IKÄVÖINKÖ KISAAMISTA?

Hellureii!

Multa kysytään todella usein, aijonko vielä kisata tai ikävöinkö kisaamista. On aikoja, kun tuntuu hassulta, että ei ole mitään erityistä tavoitetta kalenterissa, johon treenaisin. Mulla on kuitenkin töitä todella paljon ja tavotteita työpuolella sen verran, että en todellakaan nauttisi kisaamisesta enää niin, kuin ennen. En muutenkaan voisi enää kuvitella, että Bikini Fitness olisi mulla korkealla prioriteeteissä. Kisaaminen ja siinä menestyminen vaatii paljon asialle omistautumista ja on henkisesti todella raskasta. Se vaatii sen, että elät tietyssä kuplassa ja keskityt täysillä tekemiseen sekä tavoitteeseen. Sitä täytyy elää ja hengittää joka hetki ja oli se kuinka automatisoitunutta tai luonnollista sulle, se vaatii tietynlaista itsekkyyttä jokaiselta. Sä treenaat, lepäät, syöt. Sosialisoiminen tapahtuu siellä salilla, ainakin mun tapauksessa, koska energiaa ei mihinkään ylimääräiseen ole, erityisesti, jos sulla on myös muitakin velvollisuuksia.

Rakastin kisaamista ja bikiniä, mutta fakta on, että en enää kaipaa elämältä samoja asioita, kuin sillon nuorempana. Jos nyt pitäisi miettiä jokin laji jossa kisaisin, niin ehkäpä esimerkiksi Triathlon voisi olla sellainen, joka houkuttelisi. Voisin hyvin kuvitella treenaavani parikin tuntia päivässä tiettyä tavoitetta kohti, mutta en voisi viedä sitä tavoitetta kotiin ja laittaa enää koko elämääni pyörimään sen ympärillä. Foodpreppaukset ja vaa’at eivät tulisi enää kuuloonkaan tai ylipäätään syömisestä stressaaminen.

Tällä hetkellä liikunta on mulle tärkeä hengähdyshetki arjessa ja työkalu jaksamiseen. Olen myös innostunut tuosta juoksemisesta niin paljon, että mulla ei ole tällä hetkellä sellaista fiilistä, että kaipaisin urheilun puolelta mitään uutta. Jossain kohtaa treenaaminen tuntui nimittäin hieman yksitoikkoiselta ja kaipasin selvästi jotain uutta kuntosalin lisäksi.

Yksi asia mitä en enää jaksaisi on tuo jatkuva painon jojottelu. Mä en koskaan itse ole mennyt missään hirvässä skaalassa painosta toiseen, korkeimmillaan mun paino on ollut offeilla noin 64kg, (tällä hetkellä painan 58-60 päivästä riippuen), mutta se on identiteetillisesti aika rasittavaa. Offilla tuntuu olevan jatkuvasti nesteinen ja pullahtanut ja kun katon mun vanhoja kuvia, niin näen mun kasvoista sen, että mun keho ei pysy perässä siinä jatkuvassa vaihtelussa. Naama on aivan turvonnut offilla ja kisakaudella sitten väännetään taas sitä pöhöä pois. On paljon mukavampaa, kun keho on tasapainossa ja jatkuva jojoilu ohitse.

Vaikka on kivaa olla kerran vuodessa jäätävässä tikissä, niin on paljon mukavampaa olla ilman sitä kisan jälkeistä pöhötystä ympäri vuoden. :D

Suurimmat syyt ovat kuitenkin kisaamisesta aiheutuva stressi, terveyteen liittyvät riskit ja muuttuneet prioriteetit elämässä. Rakastan urheilua ja sitä, että olen toiminnallinen ja suorituskykyni on hyvä, mutta en voisi enää kuvitella itseäni lavalle.


No Comments

Post A Comment