21 syys Syksyllä Introverttius Kukoistaa

Syksyn tultua olen huomannut viettäväni taas suurimman osan ajasta kotona. Ainahan mä vietän paljon aikaa kotona, mutta kesällä sentään tulee oltua enemmän ulkona ja vietettyä enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa. Kesällä on paljon luonnollisempaa vain vaikka hengailla ulkona ja liittyä muiden seuraan, kun taas talvella on jotenkin kiusallisen vaikeaa keksiä mitään tekemistä. Tai siis todellisuudessa ei ole, mutta siltä se tuntuu musta. Olen enemmänkin se frendi joka tulee sohvalle hengailemaan ja tekemään safkaa, kun se joka lähtee hohtokeilaamaan tai keksii mitään aktiviteettejä. Mä vaan niin paljon rakastan ja kaipaan niitä keskusteluja ja rentoa oleskelua.

Mulle ei koskaan ole ollut myöskään ongelmaa vain olla ja hengailla yksin kotona, tekemättä välttämättä oikeastaan mitään ihmeellistä. Päinvastoin, rakastan ladata akkuja kotona ja olla vain itsekseni. Olen useasti kirjoittanut tänne introverttiudestani sekä siitä, miten paljon tarvitsen aikaa latautumiseen sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Syksyisin mun introverttius pääsee selvästi taas kukoistamaan.

Jokainen introvertti, erityisesti INFP – tyyppi varmasti allekirjoittaa sen, että toki yksin ollessa on aina se vaarana, että uppoutuu liian syvälle omiin ajatuksiin sekä skenaarioihin ja onnistuu pahoittamaan oman mielensä, kun pääsee oikein kunnolla analysoimaan maailman meininkejä ja viemään ajatuksiaan aivan liian pitkälle. 😀 Suurimmaksi osaksi aika itseni kanssa menee kuitenkin hyvin. Hah.

lähde: google

Tämän viikonlopun vietän kotona yksin. Tai no, tietenkin Jlo löytyy joko kainalosta tai mun sylistä. On hellyyttävää huomata, miten paljon koirakin nauttii siitä, että ollaan yhdessä kotona. Hän tuijottaa mua silmät sydäminä ja huokailee onnellisesti. Symppis.

Kävin tällä viikolla salillakin varmaan ensimmäisen kerran muutamaan kuukauteen. Oli pakko treenata hieman selkää, ettei lähde ryhti huononemaan. Kokeilin alkuviikosta käydä juoksemassa, mutta vasemman jalan takareisi on edelleen kesäisen revähdyksen jäljiltä siinä kunnossa, että hemmetin kipeäksi se tuli. Niin kipeäksi, että eilen en tiennyt, pystynkö kävelemään kaupungilta kotiin kivun vuoksi.

Erityisesti juoksussa häiritsi se, että reisi ei kykene edelleenkään normaaliin liikerataan, vaan joudun sen ikäänkuin vauhdista lantiolla heittämään eteen. Eli käytännössä koko juoksu toimi oikean jalan ja lantion varassa… ei niin miellyttävää ja selälle aivan karmivaa. Sen jälkeen kokeilin salilla pyöräilyä ja se meni onneksi ihan mukavasti, sillä siinä ei tarvita takareittä hirveästi, vaan liikerata onnistuu etureisipainoitteisesti. Harmittaa kuitenkin ihan super paljon tämä tilanne ja tiedän tämän vaikuttavan suuresti mun jaksamiseen sekä mielialaan. Urheilu on todella suuri osa mun identiteettiä ja tuntuu todella turhauttavalta, kun ei pääse tekemään oikeastaan mitään, sillä niin monessa liikkeessä takareisi aktivoituu.

Pakko kai se on käydä tämä kuvaamassa, sillä luulisi, että perus revähdys olisi jo pikkuhiljaa alkanut paranemaan…

Pakko myöntää, että vaikka syksy onkin mukavaa aikaa, niin ihan pikkuinen matkakuume painaa päälle. Olisi ihanaa päästä vaikkapa vain muutamaksi päiväksi johonkin rannalle. Olenkin haaveillut, että tänä talvena olisi mahtavaa päästä pitkästä aikaa lomalle jonnekkin kauemmas, yksi paikka mistä olen jo vuosien ajan haaveillut on Cape Town!  Meinaatko sä matkustaa talvella jonnekkin?

Neule: Chiquelle / Bootsit: muistaakseni tilasin ne 4 vuotta sitten Zalandolta / Laukku: Givenchy /Lasit: Celine