22 tammi HYPOXIa testaamassa! (tarjous HYPOXIsta!!!)

Tänään raahauduin 7 aamulla ylös, nimittäin pääsin testailemaan Herttoniemen HYPOXIa! Oon aina halunnu päästä testaamaan ja kokemaan miltä se tuntuu ja mikä oliskaan parempi ajankohta kuin alkanut dietti?

HYPOXI mahdollistaa paikannetun rasvanpolton. HYPOXI polttaa rasvaa täysin luonnollisesti kevyen rasvanpolttoliikunnan ansioista. Liikunnan aikana rasvahappoja vapautuu kehon energiantarpeen mukaan ja rasvaa palaa lihaksissa sekä metaboiloituu maksan toiminnasta. HYPOXIssa vaihtelevan ilmanpaineen yhdistäminen liikuntaan auttaa kohdistamaan rasvanpolton jopa 70%:sesti toivotulle alueelle, alueen optiomoidun verenkierron ansiosta. (Teksti lainattu www.HYPOXI.fi sivuilta)

Ensin meikäläinen asetettiin sellaseen super hauskaan sukelluspukumaiseen asuun, jonka jälkeen mut kiinnitettiin ikäänkuin letkuihin. Siinä sitten kuplittiin 20 minuuttia.

Tuo puku vilkastuttaa pintaverenkiertoa ja aineenvaihduntaa, mikä mahdollistaa rasvan palamisen ja selluliitin vähenemisen. Iho tulee kimmoisammaksi ja selluliitti vähenee.

Sen jälkeen alkoi pyöräily osuus, jossa poltetaan rasvaa paikallisesti. Elikkä asetutaan sellaseen laitteeseen, jossa poljetaan 30 minuuttia (ei mitään spinning tuntia, vaan suht rauhallista ja tasaista polkemista, joten sopii ylipainoisillekkin). Tämä oli rasvanpolttoa varten. Mulla kohdistettiin reisiin sekä alavatsaan rasvanpoltto, jossa suurimmat rasvakertymät mulla ovat. 

Yhdessä tämä Iho&Selluliittihoito sekä rasvanpolttohoito ovat super ! Aion nyt kokeilla sarjana ja   varmasti toimii! Monet missit & kisaajat käyttää tätä yhdistelmähoitoa. Urheilijoille se toimii myös hyvänä palauttavana hoitona.

Uusille HYPOXIn asiakkaille tehdään aina myös ruokaohjelma hoitosarjan ajaksi. Hoito kestää n. kuukauden verran ja se sisältää 3 hypoxia viikossa, yhteensä 12. Tämän aikana yleensä asiakas laihtuu n. 2-3 kiloa ja menettää jopa 30 senttiä vyötäröltä! HYPOXI, kuten kaikki muukin tässä maailmassa vaatii kuitenkin sitä ruokavalion noudattamista, eli vaikka treenaat HYPOXIlla, ei se tarkoita että voit silti syödä pizzaa ja munkkeja 😀 Herttoniemessä olikin hyvin ammattitaitoista henkilökuntaa, jotka osaavat hommansa ja pystyvät auttamaan asiakkaita ruokailujen kanssa hyvin.

Itse otan nyt HYPOXIn mukaan diettiini, ja jos mun lukijoita myös kiinnostaa, niin minun blogin nimellä saa extrana 3 hoitokertaa, eli yhteensä 15 hoitoa Herttoniemen HYPOXIssa!!! Sillä luulis kyllä senttien kadota ja rasvan palaa! 😉

Kysyin kuinka tehokasta tämä on, että pystyykö esim ryhmäliikunnalla/omalla panostuksella samaan samassa ajassa, niin vastauksena sain että HYPOXIlla pystytään jopa 3x parempiin tuloksiin hoitojen aikana, eli yhdessä kuukaudessa. Tämä kuitenkin vaatii myös sitä ruokaohjelman noudattamista! 

Oli kyllä todella hauskaa ja mielenkiintoista. Innolla tuloksia odotellessa 🙂

Etusivu

21 tammi Treeneihin vipinää!

Heippa!

Täällä kirjottelee kaikkensa antanut jumppatäti! Olin tänään aamulla vetämässä kuntopiiriä, sen jälkeen koutsailin tyttöjä ja sitten oli vielä jalkatreeni! 😉

Mulla  vedettiin eilen makrot hieman ylösalas. Nyt vedetään aika minihiilareilla, mulle siis vähillä hiilareilla (edelleen varmasti enemmän kuin monilla ”bulkkaajillakin”, heh), mutta kun yli 300grammasta tiputettiin niin kyllä hieman orvolta tuntuu… Tämä kaikki oli kuitenkin mun omasta tahdosta. 🙂 Haluan ottaa selville mitä pöhön alta paljastuu. 

Edelleen vedän tuon 300g hiilaria kuitenkin 2xviikossa, jottei ihan väsy meininkiin ja kroppa mene jumiin. Makrot siis heitetään aikalailla ympäri kahdesti viikossa, ja jos näyttää siltä että alkaa väsyttämään tai nälkiintymään niin tankkauspäiviä lisätään. Koutsi painotti, että muistan reagoida ajoissa väsymykseen, jotta sille saadaan elvytystä hyvissä ajoin eikä treenit kärsi 🙂

Tänään treenit näytti tältä:

• 15 min crosstrainer, syke n. 170
• 30 askelkyykkyä tupla pakarapotkuilla taakse
• 30 rikottua kyykkyhyppyä aka. sammakkoloikkaa 
• 15 (en tiedä nimeä) ”risti-istunta nousua”
• 15 vipunostoa eteen, 15 pystypunnerrusta, 15 pystysoutua supereina tangolla
• 30 vatsarutistusta roomalaisessa penkissä
• 30 askelkyykkyä tupla pakarapotkuilla taakse
• 30 sammakkoloikkaa
• 15 vatsarutistusta roomalaisessa penkissä
• 15 viparia eteen, pystypunnerrusta, pystysoutua superina

Illalla jalkatreeni:

• 10 min starmaster
• 5×10 syväkyykkyä 60kg
• 4×8/jalka bulgarialaista as.kyykkyä venytyksestä (tukijalka yli 90 asteen ts. askel niin pitkä kun venyy) 30 kg
• 4×10 maastavetoa 40kg
• Sitten tälle liikkeelle ei oo nimeä, sillä teen tämän laitteella joka on tarkotettu leuanvetoihin. Eli siinä on penkki johon mennään polvillaan ja se antaa valitseman määrän verran helpotusta liikkeeseen.  Asetin painoksi 70kg ja astuin toisella jalalla penkin päälle, ja vedin sen suoraksi alas. Liike on verrattavissa askelnousuihin penkille. 20+15+10+10
• Pakarapotku ylös 50kg/jalka 3×15/jalka
• Sitten vielä 1,5 km käppäilyä kotiin ja ylös 150porrasta 🙂 

Edelleen löytyy 2xtreenit viidesti viikossa ja 2 totaalivapaata jolloin tankkaillaan 🙂 Oon pitkästä aikaa todella innoissani ja odotan että jotain tuloksia alkais näkymään!! Kyllä se oma kehitys motivoi niin paljon. Nyt ollaan aika kauan menty sen verran plussilla että on todella virkistävää kiristellä välillä. 

Huomenna meen käymään Hypoxissa ja tutustumaan laitteisiin, jos vaikka sen sais myös viikkoon mukaan! Hypoxi toimii siis täsmäpolttajana rasvasoluille sekä erittäin hyvänä palauttajana. 🙂 Siitä sitten lisää, kun olen itsekin fiksumpi!

Palataan!  😎

20 tammi Bloggarina täys läppä!

Heippa!

huomenna lupaan kirjoitella taas perus bodaus juttuja ja hikisukista heittää läppää teille, mutta tänään mun on pakko tehdä kirjoitus aiheesta: minä bloggarina.

Jatkuvasti mun eteen tulee blogeja ja bloggareita, joiden blogit sekä instagramit on niin SAAKELIN upeita!! Blogeissa on yhdistä kengistä 15 kuvaa eri kuvakulmissa, liikkeessä, jokaisesta yksityiskohdista ja kymmenen eri asun kanssa. Ruuat on AINA ja ikuisesti upeilla lautasilla, älyttömän upeasti aseteltuina lautaselle ja täydellisesti kokattuina. Valaistus on aina esineelle/asialle täydellinen ja laatu parasta.

Ostin itsekin joku aika sitten canonin upouuden pokkarin, sillä kuulen jatkuvasti miten huonolaatusia kuvani ovat…. no oonko hirveesti jaksanu käyttää, en. Sitäpaitsi, kuka mua siellä salilla kuvailee ellen pakota ensin Joelia ekat 20 minuuttia kuvaamaan mun kyykkyä ja sekin täytyy tehdä niin ettei kukaan vaa nää! 

Ja siitä päästäänkin siihen seuraavaan aiheeseen. Onko oikeesti jokaisella bloggarilla oma kuvaaja, vai miten ihmeessä niistä on aina niin upeat ”tilannekuvat” ja ”tässä mä tänään sillalla päiväkävelyllä, täydellisissä vaatteissa, hiukset vimpanpäälle ja vaatteet maksaa vähintään kolmetonnia. Lehti tippu just tohon mun olkapäälle aivan täydellisesti ja valotus on muuten just eikä melkein”- kuvia on aina jokapuolella. 😀 Haluaakohan joku tulla lenkille juokseen perään -30 asteen pakkasessa ja ottaa musta kans kuvia ”tässä mä 3 vuotta vanhoissa talvijuoksupöksyissäni, hieman on pieneks tullu, mutta kyllä nää vielä menee. Räkää on poskella ja hikiläikät pyllyssä, jes!”

Ja ei, mua ei ärsytä nää megaupeet blogit, musta ne on oikeesti todella upeita ja tykkään katsella niitä, mä vaan haluan tietää että miten jengi tekee sen!! 😀 Kertokaa mulle salaisuutenne!

Eilen tein meille dippivihanneksia ja hedelmiä. Nojoo, mä olisin voinut asetella ne lautaselle jotenkin tosi upeesti, mutta sensijaan löysin vanhan muovikulhon jonne sulloin kaiken. Dipitkin meni kätevästi niissä helvekon rumissa muovikipoissa jossa ne ostetaankin!

En viittinyt sitten edes siemeniä poistaa melonista, ja huomatkaa dippien takana ihan jäätävä sotku ja roskaläjä! Kaikenlisäksi kaadoin noi dipit täysin väärinpäin meidän beigelle sohvalle ennenku leffa edes alko, joten siihen jäi se dippaaminen!

Pitäsköhän mun mennä jonnekkin blogi kurssille?

Kolmas mistä voisin antaa esimerkin on mun kirjotuskieleni. Joo, tiedän että kirjotan välillä ihan saakelin outoja juttuja eikä varmaan jengi tajua aina puoliakaan tekstistä. Pilkut on missä sattuu ja luulen että viikonloppu kirjotetaan isolla. 

Ehkä jokupäivä minäkin puhkean kukkaan bloggarina. 

17 tammi Parisuhde ja luottamus.

Heippa!

Tänään mä olen mietiskellyt parisuhteita ja luottamusta kumppaniin. Tämä teksti on kaikella kunnioituksella ystäviäni kohtaan, jotka ehkä tunnistavat itsensä ko. tekstistä. Haluan vain kertoa mielipiteeni asiaan. Mielipiteitä on monia, parisuhteita on monia: tässä palanen omastani.

Kaikki alkoi siitä kun aamulla heräsin siihen että Joel kertoi kuinka onnellinen on minusta, sillä en ole hysteerinen tai rajoita hänen elämäänsä. Vastasin lähinnä että Täh? Miksi ihmeessä rajottaisin? Ei parisuhde ole mikään sairaus mikä velvoittaa ihmistä lupumaan osasta omaa elämäänsä, ystävistä ja hauskoista mahdollisuuksia, tietenkin yhteisten pelisääntöjen mukaan ja järki päässä.

Joel ja sen 10 kaveria on lähdössä ulkomaille viettämään yhden heidän syntymäpäiviä. Olen ollut alusta asti kannustavana mukana, ja toivonut että reissu toteutuu ja jäbät pääsee rentoutumaan ja pitämään hauskaa porukalla. Joel on ollut monesti ennenkin ulkomailla meidän suhteen aikana ilman mua. Mä lähinnä odotan jo tuliaisia ja sitä että saan viikon omaa aikaa. Pieni ikävä tekee usein vain hyvää parisuhteelle ! 😉

Eilen sain puhelun yhdeltä ystävältäni, jonka mies on myös lähdössä reissuun. Aluksi hän ei pitänyt ajatuksesta, mutta juteltuamme hetken oli hänkin sitä mieltä että hieno juttuhan se on. Tänään Joel kertoi että yhden miehen tyttöystävä oli lähinnä sanonut että lähde, mutta lähdet sinkkuna. Ihmisen ja pariskunnan tuntien voisin kuvitella että ilmeisesti puoliksi vitsinä on tämäkin juttu heitetty, mutta ajatuksia silti alkoi pyöriä päässäni.

Mun mielestä se, että rajotat toista, ajaa pahimmassa tapauksessa toisen ahdistuksen valtaan ja toisen naisen syliin. Jos Joel ei luottaisi muhun, kyttäisi mun puhelimia, facebookkia ja kuulustelisi, kieltäisi multa asioita joissa mahdollisesti voisin olla heikkona ihmisenä pettämässä kumppaniani, niin aivan varmasti ahdistuisin enkä mä sen kanssa jaksais olla. Olen sellaisissakin suhteissa ollut ja ne on tuhoon tuomittuja heti kättelyssä. Miksi ihmeessä seurustella ihmisen kanssa, johon ei luota? Ihan oikeesti, en itse ikinä tuhlaisi aikaa suhteeseen jossa täytyisi pelätä toisen uskollisuutta. Mielummin elän yksin kuin pelossa ja epäilyjen keskellä. Sitäpaitsi mun mielestä epäily ja epävarmuus on kuin peili ihmisestä itsestään: jos kuvittelee toisen pettävän, on usein helposti pettävä. Mua on jopa syytetty joskus pettäneen yhtä ex-poikaystävää ja eromme jälkeen sain selville että jätkä oli itse käynyt vähän vieraissa ja huonon omantunnon vuoksi halusi minustakin löytyvän pettäjän vikaa.

Jos nyt sattuisi niin surullisesti, että Joel mua pettäisi, niin kun asia ilmenisi tavalla tai toisella, lähinnä varmaan paiskaisin kättä ja kiittäisin että paljasti minulle tässä vaiheessa miten säälittävän luuserin ja heikon ihmisen kanssa olen viettänyt aikaani. Se olis soronoo ja kohti uusia kujeita, ilman sellaista paskahousua. Ansaitsen parempaa. Sen verran täytyy olla itsekunnioitusta jokaisella naisella että voi heittää heipat tollaisille miehille. Ihan vapaasti jos siltä tunuu että yhden illan juttu on tärkeämpi kuin meidän yhteinen elämä. Palveluksenhan siinä vain toiselle tekee. Ehkä myös lähettäisin kukkia tälle naiselle joka auttoi asiassa, avasi silmäni ja vapautti minut tästä ihmisestä.

Karua tekstiä, mutta mun mielestä vaan yksinkertasesti ei ole järkevää olla suhteessa jos tarvitsee moisia asioita pelätä tai miettiä. Ehkä sen vuoksi että olen jokaisen epävarman suhteen ohittanut kylmästi vaikka mies olisi muuten ollut täydellinen,  olenkin löytänyt niin ihanan miehen, jonka kanssa ei ole ikinä tarvinnut tällaisista asioista edes keskustella saati uhrata ajatuksia moisille ajatuksille. Olemme toistemme parhaimpia kavereita sekä kumppaneita. Ei mikään pääsisi meidän väliin, enkä hetkeäkään ole sitä pelännyt.

Ja mä en nyt tarkoita, että kaikkien joiden suhteessa on ongelmia tulisi erota. Kaikilla on omat ongelmansa, meilläkin. Lähinnä tarkoitan vaan sitä että elämä toisen kanssa on paljon upeampaa, hauskempaa ja helpompaa kun luovutaan turhista peloista sekä epäilyistä, ennenkuin toisin todistetaan. Ja siinävaiheessa kun jotain todistetaan, kannattaa miettiä omaa arvoa 🙂

Luottamus on asia, joista on monia eri versioita. Joidenkin luottamukselle on ehkä tapahtunut jotain ja sitä työstetään uudelleen tms. En tiedä, sillä olen aina laittanut ykkösestä poikki, mutta jos mitään hyvää syytä ei löydy niin ei myöskään toimitan sen mukaan, vaikka olisikin traumoja existä. Älä rankaise toista ihmistä jonkun menneisyyden haamun virheistä.

Kohtele toista niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan. Annetaan ihmisille, rakkaimmillemme mahdollisuuksia. 

Itse ainakin ajattelen aina positiivisesti: kuka nyt minua, maailman ihaninta tyttöystävää ja kumppania haluaisi pettää  😉