Blogeissa on kiertänyt tämä 3 asiaa haaste -, joita on ollut niin mukava lueskella, että päätin itsekin lähteä mukaan :)

3 asiaa, joita pelkään…

  • Läheisten sairastumista tai kuolemaa. Olen menettänyt jo aivan liikaa ympäriltäni sekä lähipiiristä ihmisiä. Myös läheisen kärsimys sairauksien kautta on pelottava ajatus… En kuitenkaan esimerkiksi itse pelkää kuolemaa.
  • Edelleen jos nukun yksin, tarvitsen jonkin pienen valon huoneeseen. Eli pimeä ei ole lemppari juttujani ja joskus öisin pelkään sitä.
  • Ahtaat paikat tai hissiin jumiin jääminen olisi hirvittävää!

3 asiaa, joista pidän…

  • Eläimistä ja erityisesti koirista sekä hevosista! Välillä haaveilen muuttavani landelle, jossa mulla voisi olla alpakoista lähtien mitä vain eläimiä.
  • Urheilemisesta. Yllätyyyyys!
  • Työstäni. Olen todella onnekas, että saan tehdä työkseni asioita, joista nautin!

3 asiaa, joista en pidä…

  • Moukkamaisuudesta. Tietynlainen tilannetaju ja oman egon sivuuttaminen on mielestäni älykästä ja en voi ymmärtää ihmisiä, jotka kokevat olevansa oikeutettuja töksäyttelemään asioita. Tunneäly on tärkeää sosiaalisissa tilanteissa. Kaikesta ja kaikista ei tarvitse pitää, mutta moukka ei tarvitse olla ketään kohtaan.
  • Kylmästä tuulesta / ilmasta. Se menee mulla usein niin syvälle luuytimeen, johon ainoastaan sauna auttaisi. Ja meiltä ei sellaista löydy. :D Vaikka olisin pukeutunut todella lämpimästi, niin silti erityisesti kylmä tuuli on niin inhottavaa.
  • Ihmisistä, jotka kohtelevat eläimiä huonosti.

3 asiaa, jotka osaan…

  • Oon (ainakin omasta mielestäni) aika hauska ja osaan laskea leikkiä myös itsestäni.
  • Kysyin poikaystävältä niin sain vastaukseksi että olen hyvä ihmisten kanssa ja hyvä ymmärtämään ja mukautumaan erilaisiin tilanteisiin. Omasta mielestäni olen ymmärtäväinen sekä empaattinen. Saatan olla eri mieltä ja silti ymmärtää toista sekä toisen näkökulmaa.
  • Hitto että on vaikeaa kertoa mitä itse osaa. :D Olen todella hyvä myös eläinten kanssa!

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

  • Olla vähemmän sähläri. Mielestäni olen ehkä hieman kehittynyt tässä, mutta on monia tilanteita joissa vain minä onnistun mokaamaan tai sähläämään. :D Saanpahan ainakin revittyä paljon huumoria omasta arjestani tämän ominaisuuden vuoksi.
  • Olla tavaroiden ja vaatteiden kanssa paljon järjestelmällisempi ja huolehtia tavaroistani paremmin.
  • Ehdottomasti koodata ! :D

3 asiaa, joihin olen koukussa…

  • Olen huomannut olevani tällä hetkellä koukussa sitruunaveteen.
  • Musiikkiin. Soitan aina musiikkia, enkä pystyisi elämään ilman sitä!
  • Juoksemiseen, ja tällä hetkellä kun sitä ei pysty tekemään, kärsin pahoista vierotusoireista. :D

 

3 asiaa, joista puhun usein…

  • Koirista. Hahaha. Rakastan katsella erilaisia koiravideoita, lukea eri roduista ja miettiä, millaisia koiria haluaisin tulevaisuudessa.
  • Tykkään keskustella työhöni liittyvistä asioista paljon.
  • Analysoin todella paljon tilanteita ja tunteita ja kaikenlaisia hetkiä elämässä. En tiedä puhunko niistä ääneen, mutta ainakin itsekseni käyn paljon keskustelua näistä asioista. :D

3 asiaa, jotka tein tänään…

  • Maksoin ennen töiden tekoa laskuja , jeeeee!
  • Varasin juuri liput uuteen Joker leffaan, en malta odottaa.
  • Kello on vasta 12, joten en ole aamupalan, töiden ja leffan varauksen lisäksi ehtinyt vielä tekemään paljoakaan. Töiden jälkeen yritän käydä nopeasti salilla kuntouttamassa takareittä tai sitten käyn kävelyllä, riippuu hieman säästä. Perjantaista tulee varmaan suhteellisen rauhallinen, sillä eilen kerkesin näkemään monia frendejä, tekemään paljon töitä, kuvaamaan, käymään Steve Maddenin PR tilaisuudessa ja päivän lopuksi vielä myöhäisellä illallisella lemppari ravintolassani Basbasissa.

Ihanaa viikonloppua tyypit!

Housut: Levis. Poikaystävän teiniaikojen farkut saivat uuden kodin. / T-paita: Zara / Kengät: Nellycom / Laukku: Givenchy

 

Kuvat: Natalia Oona


Kirjoitin elokuun alussa pienestä haaverista mikä mulle kävi, kun oltiin kaveriporukalla nauttimassa kesäpäivästä ja pelaamassa beack volleyta. Oltiin suunniteltu hauska mökkiviikonloppu, mikä sisälsi sporttaamista, hauskoja pelejä ja ystävien kanssa mökkeilyä.

Oltiin juuri aloitettu pelaamaan, kun syöksyin kunnianhimoisesti pallon perään niin, että tein ikäänkuin askelkyykyn pitkällä venytyksellä, toinen jalka maassa suorana takana. Yhtäkkiä etujalkani lähti hiekan mukana alta ja liukastuin vauhdilla spagaattiin. Olen monesti harjoitellut koko ikäni sapgaatin tekoa, ikinä siinä onnistumatta. Voin kertoa, että sattui aika paljon tömähtää tähän venytykseen kylmiltään.

Takreidestä kuului ikävä rusahdus ja yhtäkkiä kipu puudutti koko alakropan. Siinä sitten makoilin hetken ja mietin että mitäs nyt tapahtui.  Mulla on todella korkea kipukynnys, enkä siksi aina osaa arvioida, miten pahasti kävi ja miten pitäisi reagoida. Sama homma kävi silloin, kun katkaisin olkapäästäni nivelsiteen. Halusin jälleen odotella, että mihin suuntaan kipu etenee, joten makoilin tunnin maassa katsellen muiden pelaamista. En pystynyt kävelemään lainkaan ja kun kokeilin varovaisesti askeleen ottamista, tuntui siltä, kuin mulla ei olisi koko takareittä. Se ei vastaanottanut mitään.

Muutamissa tunneissa alkoi kuitenkin alkoi helpottamaan ja jo muutamassa päivässä pystyin linkuttamaan ja hyvin pian sen jälkeen jo astumaan varovaisesti jalalle, joten ajattelin, että kyllä tää tästä. Ihan perus revähdys vain. Jes. Selvisin pelästyksellä. Ei edes mustelmaa!

Vaikka alkuun tuntui, että vamma menee hyvin eteenpäin, niin kuntoutuminen on kuitenkin jäänyt siihen pisteeseen, että en pysty esimerkiksi juoksemaan ja takareisi särkee pienenkin liikuntasuorituksen jälkeen päiviä. Välillä, jos olen kokeillut tehdä jalalla jotain haastavampaa, se kipeytyy niin paljon, että seuraavina päivinä kävelykään ei onnistu. Myös liian painavat kengät tuntuvat ilkeiltä jaloissa, ja askel ei onnistu normaaliin tapaan, vaan ikäänkuin hieman kiertäen eteenpäin. Joskus takareisi särkee ihan muuten vain. On kuulemma hyvin yleistä tällaisissa vammoissa, että ensin vamma tuntuu paranevan nopeaan tahtiin, kun repeämän päälle muodostuu ns. liimaa ja usein tuntuu siltä, että pian ollaan jo takaisin normaalissa ja sitten prosessi tyssää. Just niin kuin mulle kävi.

Nyt muutaman kuukauden odottelun ja treeni kokeilujen  jälkeen tilanne on tuntunut jumittavan, joten päätin mennä urheilulääkärille, josta sitten sain sen pelkäämäni tuomion. On olemassa 1,2 ja 3 asteen vammoja ja takareiteni on 3 asteinen.

Takareiteni on revennyt pahasti muutamista kohdista, mutta on onneksi ainakin osittain kiinni. About keskelle takareittä on muodostunut iso arpi”patti”, mikä näyttää siltä, että takareiteni roikkuisi vaikka yritän sitä jännittää.

Mitäs nyt? Leikkaus?

Koska en heti mennyt leikkaukseen ja repeämä on jo arpeutunut, on tällä hetkellä järkevämpää yrittää kuntouttaa vammaa ja toivoa, että se paranisi ilman leikkausta. Tämä tarkoittaa paljon fysioterapiaa ja kärsivällisyyttä. Jos 6kk päästä ollaan edelleen huonossa tilanteessa, pitää leikkausta harkita uudestaan.

Lääkäri sanoi, että koska pystyn kuitenkin toimimaan, on kuntoutuksen yrittäminen näin pienempi urakka kuin se, että reisi avattaisiin ja alettaisiin operoimaan, jolloin mulla olisi noin vuosi kuntoutusta edessä. Näin se saatetaan saada jo 6-8kk siihen tilanteeseen, että voin harkita jotain räjähtävämpääkin liikuntaa, kuten juoksemista. Tässä vaiheessa on jo reiden kannalta ihan sama, leikkaanko sen nyt vai vuoden päästä ja itse välttelen leikkausta niin kauan kuin jotain muuta on ilman.

 

Masentaa.

Olen ollut aika masentunut uutisesta ja olo ollut kuin olisi hieman hukassa. Vaikka pystyn tekemään rauhallista kuntoutusta ja esimerkiksi pyöräilemään, niin silti tilanne on mulle ahdistava, koska en pääse kunnolla urheilemaan tai pysty tekemään sellaisia treenejä, jossa saisin kunnolla haastettua itseäni tai liikkumaan mulle mieleisellä tavalla. Mä rakastan tehdä todella intensiivisiä sekä räjähtäviä treenejä sekä haastaa itseäni, saan siitä todella paljon energiaa ja iloa elämääni. Nyt on vähän sellainen fiilis, että mitäs sitä nyt sitten keksisi. Pakko vain olla kärsivällinen ja jumppailla takareiden ehdoilla.

On ollut muutenkin vaikeaa tämän, jostain ihmeen syystä tänä vuonna hurjasti pahentuneen, allergisen nuhan kanssa ja nyt sitten tämäkin. Voi kuulostaa jollekkin naurettavalta kitistä tällaisista asioista, mutta urheilu on mulle niin äärimmäisen tärkeää pelkästään mun hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi. Urheilu mun juttu, intohimoni ja todella suuri osa mua. Syksystä ja talvesta tulee varmasti pitkä ja vaikea, sillä urheilu ja siihen keskittyminen on aina ollut todella suuri apu kausina, kun muutenkin kaamos painaa päälle ja väsyttää.

Olen harkinnut ottavani allas sea poolille kausikortin, sillä uinti on ainakin sellaista liikkumista, jossa jalka ei tunnu kipeytyvän liikaa, mutta saa kuitenkin hyvää ärsykettä. Myös onneksi pyöräily ja lääkärin mukaan ajan kuluessa ehkäpä crosstrainer onnistuu. Jossain vaiheessa saan ottaa ylämäki kävelyä mukaan.

Hitto, miten pienestä hetkestä voi olla kiinni, että tällainen pieni, mutta paljon hyvinvointiin vaikuttava asia muuttuu. Täytyy vain pitää mieli positiivisena ja olla kuntoutuksen kanssa kärsivällinen. Juuri kun sain vuoden treenattua juoksemista ja rakastuin siihen uudelleen, niin nyt en saakkaan tehdä sitä. Nyt jos luet tätä ja sulla on kaikki hyvin ja pystyt normaalisti liikkumaan, niin muista olla kiitollinen siitä ja mee munkin puolesta lenkille!

Paljon tsemppiä kaikille treenien kanssa ja saa jakaa omia kokemuksia vastaavista tilanteista. Vertaistuki auttaa aina :D

Neule: Chiquelle / Housut: Vila /Takki: Zara/ Kengät: Vamsko

Kuvat: Ananasraaste