Ratsastus ja hevoset on ollut yli puoli vuotta elämässäni säännöllisesti ja pakko sanoa, että tää on ollut harrastus, joka on pitänyt pään kasassa tämän äärimmäisen sekavan vuoden aikana. Tallilla oleskelu tekee niin hyvää mielelle ja rauhoittaa mua ihan super paljon kaiken muun kaaoksen keskellä. Heti kun pääsen tallille, niin mulle tulee niin rauhallinen ja hyvä olo.

Toki se tekee myös paljon, että tallilla jolla käyn, on todella hyvä ilmapiiri, ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja minkäänlaista negatiivista ei ole. Talleilla kun saattaa joskus olla vaikka ja mitä draamaa, niinkuin kaikissa muissakin piireissä, mihin liittyy ihmisten intohimo.

Talli jossa mun vuokraponi asustelee, sijaitsee Östersundomissa. Talli on yksityinen, joten siellä ei ole esimerkiksi ratsastustunteja, ellei itse järjestä valmennusta itselleen. Mun ratsastelut koostuvat lähinnä suhteellisen vapaasta ratsastuksesta. Rakastan seikkailla maastoissa ja laukkailla pitkin niittyjä. Joskus on kivaa loikkia pieniä esteitä tai testailla jos osaa vielä jotain koulujuttuja, mutta lähinnä me mennään intuitiivisesti ja nautiskellaan.

Sani on maailman ihanin poni. Se on niin kiltti hoitaa ja varma maastokamu, joka jää odottelemaan jos välillä sattuu tupsahtamaan maahan. :D Oon nyt tippunut kaks kertaa; kerran kun Sani liukastui talvella ja toisen kerran kun pelottavan puron ylitys tyssähti laukasta äkkijarruihin. Onneks ei tipu korkeelta.

Oon kehittynyt tässä puolen vuoden aikana (ainakin omasta mielestäni) hyvin ja ollaan Sanin kanssa löydetty sellanen yhteinen meininki. Toki tekisi varmasti hyvää ratsastaa enemmän erilaisilla hevosilla tai poneilla, mutta on se myös ihanaa, kun tietää, että joka kerta tallilla on kivaa. Toki Sanillakin on joskus niitä omia ponipäiviä ja tamma on aina tamma, mutta se on vaan hauskaa että luonnettakin löytyy, sillä mitään automaattia en missään nimessä jaksaisi ratsastaa. Että vaikka meillä yhteistyö useimmiten sujuukin, niin ei siellä selästä koskaan pääse alas ilman, että on joutunut itsekin hommiin. Sani on aika menevää sorttia ja varsinkin maastossa saa oikeesti olla hereillä jos aikoo pysyä kyydissä, mutta kentällä siltä saa myöskin vaatia duunia. Muuten kaahotetaan kaula pitkänä eteenpäin.

 

Harrastus, joka vaatii paljon.

Se, että omistaa vuokraponin/hevosen tuo paljon sisältöä elämään, mutta myöskin paljon vastuuta. Mulla menee tallireissuun aina vähintäänkin 4 tuntia matkoineen, sillä mä en pelkästään mene tunnille ja lähde kotiin. On ollut päiviä, kun olen ollut 7 tuntia ”käymässä” tallilla. Mun vastuulla on aina hakea poni, laittaa ruoat valmiiksi, antaa ruoat, tsekata että kaikki ok ja jos ei ole niin hoitaa asia tai ilmottaa asiasta eteenpäin. Tietenkin myös varusteiden huolto ja ponin kuntoon laittaminen alusta loppuun vie oman aikansa. Tottakai myös siivotaan omat jäljet, eli jos vaikkapa tulee kakat jonnekkin tallin alueelle tai aiheuttaa muuta sotkua niin ne siivotaan.

Nostan kyllä hattua kaikille, joilla on oma hevonen/poni ja siihen päälle duunit tai koulu ja muut ihmissuhteet. :)

Huominen ja keskiviikko menee taas tallilla, en malta odottaa !


Kuvassa ollaan hieman tukka sekaisin ja jalat kurasina, kun olin juuri hakenut tämän söpöliinin tarhasta. Sania selväsi pänni seisoskella tuossa kuvattavana, varsinkin kun hän ei ollut vielä saanut edes porkkanaa ! Muutama kuva onnistui ilman luimivia korvia ja selkeästi kyllästynyttä ilmettä, joten näillä mennään tämä postaus.

Saanen esitellä mun pienen, mutta pippurisen Sani-ponin. Hän on maailman kiltein tyyppi, mutta tarvittaessa omaa kyllä tammamaisen tempperamentin ja kokeilee varmasti jokaista uutta tyyppiä, joka yrittää hänen elämäänsä luikerrella.

Sani on siis mun vuokraponi, jota käyn liikuttamassa ja pussailemassa kaksi kertaa viikossa. Mä oon tässä muutamassa viikossa kerinnyt jo kerran pyllähtämään maahan Sanin selästä, kun liukastuttiin (juuri tuona kuvaus päivänä) maastossa. Oli ihan törkeen liukasta ja Sanin takajalat lähti mudan mukana eri suuntaan kuin etujalat ja siihen me sitten levattiin. Tai oikeastaan se meni niin, että minä pyllähdin ja Sani taas seivasi tilanteen hienosti ja kokosi itsensä nopeasti. Onneksi kumpaakaan ei sattunut tämä pieni välikohtaus yhtään ja tilanteesta selvittiin huumorilla.

Mä oon ihan rakastunut tähän olentoon. Kerta kerran jälkeen tutustutaan enemmän toisiimme ja homma sujuu aina vaan paremmin. Sani on paljon taitavampi kuin minä koulussa ja on ollut super hauskaa treenailla sen kanssa yhdessä, koska mitä vaan kokeilen niin kaikki kulkee kuin vettä vaan Sanin kanssa. Esteet on taas ehkä vähän enemmän mun juttu kuin Sanin, joka pelkää puomeja, mutta luottaessa hyppää kuitenkin toooodella suurella innolla ja ihanan isoilla loikilla. Veikkaan, että tullaan hyppimään jossain vaiheessa vielä ihan päivän valoa kestävällä tyylillä, kunhan vaan jaksetaan treenata ahkerasti.

Tästä heppailusta on tullut sinällään aika iso osa mun viikkoa, sillä mulla kestää noin tunnin verran mennä tallille ja paikan päällä mulla menee vähintään se muutama tunti, kun valmistelen ponin ruoat ja hoidan Sanin sekä varusteet kuntoon ennen – ja jälkeen ratsastuksen ja vien hänet takaisin tarhaan. Sen jälkeen taas tunnin verran himaan takaisin. Eilen taisin olla jopa viisi tuntia poissa, kun ei ollut mikään kiire mihinkään.

Hyvää treeniä!

Tsekkailin sykekellosta, että yks tallipäivä kuluttaa helposti sen tuhat kaloria. Olin pienessä flunssassa toki tuolloin, jolloin syke oli hieman korkeampi kuin normaalisti, mutta en mä usko että se hirveesti sen alle jää; oon ainakin itse aina ihan hiestä märkä ratsastuksen jälkeen.

Mun takareisi kestää helposti ratsastuksen, mutta esimerkiksi juoksuaskelia tai minkäänlaista hyppimistä se ei kestä vieläkään. Yksikin pieni pätkä juosten ja jalka alkaa heti kramppaamaan. Pitää käydä kuvaamassa pian takareisi ja tutkimassa se uudestaan, sillä tammikuussa pitäisi olla realistista aloittaa jo pieniä juoksutreeniä, mutta musta vähän tuntuu siltä, että ollaan aika kauakana kyllä siitä tavoitteesta… Sillä välin siis kaikkea muuta :)

 

 

 


Heippa tyypit ! <3

Kun kirjoitan tätä tekstiä, niin kello ei ole vielä edes kuutta aamulla, mutta en saa enää unta. Tiedän olevani kuuhullu, mutta uuden kuun ei pitäisi vaikuttaa samalla tavalla, kuin täysi kuun, eli valvottamalla. Jännä homma, mutta tämäkin taitaa vaikuttaa muhun jotenkin hassulla tavalla. Mua kiinnostais ihan hirveesti tutkia ja lukea lisää siitä, miten kuu vaikuttaa ihmisiin.

Ainiin, muistithan eilen manifestoida itsellesi uutta energiaa ja elämääsi asioita, joita kaipaat? Uuden kuun aikaan on hyvä jättää kaikki vanha taakse ja raivata tilaa uusille jutuille ja valmistautua uuteen sykliin. Terveisin Astrologi Manuella.

Mulla on nyt viimeaikoina ollut paljon ihania asioita elämässä. Ja muutenkin, olen tietoisesti päättänyt keskittyä pelkästään kaikkeen hyvään ja jättää valittamista pienemmälle. Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi ihan ok olla esimerkiksi väsynyt ja todeta se ääneen, mutta tavoitteeni on hyväksyä ja vastaanottaa pimeys ja keskittyä niihin asioihin, joista tulee hyvä mieli.

VUOKRAHEPPA!

Mä löysin vihdoin itselleni vuokra hepan, tai siis ponin. Olen niiiin onnellinen ja innoissani! Tää on vielä ihan hullua miten löysin tän aivan ihanan ponin itselleni…

Mun kaveri Veronica vinkkasi mulle, että hänen vuokraponinsa tallilla yksi tyttö etsisi vuokraajaa hevoselleen. Innostuneena otin heti yhteyttä hevosen omistajaan, esittelin itseni ja kysyin, voisinko tulla testaamaan hevosta. Sovittiin treffit ja menin tallille.

Ihan käsittämätöntä, mutta heti tallille tullessani huomasin tämän ponin, jonka nyt vuokrasin.  Se tuli heti moikkaamaan mua ja mulle tuli todella vahva fiilis siitä, että tää on mun tyyppi. Ainakin mun puolelta se kohtaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä ja jotenkin tiesin, että meistä tulee vielä kaverit.

Testasin kuitenkin innokkaasti hevosta, jota olin tullut katsomaan. Meillä ei valitettavasti tämän hepan kanssa oikeen kemiat kohdanneet ja hevonen oli hoitaessa todella vaativa mm. kipeän vatsahaavan vuoksi, joka näkyi kiukkuisessa käytöksessä. Se toki lisäsi jännittynyttä meininkiä, sillä hevonen varmasti huomasi, että en ole 3 vuoteen heppaillut ja mua jännitti.

Samaisella talli käynnillä otin selvää tämän suloisen ponin omistajan yhteystiedot, johon olin ihastunut. Kotiin päästyäni en saanut ponia mielestäni, vaan aloin selvittämään ketä ponin omistaa. Jostain ihmeestä löysin ponin entisen vuokraajan erilaisten tägäysten ja sijaintimerkintöjen kautta Instagramista. Selasin valehtematta kaikki kuvat ponista läpi ja vihdoin löysin yhdestä kuvasta tägättynä ponin omistajat…. Noh, ette ikinä usko, mutta ponin omistaa eräs puoliksi kreikkalainen tyttö, jonka olen tavannut noin vuosi sitten. Tunnen hänen serkkunsa ja veljensä.

Miten pieni maailma ! Otin omistajaan yhteyttä ja kysyin voiko poni todella olla hänen ja miten olen aivan hulluna siihen heppaan. Pian sovimme treffit ja pääsin testaamaan ponia, joka oli just niin ihana mitä ajattelinkin. Super kiltti, mutta silti tyyppi, jolta löytyy tarvittaessa luonnetta ja meininkiä. Ihan täydellinen!! Myös se on mieletön plussa, että ponin omistajat ovat super ihania ihmisiä ja meillä klikkaa todella hyvin.

Homma meni niin hyvin, että he olivat juuri etsimässä ponille uutta vuokraajaa, joka pystyy käymään tallilla 2 x viikossa ja koska meillä meni niin hyvin, sain ponin vuokralle. Olen niin super innoissani ja ensi viikosta lähtien alan käymään tallilla 2 x viikossa, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Niin ihanaa!

Kiinnostaisiko teitä jatkossa enemmän tällaiset heppa-aiheiset postaukset täällä blogin puolella? :)

Mekko: Nellycom / Laukku: Chanel