22 elo MINÄKIN SORRUIN NÄIHIN

”Siis mä en ikinä laittais noita jalkaan!”

Kirjoitin varmaan muutama kuukausi sitten, miten olen huudellut, että en koskaan laittaisi pyöräilyshortseja jalkaan ja kas kummaa, tänään ne sujahtivat ensimmäisen kerran mun päälle. Heh. Sorruin siis näihinkin, niinkuin moniin muihinkin, mitä olen vannonut ikuisesti vältteleväni.

Yhdistin shortsit isoon huppariin, joka on myös sen verran pitkä, että ylettyy pakaroiden yli. Vielä en ole niin ihastunut, että voisin tepastella näissä vaikkapa pelkän t-paidan kanssa. Toinen vaihtoehto, johon voisin shortsit yhdistää ovat jokin rock- henkinen, isompi t-paita ja oversize bleiseri.

En edelleenkään ole sitä mieltä, että pyöräilyshortsit sopisivat mun kropalleni kovinkaan hyvin tai olisivat mulle se täydellinen valinta, mutta pakko myöntää, että mukavat ne ainakin ovat. 😀 Shortsit sain Chiquellin verkkokaupasta ja ovat materiaaliltaan mukavan paksut, eli ei tunnu siltä, että olisi alusvaatteilla lähtenyt ulos. Mulla on paljon nimittäin sellaisia hameen alle laitettavia shortseja, jotka ovat muuten hyvin samanlaiset, mutta paljon paljon ohuemmat. Sellaisia ohuita olen joskus hypistellyt vaatekaupoissa.

Oltiin tänään myös uimassa Natalian kanssa. Ilma oli täydellinen: aurinko paistoi ja lämpötila näytti noin 20 astetta. Muhun tarttuu aurinko niin hyvin, että olen saanut muutaman uintikerran jälkeen ihan mielettömät uikkari rajat. 😀 Uin aina speedon uimapuvussa, joten siitä tuleekin aika hauskat rajat, ”hieman” isommat kuin bikineistä.

Takareisikin on päivä päivältä taas parempi ja yritän todennäköisesti ensiviikolla kokeilla ensimmäisiä lenkkejä. Ehkä. On nimittäin toinenkin syy, miksi en ole pystynyt hetkeen juoksemaan, josta en ole lainkaan puhunut.  Teistä varmasti osa on huomannut, että olen joka vuosi todella usein poskiontelontulehduksessa. Tänä vuonna niitä on ollut jo aivan liian monta ja itseasiassa koska en halunnut ottaa taas uutta antibioottikuuria, edellinen tulehdus on jäänyt päälle niin, että olen ollut meidän Italian reissua edeltävästä viikosta saakka tukossa. Oireet eivät ole onneksi pahimmasta päästä, mutta nenä vuotaa jatkuvasti, päätä särkee usein ja olo on ajoittain todella väsynyt. Myös ääneni on todella tukkoinen ja sen kuulee, että poskiontelot ovat täynnä. Lääkärini halusi kuvata mun poskiontelot tällä viikolla ja nyt odottelen, mitä sieltä löytyy.

On todella ärsyttävää, kun on tavallaan jatkuvasti puolikuntoinen ja olo ei vain mene tästä eteenpäin. Jos poskionteloista ei löydy mitään kummallista, niin toinen vaihtoehto on, että olen pahasti allerginen jollekkin, sillä aivastelen myös jatkuvasti.

Ei siitä sen enempää. Sitten kun päästään eteenpäin ja selvemmille vesille, niin pystyn kertomaan enemmän. Toivon vaan niin paljon, että pääsisin tästä ikuisesta flunssasta ja takaisin taas treenien pariin. Olisi tietenkin myös helpottavaa saada jatkuville poskiontelontulehduksille jokin syy. Tiedän jo sata varmasti, että kun syksy tulee niin siitä lähtee taas uudet syysflunssat, jotka ovat samantien myös mun poskionteloissa… 😀

Onko kellään muulla ollut samanlaisia ongelmia ?