MAKUUPUSSISSA KAUPUNGILLE

Heippa ihanat, mitä teille kuuluu?

Tänään ajattelin kirjoitella rennolla otteella ja jakaa viimeaikojen fiiliksiä ja tunteita.  Olen käsitellyt viimeiset kaksi postausta kaamosta ja jakanut vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen. Postauksista saattaa saada sellaisen kuvan, että meikäläinen handlaa tämän kauden, mutta totuus on, että joskus, vaikka kokeilisi kaikki kikat ja vinkki vitoset, mieli tuntuu alakuloiselta ja väsymys ei väisty.

Mulle arki on ollut viimeisen viikon aivan mieletöntä vuoristorataa; välillä on kipeä olo, välillä oloni on äärimmäisen ahdistunut, jopa niin ahdistunut, että väsymyksestä huolimatta en meinaa nukahtaa. Välillä taas voin todella hyvin ja se hetki on useimmiten, ylläri ylläri päivisin, kun ulkona on edes hieman valoa.

Hakeudun aika paljon ihmisten seuraan, mikä on jopa epätavallista mulle. Yritän kai jollain tapaa pitää itseni sosiaalisena ja aktiivisena, olla elämässä kiinni, sillä iltaisin kotona ollessani oloni sumenee ja fiilis on ajoittain jopa hämmentävän epätodellinen. Tämä sama epätodellinen olo iskee muhun joka talvi; jatkuva pimeys hämmentää mieltä. Kaipaan mielettömästi juoksemista, sillä viime vuonna tähän aikaan se oli keino herätellä kehoa ja juostessani tunsin olevani läsnä ja erittäin hereillä, elossa. Olen onneksi saanut Sinistä lenkkikaverin itselleni ja ollaan sovittu, että käydään yhdessä 2 x viikossa tunnin kävelylenkillä & kerran viikossa joogassa. Sen lisäksi yritän käydä salilla 1-2 x viikossa ja toivottavasti saan myös ratsastuksesta itselleni viikottaisen harrastuksen.

Viimeaikoina olen mennyt kymmenen aikoihin nukkumaan iltaisin, mutta nukahtaminen on ollut äärimmäisen hankalaa ja uni levotonta, vaikka olisinkin väsynyt. Kun vihdoin nukahdan, näen todella voimakkaita unia, jotka eivät ole painajaisia, mutta kuitenkin todella hektisiä ja dramaattisia.

Mielenkiintoista miten radikaalisti nää ajat lyö vasten kasvoja. Ja pahin on vasta edessä. En malta odottaa. :D Pitäisi ehdottomasti varata matka johonkin valoisaan paikkaan, jotta olisi jotain mitä odottaa. Tai saataisiinpa mahdollisimman pian kunnon talvi ja lunta ympärille tuomaan valoa.

Pakkaset ei mua tänä vuonna pelota. Mulla on sellainen takki hankittuna, että bring it on! Kuvissa näkyvä takki on valehtelematta paras talvitakki, mitä mulla on koskaan ollut. Kutsun takkia makuupussiksi, sillä se päällä tuntuu juurikin siltä, että olisi lähtenyt makuupussissa kaupungille. Takki ylettyy lähes nilkkoihin saakka ja on malliltaan pitkä puffertakki, josta ei tule tuuli tai pakkanen läpi sitten lainkaan. Mielettömän mukava ja pehmeä päällä. Takilla on hintaa noin. 99€, mutta on todellakin sen arvoinen.

Takki toimii äärimmäisen hyvin myös silloin, jos on menossa juhliin ja on pukenut mekon päälle, eikä halua jäätyä matkalla. Musta tuntuu, että mulla on aina ollut talvisin ongelmana pukea lämmin takki juhla-asun päälle, joka ei näytä typerältä sen pikkujoulujen glitteri mekon kanssa ja lämmittää myös niitä sukkahousu-sääriä.  Siksi on lähes poikkeuksetta pakko pukea pitkä villakangastakki, joka ei pahimmilta pakkasilta suojaa.

Tämän makuupussi-takin alta ei näy lähes mitään, joten ei ole väliä, mitä sulla on siellä alla. Ja vaikka villakangastakki on tyylikkäämpi, niin mulla ainakin lämpö ja mukavuus menee talvella ulkonäön edelle.

Kuvissa olen nostanut hieman takkia korkeammalle, mutta todellisuudessa se on mua about nilkkoihin saakka. Olen 162 cm pitkä. 

Laukku: Chanel / Takki: Nelly.com / Sukkahousut: Vogue / Pipo: Nanso1921 / Lasit: Ray-Ban

Kuvat: Rosa-Maria Ryyti


No Comments

Post A Comment