Kirjoitin elokuun alussa pienestä haaverista mikä mulle kävi, kun oltiin kaveriporukalla nauttimassa kesäpäivästä ja pelaamassa beack volleyta. Oltiin suunniteltu hauska mökkiviikonloppu, mikä sisälsi sporttaamista, hauskoja pelejä ja ystävien kanssa mökkeilyä.

Oltiin juuri aloitettu pelaamaan, kun syöksyin kunnianhimoisesti pallon perään niin, että tein ikäänkuin askelkyykyn pitkällä venytyksellä, toinen jalka maassa suorana takana. Yhtäkkiä etujalkani lähti hiekan mukana alta ja liukastuin vauhdilla spagaattiin. Olen monesti harjoitellut koko ikäni sapgaatin tekoa, ikinä siinä onnistumatta. Voin kertoa, että sattui aika paljon tömähtää tähän venytykseen kylmiltään.

Takreidestä kuului ikävä rusahdus ja yhtäkkiä kipu puudutti koko alakropan. Siinä sitten makoilin hetken ja mietin että mitäs nyt tapahtui.  Mulla on todella korkea kipukynnys, enkä siksi aina osaa arvioida, miten pahasti kävi ja miten pitäisi reagoida. Sama homma kävi silloin, kun katkaisin olkapäästäni nivelsiteen. Halusin jälleen odotella, että mihin suuntaan kipu etenee, joten makoilin tunnin maassa katsellen muiden pelaamista. En pystynyt kävelemään lainkaan ja kun kokeilin varovaisesti askeleen ottamista, tuntui siltä, kuin mulla ei olisi koko takareittä. Se ei vastaanottanut mitään.

Muutamissa tunneissa alkoi kuitenkin alkoi helpottamaan ja jo muutamassa päivässä pystyin linkuttamaan ja hyvin pian sen jälkeen jo astumaan varovaisesti jalalle, joten ajattelin, että kyllä tää tästä. Ihan perus revähdys vain. Jes. Selvisin pelästyksellä. Ei edes mustelmaa!

Vaikka alkuun tuntui, että vamma menee hyvin eteenpäin, niin kuntoutuminen on kuitenkin jäänyt siihen pisteeseen, että en pysty esimerkiksi juoksemaan ja takareisi särkee pienenkin liikuntasuorituksen jälkeen päiviä. Välillä, jos olen kokeillut tehdä jalalla jotain haastavampaa, se kipeytyy niin paljon, että seuraavina päivinä kävelykään ei onnistu. Myös liian painavat kengät tuntuvat ilkeiltä jaloissa, ja askel ei onnistu normaaliin tapaan, vaan ikäänkuin hieman kiertäen eteenpäin. Joskus takareisi särkee ihan muuten vain. On kuulemma hyvin yleistä tällaisissa vammoissa, että ensin vamma tuntuu paranevan nopeaan tahtiin, kun repeämän päälle muodostuu ns. liimaa ja usein tuntuu siltä, että pian ollaan jo takaisin normaalissa ja sitten prosessi tyssää. Just niin kuin mulle kävi.

Nyt muutaman kuukauden odottelun ja treeni kokeilujen  jälkeen tilanne on tuntunut jumittavan, joten päätin mennä urheilulääkärille, josta sitten sain sen pelkäämäni tuomion. On olemassa 1,2 ja 3 asteen vammoja ja takareiteni on 3 asteinen.

Takareiteni on revennyt pahasti muutamista kohdista, mutta on onneksi ainakin osittain kiinni. About keskelle takareittä on muodostunut iso arpi”patti”, mikä näyttää siltä, että takareiteni roikkuisi vaikka yritän sitä jännittää.

Mitäs nyt? Leikkaus?

Koska en heti mennyt leikkaukseen ja repeämä on jo arpeutunut, on tällä hetkellä järkevämpää yrittää kuntouttaa vammaa ja toivoa, että se paranisi ilman leikkausta. Tämä tarkoittaa paljon fysioterapiaa ja kärsivällisyyttä. Jos 6kk päästä ollaan edelleen huonossa tilanteessa, pitää leikkausta harkita uudestaan.

Lääkäri sanoi, että koska pystyn kuitenkin toimimaan, on kuntoutuksen yrittäminen näin pienempi urakka kuin se, että reisi avattaisiin ja alettaisiin operoimaan, jolloin mulla olisi noin vuosi kuntoutusta edessä. Näin se saatetaan saada jo 6-8kk siihen tilanteeseen, että voin harkita jotain räjähtävämpääkin liikuntaa, kuten juoksemista. Tässä vaiheessa on jo reiden kannalta ihan sama, leikkaanko sen nyt vai vuoden päästä ja itse välttelen leikkausta niin kauan kuin jotain muuta on ilman.

 

Masentaa.

Olen ollut aika masentunut uutisesta ja olo ollut kuin olisi hieman hukassa. Vaikka pystyn tekemään rauhallista kuntoutusta ja esimerkiksi pyöräilemään, niin silti tilanne on mulle ahdistava, koska en pääse kunnolla urheilemaan tai pysty tekemään sellaisia treenejä, jossa saisin kunnolla haastettua itseäni tai liikkumaan mulle mieleisellä tavalla. Mä rakastan tehdä todella intensiivisiä sekä räjähtäviä treenejä sekä haastaa itseäni, saan siitä todella paljon energiaa ja iloa elämääni. Nyt on vähän sellainen fiilis, että mitäs sitä nyt sitten keksisi. Pakko vain olla kärsivällinen ja jumppailla takareiden ehdoilla.

On ollut muutenkin vaikeaa tämän, jostain ihmeen syystä tänä vuonna hurjasti pahentuneen, allergisen nuhan kanssa ja nyt sitten tämäkin. Voi kuulostaa jollekkin naurettavalta kitistä tällaisista asioista, mutta urheilu on mulle niin äärimmäisen tärkeää pelkästään mun hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi. Urheilu mun juttu, intohimoni ja todella suuri osa mua. Syksystä ja talvesta tulee varmasti pitkä ja vaikea, sillä urheilu ja siihen keskittyminen on aina ollut todella suuri apu kausina, kun muutenkin kaamos painaa päälle ja väsyttää.

Olen harkinnut ottavani allas sea poolille kausikortin, sillä uinti on ainakin sellaista liikkumista, jossa jalka ei tunnu kipeytyvän liikaa, mutta saa kuitenkin hyvää ärsykettä. Myös onneksi pyöräily ja lääkärin mukaan ajan kuluessa ehkäpä crosstrainer onnistuu. Jossain vaiheessa saan ottaa ylämäki kävelyä mukaan.

Hitto, miten pienestä hetkestä voi olla kiinni, että tällainen pieni, mutta paljon hyvinvointiin vaikuttava asia muuttuu. Täytyy vain pitää mieli positiivisena ja olla kuntoutuksen kanssa kärsivällinen. Juuri kun sain vuoden treenattua juoksemista ja rakastuin siihen uudelleen, niin nyt en saakkaan tehdä sitä. Nyt jos luet tätä ja sulla on kaikki hyvin ja pystyt normaalisti liikkumaan, niin muista olla kiitollinen siitä ja mee munkin puolesta lenkille!

Paljon tsemppiä kaikille treenien kanssa ja saa jakaa omia kokemuksia vastaavista tilanteista. Vertaistuki auttaa aina :D

Neule: Chiquelle / Housut: Vila /Takki: Zara/ Kengät: Vamsko

Kuvat: Ananasraaste


 

Kaupallinen yhteistyö: Viaplay

Kuinka monelle teistä ovat sanat ” vielä yksi” tuttuja? Tuleeko kenties sanottua usein? Sanoista voisi ainakin itselleni tulla mieleen mitä tahansa; vielä yksi karkki, vielä yksi viinilasillinen…vielä yksi jakso jotain sarjaa. Ah, miten usein olenkaan mukamas huomaamattani uppoutunut jonkun sarjan syövereihin ja katsellut hävettävän monta jaksoa putkeen. Multa löytyy kotoa myös poikaystävä, joka rakastaa iltaisin katsella sarjaa ja erityisesti hänelle tuo ”vielä yksi jakso” on lähes jokapäiväinen lause.

Ennen en itse ymmärtänyt ihmisiä, jotka katsovat tunteja putkeen sarjoja, mutta nykyään olen itse yksi heistä. Mä jään helposti koukkuun tarinoihin ja jos on mahdollista katsoa ne mahdollisimman nopeasti, niin kiusas on kyllä paha.

Koska mulla ei ole toimistoa ja teen työni kotoa, saatan helposti pitää päivien aikana taukoja ja katsella duunien välissä jotain sarjoja. Erityisesti aamupalan aikana avaan usein koneen ja syödessäni katselen hetken sarjaa. Se on mulle yksi tapa rentoutua ja ottaa hieman omaa aikaa ennen, kuin aloitan töiden teon.

Joskus myös jos musta tuntuu siltä, että jumitan, enkä saa mitään tekstiä ulos, saatan katsella hetken leffaa tai sarjoja ja kokeilla sen jälkeen uudestaan. Ehkä tässä on myös syy, miksi mulla venyy päivät aina niin hemmetin pitkiksi…. :D ” Vielä yksi ” liian monesti päivässä ja sitten istutaankin kymmeneltä illalla tekemässä töitä.

Lemppareita syksyn iltoihin!

Tällä hetkellä mun lemppari sarjat Viaplayssa ovat Animal Kingom ja juuri Viaplayhin ilmestynyt Eva sarja, joka kertoo Eva Whalstromin elämästä, joka on mielestäni mielettömän inspiroiva ja motivoiva urheilijana sekä ihmisenä. En ole vielä katsonut kuin vasta ensimmäisen jakson, mutta se oli niin hyvä, että en malta odottaa seuraavan katsomista. Tästä sunnuntaista saattaa tulla ”vielä yksi” – tyylinen päivä, kun pääsen pian avaamaan Viaplaysta sarjan. :D Uskon, että saan sarjasta super paljon motivaatiota syksyn treeneihin ja ylipäätään elämään. Sitä tarvitaan aina.

Lemppari sarjoja Viaplayssa:
The Office
Eva
Blacklist
Desperate Housewives
How I Met Your Mother
Animal Kingdom
Handsmade Tale
Parhaimmat Viaplay leffat, joita suosittelen:
The Illusionist
I Feel Pretty
Before We Go
Chloe
Book Club
Wonder
Colette
Her
Gifted
You’re Not You
The Equalizer 2
Kingsman
Blackkklansman
Viaplay on täynnä hyviä sarjoja ja erityisesti mun mielestä todella hyviä leffoja. Lisäksi siellä on mahdollista ostaa uutuuksia, esimerkiksi Avengers: Endgame on tullut ostettavaksi 26.8 ja on nyt myös vuokrattavissa.

”Vielä yksi!!”

Arvonta:

Nyt teillä on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista Leffat & Sarjat –paketti katseluaikaa Viaplayssä. Kerro mulle tähän postaukseen kommentoimalla mikä on sun (teko)syy katsoa #VIELÄYKSI tai mikä on se sarja, jonka ansioista #VIELÄYKSI pyörii?! ;)

 


Oon asunut tässä samassa kämpässä 2012 vuodesta, joten tavaraa on kertynyt ihan liikaa. Nyt viimeisen vuoden olen tehnyt tehoiskuja ympäri meidän asuntoa ja todella kylmästi heittänyt kamaa menemään tai vienyt niitä kierrätykseen. Musta tuntuu, että tää on jonkinlainen ikuisuusprojekti ja vaikka kuinka paljon karsin tavaraa, niin se ei vaan koskaan tunnu loppuvan…

Olen pyrkinyt siihen, että multa löytyy kotoa tasan vain ne meikit, joita käytän ja kosmetiikat kulutan loppuun, ennen kuin hommaan uusia, kun taas ennen rakastin hamstrata meikkejä ja muuta kosmetiikkaa kaapit täyteen. Lahjoitin hetki sitten suuren määrän kosmetiikkaa ystäville ja raahasin juuri mun pikkuveljen tyttöystävälle suuren kasan vaatteita ja yritän huomenna viedä taas meidän lähellä olevaan UFF kierrätykseen muutaman säkillisen lisää.

Olisi niin ihanaa saada tää ikuisuusprojekti tehtyä ja raivata koti puhtaaksi kaikesta, mitä ei oikeasti tarvitse tai käytä. On ällöttävää, että kotona lojuu tavaroita käyttämättömänä, kun joillakin olisi varmasti niille tarvetta.

Joitakin hieman arvokkaampia tavaroita tai vaatteita voisin tietysti laittaa myyntiin, mutta toisaalta tää vaikuttaa olevan niin hidasta puuhaa mulle, että helpompi on vain viedä kierrätykseen tai antaa jollekkin, joka tarvitsee. Muuten tästä ei tule koskaan mitään.

Täytyisi vain tehdä jonkinlainen selvä suunnitelma ja merkitä ihan kalenteriin, että mitä käy minäkin päivänä läpi. Jos vain odottelen niitä päiviä, kun mua ”huvittaisi” käydä tavaroita läpi, niin oon samassa jamassa vielä ensivuonna.

Jos teillä on hyviä vinkkejä tälläisiin asioihin, miten saisi itseään motivoitua, niin otetaan vastaan. :D

Kuvat: Ananasraaste/Sini

 


Noin 3 viikkoa sitten oltiin kavereiden kanssa viettämässä mökkiviikonloppua. Pelailtiin kaikenlaisia pelejä, kuten esimerkiksi mölkkyä ja rantalentopalloa. Olen nuorena harrastanut lentopalloa hetken ja vaikka sitä harrastusta ei puolta vuotta pidempään tainnut kestää, niin pidän siitä todella paljon. Lenttis ja nyt myös rantalenttis on hauskuudesta huolimatta mulle ilmeisesti huonon onnen laji; olen nimittäin aikoinaan mm. nyrjäyttänyt siinä kahdesti nilkkani ja nyt myös reväyttänyt reiteni.

Yeah, saan todistetusti spagaatin!

Olen harjoitellut lapsesta saakka spagaatin tekoa monesti tuloksetta. Olen päässyt useasti pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että täydelliseen spagaattiin olisi vain muutamia senttejä matkaa, mutta ikinä en ole päässyt kunnolla loppuun saakka venytyksessä. Ei vaan veny, ei sitten millään. Pienenä jopa haaveilin pulttaavani olkkariin kahvat, joilla saisin vedettyä spagaatin väkisin loppuun saakka. Niin paljon halusin oppia sen.

Mökkiviikonlopun aikana vedin kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäisen spagaattini. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään tarkoituksellista, vaan syöksyessäni hiekalla pallon perään, lähti venytykseni hieman pitkäksi ja jalkani lähtiessä hiekan mukana alta löysin itseni pian täydellisestä spagaatista.

Se sattui ihan saaaaaaakelisti. Myös ääni, joka tuli takareiteni revähdyksestä oli sen verran pelottava, että hetken jo luulin tilanteen olevan todella paha. Muutamaan tuntiin en pystynyt liikkumaan lähes lainkaan, sen jälkeen toisella jalalla kävely onnistui niin, että roikuin kaverissa kiinni ja muutamien tuntien sekä KKK hoidon jälkeen pystyin joten kuten ontumaan.

Vieläkin toinen jalka tulee hieman perästä, eli ei ota käskyä ihan normaalisti vastaan eikä tunnu vahvalta, mutta mitään älyttömiä kipuja ei onneksi ole, ellen lähde tekemään jotain nopeita liikkeitä tai liian pitkiä ojennuksia vaikkapa askelissa.

Uiminen auttaa

Tässä ei ihan hirveesti jää vaihtoehtoja liikkumiselle hetkeen. Olen pyrkinyt päivittäin venyttelemään jalkaa ja rohkeasti antamaan sille kuormitusta arjessa. Kuitenkaan esimerkiksi juoksemista en uskaltaisi vielä kokeilla.

Uiminen on ollut ihan mielettömän hyvä tapa kuntouttaa reittä; olen ottanut potkujen kanssa varovasti ja uinut kilsan matkoja kerrallaan rauhallisesti. Jokaisen uinnin jälkeen jalka menee hetkeksi kipeämmäksi, mutta on selvästi seuraavana päivänä parempi.

Natalia on saanut mut muutenkin innostumaan uimisesta. En ole niinkään uimahallien fani; koen uimahallissa käymisen kovin työlääksi. Johtuen varmasti pelkästään tottumattomuudesta. Koinhan salilla käymisenkin aluksi todella aikaa vieväksi prosessiksi. :D Kuitenkin tuolla Allas sea poolilla on niin kivaa käydä, kun saa uida ulkona! Siinä saa samalla raitista ilmaa ja liikuntaa. Niin kivaa, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

Pieni vinkki: arkiaamuisin altaalla ei ole kuin muutamia ihmisiä, joten siellä on ihanan rauhallista ja paaaaljon tilaa uida.

 


CINQUE TERRE

Cinque Terre on yksi kauniimmista paikoista, jossa olen koskaan ollut. Se sijaitsee 250 km Milanosta etelään, länsirannikolla La Spezian alueella. Sen lähellä on mm. tällä hetkell todella suosittu Portofinon kaupunki.  Cinque Terrelle ei autolla kannata lähteä ahtaiden ja pienten kaupunkien vuoksi, vaan suosittelen matkustamaan sinne junalla esimerkiksi Milanosta.

Cinque Terre koostuu viidestä, hyvin pienestä merenrantakaupungista/kylästä, jotka kaikki ovat mielettömän kauniita ja ehdottomasti näkemisen arvoisia paikkoja. Kaupungeista on todella helppoa vierailla muihin Cinque Terren kaupunkeihin vain muutamien minuuttien junamatkoilla ja joidenkin kaupunkien välejä on mahdollista myös halutessaan kävellä. 

 

Monterosso

Me yövyttiin Monterosso nimisessä kaupungissa, joka on Cinque Terren kaupungeista isoin ja avarin. Siellä on mun mielestä myös kivoimmat rannat, joista voi vuokrata pedit ja joissa on mukavaa viettää vaikka kokonainen päivä. Muut kaupungit olivat niin pieniä ja ahtaita, että vaikka kaupungit olivatkin kaikki mielettömän kauniita, olivat ne jo mielestäni puolessa päivässä nähtyjä. Oltiin todella tyytyväisiä siihen, että Monterosso oli meidän tukikohta, joten suosittelen ehdottomasti valitsemaan hotellin sieltä ja vierailemaan päivisin muissa kaupungeissa joko junalla tai kävellen. 

Levanto

Vallettiin ekana päivänä Levantosta Monterossoon. Levanto ei kuulu Cinque Terren kaupunkeihin, mutta sen ja Monterosson välissä on upea vaellusreitti, joka kulkee korkealla vuoristossa. Matka on noin 7km pituinen, mutta maasto sen verran haastavaa, että siihen menee helposti muutama tunti. Jos siis upeat maisemat ja vaeltaminen kiinnostaa, pakkaa mukaan lenkkarit ja suuntaa kohti Levanton rantaa, josta reitti alkaa. 

Riomaggiore

Kaikki Cinque Terren kaupungit muistuttavat mielestäni hieman laaksoa ja ovat joko kallioiden rinteellä tai niiden ympäröimiä. Mun lemppari oli ehdottomasti Riomaggiore , joka oli selvästi kaupungeista pienin, mutta näkymä rannalta kaupunkiin oli upea. Suosittelen myös kävelemään seuraavaan kaupunkiin, Manarolaan päin kallion traileja pitkin, mistä löytyy aivan juna-aseman vierestä upealla maisemalla varustettu kahvila nimeltään Bar e Vini a Piè de Mà. Siitä oli kätevää siirtyä seuraavaan kaupunkiin parin minuutin junamatkalla. Kaupungit ovat niin pieniä, että juna kulkee monen kaupungin läpi ja asemalle on usein lyhyt matka.

Manarola

Manarola oli myös aivan mieletön kaupunki ja sieltä löytyy todella hauska uimapaikka satamasta kallioiden välistä, jossa ihmiset hyppivät isoilta kallioilta kristallinkirkkaaseen mereen. Myös me mentiin sinne hyppimään ja onnistuin tietenkin viiltämään jalkapohjani auki terävään kallioon, joten olkaahan varovaisia. 

Uimaspotit ovat päivisin todella täynnä, joten jos mahdollista, suosittelen vierailemaan kaupungeissa ja rannoilla aikaisin. Näiden pienempien kaupunkien ravintoloihin kannattaa myös varata mahdollinen lounaspaikka, jos mielessä on joku erityinen, johon haluaisi päästä. Manarolasta löytyi korkealta kalliolta upealla näköalalla varustettu ravintola; Nessun Dorma, jossa on todella hauska meininki; musiikki soi ja ruoka sekä drinkit ovat hyviä. Se on kuitenkin todella todella suosittu ja meillä kävi tuuri, että päästiin sinne ilman varausta tai sen pidempää jonottamista. 

Corniglia

Mun vähiten lemppari paikka näistä kaupungeista oli Corniglia. Kaupunkiin on ihan mieletön, satojen portaiden kiipeäminen ja pieni kävely juna-asemalta :D Kaupunkiin on mahdollista päästä myös asemalta lähtevällä bussilla, mutta jos energiaa löytyy, niin onhan ne portaat koettava ja hyvä mahdollisuus polttaa muutama aperol spritzer ennen seuraavien tilaamista. :D

Täältä oli toki upea näkyvä merelle ja mahdollisuus kokea kaunis auringonlasku ja tottakai kaupunki oli myös todella söpö, mutta ei kuitenkaan iskenyt muhun samalla tavalla kuin Cinque Terren muut kaupungit. Siellä ei myöskään ole rantaa kovinkaan lähellä.

Vernazza

Valitettavasti Vernazza, Cinque Terren viides kaupunki jäi meiltä kokematta. Mä tosiaan viilsin Manarolassa mun jalkapohjan niin pahasti auki hyppiessäni kalliolta, että pystyin hädin tuskin kävelemään sillä muutamaan päivään. Sain onneksi siihen antibiootti voiteen ja suojan, jolla haava pääsi paranemaan onneksi yllättävän nopeasti. Vernazza näyttää kuvissa mielettömältä ja toivottavasti pääsen sen vielä joskus kokemaan.

Cinque Terre oli todellakin mieletön ja kokemisen arvoinen paikka! Kaupungeissa vierailun ja vaeltamisen lisäksi suosittelen, että testaatte paikallisia pestoja ja erilaisia pestopastoja/pizzoja sekä käytte testaamassa paikallisia viinejä viinimaisteluissa.