TYHJÄ FIILIS. MITÄS NYT ?

Kirjoitin elokuun alussa pienestä haaverista mikä mulle kävi, kun oltiin kaveriporukalla nauttimassa kesäpäivästä ja pelaamassa beack volleyta. Oltiin suunniteltu hauska mökkiviikonloppu, mikä sisälsi sporttaamista, hauskoja pelejä ja ystävien kanssa mökkeilyä.

Oltiin juuri aloitettu pelaamaan, kun syöksyin kunnianhimoisesti pallon perään niin, että tein ikäänkuin askelkyykyn pitkällä venytyksellä, toinen jalka maassa suorana takana. Yhtäkkiä etujalkani lähti hiekan mukana alta ja liukastuin vauhdilla spagaattiin. Olen monesti harjoitellut koko ikäni sapgaatin tekoa, ikinä siinä onnistumatta. Voin kertoa, että sattui aika paljon tömähtää tähän venytykseen kylmiltään.

Takreidestä kuului ikävä rusahdus ja yhtäkkiä kipu puudutti koko alakropan. Siinä sitten makoilin hetken ja mietin että mitäs nyt tapahtui.  Mulla on todella korkea kipukynnys, enkä siksi aina osaa arvioida, miten pahasti kävi ja miten pitäisi reagoida. Sama homma kävi silloin, kun katkaisin olkapäästäni nivelsiteen. Halusin jälleen odotella, että mihin suuntaan kipu etenee, joten makoilin tunnin maassa katsellen muiden pelaamista. En pystynyt kävelemään lainkaan ja kun kokeilin varovaisesti askeleen ottamista, tuntui siltä, kuin mulla ei olisi koko takareittä. Se ei vastaanottanut mitään.

Muutamissa tunneissa alkoi kuitenkin alkoi helpottamaan ja jo muutamassa päivässä pystyin linkuttamaan ja hyvin pian sen jälkeen jo astumaan varovaisesti jalalle, joten ajattelin, että kyllä tää tästä. Ihan perus revähdys vain. Jes. Selvisin pelästyksellä. Ei edes mustelmaa!

Vaikka alkuun tuntui, että vamma menee hyvin eteenpäin, niin kuntoutuminen on kuitenkin jäänyt siihen pisteeseen, että en pysty esimerkiksi juoksemaan ja takareisi särkee pienenkin liikuntasuorituksen jälkeen päiviä. Välillä, jos olen kokeillut tehdä jalalla jotain haastavampaa, se kipeytyy niin paljon, että seuraavina päivinä kävelykään ei onnistu. Myös liian painavat kengät tuntuvat ilkeiltä jaloissa, ja askel ei onnistu normaaliin tapaan, vaan ikäänkuin hieman kiertäen eteenpäin. Joskus takareisi särkee ihan muuten vain. On kuulemma hyvin yleistä tällaisissa vammoissa, että ensin vamma tuntuu paranevan nopeaan tahtiin, kun repeämän päälle muodostuu ns. liimaa ja usein tuntuu siltä, että pian ollaan jo takaisin normaalissa ja sitten prosessi tyssää. Just niin kuin mulle kävi.

Nyt muutaman kuukauden odottelun ja treeni kokeilujen  jälkeen tilanne on tuntunut jumittavan, joten päätin mennä urheilulääkärille, josta sitten sain sen pelkäämäni tuomion. On olemassa 1,2 ja 3 asteen vammoja ja takareiteni on 3 asteinen.

Takareiteni on revennyt pahasti muutamista kohdista, mutta on onneksi ainakin osittain kiinni. About keskelle takareittä on muodostunut iso arpi”patti”, mikä näyttää siltä, että takareiteni roikkuisi vaikka yritän sitä jännittää.

Mitäs nyt? Leikkaus?

Koska en heti mennyt leikkaukseen ja repeämä on jo arpeutunut, on tällä hetkellä järkevämpää yrittää kuntouttaa vammaa ja toivoa, että se paranisi ilman leikkausta. Tämä tarkoittaa paljon fysioterapiaa ja kärsivällisyyttä. Jos 6kk päästä ollaan edelleen huonossa tilanteessa, pitää leikkausta harkita uudestaan.

Lääkäri sanoi, että koska pystyn kuitenkin toimimaan, on kuntoutuksen yrittäminen näin pienempi urakka kuin se, että reisi avattaisiin ja alettaisiin operoimaan, jolloin mulla olisi noin vuosi kuntoutusta edessä. Näin se saatetaan saada jo 6-8kk siihen tilanteeseen, että voin harkita jotain räjähtävämpääkin liikuntaa, kuten juoksemista. Tässä vaiheessa on jo reiden kannalta ihan sama, leikkaanko sen nyt vai vuoden päästä ja itse välttelen leikkausta niin kauan kuin jotain muuta on ilman.

 

Masentaa.

Olen ollut aika masentunut uutisesta ja olo ollut kuin olisi hieman hukassa. Vaikka pystyn tekemään rauhallista kuntoutusta ja esimerkiksi pyöräilemään, niin silti tilanne on mulle ahdistava, koska en pääse kunnolla urheilemaan tai pysty tekemään sellaisia treenejä, jossa saisin kunnolla haastettua itseäni tai liikkumaan mulle mieleisellä tavalla. Mä rakastan tehdä todella intensiivisiä sekä räjähtäviä treenejä sekä haastaa itseäni, saan siitä todella paljon energiaa ja iloa elämääni. Nyt on vähän sellainen fiilis, että mitäs sitä nyt sitten keksisi. Pakko vain olla kärsivällinen ja jumppailla takareiden ehdoilla.

On ollut muutenkin vaikeaa tämän, jostain ihmeen syystä tänä vuonna hurjasti pahentuneen, allergisen nuhan kanssa ja nyt sitten tämäkin. Voi kuulostaa jollekkin naurettavalta kitistä tällaisista asioista, mutta urheilu on mulle niin äärimmäisen tärkeää pelkästään mun hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi. Urheilu mun juttu, intohimoni ja todella suuri osa mua. Syksystä ja talvesta tulee varmasti pitkä ja vaikea, sillä urheilu ja siihen keskittyminen on aina ollut todella suuri apu kausina, kun muutenkin kaamos painaa päälle ja väsyttää.

Olen harkinnut ottavani allas sea poolille kausikortin, sillä uinti on ainakin sellaista liikkumista, jossa jalka ei tunnu kipeytyvän liikaa, mutta saa kuitenkin hyvää ärsykettä. Myös onneksi pyöräily ja lääkärin mukaan ajan kuluessa ehkäpä crosstrainer onnistuu. Jossain vaiheessa saan ottaa ylämäki kävelyä mukaan.

Hitto, miten pienestä hetkestä voi olla kiinni, että tällainen pieni, mutta paljon hyvinvointiin vaikuttava asia muuttuu. Täytyy vain pitää mieli positiivisena ja olla kuntoutuksen kanssa kärsivällinen. Juuri kun sain vuoden treenattua juoksemista ja rakastuin siihen uudelleen, niin nyt en saakkaan tehdä sitä. Nyt jos luet tätä ja sulla on kaikki hyvin ja pystyt normaalisti liikkumaan, niin muista olla kiitollinen siitä ja mee munkin puolesta lenkille!

Paljon tsemppiä kaikille treenien kanssa ja saa jakaa omia kokemuksia vastaavista tilanteista. Vertaistuki auttaa aina :D

Neule: Chiquelle / Housut: Vila /Takki: Zara/ Kengät: Vamsko

Kuvat: Ananasraaste


5 Comments
  • Avatar
    Essi
    Posted at 11:14h, 02 lokakuun Vastaa

    Urheilun vaikein laji on lepo. Kärsin aika ajoin hamstring-syndroomasta ja sillon about kaikki takareittä aktivoivat liikkeet ja venytykset tuottaa kipua, joten voin jossain määrin samaistua tohon tilanteeseen. On henkisesti aika kova paikka kun ikänsä urheilleelle sanotaan et nyt pari kk lepoa ja makaa sohvalla jalka selkänojalla niin ettei kankkuun satu … Toipuminen kuitenkin nopeutuu heti kun oikeesti lepää ja jatkaa sitten vasta varovasti treenailua kun kipua ei tunnu kävellessä ja istumaan mennessä tai ylös noustessa ja portaita kävellessä. Tsemppiä toipumiseen! Kannattaa hoitaa itsensä kuntoon niin palkinnoksi pääsee tekemään sitten täysillä sitä mitä rakastaa.

    • Avatar
      lindamanuella
      Posted at 11:18h, 02 lokakuun Vastaa

      Toi on niin hyvin sanottu. :D
      Joo, oon yrittänyt ottaa kyllä ihan super iisisti,
      kesällä oli viel ihan helppoa kun pystyi ulkoilemaan enemmän ja sai helposti ajatukset muualle, mutta nyt ilmojen viilentyessä näkee kokoajan kaikkia treenipostauksia ym niin tulee kyllä haikee olo :D :(

  • Avatar
    kata
    Posted at 11:47h, 02 lokakuun Vastaa

    Äh, ompa kurjaa! Hurjasti tsemppiä, nyt vaan kärsivällisyyttä! <3

    • Avatar
      lindamanuella
      Posted at 12:05h, 03 lokakuun Vastaa

      Kiitos superisti ❤️❤️

  • Avatar
    Karla Kivimäki
    Posted at 23:52h, 03 lokakuun Vastaa

    Itselläni ei ole nyt tavallaan mikään vamma joka estäisi urheilun, mutta raskaus. Odotan toosta lastamme ja ei ole kyllä yhtään enää niin helppoa kun ekassa raskaudessa! Ensimmäisessä raskaudessa en urheillut hirveästi laiskuuden takia, vaikka olisin voinut. Oikeastaan vasta viimeisen kuukauden ajan lenkkeilin päivittäin reippaita ylämäki kävelyjä ja jaksoin hyvin!
    Nyt taas haluaisin urheilla hieman, lenkkeillä edes, mutta supistukset ja selkäkivut vaivaa niin paljon etten pysty. Ketuttaa ja ärsyttää! En malttaisi odottaa sitä että pääsen taas lenkkeilemään kunnolla ja aloittamaan taas vaikkapa salin taikka jumpilla käynnin! Siihen kuitenkin vielä tovi menee aikaa, laskettu aikani on joulukuuussa mutta toki sitten on vielä palautuminen jne.

    Noh, entistä kovemmalla innolla ja motivaatiolla sitten taas joskus! Harmillinen tuo sun juttusi ja varmasti pistää mielen matalaksi. Yritä nauttia silti nyt täysillä niistä lajeista mitä pystyt tekemään ja ajattelet tämän pienenä breikkinä tms. Vaikka vaikeaa varmasti on!

    Tsemppiä <3

Post A Comment