Huh, vihdoin kotona!!

Nyt jos malttais olla yhdessä paikassa vaikkapa kuukauden verran. Sitten tulen taas käymään Suomessa hoitamassa työjuttuja ja meillä on taas FitNetin porukan sekä blogaajien kanssa miittingi.

Laskeskelin tänään että olen nyt Joulu-Helmikuun aikana lentänyt 12 kertaa… Alkaa tuo ilmoissa liitely vähän kyllästyttämään ja lentokenttä sekoileminen tulemaan korvista.

Vietimme viikonlopun Valenciassa, Olivassa katsomassa estekisoja. Olen itse rastastanut noin 8 vuotta nuorempana ja kyllä alkoi ratsastus kuume nousta hyvinkin voimakkaasti viikonlopun aikana.

12328442_572824446220449_1166072450_n

Jasmin ja Olga 140 cm luokassa

Tapahtuma oli myös täynnä aivan ihania koiria upeiden hevosten lisäksi. Siellä taaperteli ihmisten ja hevosten seassa vaikka minkälaista koirarotua! Paljon myös todella terveen ja hyvännäkösiä ranskiksia! Suomessa näkee todella isoja ja lyttykuonoisia ranskiksia, tapahtumassa vilisi todella paljon pidempikuonoisia, siroja ja kevyitä ranskiksia. Todella samanlaisia kuin Jlo ja Jlota aina ihmetellään, miten se on niin pieni ja siro. Myönnän että myös pieni koiravauva kuume nousi. Hih :D

IMG_2044

On tuo hevosmaailma vaan niin omanalisensa. Itse olen maalta ja tottunut ratsastelemaan milloin minkälaisella konilla, sen enempää asioista mitään ymmärtämättä. Sillä on menty mitä on annettu ja on ollut ylläpidossa sitten vaikka minkälaista entistä ravuria, joilla ei ole suurinpiirtein enää edes tuntoa suussa. :D

Rakastan hyppiä esteitä, mutta olen kuitenkin enemmän maastoissa köröttelijä. Tai no, en ole kokenut kuin muutamia leiri- ja tallin omia kisoja, joten en osaa sen enempää kommentoida asiaa, mutta on tuo kyllä niin jännittävää ja monimutkaista touhua. En ole koskaan ymmärtänyt miten paljon hyvä hevonen voikaan maksaa ja miten monenlaisia asioita estekisaamisessa ja hyppäämisessä tulee huomioida enkä varsinkaan miten rankkaa sekin on kun hommaa tehdään tosissaan. Sekä tietenkin miljoona muuta asiaa jotka tulee huomioida ja jotka vaikuttavat. Ja jotkut väittävät vielä, ettei hevosurheilu ole urheilua. Siitä vaan kokeilemaan. :D Tuli ns. hiki silmään pelkästä katsomisesta!  Kilpaurheilu on aina kilpaurheilua, oli kyse mistä lajista tahasa…

12747571_957244630979112_2136175961_n

Onnellinen heppatyttö :D

Kaiken kaikkiaan todella hieno ja ylväs laji. Varsinkin kun mennään PRO- tasolle ja katsoo vierestä kun hevoset hyppäävät hurjaa vauhtia monimutkaisia ratoja ja esteitä, jotka ovat lähes minua korkeampia. Siinä ei paljoo voi ratsastajaa huimata tai käy helposti huonosti. :D

Pidän myös siitä, miten esteettisesti upeita kisat ovat kaikkineen uniformuineen ja asusteineen. Haluaisinkin nyt ostaa kaikkia upeita hevos-asuja vain niiden freshiyden vuoksi :D Mutta ehkä mun tasolle riittää kuitenkin vielä ne kurahousut ja saappaat.

Olen jutellut erään ruotsalaisen naisen kanssa, että hän ottaisit minut täällä mukaan talleille joku päivä. Olisi hauska kokeilla löytyykö minkäänlaisia ratsastustaitoja enää takataskusta! En ole ratsastanut varmaan 4 vuoteen.

IMG_1962

Ihanaa kuitenkin olla kotona… Nyt pääsen oikeesti rauhottumaan ja keskittymään omaan lajiini! Tätä vauhtia tulee todella kiire kesäkunnon kanssa, joten nyt hihat heilumaan. Olen todella tyytyväinen viimeviikon aerobisiin, joita tein neljänä aamuna. Myönnän että täällä niiden tekeminen on kyllä hurjasti mukavampaa ja mielekkäämpää. On tietenkin myös ihanaa saada uusia lenkkimaisemia, oli sitten missä tahansa. Itse kun olen kolunnut töölön lenkkipolut niin moneen kertaan, että alan muistamaan jo jokaisen kivenkin olinpaikan ulkoa.

Sain mahtavan idean! Olen huono pitämään treenipäiväkirjaa, joten aijon ostaa kulhon, johon kerään jokaiselta aamuaerobiseltani rannalta simpukankuoren! Näin pystyn seuraamaan täyttyvää kulhoa ja näkemään konkreettisesti aamutreenieni kerrat. Musta se on hauska ja motivoiva idea! Katsotaan kuinka nopeasti kulho täyttyy! :D

Ens viikolla suunnittelen uudet valmennusket myös fitnet.fi sivustolle, joten olkaahan valppaana!! ;)


Moikka!

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Mulla on siihen hauska, tai näin jälkikäteen ainakin hauska syy! Olen nimittäin seilannut pitkin ameriikan meriä viimeiset viisi päivää ilman oikeastaan minkäänlaista kosketusta muuhun maailmaan, wifimme ei nimittäin toimineet sitten laisinkaan huikeista lupauksista huolimatta. Voin kertoa, että kun olet asennoitunut reissuun niin, että voit tehdä töitä matkan ohessa ja yhtäkkiä sut lyödään 5 päiväksi merelle ilman mitään kontaktia mihinkään sähköposteihin tms, niin siinä yllättyy itsekin miten ahdistavaa se on. Tosin siihen myös tottuu yllättävän nopeasti ja joskus pieni pakkoloma ja analogisuus tekee ihan hyvää.

Lähdettiin  tsekkaamaan millainen tämä kuuluisa karibian risteily nyt sitten oikeesti on. Oltiin valmistauduttu ”hyvin”, kaikki liput ja laput täyttämättä ja suunnistaen, varmasti viimeisinä paikalle. Ei se mitään, aikaa oli onneksi runsaasti vielä lähtöön.

Tottakai meidän tuurilla laivassa tapahtui ennen lähtöä jotain mystistä ja tuhannet ihmiset kököttivät jonossa laivaan. Ketään ei päästetty sisälle ja siihen laivaan uppoaa ihan ”muutama ihminen”… jonot olivat mahtavia. Kuulemma näin hirveää ruuhkaa ja jonoa ei ole ikinä ennen tapahtunut, joten tottakai se tapahtui just sillon kun me mentiin.

Ei siinä mitään, mukavalla nälällä ja aikaisesta herätyksestä huolimatta selviydyttiin kuitenkin onnellisesti meidän hyttiin. Kumpikaan ei edes kiukutellut tuntien jonottamisesta.

Hytti oli ihan kiva, meillä oli oma parveke ja mukavan tilava huone. Tosin W hotellin jälkeen ihoon liimautuva suihkuverho laivahytissä ei tunnu kivoimmalta, mutta so what. Seikkailufiilis päälle ja kohti Mexicon rantoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymät meidän parvekkeelta oli mielettömiä niin iltaisin kuin päivisinkin. Öisin näky oli hurjien aallokkojen paukkuessa aavemmainen, aamuisin sinisen meren loistaessa ihanan raikas sekä iltaisin auringon laskiessa niin super kaunis. Lumoavaa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen päivä meni merellä seilatessa. Oltiin niin poikki että käytiin lähinnä safkaamassa ja mentiin nukkumaan noin kello kymmenen illalla. Itseasiassa oltiin joka ikinen ilta jo viimeistään 23 aikaa unessa, joinain iltoina jo yhdeksältä kuorsattiin kilpaa. Hurjaa!

Toisena päivänä pysähdyttiin Mexicoon cosumen saarelle. Käytiin snubing – reissulla. Se on snorklauksen ja sukelluksen välimuoto, jossa happipullot eivät ole sukeltajan selässä, vaan perässä tulevassa ”veneessä”. Muuten aika sama meininki kuin sukeltaessa.

Sukellettiin noin kahdeksaan metriin ja näköalat meren alla oli, noh, mielettömät. Ei sitä voi käsittää miten täysin oma maailma niinkin läheltä meren pintaa löytyy. Ihania värikkäitä kaloja ja muita mereneläviä sekä upeita koralleja. Nähtiin kaikenlaisia kaloja, merikäärmeitä, simpukoita, merisiilejä, rouskuja ynm.

Jos haluaa rentoutua totaalisesti ja saada ajatukset hetkeksi muualle, niin sukeltaminen on varmasti yksi varvemmista ratkaisuista ja tavoista siihen pulmaan.

IMG_0579

Mexico oli muutenkin todella kaunis. Kierreltiin saarta snorklaus-sukelluksen jälkeen muutama tunti ja käytiin rannalla ihmettelemässä luonnon kauneutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_0660

12654297_10153367714045794_6519415292460520094_n

IMG_0843

Vesi oli kristallin kirkasta ja ranta jossa kävimme oli hieman viidakkomainen. Oltaisiin kovasti haluttu lähteä käymään toisella puolella saarta ns. villeillä uimarannoilla, mutta matka oli liian pitkä ja aikaa maissa liian vähän. Ehkä joku kaunis päivä uudestaan.

Illalla käytiin laivan salilla treenaamassa, mikä oli muuten todella iloinen yllätys! Matkustelu, ulkona syöminen ja ylipäätään tällainen epäsäännöllinen kiertolaiselämä saa ihanan pöhön aikaiseksi, joten ajattelin tehdä kunnon aerobisia koko laivamatkan. Ja ylipäätään kohentaa aerobista kuntoa, jotta voin palatessani Espanjaan aloittaa kunnolla pienen kesää kohti kiristävän dieetin.

Noh, iltaa kohden aallokko yltyi niin kovaksi, että 30 minuutin 10km/h vauhti juoksumatolla ei tuntunut missään, sillä keinuva, heilahteleva ja pomppiva juoksumattoralli veti adrenaliinin niin korkealle, ettei siinä kerinnyt keskittyä hengästymiseen tai treenin tuskailuun, vaan siihen ettei astu väärään kohtaan ja taita nilkkojaan juoksumatolla! Jollain oudolla tavalla tykkäsin siitä pienestä extreme lisästä :D

Myös seuraava päivä meni niin kovassa aallokossa, ettei laiva päässyt edes rantautumaan Mexicon toiselle saarelle, jossa meidän piti viettää kolmas päivä. Itseasiassa koko loppu reissu meni niin kovassa aallokossa ja tuulessa, että aurinkotuolit heiluivat kannella ja 30 asteen tulikuumassa auringonpaahteessa sai loikoilla kylmillä väreillä.

On muuten aika kettumainen tilanne, kun et tunne auringon kuumuutta, mutta meikäläinen, joka ei pala esimerkiksi Dubain auringossa 6 tunnissa öljytyssä auringonpalvonta lookissani, mutta palaa täysin huomaamattani alle tunnissa mexicon auringon alla. :D Oli niin viileä kovan tuulen takia, etten roiskinut kuin hieman naamaan aurinkorasvaa ja volà, illalla olin kuin katkarapu rusketusraitoineni! Hupsista. Klassinen moka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Meidän risteily koostui lähinnä buffetista, nukkumisesta ja treenaamisesta. Kova aallokko, huono wifi ja alkoholittomuus varmisti sen, että meillä ei ihan liikaa ollut tekemistä! Oltiin varmaan ekoina nukkumassa koko laivasta joka ikinen ilta. :D Saatiin kuitenkin niin makeita nauruja ja mahtavia tilanteita kehitettyä, että saa kyllä muistella reissua ikuisesti huvittuneella fiiliksellä.

Nyt ollaan jatkettu matkaa ja lennettiin eilen Miamista St.Louisiin, josta myöhemmin omat postaukset.

Nyt on tuokin koettu! Eilen keinui normaalia enemmän koko hemmetin päivän päässä, mutta nyt alkaa normalisoitumaan meininki ja aallokko. :D

IMG_0553