30 syys

Posted at 16:06h in Yleinen by
0 Likes

[mittaustagi]

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä FitLine-tuotteiden kanssa

 

Moikka!

Muhun on jo nyt päässyt selvästi iskemään pieni alkava syysväsymys. Oon nukkunut paljon ja ollut jatkuvasti vähän väsynyt. Varsinkin niinä päivinä, kun en ole käynyt treenaamassa. Ja en ole käynyt, koska olen ollut väsynyt. Kuitenkin sain vedettyä 4 treeniä tälle viikolle ja jokaisen treenin jälkeen olo oli paljon energisempi, joten kannattaa kuitenkin yrittää!

Mun mielestä ratkaisevin avain syksyn treeneihin on se, että ei aseta itselleen liian suuria paineita treenin suhteen, vaan lähtee tekemään edes vähän jotain. Siinä tekemisen yhteydessä innostuu helposti tekemäänkin vähän enemmän, mitä alunperin piti. Esimerkiksi maanantaina olin lähdössä 5km lenkille ja päädyinkin juoksemaan 12km. 😀

Tänään jaan teille treenin, jonka kaltaista treeniä itse käytin paljon rasvanpolttoon ensimmäisellä kisadieetilläni. Se on lyhyt ja tehokas sekä aktivoi koko kehoa. Matkaan tarvitset noin 2-3km metsä-tai puistopolun, jossa on mahdollista pysähdellä hyppimään ja punnertamaan sekä tekemään vatsoja. Kisadieetillä käytin noin 5km matkaa ja kuntopiiriä, tämän hieman lyhyemmän sijaan.

RASVANPOLTTOTREENI 30 MIN

Juokse reippaalla sykkeellä noin 10 minuutin ajan.

Pysähdy polun/puiston varteen tekemään:

  • 20 x 3 kyykkyhyppyä ylös
  • 20 x 3 askelkyykkyhyppyä
  • 10 x 3 punnerrusta joko penkkiä vasten tai naistenpunnerrusta maahan
  • 20 x 3 perinteistä vatsarutistusta

Liikkeet tehdään putkeen ja on suunniteltu jo hyvän peruskunnon omaaville naisille. Jos kuntosi ei ole hyvällä mallilla, voit suorittaa treenin toistot ensin esimerkiksi vain 2 x läpi. Treenin idea on, että koko ajan tehdään jotain aktiivisesti, ja palautukset ovat hyvin pieniä.

Kuntopiirin jälkeen jatka juosten toiset 10 minuuttia eteenpäin reippaalla sykkeellä ja volà, olet tehnyt mieltä säästävän, mutta koko kroppaa aktivoivan ulkotreenin, johon laitoit vain 30 minuuttia aikaa päivästäsi.

TEHOA PÄIVIIN

Jos kaipaat lisäenergiaa päiviin, voit kokeilla FitLine Fitness Drink -juomaa.
Fitness Drink on hiilihydraatti-elektrolyyttiliuos, joka on suunniteltu nimenomaan urheilijoiden tarpeisiin. Fitness-Drink edistää kestävyyssuoritusta pitkäkestoisen kestävyysharjoittelun aikana. Juomaa voit käyttää ennen urheilusuoritusta, sen jälkeen tai sen aikana. Saat juomasta:
  • Hivenaineita suoritukseesi sekä palautumiseen
  • Hiilihydraatteja, jotka parantavat suorituskykyäsi
  • Magnesiumia, joka auttaa vähentämään väsymystä ja uupumista (sopii syksyyn :D)
  • Hiilihydraatti-elektrolyyttiliuos auttaa veden imeytymistä suorituksen aikana.

Itse oon kova elektrolyytti fani ja todella huomaan niiden vaikutuksen kehon olossa, kun nestetasapaino pysyy kunnossa. Ei tuu kramppeja tai huonoa oloa kesken suorituksen.

VALMISTUS: Sekoita pussin sisältö (30 g) 500 ml:aan vettä. Suosituksena 1 annospussi päivässä.


28 syys

Posted at 19:17h in Yleinen by
0 Likes

Heippa <3

Vitsit, tänään on jo perjantai ja viikonloppu alkaa! Meillä on ollut tällä viikolla budjetti haaste poikaystävän kanssa, jossa molemmilla on ollut 3€/pää laittaa ruokaan päivässä ja se on vaikuttanut hieman mm. mun vireystiloihin ja erityisesti rutiineihin aika paljon. Kerron haasteesta ja miten selvittiin siitä myöhemmin!

Tänään mä haluan puhua teille eläimistä ja kertoa mun omia lemmikkikokemuksia. Ne on nimittäin aika hauskoja, eikä välttämättä ihan joka tytön lapsuuden lemmikeitä.

Kerron tähän väliin vielä sen, että olen Merikarvialta kotoisin, joten nämä lemmikit ovat olleet meillä isossa omakotitalossa maalla ja 18-vuoden sisällä, eivät siis kaikki yhtäaikaisesti. 😀

Postaus saattaa avata hieman mun suurta intohimoa ja rakkautta ihan kaikenlaisia eläimiä kohtaan.

LAPSUUDEN LEMMIKIT

Nyt mä listaan tähän eläimiä, mitä mulla on lapsuuteni aikana ollut, oottekste valmiita…?

  • Gerbiilejä… heh, muutamia. Varmaan yhteensä viisi. 😀 Saivat myös vauvoja!
  • Hiiriä… niin lemmikki hiiri eläinkaupasta, kuin myös kissoilta pelastettuja hiiriä toipilaina. Toki nää villihiiret pelastettiin ja hoidettiin aina ensin kuntoon, jonka jälkeen päästettiin sitten takaisin luontoon.
  • Kani & pupu. Mulla on ollut leijonaharjaskani ja kääpiöluppa. Luppa oli oikeestaan mun isoveljen ja aivan super lutuinen tyttöpupu, joka pussaili poskelle. Tää mun kani, jonka nimi oli puppa, oli taas sellanen, että mulla piti olla työhanskat kädessä kun halusin sen syliin… se nimittäin puri aivan hemmetin lujaa. 😀 Puppa oli todella paha alfauros, joka aina hakkasi takajaloilla lattiaan ja pörhenteli rintaansa.
  • Marsuja meillä on ollut myös yhteensä 3 kappaletta. Niiiiiiiin ihania, ai että <3 Mä tykkään ehdottomasti marsuista eniten, jos pitäisi valita joku jyrsijä lemmikki. Ne on yleensä todella kilttejä, leikkisiä ja pitää niin suloista ääntä.
  • Kissoja taisi olla yhdessä vaiheessa varmaan 9 kappaletta, kun mun kissa sai pennut (5kpl). Se mun kissa oli vielä onnistunut lisääntymään Merikarvian ainoan töpöhäntäisen kissan kanssa ja myös osalta pennuista puuttui hännät. Yksi jäikin sitten meille ja sen nimeksi annettiin Ufo. <3 Meillä oli myös yksi ihan Karvisen näköinen ja oloinen kissa, jolle sattui ja tapahtui vaikka mitä, mutta koskaan se ei loukannut itseään. 😀
  • Koiria on ollut aina ja on vieläkin Merikarvialla. Kunnon fossiileja, kaikki eläneet 17-19 vuotiaiksi. Uskomatonta!
  • Kaloja, hittona. Joskus miljoonakalat olivat lisääntyneet meidän Kreikan matkan aikana niin, ettei vauvakalojen takaa ei meinannut nähdä enää mitään muuta, vaikka akvaario oli todella iso… 😀
  • Käärmekala, ne on niin söpöjä! Menee tuohon Kala kategoriaan, mutta muistan tän jotenkin niin erityisenä otuksena lapsuudesta, että oli pakko erikseen mainita.
  • Vesisammakko, tai mikähän on oikea termi pienen pienelle sammakolle, joka myös elää akvaariossa? Näitä oli kolme.
  • Lintuja, niitä meillä on kotona vieläkin, about 5…7 kappaletta? Yksi poikanenkin oli juuri kuoriutunut. 😀
  • Hoitohevosia, ei koskaan omaa hevosta, mutta ylläpito ja vuokraheppoja on ollut. Oma hevonen on edelleen mulle suuri haave, jonka aijon joskus toteuttaa.

Okei, tässä oli lista normaaleista lemmikeistä. Sitten päästään vähän epänormaaleihin, siihen aikaan, kun ei ”ollut tarpeeksi eläimiä” ja piti etsiä niitä luonnosta itse…

  • Perhosentoukat. Kasvatettiin meidän kuistilla varmaan satoja perhosia mun veljien kanssa ja päästettiin ne aina luontoon kuoriuduttuaan kotiloista perhosiksi. Se oli niin ihanaa, kun aamulla löytyikin upea perhonen kuistilta. Meillä oli upea, iso kuisti silloisessa kodissa.
  • Sammakonkutu. Yks ehdottomasti jännittävimpiä ja vaativimpia kasvatusprojekteja on olleet sammakonkutu ja se, että niistä sai sammakoita. 😀
  • Matoja…Niitä mä kaivoin meidän takapihalta ja vein salaa sellasessa matalassa laatikossa mun huoneeseen. Arvatkaa oliko aamulla huoneeni täynnä karanneita kastematoja… oli 🙂
  • Muurahaisia. Niitä keräsin lasipurkkiin pienenä Kreikassa ja rakensin sille pieneen terraarioon esteratoja. Kukaan ei kertonut, että ne karkaavat terraarion hengitysteitäpitkin.
  • Leppäkerttuja. Tämä myös Kreikassa… sieltä löytyy sellasia pitkulaisia leppäkerttuja. Luulin aina, kun löysin pyöreitä leppiksiä, että ne on myös tulleet lomalle Kreikkaan Suomesta… 😀

Kaikkein ikimuistoisin lemmikkikokemus:

  • KOTILOT.  Mä kasvatin etanoita varmaan 4- vuotta ja mä sain ne jopa lisääntymään. Mä kasvatin niitä niin motivaatiolla, että kävin 1-2 x viikossa hakemassa purojen läheltä märkää, tuoretta sammaletta terraarion pohjaksi ja kastelin terraarion joka päivä kosteaksi suihkepullolla, keräsin niille hienoja kiipeilypuita luonnosta, isoja kiviä joihin kiinnittyä sekä piiloutua…vaikka mitä milloinkin. Etanat syövät korppujauhoja sekä salaattia ja niiden vauvat ovat minimaalisen pieniä, läpinäkyviä palleroita, joihin ei saa koskea, koska ne ovat niin hataraa tekoa.

Intohimoni etanoiden kasvattamiseen lähti siitä, että mun mummu toi mulle Espanjasta sellasia ihan super isoja kotiloita purkissa muutaman. Sen jälkeen, kun olin niistä innostunut, salakuljetin isoja kotiloita Kreikasta Suomeen.

Vein mun kotilot jopa kerran eläinnäyttelyyn, tai johonkin vastaavaan, johon sai tuoda oman lemmikin. Ne olivat super menestys. Lapset laittoivat kotiloita innoissaan poskiinsa ja ihoonsa kiipeilemään… seuraavana päivänä meillä soi lakkaamatta puhelin, kun ihmiset halusivat ostaa niitä omille lapsilleen. Luovuin sitten haikeana osasta ja annoin muutamia pois, toki piti käydä jokaisen kanssa todella tarkkaan läpi, miten niitä hoidetaan. 😀

SAME SAME, BUT DIFFERENT

Voisin vieläkin adoptoida kaikki maailman eläimet. Jos jossain näkyy mikä tahansa eläin, niin aika nopeasti myös mut löytää sieltä. Tää on asia, mikä tuskin koskaan tulee muuttumaan. Heti kun näen eläimen, innostun niin paljon että tunnen sisälläni suuren energia-aallon ja mun on vaan ihan pakko päästä moikkaamaan sitä.

Ps. Näittekö vetoomuksen eläinten oikeuksien puolesta? Käy allekirjoittamassa vetoomus ja lukemassa lisää aiheesta tästä, kiitos! <3

 

 


26 syys

Posted at 13:56h in Yleinen by
0 Likes

Yhteistyö: Studio VMS

Olenko ainoa, jonka ihohuokoset olivat tämän hellekesän jälkeen kuin mitkäkin mustat aukot pitkin poskia ja otsaa? Se on oikeesti aika kammottavan näköistä läheltä katsottuna ja saa kasvot näyttämään tosi paljon tunkkaisemmilta.

Mikä ihmeen mikroneulaus?

Myös nenään oli tupsahtanut ennätysmäärä mustapäitä, joista halusin eroon mahdollisimman pian. Osan sai kotikonstein pois, osa taas oli todella tiukkaan kiinni nenänpielissä. Kävin ilmojen viilentyessä Viivillä, Studio VMS:n kauneushoitolassa ensin mekaanisesti puhdistamassa kasvoni ja samalla tsekkauttamassa nuo laajentuneet ihohuokoset. Ihohuokosongelmaan Viivi suositteli mulle mikroneulausta, jolla saataisiin ihoni korjaamaan itseään. Mikroneulauksessa tehdään tuhansia mikroskooppisia neulakanavia ihoon, jotka stimuloivat ihoa uudistumaan ja korjaamaan itseään luonnollisesti ja turvallisesti. Uusia ihosoluja syntyy ja verenkierto paranee, kollageenituotanto lisääntyy. Samalla ihoon imeytyy tehoaineita, jotka vaikuttavat myös lopputulokseen.

Tämä on tehokas tapa myös saada syviä uurteita ja arpia pois kasvoilta.

Sarjahoitomahdollisuus

Yhdellä päällä voidaan tehdä 3 x sarjahoito, eli aijon itsekin toistaa hoidon vielä kaksi kertaa, jolloin lopputulos on paras mahdollinen. Ekan kerran jälkeen hoidoin hinta halpenee, kun uutta päätä ei tarvitse enää ostaa, vaan samalla pystyy tekemään kaikki hoidot.

Sattuuko?

Hoito nipistelee, kun neulat hakkaavat ihoon pieniä reikiä, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti. Viivi laittoi mulle otsaan puudutusvoidetta, jonka ansiosta herkkään otsaan ei sattunut toimenpide lainkaan. Naama on punainen ja kuumottaa hoidon jälkeen, mutta alkaa pian elpymään. Hoidon jälkeen ei suositella meikin käyttöä tai muutenkaan naaman sörkkimistä, kun ihon pinta on vielä auki, joten hoito kannattaa ajoittaa niin, että sen jälkeen ei ole mitään tärkeää menoa. Seuraavana päivänä iho näyttää jo normaalilta, eikä esimerkiksi lähde kuoriutumaan mitenkään.

Tarjous lukijoille:

Studio VMS tarjoaa tutustumistarjouksen mikroneulauksesta 129€ (norm 180€) koko lokakuun ajaksi! Muista vain ilmoittaa varauksen yhteydessä lukeneesi tarjouksesta mun blogista. 🙂

 


23 syys

Posted at 18:44h in Yleinen by
0 Likes

HELLUREI <3

Huhuh mikä darra. Mä en ilmeisesti kestä enää minkäänlaista jurria. Oltiin eilen Indiedaysin järkkäämissä bileissä Tislaamolla ja näissä vaikuttaja bileissä näyttäisi aina lähtevän tuo viinittely vähän laukalle, ainakin siis omalta osalta. 😀 Kävin bileiden jälkeen vielä nopeasti Brondassa, mutta lähdin jo yhden jälkeen kotiin. Oli todella hauska ilta, mutta on tuo humaloitumisen jälkeinen olo kyllä perseestä.

Mun mielestä nyt on hyvä päivä rustailla teille tämä kaikkien rakastama epäsuositut mielipiteeni – aiheinen postaus, joka saattaa herättää kaikenlaisia tunteita. Muistakaa, että nämä on vain mun omia mielipiteitä, enkä oleta, että olette samaa mieltä tai kokisitte asiat samoin kanssani. 😀

 

  1.  Jotkut sanat ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä ja huomasin yksi päivä selatessani somea, että mä todella inhoan sanaa ”waimomatskuu!”. Olen saattanut jopa itsekin käyttää tätä sanaa, mutta huomasin sen aiheuttavan mussa nykyään jonkinlaista myötähäpeää aikuisten ihmisten keskuudessa. 😀
  2. Instasotryissa itkeminen. Miks musta nyt yhtäkkiä tuntuu siltä, että ihmiset itkevät ihan hirveesti niiden ig-story osioon? Ja mä en todellakaan ole itkemistä vastaan , olen itsekin varsinainen itkupilli, mutta mun mielestä siitä tulee hieman teennäinen tunnelma, jos se pitää oikein kuvata muille. Mulle itselle tulisi äärimmäisen epäaito olo siitä, että alan itkemään ja kaivan kameran esille. Ja mitä sillä haetaan? Kesken lauseen herkistyminen on ymmärrettävää, mutta nyt on tullut vastaan paljon stooreja, jossa oikein zoomataan kyyneliin ja se on musta… noh, outoa. Ehkä vuosien päästä ymmärrän ja tästäkin tulee myös mulle normaalia. Tai sitten ei. Enhän vieläkään pysty ottamaan edes selfietä yleisön edessä, saatika kuvaamaan itseäni.
  3. Seksiasiat ja niiden jakaminen omassa somessa, todella kovassa huudossa. Seksi on maailman luonnollisin asia, mutta mä en henkilökohtaisesti halua kuulla muiden ihmisten intiimeistä hetkistä, saatika kertoisi koskaan omistani, vaikka sillä saisi varmasti hyvin huomiota. Jos mun poikaystävä jakaisi somessaan meidän seksiasioita, kokisin sen todella nöyryyttävänä ja loukkaavana. Niin intiimi ja henkilökohtainen asia se on mulle.
  4. Sana woke. Instagram quotet, kristallit, jooga- ja meditaatioboomi ovat tehneet tehtävänsä ja nyt kaikki ovat woke. 😀 Jopa Kim Kardashian myy kristallejaan… juuh.
  5. Bicycle Shorts. Ei vaan mitenkään mene mun kaaliin. Muistuttaa mielestäni XL- kokoisia mummokalsareita tai ison miehen kalsareita. Kyllä muotitaloissa nauretaan makesti sille, että Kim heitti Kanyen vanhat kalsarit jalkaansa ja jengi nyt tosiaan ostaa niitä. Brilliant!

 

Näitä tällaisia monsteri lenkkareita en tajunnut vielä hetki sitten… nyt mulla on kahdet. 😀

 


21 syys

Posted at 15:43h in Yleinen by
0 Likes

Nizzasta onnellisesti kotiduttu, posket pizzasta ja aperol spritzereistä pullistuneina. Meillä oli äidin kanssa todella kivat viisi päivää Ranskassa; tuli naurettua, hömpöteltyä ja kuvattua ihan super paljon. Mun äiti on niin taitava kuvaamaan, että kuvattiin itseasiassa päivässä ehkä yhteensä max 15-30 minuuttia, mutta silti mulla on suuri kasa hienoja kuvia odottamassa. 

Meidän loma meni hujauksessa, sillä oltiin kokoajan liikenteessä. Nukuttiin suht pitkään aamuisin ja vedettiin todella hitaat aamut, jonka jälkeen painettiin sitten hyvällä energialla aina päivät purkkiin. Mentiin nukkumaankin tosin joka ilta oikeesti 22-23 aikoihin, eli ihan hyvin saatiin levättyä, vaikka olo olikin kaikkensa antanut vikana päivänä. Kun kokoajan on uutta nähtävää, niin siinä väsyy ihan erilailla kuin tutuissa maisemissa. Sekin, että käveltiin päivässä 8-10 km ja säät olivat aivan huippu kuumat, saattoi liittyä väsymiseen jotenkin :D. Aurinkoa täydeltä taivaalta, noin 30 astetta, joka päivä!

Käytiin Nizzan huipulla, Le Chateau:lla ihailemassa maisemia, josta oli todella upeat näköalat. Huipulta näki lähes koko Nizzan kaupungin ja siellä oli myös upea vesiputous. Istuin tosin siellä huipulla johonkin ötökkäpesään, sillä havahduin yhtäkkiä siihen, että mun jalat olivat aivan tulessa ja punaiset sekä kutisivat kovasti. Juoksin huipulta alas suoraan mereen ja toivoin suolaveden auttavan puremista aiheutuneeseen poltteeseen ja kutinaan. Onneksi mun äidillä oli mukana hydrokortisoni, joka lopulta auttoi edes vähän kutinaan. Ja nää kutisee vieläkin ihan törkeesti. 😀

Yhtenä päivänä käytiin bussilla Monacossa, jossa oli upeiden maisemien lisäksi todella mielenkiintoisen näköistä jengiä. Oli hyvin kiristettyä naamaa, eri-ikäisiä pariskuntia, 50- vuotiaita teinipoikia ja todella tyylikkäitä ihmisiä. Kirjoitan Monacosta vielä erikseen oman postauksen myöhemmin, sillä siellä sattui ja tapahtui. 😀

RANNAT NIZZASSA

Nizzan ranta ei ollut mun suosikki; super paljon roskia, ihan hirveesti vaarallista lasia kivien välissä pystyssä ja aika virtsalta haisevia poukamia. Kävin kerran pulahtamassa meressä ja sillonkin stressasin kokoajan sitä, että en vain astu mihinkään terävään roskaan. Ihmiset on kyllä niin ällöttäviä… nostettiin rannasta mm. Kaksi rikottua pullon kaulaa, jotka odottivat astujaansa kivien välissä. Jos kuitenkin haluaa rannalle, niin Nizzasta pääsee mm. 100 bussilla (joka menee myös Monacoon) lähellä sijaitsevaan Villefranche-sur-Mer:iin, jossa on aivan ihanan näköisiä rantoja ja muutenkin todella rauhallinen ja kaunis satamakaupunki. Sinne en itse päässyt tällä kertaa, mutta ens kerralla jos menen Nizzaan tai sen lähettyville, ajattelin ehdottomasti majottua sinne. Sieltä on kuitenkin vain noin 10 minuutin matka Nizzaan ja noin 20 minuuttia Monacoon.

PALVELU

Palvelu oli todella vaihtuvaa; välillä saatiin aivan ihania hymynaamoja ja mukavaa palvelua ja välillä todella epämääräistä örähtelyä ja poissaolevia kontakteja. Samalla huudellaan kavereille kun otetaan tilausta vastaan ja kesken kaiken sekoillaan eri asioiden parissa. Tuntui välillä siltä, että teki mieli pyytää anteeksi että tulit ostamaan heidän kaupastaan tai syömään heidän ravintolaansa. Myös esimerkiksi Chanelin liikkeessä sai todella epämääräistä palvelua ja hitonmoista sekoilua, kun kävin ostamassa yhdet korvikset itselleni. Tosin kaikkialta maailmasta löytyy aina niitä hyviä- ja huonoja asiakaspalvelijoita, joten ei ollut mikään poikkeus tämäkään. Kuitenkin mielestäni paljon ystävällisempää porukkaa ja lempeämpi vastaanotto turisteille, kuin vaikkapa Pariisissa

Nizzassa on mun mielestä kaikki mausteet hyvään pidennettyyn viikonloppulomaan; vain 3h lento, hyvät shoppailumahdollisuudet, helppo kaupunki kulkea, noin 30 minuutin päässä niin Monaco kuin Cannes ja 10 minuutin matka Villefranche-sur-Mer:iin. Ruoka on mielestäni perus hyvää ja todella halpaa, säät olivat mielettömät, kaupunki todella kaunis ja kuvauksellinen, mielestäni sekoitusta Italiaa ja Ranskaa. Ihmisten englanti hyvä ja ylipäätään aika turvallinen olo ja ilmapiiri, kaupungin tapahtumista huolimatta. Voisin mennä uudestaan! 🙂