05 maalis IKUISTA VUORISTORATAA

Eilen heräsin kello 7 aamulla pirteänä ja valmiina aamun treeneihin. Salilla tunnin treeni, joka sisälsi noin 15 km pyöräilyn ja 20 minuutin HIIT treenin juoksumatolla. Treeni ei tuntunut missään, olo oli mahtava ja energinen. Hyvällä fiiliksellä himaan, Jlon kanssa lenkille, suihkuun, syömään, jonka jälkeen ulos kuvaamaan muutamaksi tunniksi, hoitamaan asioita ja kauppareissulle. Tämän jälkeen kotiin jatkamaan töitä koneella mm. editoiden kuvia, kirjoittamalla ja vastaamalla sähköposteihin.

Kotona siivoamista, ruoan laittoa ja töitä iltaan saakka. Hyvällä fiiliksellä aikaisin nukkumaan ja innolla odottelemaan seuraavaa päivää.

Tänään heräsin 7, aivan hemmetin väsyneenä, istuin 30 min sohvalla aivan pihalla kaikesta, join litran kahvia ja lähinnä taistelin väsymyksestä johtuvaa huonoa ja kuvottavaa oloa. Hyvä, että kroppa ei tärissyt väsymyksestä. Takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Silti väsynyt. Ihan älyttömän, käsittämättömän väsynyt.

Yritän tehdä töitä ja mietin auttaisiko treeneihin lähtö, mutta ajatuskin siitä kuvottaa. Haluan nukkumaan. Avaan kaikki verhot ja ikkunat, laitan musiikkia soimaan, juon kolmatta kahvikupillista (isoa sellaista). Yritän huijata myös itseäni esittämällä poikaystävälle energistä. Ajattelen vain sänkyä ja suunnittelen meneväni päiväunille heti kun poikaystävä lähtee lounaalle ulos.

Tämä voi kuulostaa siltä, että olisin jollain tapaa masentunut, mutta tällaista mun elämä on ollut niin kauan kuin muistan. Monille sanoisin, että epäsäännöllinen unirytmi, huonot elintavat, vähäinen liikunta ja huono ruokavalio ovat syypäitä, mutta mun tapauksessa voin melkein vannoa, että asia ei ole niin yksinkertaista. Kyllä tähän löytyisi varmasti moniakin diagnooseja, mutta parhaiten mua on auttanut, kun olen opetellut tunnistamaan itsessäni erilaisia tunteita sekä kuuntelemaan itseäni ja toimimaan sen mukaan. Lapsena mulla oli enemmän kaikenlaista hermostumista, sillä turhauduin siihen, miten nopeasti väsyin.

Musta tuntuu, että meitä on niin monia, jotka tunnistavat itsensä tästä tekstistä ja elävät samanlaista vuoristorataa tunteiden ja energian kanssa. Huipulle ja takaisin hyvin nopeasti. Olen aina todella yllättynyt siitä, miten moni samaistuu näihin fiiliksiin, kun puhun tai jaan somessa omia kokemuksiani aiheesta. Se on myös todella helpottavaa, kun ymmärtää, että myös monille muille tämä on tavallista arkea ja siksi tykkään itsekin säännöllisesti jakaa kuulumisia tähänkin aiheeseen liittyen. Koen, että tämä on todella suuri osa mua.

Nykyään olen niin tottunut elämään tätä päivien vuoristorataa, että mua ei enää huoleta nämä päivät, kun kaikki väsyttää, henkisesti ja fyysisesti. Olen huomannut, että huonojen päivien parhain pelastus on se, että hyväksyy tunteensa ja on itselleen armollinen. Kun oppii hyväksymään tällaisen ominaisuuden itsessään, niin ne selittämättömät raskaat päivät eivät tunnu enää niin raskailta.

EDIT: Kävin Natalian kanssa vetämässä hyvän treenin ja nyt kaikki tuntuu taas paljon kirkkaammalta. 😀

Kengät: Vamsko / Housut: Ellos / Paita: Chiquelle/ Lasit: YSL / Laukku: Chanel