Teet suursiivouksen kotona? Ähhh, pakko myöntää, että ihan liian harvoin. Olen enemmänkin se tyyppi, joka siivoaa joka päivä vähän, mutta harvemmin teen suursiivouksia. Kun asuin vielä yksin, siivosin todella usein ja tein suursiivouksia, mutta taidan olla hieman laiskistunut sen suhteen. 

Käyt ruokakaupassa? Taidan käydä kaupassa noin 2-3 x viikossa. Riippuu vähän. Nyt kun en enää treenaa niin systemaattisesti, en myöskään ole niin super tarkka ruokavaliosta. Tarkoitan sitä, että joka aamuisen puuron ja tietyn annoksen marjoja -sijaan voin hyvin syödä ja syönkin usein aamulla esimerkiksi leipää ja keksin helposti itselleni jotain syötävää, kun homma ei ole niin tarkkaa. Ennen piti kaikki olla tip top ja kävin kaupassa päivittäin. 

Kotisi pääsee ihan räjähdyskuntoon? Yleensä sillon, jos ollaan molemmat kiireessä lähdetty jonnekkin juhliin ja aamulla woltattu ja possuiltu himassa, eikä jaksettu tehdä mitään. Vaatteita joka puolella, kaikki hujan hajan ja siihen päälle vielä kaikki darramättö sotkut. Hyi. :D

Syöt noutoruokaa?  Ennen en todellakaan, nykyään kun Woltista saa kaikenlaista niin aika helposti tulee tilattua sieltä lounasta tms. sieltä.  Noutoruoka ei onneksi enää tarkoita automaattisesti epäterveellistä ruokaa, vaikka toki kotona tehty safka on aina parempi vaihtoehto. 

Syöt karkkia? Ennen olin ehdottomasti karkkien ystävä, nykyään pidän enemmän suolaisesta. Kuitenkin edelleen hyvä ruoka on mulle paras herkku ja syön harvoin suklaata, sipsejä, jätskiä tai karkkia. 

Käyt kampaajalla? Tällä hetkellä käyn ehkä 2-3 kk välein kampaajalla. Mulla on sen verran helppo väri päässä, että sitä ei tarvitse jatkuvasti päivitellä. Pieni freesaus aina 2-3 kk välein on kuitenkin kohdillaan ja kyllä sen sitten aina huomaa, kun alkaa olemaan jo epämukavuusalueella hiuksien kunto ja juurikasvu korvien kohdalla. :D Oon loppujenlopuksi todella laiska tällaisissa asioissa, mutta onneksi mun kampaaja usein huutelee mun perään, että nyt olis ehkä hyvä aika käydä penkissä pyörähtämässä.

Tarvitset omaa aikaa?  Päivittäin. Mä tarvitsen todella paljon omaa aikaa, muuten meen helposti todella väsyneeksi, enkä saa mitään aikaan moneen päivään. Oon tästä aiheesta kirjoitellutkin paljon blogiin. 

Harrastat liikuntaa? Vähintään 3 x viikossa tulee tehtyä jotain. Muutaman kerran ratsastus ja sen lisäksi pyrin käymään salilla / kävelyllä ja joogassa.

Panostat isommalla rahalla kauneuteen tai hyvinvointiin? Aika harvoin. Joskus saatan ostaa jotain kalliimpaa itselleni, mutta en todellakaan tee sitä usein. Saan toki työni puolesta paljon kalliita asioita tai kokemuksia, mutta eihän nekään ilmaiseksi ole tulleet, vaan on niidenkin eteen tehty pian 10 vuotta duunia. :) 

Ostat uusia vaatteita? Riippuu siitä, onko mulla tulossa joku tilaisuus tms. johon tarvitsen jotain uutta. Arkivaatteita shoppailen suht harvoin. Sanoisin, että muutaman kerran kuukaudessa ostan jonkun vaatteen tarpeen mukaan. Käytän paljon PR-toimistoja ja lainaan tai pyydän heiltä, jos tulee joku tarve johonkin, esimerkiksi kuviin. 

Käyt puntarilla? Varmaan realistisesti kerran kuukaudessa käyn tsekkaamassa. Nyt en oo käynyt niinkään usein, koska en oo pystynyt edes treenaamaan tuon takareiden vuoksi, joten ihan turhaa seurata painoa. Käytän painon seuraamista muutenkin vain suuntaa antavana mittarina, jos haluan tähdätä johonkin tavoitteeseen. 

Pohdit tulevaisuudensuunnitelmiasi opintoihin tai työhön liittyen? Melko usein, toiveena olisi edelleen suorittaa psykologian opintoja avoimessa ja ehkä joku kaunis päivä hakea yliopistoon. Kuitenkin mulla on tällä hetkellä myös niin hemmetin kiireinen arki, että pitäisi valita joko duunit (kokopäivätyötä vähentää) tai opiskelu, että pystyisin keskittymään ja panostamaan kunnolla.

Tunnet stressiä opinnoista tai töistä? Töistä suhteellisen usein. Musta tuntuu, että joko mulla on sen verran hiljaista, että alan panikoimaan tai sitten mulla on niin paljon töitä, että alan panikoimaan. :D Hah! Kuitenkin yrittäjyydessä riittää hommaa, eli tylsää ei koskaan ole.

Tunnet tyytyväisyyttä tämänhetkisestä työ- ja opiskelutilanteestasi? Melko usein. Koen olevani onnekas ja voin itse valita, mitä teen ja mitä en. Olen myös saanut todella mielenkiintoisen työtarjouksen, josta tulen varmaan kertomaan lisää, jos asiat etenevät toivotusti.

Näet vanhempiasi? Äitiä ehkä kerran 2kk, sillä asumme kuitenkin todella kaukana toisistamme. Puhumme kuitenkin lähes päivittäin puhelimessa tai viesteillä. Veljiä yritän nähdä useammin, olen tänään menossa moikkaamaan veljiäni. :)

Näet ystäviäsi? Sanoisin, että usein. Ystävät ovat mulle todella tärkeitä ja pyrin viikottain näkemään heitä. Tietenkin on ystäviä, jotka asuvat pidemmällä tai joilla on jo lapsia ja perhe, jolloin näkeminen ei ole aina niin helppoa ja aikataulut menevät päällekkäin. 

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä? Aika usein. Mut on kasvatettu perheessä, jossa olen oppinut kertomaan tunteistani hyvin avoimesti, niin hyvässä kuin pahassakin. :D Oon kuitenkin meistä ehkä rauhallisin, hehee.

Riitelet pari- tai ystävyyssuhteessa? Toooodella harvoin. Saattaa tulla sellaisia 5 minuutin hetkiä, jolloin sanotaan asiasta hieman kiivaammin tai ilmaistaan oma mielipide, mutta se menee usein nopeasti ohi ja asia on sillä selvä. En koe sitä riitelyksi, mutta mun mielestä on hyvä sanoa asioista heti, jolloin ne eivät jää häiritsemään ja kasaannu, jonka seurauksena syntyy suurempia riitoja. 

Vierailet isovanhempiesi luona? 2-3 kertaa vuodessa. Kesällä useammin ja talvella jouluisin pyrin käymään Merikarvialla, jossa isovanhempani asuvat. :)

Olet erimieltä kumppanisi kanssa?  Aika usein, ollaan tietyissä asioissa todella erimieltä asioista ja nähdään monet jutut todella eri näkökulmista, mutta se on vain hauskaa ja piristävää, kun saa hyvät keskustelut aikaiseksi. :D Olemme tämän vuoksi myös oppineet toisiltamme varmasti paljon uusia näkökulmia ja asioita. Molemmat ovat onneksi todella avoimia uusille asioille ja näkökulmille :)


Kuvassa ollaan hieman tukka sekaisin ja jalat kurasina, kun olin juuri hakenut tämän söpöliinin tarhasta. Sania selväsi pänni seisoskella tuossa kuvattavana, varsinkin kun hän ei ollut vielä saanut edes porkkanaa ! Muutama kuva onnistui ilman luimivia korvia ja selkeästi kyllästynyttä ilmettä, joten näillä mennään tämä postaus.

Saanen esitellä mun pienen, mutta pippurisen Sani-ponin. Hän on maailman kiltein tyyppi, mutta tarvittaessa omaa kyllä tammamaisen tempperamentin ja kokeilee varmasti jokaista uutta tyyppiä, joka yrittää hänen elämäänsä luikerrella.

Sani on siis mun vuokraponi, jota käyn liikuttamassa ja pussailemassa kaksi kertaa viikossa. Mä oon tässä muutamassa viikossa kerinnyt jo kerran pyllähtämään maahan Sanin selästä, kun liukastuttiin (juuri tuona kuvaus päivänä) maastossa. Oli ihan törkeen liukasta ja Sanin takajalat lähti mudan mukana eri suuntaan kuin etujalat ja siihen me sitten levattiin. Tai oikeastaan se meni niin, että minä pyllähdin ja Sani taas seivasi tilanteen hienosti ja kokosi itsensä nopeasti. Onneksi kumpaakaan ei sattunut tämä pieni välikohtaus yhtään ja tilanteesta selvittiin huumorilla.

Mä oon ihan rakastunut tähän olentoon. Kerta kerran jälkeen tutustutaan enemmän toisiimme ja homma sujuu aina vaan paremmin. Sani on paljon taitavampi kuin minä koulussa ja on ollut super hauskaa treenailla sen kanssa yhdessä, koska mitä vaan kokeilen niin kaikki kulkee kuin vettä vaan Sanin kanssa. Esteet on taas ehkä vähän enemmän mun juttu kuin Sanin, joka pelkää puomeja, mutta luottaessa hyppää kuitenkin toooodella suurella innolla ja ihanan isoilla loikilla. Veikkaan, että tullaan hyppimään jossain vaiheessa vielä ihan päivän valoa kestävällä tyylillä, kunhan vaan jaksetaan treenata ahkerasti.

Tästä heppailusta on tullut sinällään aika iso osa mun viikkoa, sillä mulla kestää noin tunnin verran mennä tallille ja paikan päällä mulla menee vähintään se muutama tunti, kun valmistelen ponin ruoat ja hoidan Sanin sekä varusteet kuntoon ennen – ja jälkeen ratsastuksen ja vien hänet takaisin tarhaan. Sen jälkeen taas tunnin verran himaan takaisin. Eilen taisin olla jopa viisi tuntia poissa, kun ei ollut mikään kiire mihinkään.

Hyvää treeniä!

Tsekkailin sykekellosta, että yks tallipäivä kuluttaa helposti sen tuhat kaloria. Olin pienessä flunssassa toki tuolloin, jolloin syke oli hieman korkeampi kuin normaalisti, mutta en mä usko että se hirveesti sen alle jää; oon ainakin itse aina ihan hiestä märkä ratsastuksen jälkeen.

Mun takareisi kestää helposti ratsastuksen, mutta esimerkiksi juoksuaskelia tai minkäänlaista hyppimistä se ei kestä vieläkään. Yksikin pieni pätkä juosten ja jalka alkaa heti kramppaamaan. Pitää käydä kuvaamassa pian takareisi ja tutkimassa se uudestaan, sillä tammikuussa pitäisi olla realistista aloittaa jo pieniä juoksutreeniä, mutta musta vähän tuntuu siltä, että ollaan aika kauakana kyllä siitä tavoitteesta… Sillä välin siis kaikkea muuta :)

 

 

 


Aloitin tällä viikolla projektin, jonka tarkoituksena on parantaa omaa hyvinvointiani. Muhun on aina vaikuttanut pimenevät päivät ja kaamosaika todella raskaasti ja huomaan jo nyt olevani ajoittain mieli maassa; pimeät päivät tuntuvat hieman sumuisilta.

Viimeviikolla, kun saatiin lunta maahan, olin heti hurjasti pirteämpi. Nyt kun lumet ovat poissa, on energiatkin vähissä. Onneksi asialle voi tehdä jotain ja tiedän muutamia keinoja, joilla saan lisää energiaa.

Liikunta ja idea salille lähtemisestä voi tuntua raskaalta, mutta sen jälkeen on aina hyvä fiilis! Liikunta lisää mielihyvähormonien tuotantoa ja hyvä yleiskunto auttaa jaksamaan arkea paremmin. Mun tämän viikon to do – listalla on aloittaa jooga! Saa nähdä, miten pärjään tuon revenneen takareiden kanssa, mutta olen halunnut aloittaa joogan jo pitkään.

Unirytmi on hyvä laittaa kuntoon. Keho tottuu nopeasti tietynlaiseen unirytmiin ja se auttaa jaksamisessa. Myös tarpeeksi pitkät yöunet ovat super tärkeitä kaamosaikaan – mä tarvitsen vähintään 7-9h laadukasta unta, mikä tarkoittaa noin 8-9h sänkyaikaa. Ei kuitenkaan kannata nukkua liikaa, sillä se myös lisää väsymystä.

Ruokavalio on suuressa roolissa jokaisen hyvinvoinnin kanssa. Harvoin voi hyvin, jos ei syö hyvin. Pikaruoka ja herkut eivät sisällä elimistöllemme tärkeitä ravintoaineita tai laadukasta energiaa, jolloin jaksaminenkin on sen mukaista. Vaikka herkuttelenkin vähintään kerran viikossa, ei siitä koskaan tule mitenkään freshi tai energinen olo. :D

Puhdas ja tunnelmallinen koti on tähän aikaan mielestäni suuuper tärkeä tekijä siinä, että olokin pysyy freshinä ja levollisena. Valitettavasti olen sellainen hurrikaani, että saan sotkettua kaikki paikat nopeasti. Haluaisin myös lähes puolet tämän hetkisestä tavaranmäärästä eroon ja se onkin mun hitaasti etenevä prokkis.

Lukeminen, piirtäminen tai johonkin muuhun asiaan keskittyminen, mikä ei liity ruudun tuijottamiseen. Toki hyvät sarjat ja leffat ovat myös parasta, mutta uskon niiden myös lisäävän hermotuneisuutta ja levottomuutta.

Kehonhuolto on tärkeää. Varsinkin kun ilmat kylmenevät ja kuljemme ulkona jatkuvasti hartiat korvissa ja keho jännittyneenä kylmästä. Toki lämpimillä vaatteilla voidaan minimoida tätä, mutta itselleni on todella tärkeää käydä rentouttavassa hieronnassa sillon tällöin. Löysin aivan ihanan paikan Helsingin keskustasta, Chiva Spa. Super !

Positiivinen ajattelu on tärkeää. Käy iltateellä ystävien kanssa, lounaalla kivoissa kahviloissa, soittele kavereille ja yritä vaikka kirjoittaa joka päivä ylös jotain positiivisia ja iloisia asioita.

Ja kesää odotellessa haaveile, keksi itsellesi jokin pieni tavoite, aloita uusi harrastus tai tee jotain rohkeaa, mitä et ole uskaltanut tehdä! On tärkeää elää myös kaamoksen aikana. :)

Takki: Nelly.com / Kengät: Bianco / Laukku: Givenchy / Housut: Ellos / Lasit: Bottega Veneta

Kuvat: Ananasraaste


Kirjoitin elokuun alussa pienestä haaverista mikä mulle kävi, kun oltiin kaveriporukalla nauttimassa kesäpäivästä ja pelaamassa beack volleyta. Oltiin suunniteltu hauska mökkiviikonloppu, mikä sisälsi sporttaamista, hauskoja pelejä ja ystävien kanssa mökkeilyä.

Oltiin juuri aloitettu pelaamaan, kun syöksyin kunnianhimoisesti pallon perään niin, että tein ikäänkuin askelkyykyn pitkällä venytyksellä, toinen jalka maassa suorana takana. Yhtäkkiä etujalkani lähti hiekan mukana alta ja liukastuin vauhdilla spagaattiin. Olen monesti harjoitellut koko ikäni sapgaatin tekoa, ikinä siinä onnistumatta. Voin kertoa, että sattui aika paljon tömähtää tähän venytykseen kylmiltään.

Takreidestä kuului ikävä rusahdus ja yhtäkkiä kipu puudutti koko alakropan. Siinä sitten makoilin hetken ja mietin että mitäs nyt tapahtui.  Mulla on todella korkea kipukynnys, enkä siksi aina osaa arvioida, miten pahasti kävi ja miten pitäisi reagoida. Sama homma kävi silloin, kun katkaisin olkapäästäni nivelsiteen. Halusin jälleen odotella, että mihin suuntaan kipu etenee, joten makoilin tunnin maassa katsellen muiden pelaamista. En pystynyt kävelemään lainkaan ja kun kokeilin varovaisesti askeleen ottamista, tuntui siltä, kuin mulla ei olisi koko takareittä. Se ei vastaanottanut mitään.

Muutamissa tunneissa alkoi kuitenkin alkoi helpottamaan ja jo muutamassa päivässä pystyin linkuttamaan ja hyvin pian sen jälkeen jo astumaan varovaisesti jalalle, joten ajattelin, että kyllä tää tästä. Ihan perus revähdys vain. Jes. Selvisin pelästyksellä. Ei edes mustelmaa!

Vaikka alkuun tuntui, että vamma menee hyvin eteenpäin, niin kuntoutuminen on kuitenkin jäänyt siihen pisteeseen, että en pysty esimerkiksi juoksemaan ja takareisi särkee pienenkin liikuntasuorituksen jälkeen päiviä. Välillä, jos olen kokeillut tehdä jalalla jotain haastavampaa, se kipeytyy niin paljon, että seuraavina päivinä kävelykään ei onnistu. Myös liian painavat kengät tuntuvat ilkeiltä jaloissa, ja askel ei onnistu normaaliin tapaan, vaan ikäänkuin hieman kiertäen eteenpäin. Joskus takareisi särkee ihan muuten vain. On kuulemma hyvin yleistä tällaisissa vammoissa, että ensin vamma tuntuu paranevan nopeaan tahtiin, kun repeämän päälle muodostuu ns. liimaa ja usein tuntuu siltä, että pian ollaan jo takaisin normaalissa ja sitten prosessi tyssää. Just niin kuin mulle kävi.

Nyt muutaman kuukauden odottelun ja treeni kokeilujen  jälkeen tilanne on tuntunut jumittavan, joten päätin mennä urheilulääkärille, josta sitten sain sen pelkäämäni tuomion. On olemassa 1,2 ja 3 asteen vammoja ja takareiteni on 3 asteinen.

Takareiteni on revennyt pahasti muutamista kohdista, mutta on onneksi ainakin osittain kiinni. About keskelle takareittä on muodostunut iso arpi”patti”, mikä näyttää siltä, että takareiteni roikkuisi vaikka yritän sitä jännittää.

Mitäs nyt? Leikkaus?

Koska en heti mennyt leikkaukseen ja repeämä on jo arpeutunut, on tällä hetkellä järkevämpää yrittää kuntouttaa vammaa ja toivoa, että se paranisi ilman leikkausta. Tämä tarkoittaa paljon fysioterapiaa ja kärsivällisyyttä. Jos 6kk päästä ollaan edelleen huonossa tilanteessa, pitää leikkausta harkita uudestaan.

Lääkäri sanoi, että koska pystyn kuitenkin toimimaan, on kuntoutuksen yrittäminen näin pienempi urakka kuin se, että reisi avattaisiin ja alettaisiin operoimaan, jolloin mulla olisi noin vuosi kuntoutusta edessä. Näin se saatetaan saada jo 6-8kk siihen tilanteeseen, että voin harkita jotain räjähtävämpääkin liikuntaa, kuten juoksemista. Tässä vaiheessa on jo reiden kannalta ihan sama, leikkaanko sen nyt vai vuoden päästä ja itse välttelen leikkausta niin kauan kuin jotain muuta on ilman.

 

Masentaa.

Olen ollut aika masentunut uutisesta ja olo ollut kuin olisi hieman hukassa. Vaikka pystyn tekemään rauhallista kuntoutusta ja esimerkiksi pyöräilemään, niin silti tilanne on mulle ahdistava, koska en pääse kunnolla urheilemaan tai pysty tekemään sellaisia treenejä, jossa saisin kunnolla haastettua itseäni tai liikkumaan mulle mieleisellä tavalla. Mä rakastan tehdä todella intensiivisiä sekä räjähtäviä treenejä sekä haastaa itseäni, saan siitä todella paljon energiaa ja iloa elämääni. Nyt on vähän sellainen fiilis, että mitäs sitä nyt sitten keksisi. Pakko vain olla kärsivällinen ja jumppailla takareiden ehdoilla.

On ollut muutenkin vaikeaa tämän, jostain ihmeen syystä tänä vuonna hurjasti pahentuneen, allergisen nuhan kanssa ja nyt sitten tämäkin. Voi kuulostaa jollekkin naurettavalta kitistä tällaisista asioista, mutta urheilu on mulle niin äärimmäisen tärkeää pelkästään mun hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi. Urheilu mun juttu, intohimoni ja todella suuri osa mua. Syksystä ja talvesta tulee varmasti pitkä ja vaikea, sillä urheilu ja siihen keskittyminen on aina ollut todella suuri apu kausina, kun muutenkin kaamos painaa päälle ja väsyttää.

Olen harkinnut ottavani allas sea poolille kausikortin, sillä uinti on ainakin sellaista liikkumista, jossa jalka ei tunnu kipeytyvän liikaa, mutta saa kuitenkin hyvää ärsykettä. Myös onneksi pyöräily ja lääkärin mukaan ajan kuluessa ehkäpä crosstrainer onnistuu. Jossain vaiheessa saan ottaa ylämäki kävelyä mukaan.

Hitto, miten pienestä hetkestä voi olla kiinni, että tällainen pieni, mutta paljon hyvinvointiin vaikuttava asia muuttuu. Täytyy vain pitää mieli positiivisena ja olla kuntoutuksen kanssa kärsivällinen. Juuri kun sain vuoden treenattua juoksemista ja rakastuin siihen uudelleen, niin nyt en saakkaan tehdä sitä. Nyt jos luet tätä ja sulla on kaikki hyvin ja pystyt normaalisti liikkumaan, niin muista olla kiitollinen siitä ja mee munkin puolesta lenkille!

Paljon tsemppiä kaikille treenien kanssa ja saa jakaa omia kokemuksia vastaavista tilanteista. Vertaistuki auttaa aina :D

Neule: Chiquelle / Housut: Vila /Takki: Zara/ Kengät: Vamsko

Kuvat: Ananasraaste


Kaupallinen yhteistyö: Lidl

Huomaan itsessäni joka syksy ilmojen viilentyessä ja päivien pimentyessä, että jääkaapilla tulee ravattua tavallista useammin hieman katselemassa mitä kaapista löytyy ja ihan jatkuvasti kotona ollessani tekisi mieli napostella jotakin. Mulla tämä johtuu suoraan ns. comfort eating tavasta, jolloin yritän hakea energiaa ja piristystä syömisestä.

Se, että syö hieman enemmän kuin kesällä ei välttämättä ole niin vaarallista, kunhan vain katsoo mitä suuhunsa laittaa tai napostelee. Erityisesti nyt, kun en pysty niin aktiivisesti takareiteni vamman vuoksi liikkua, on tärkeää, että kiinnitän enemmän syömiseen huomiota. Jos kesäiset salaatit ja raikkaat hedelmät muuttuvat yhtäkkiä suklaaseen ja karkkiin, saattaa aika nopeasti käydä niin, että olo muuttuu entistäkin väsyneemmäksi ja paino alkaa nousemaan. Myös iho menee helposti syksyllä huonoon kuntoon, jos comfort eating koostuu pelkästään herkuista tai epäterveellisistä valinnoista. Mun kosmetologi joskus kertoi, että hän huomaa usein syksyisin asiakkaissa selvän comfort food – efektin, joka näkyy suoraan ihossa.

 

”Kasvikset ja hedelmät ovat kalliita!”

Kasvikset ja hedelmät ovat yllättävän kalliita ja usein niiden pois jättämistä ostoslistalta perustellaan juuri sillä, että niihin ei ole varaa tai että niihin uppoaa niin paljon rahaa. Onneksi kuitenkin Lidlistä löytää kasviksia ja hedelmiä edullisesti!

Mulla on kotoa lähimpään Lidliin noin 3 minuutin kävelymatka. Muistan vieläkin, miten innoissani olin tästä suht uudesta, pian 2 vuotta sitten avatusta Lidlistä, sillä tiesin, että nyt mun ruokakuluni tulevat olemaan huomattavasti pienempiä. Voisin melkein sanoa, että jos ennen mulla meni 50€ kauppaan, niin nyt pärjään oikein hyvin 30€:lla, jolla ostan kahdelle ihmiselle noin 3 päivän ruoat.

Mun suosikit Lidlistä

Mun ostoskorista löytyy aina vähintäänkin kurkkua, tomaattia, salaattia, basilikaa, avocadoa ja valkosipulia. Noi on vähän sellasia, joita ilman en osaa olla tai tehdä mitään järkevää syötävää. :D Lidlistä löytyy myös yksi asia, jota ilman en pysty elämään ja se on heidän hummuksensa. Hitsi miten se onkaan niin hyvää ja ei muuten löydy mistään parempaa! Monet eri hummukset on kokeiltu ja ei, Lidlin oma voittaa mennen tullen kaikki. Hummusta on aina oltava kotona, erityisesti, jos iskee himo napostella. Jos en käytä hummusta salaatin seassa tai leivän päällä niin silloin dippaan siihen vihanneksia. Joskus jos oikein laiskottaa, pilkon pelkästään kurkkua ja tomaattia lautaselle ja dippailen niitä hummukseen.

Hummus vai voi?!

Tästä saa olla toki erimieltä, mutta mun mielestä hummus on melkeimpä parempaa leivän päällä kuin voi ja ainakin se pitää mielestäni kokonaisuuden freshimpänä. Joskus on toki niitä päiviä, kun on pakko saada kunnon voita, mutta arjessa hummus toimii mulle äärimmäisen hyvin esimerkiksi proteiinin lähteenä leipien kanssa. Lidlistä löytyy vieläpä muutamia erilaisia makuja hummuksista, ja mielestäni perinteistä hummusta vieläkin parempaa on yksi hieman tomaattisempi vaihtoehto, jota käytän todella paljon. Erilaisilla hummuksilla voi tuoda lisää makua salaatteihin tai leipiin ja niistä saa herkullisia dippejä.

Hummus ja leipä toimii ihan vain sellaisenaankin ja Lidlin paistopisteeltä löytyy siihenkin tarpeeseen ihania tuoreita leipävalikoimia. Rakastan kuitenkin heittää leivän ja hummuksen päälle hieman avocadoa; joko pilkottuna, viipaleina tai sitten mössönä, johon usein puristan sekaan limeä ja pilkon hieman chiliä sekä valkosipulia. Nam!

Lisäksi feta toimii super hyvin leivän päällä hummuksen kaverina. Punasipuli, tomaatti tai kurkku tuovat ihanaa raikkautta sekaan.

Kuvissakin näkyvät, erilaiset hummus leivät ovat äärimmäisen nopea tehdä ja toimivat loistavasti niin aamu-, väli-, kuin iltapalanakin. Leivästä saat hyviä hiilareita ja hummus tuo mukaan hyviä rasvoja sekä proteiinia!

Lidl muuten arpoo 500€ lahjakortin kaikkien kesken, jotka lisäävät Instagramiin kuvan omasta Lidl-suosikistaan hashtagilla #lidlsuosikkini. Lisätietoa ja säännöt kilpailuun löytyy @LidlSuomi -Instagramista :)