MAAILMAN IHANIN PONI

Kuvassa ollaan hieman tukka sekaisin ja jalat kurasina, kun olin juuri hakenut tämän söpöliinin tarhasta. Sania selväsi pänni seisoskella tuossa kuvattavana, varsinkin kun hän ei ollut vielä saanut edes porkkanaa ! Muutama kuva onnistui ilman luimivia korvia ja selkeästi kyllästynyttä ilmettä, joten näillä mennään tämä postaus.

Saanen esitellä mun pienen, mutta pippurisen Sani-ponin. Hän on maailman kiltein tyyppi, mutta tarvittaessa omaa kyllä tammamaisen tempperamentin ja kokeilee varmasti jokaista uutta tyyppiä, joka yrittää hänen elämäänsä luikerrella.

Sani on siis mun vuokraponi, jota käyn liikuttamassa ja pussailemassa kaksi kertaa viikossa. Mä oon tässä muutamassa viikossa kerinnyt jo kerran pyllähtämään maahan Sanin selästä, kun liukastuttiin (juuri tuona kuvaus päivänä) maastossa. Oli ihan törkeen liukasta ja Sanin takajalat lähti mudan mukana eri suuntaan kuin etujalat ja siihen me sitten levattiin. Tai oikeastaan se meni niin, että minä pyllähdin ja Sani taas seivasi tilanteen hienosti ja kokosi itsensä nopeasti. Onneksi kumpaakaan ei sattunut tämä pieni välikohtaus yhtään ja tilanteesta selvittiin huumorilla.

Mä oon ihan rakastunut tähän olentoon. Kerta kerran jälkeen tutustutaan enemmän toisiimme ja homma sujuu aina vaan paremmin. Sani on paljon taitavampi kuin minä koulussa ja on ollut super hauskaa treenailla sen kanssa yhdessä, koska mitä vaan kokeilen niin kaikki kulkee kuin vettä vaan Sanin kanssa. Esteet on taas ehkä vähän enemmän mun juttu kuin Sanin, joka pelkää puomeja, mutta luottaessa hyppää kuitenkin toooodella suurella innolla ja ihanan isoilla loikilla. Veikkaan, että tullaan hyppimään jossain vaiheessa vielä ihan päivän valoa kestävällä tyylillä, kunhan vaan jaksetaan treenata ahkerasti.

Tästä heppailusta on tullut sinällään aika iso osa mun viikkoa, sillä mulla kestää noin tunnin verran mennä tallille ja paikan päällä mulla menee vähintään se muutama tunti, kun valmistelen ponin ruoat ja hoidan Sanin sekä varusteet kuntoon ennen – ja jälkeen ratsastuksen ja vien hänet takaisin tarhaan. Sen jälkeen taas tunnin verran himaan takaisin. Eilen taisin olla jopa viisi tuntia poissa, kun ei ollut mikään kiire mihinkään.

Hyvää treeniä!

Tsekkailin sykekellosta, että yks tallipäivä kuluttaa helposti sen tuhat kaloria. Olin pienessä flunssassa toki tuolloin, jolloin syke oli hieman korkeampi kuin normaalisti, mutta en mä usko että se hirveesti sen alle jää; oon ainakin itse aina ihan hiestä märkä ratsastuksen jälkeen.

Mun takareisi kestää helposti ratsastuksen, mutta esimerkiksi juoksuaskelia tai minkäänlaista hyppimistä se ei kestä vieläkään. Yksikin pieni pätkä juosten ja jalka alkaa heti kramppaamaan. Pitää käydä kuvaamassa pian takareisi ja tutkimassa se uudestaan, sillä tammikuussa pitäisi olla realistista aloittaa jo pieniä juoksutreeniä, mutta musta vähän tuntuu siltä, että ollaan aika kauakana kyllä siitä tavoitteesta… Sillä välin siis kaikkea muuta :)

 

 

 


2 Comments
  • Avatar
    Aaa
    Posted at 10:00h, 19 joulukuun Vastaa

    Kivaa! Lisää vaan talli-ja eläinaiheisia postauksia! Ja jos käyt esim. löytöeläintalossa tee siitä postaus, se on tärkeä aihe.

    Ihanaa kun sun blogissa on nykyään muitakin kuin liikuntapostauksia <3

    • Avatar
      lindamanuella
      Posted at 17:40h, 19 joulukuun Vastaa

      Ihana kuulla !! Kiitos kommentista ❤️
      Mä itseasiassa vierailin HESY:llä juuri muutama viikko sitten ja tein
      paljon siitä instagramiin sisältöä,
      Voisin toki tännekin tästä tärkeetä aiheesta kirjoitella :)

Post A Comment