIIN?

Pidempien taukojen jälkeen on turhaa jäädä suremaan huonontunutta suorituskykyä, vaan pikkuhiljaa, maltilla palata takaisin rutiineihin. Olen itse tehnyt tämän niin monesti ja tiedän, että nopeasti ne tasot taas palaavat, kunhan jaksaa muutaman viikon pysyä kärsivällisenä. Tässäkään asiassa ei valitettavasti ole mitään oikotietä onneen, täytyy vain jaksaa tehdä duunia, jotta pääsee taas sinne tasolle, missä haluaa olla.

Mitään kummallisempia tavotteita mulla ei vieläkään ole, kunhan nyt vaan ensisijaisesti pääsen takaisin siihen kuntoon, että jaksan juosta 10km hengästymättä ja pääsen taas nauttimaan urheilusta. Esimerkiksi mitään ulkoisia paineita tai tavotteita mulla ei ole ; haluan ainoastaan takaisin sen fressin ja hyvinvoivan olon, mitä liikunta antaa mulle.

ONNI ONNETTOMUUDESSA?

Tavallaan tää allergiakausi oli mulle hyvä. Olen nimittäin kärsinyt jostain syystä tosi paljon lonkkakivusta ; mun oikea lonkka alkoi muutama kuukausi sitten napsumaan oudosti ja rasittui nopeasti treenien aikana. Olen saanut levolla ne hieman paremmiksi. Olen yrittänyt googletella asiasta ja arvelen kyseessä olevan paljon urheileville naisille tyypillinen rasitusvamma, mutta jos napsunta jatkuu vielä pitkään, pitää käydä kuvaamassa mitä siellä tapahtuu.

Syksyllä on pakko ottaa taas ahkerammin lihaskuntoa mukaan, ihan vaan siksi, että on paljon parempi olo muualla kehossa, kun lihakset tukevat ja vahvistavat kroppaa. Salitreenien vähentyessä tuntuu, että on tullut paljon enemmän kaikkia särkyjä ja rasitustiloja kehoon, kun tuki ei ole tarpeeksi vahva. Tässä taas huomaan sen, miten tärkeää lihaskunto on, vaikka ulkonäöllisiä tavotteita ei olisikaan.

Paita: Zara / Housut: Ellos / Kengät: Fila/ Takki: Nellycom/ Aurinkolasit: Prada

Kuvat: Natalia Oona