Ratsastus ja hevoset on ollut yli puoli vuotta elämässäni säännöllisesti ja pakko sanoa, että tää on ollut harrastus, joka on pitänyt pään kasassa tämän äärimmäisen sekavan vuoden aikana. Tallilla oleskelu tekee niin hyvää mielelle ja rauhoittaa mua ihan super paljon kaiken muun kaaoksen keskellä. Heti kun pääsen tallille, niin mulle tulee niin rauhallinen ja hyvä olo.

Toki se tekee myös paljon, että tallilla jolla käyn, on todella hyvä ilmapiiri, ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ja minkäänlaista negatiivista ei ole. Talleilla kun saattaa joskus olla vaikka ja mitä draamaa, niinkuin kaikissa muissakin piireissä, mihin liittyy ihmisten intohimo.

Talli jossa mun vuokraponi asustelee, sijaitsee Östersundomissa. Talli on yksityinen, joten siellä ei ole esimerkiksi ratsastustunteja, ellei itse järjestä valmennusta itselleen. Mun ratsastelut koostuvat lähinnä suhteellisen vapaasta ratsastuksesta. Rakastan seikkailla maastoissa ja laukkailla pitkin niittyjä. Joskus on kivaa loikkia pieniä esteitä tai testailla jos osaa vielä jotain koulujuttuja, mutta lähinnä me mennään intuitiivisesti ja nautiskellaan.

Sani on maailman ihanin poni. Se on niin kiltti hoitaa ja varma maastokamu, joka jää odottelemaan jos välillä sattuu tupsahtamaan maahan. :D Oon nyt tippunut kaks kertaa; kerran kun Sani liukastui talvella ja toisen kerran kun pelottavan puron ylitys tyssähti laukasta äkkijarruihin. Onneks ei tipu korkeelta.

Oon kehittynyt tässä puolen vuoden aikana (ainakin omasta mielestäni) hyvin ja ollaan Sanin kanssa löydetty sellanen yhteinen meininki. Toki tekisi varmasti hyvää ratsastaa enemmän erilaisilla hevosilla tai poneilla, mutta on se myös ihanaa, kun tietää, että joka kerta tallilla on kivaa. Toki Sanillakin on joskus niitä omia ponipäiviä ja tamma on aina tamma, mutta se on vaan hauskaa että luonnettakin löytyy, sillä mitään automaattia en missään nimessä jaksaisi ratsastaa. Että vaikka meillä yhteistyö useimmiten sujuukin, niin ei siellä selästä koskaan pääse alas ilman, että on joutunut itsekin hommiin. Sani on aika menevää sorttia ja varsinkin maastossa saa oikeesti olla hereillä jos aikoo pysyä kyydissä, mutta kentällä siltä saa myöskin vaatia duunia. Muuten kaahotetaan kaula pitkänä eteenpäin.

 

Harrastus, joka vaatii paljon.

Se, että omistaa vuokraponin/hevosen tuo paljon sisältöä elämään, mutta myöskin paljon vastuuta. Mulla menee tallireissuun aina vähintäänkin 4 tuntia matkoineen, sillä mä en pelkästään mene tunnille ja lähde kotiin. On ollut päiviä, kun olen ollut 7 tuntia ”käymässä” tallilla. Mun vastuulla on aina hakea poni, laittaa ruoat valmiiksi, antaa ruoat, tsekata että kaikki ok ja jos ei ole niin hoitaa asia tai ilmottaa asiasta eteenpäin. Tietenkin myös varusteiden huolto ja ponin kuntoon laittaminen alusta loppuun vie oman aikansa. Tottakai myös siivotaan omat jäljet, eli jos vaikkapa tulee kakat jonnekkin tallin alueelle tai aiheuttaa muuta sotkua niin ne siivotaan.

Nostan kyllä hattua kaikille, joilla on oma hevonen/poni ja siihen päälle duunit tai koulu ja muut ihmissuhteet. :)

Huominen ja keskiviikko menee taas tallilla, en malta odottaa !


Moikka !

Kävin jo muutamia kuukausia sitten tekemässä mun nenään pieniä muutoksia täyteaineilla ja lupailin Instagramin puolella kertoa teille toimenpiteestä lisää. Olin jo pitkään halunnut kokeilla, saisinko täyteaineilla tehtyä nenääni ns. contour efektin sekä suoristettua samalla sivuprofiilia.

Viivi on vuosia toiminut mun luottohenkilönä näissä asioissa ja nyt kun hän on palannut taas äitiyslomalta töihin, marssin tietenkin hänen liikkeeseen ja kyselin lisää toimenpiteestä. Selvisi, että Viiviltä löytyy yli 10 vuoden kokemus myös näistä contour – tyyppisistä täyteainehoidoista.

Eihän siinä sitten sen kummempaa, kuin nenään pintapuudute ja aletaan pistelemään! Toimenpide ei satu lainkaan, tuntuu lähinnä siltä, että jotain pientä (ei kipeää) mustapäätä puristaisi nenästä.

Nenää muotoillaan ns. yhdessä, eli Viivi näyttää aina peilistä miltä tilanne näyttää ja itse voi toivoa, jos haluaa muotoilla vielä lisää. Aineena toimi Neauvia intense LV.

Kuvassa ylhäällä on nenä ennen ja alhaalla jälkeen täytön. Julkaisin tämän kuvan jo aikaisemmin Instagramissa ja moni sanoi, että ei näe mitään eroa, mutta mä itse huomaan ja oon todella tyytyväinen. Huomaan sen erityisesti kuvien editoinnissa, kun mulla ei tule hymyillessä enää nenään tietynlaista kuoppaa, mikä ennen hieman häiritsi mua. Lisäksi sivuprofiili on ihanan ”suorassa”. :D

Mun mielestä nenästä katosi myös paljon sellaista perunamaisuutta ja lopputulos on just sellainen, kuin toivoinkin. Mitä mieltä te ootte? :)

Toimenpiteestä ei tullut mustelmia, mutta ehkä pientä turvotusta saattoi seuraavina päivinä havaita. Ei kuitenkaan mitään sellaista, minkä joku muu ehkä huomaisi tai mikä vaikuttaisi normaaliin arkeen.

Viivillä on nyt tarjous täyteaineisiin 380€ 1ml ja sen voi käyttää myös muihin täyteainehoitoihin, kuten esimerkiksi leuan, kyynelurien tai huulten täyttöön/muotoiluun.

Lisää toimenpiteistä voi kysyä Viiviltä. www.studioVMS.com  / +358 400 488638 / viivi@studiovms.com

 


Heippa te <3

Niinkuin varmaan olette huomanneet, olen pitänyt aika pitkän tauon blogista. En ole koskaan koko 10 vuoden blogiurani aikana pitänyt näin pitkää breikkiä kirjoittamisesta, vaan lähes poikkeuksetta kirjoittanut 2-4 tekstiä blogiin viikossa. Olisinkohan nyt valmis palaamaan blogin pariin?

Mä en oikeastaan tiedä mitä yhtäkkiä tapahtui, muhun vain iski jokin todella suuri lukko, enkä ole pystynyt kirjoittamaan mitään, sillä olen ollut todella sekaisin mun ajatusten ja tunteiden kanssa. En myöskään halunnut vääntää teille väkisin mitään ympäripyöreetä tekstiä tänne, vaikka tuskin olisin saanut edes sellaista ulos itsestäni viimeisten kuukausien aikana.

Mikä tämän lukon aiheutti, siihen liittyy varmasti monia asioita. Olen liian monta vuotta työntänyt monia asioita pois mielestä ja jostain syystä alkuvuonna eräs kokemus triggeröi mussa ulos todella paljon käsittelemätöntä asiaa ja sai aikaan sen, että masennuin. Koen edelleen tätä masentunutta tunnetta, mutta en halua enää pitää sitä mun sisällä, vaan olen pikkuhiljaa valmis tekemään töitä sen eteen, että tuntisin oloni taas itsekseni, sillä mulla on niin hirvee ikävä sitä tunnetta, kun asiat on selkeitä ja olo onnellinen.

Oon toki hetkittäin kokenut suuriakin onnen tunteita; olen pystynyt taas juoksemaan ja viettänyt paljon aikaa tallilla mun maailman ihanimman vuokraponin kanssa. Kuitenkin ahdistus ja väsymys on ollut käsin kosketeltavaa viimeiset kuukaudet ja mun elämä on tuntunut suurimmaksi osaksi kaaokselta. Myöskään se ei ole auttanut asiaa, että sillä välin, kun käyn läpi omia ajatuksia ja tunteita, koko maailma suljettiin ja koko vuosi 2020 on ollut kuin pahaa unta. Olen huomannut, että todella moni muukin kokee tällä hetkellä masentuneisuutta, eikä ihme, sillä monien tilanne on tällä hetkellä todella kurja ja tulevaisuus tuntuu varmasti todella pelottavalta sekä epävarmalta.

Miten tähän päädyttiin?

Mä oon ollut aina ihan super herkkä ja esimerkiksi pienikin riita tai konflikti jonkun läheisen kanssa on saanut mut aivan tolaltaan. Vanhemmiten oon alkanut välttelemään tällaisia tilanteita ja ehkä senkin takia mä oon tällä hetkellä elämässäni sellaisessa tilanteessa, että mun pitäisi opetella uudestaan sanomaan ei ja kertomaan miltä musta oikeesti tuntuu. Myös kymmenen vuotta tällaisella alalla, jossa saa jatkuvasti kuunnella ja lukea miten paska olet, on vaikuttanut siihen, että ei halua mitään ylimääräistä negatiivista elämään, jolloin on liikaa hyväksynyt asioita, joita ei pitäisi. Ehkä mä alitajuisesti pelkään, että koska olen kuitenkin ulospäin aika kovan ja vahvan oloinen tyyppi, niin sen kaiken alla olevaa, super herkkää tyyppiä ei välttämättä oteta tosissaan. Tai että en voi olla molempia.

Villapaita: Chiquelle / Kengät: Nelly.com

Tosi outoa, mutta mulle tulee jotenkin rauhallinen olo kun saan kirjottaa teille vihdoin näitä ajatuksia ulos. Oon pitkittänyt tätä todella paljon, koska en oo osannut pukea sanoiksi näitä mun tunteita, enkä toki osaa vieläkään. Mutta tää on jo alku ja toivottavasti saatte edes jostain kiinni tästä sekavasta ajatusten oksennuksesta, jota yritän kirjoittaa teille ulos.

Oli aikakin palata tekemään sitä, mitä kuitenkin rakastaa. Kirjoittaminen on aina ollut mulle henkireikä ja jossain kohtaa aloin pelkäämään avoimuutta ja myös se on varmasti suuri osa mun ahdistusta, että en ole uskaltanut olla avoin täälläkään. Aloin kuitenkin alunperin kirjoittamaan tätä siksi, että saan purkaa ajatuksiani, enkä pitää niitä sisälläni.

On ollut ihanaa huomata, että somessa ollaan menty todella paljon takaisin päin ja kuvien muokkaaminen on vähentynyt ja arkiset, yksinkertaiset sekä aidot kuvat ja hetket lisääntyneet. Ehkä myös blogeihin saadaan lisää aitoutta ja arkea takaisin.

Ihanaa viikkoa kaikille <3